uusioperhe

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja anskuliini83
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

anskuliini83

Jäsen
09.08.2005
107
0
16
tampere
heissan. muita uusioperheitä.. olen todella onnellinen tästä tämän hetkisestä tilanteesta, mulla on kaks pientä lasta ja nykyinen aviomieheni joka ei ole edes lasteni isä niin ottaa todella hyvin vastaan lapset, ehkä paremmin kuin lasten oma isä, sen jälkeen kun erosin lasten isästä niin lasten isää ei ole paljoa kiinnostanut lasten asiat..... sitten miehelläni on 7v poika ja hänet itse otan omana lapsena myös... ja nyt meille tulee yhteinen vauva, toukokuulla ois laskettu aika.

 
Minä pohdin sitä juuri (vastaava tilanne kuin sinulla paitsi miehellä ei lapsia), että miten sitten kun yhteinen lapsi, niin (mies) suhtautuu sitten minun omaani (joka myös kovin kovin pieni).

Onko teillä kellään kokemuksia? Ajatuksia?
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 08.09.2005 klo 14:25 Minä täältä kirjoitti:
Minä pohdin sitä juuri (vastaava tilanne kuin sinulla paitsi miehellä ei lapsia), että miten sitten kun yhteinen lapsi, niin (mies) suhtautuu sitten minun omaani (joka myös kovin kovin pieni).

Onko teillä kellään kokemuksia? Ajatuksia?

Olen tässä jonkun kk lukenut eri tarinoita uusperheistä ja olosuhteista..
Paljon merkkaa millaiset kemiat on exien kanssa, luonteista yleensä ja osaavatko kaikki puhua asioista ilman että lapset ovat välissä...
Jokseenkin on ehkä vielä eri juttu se onko perheessä yhteinen äiti ja kenties 2 isää kuin että ois kummallakin entisen suhteen lapsia + sitten vielä yhteiset päälle!!
Meillä on varmaan sattunut harvinainen onni ettei ole kamalaa "isäpuolta" lapsilleni tullut ja hoitaa ja huolehtii heistä jopa paremmin kuin isänsä..
Exän kanssa ollaan kumpikin niin minä kuin nykyinen mies normaali puhe väleissä eikä ole vielä koskaan tullut ylittämättömiä ristiriitoja ja rajuja raha/huoltajuuskiistoja.
On jopa muutama vuosi asuttu samalla kadullakin... ;) ;)
Paljon on vettä virrannut jotta niin ex kuin meikäkin on oppinut puhumaan asioista ilman turhia mitähän se sillä tarkoitti-mietintöjä..
Paljon on pitänyt myös antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos eli aika tekee tehtävänsä näissäkin asioissa...
Sopeutuminen on A ja O vaikkei siitä silloin ole mitään hyötyä jos tunteet ja omistamisenhalu sotkevat normaalin järjenkäytön arjessa.... :( :(
 
mulla on 3 ja 5 vuotiaat lapset mun miehelläni on 13 ja 16 vuotiaat ja nyt on yhteinen tulossa helmikuussa. lasten oikea isä pitää yhteyttä ja tulee toimeen uuden siippani kanssa ja on onnellinen mein puolesta. tämä uusi mieheni pitää kyllä minunkin lapsia kuin omiaan,en tiennyt että voin olla näin onnellinen vielä eroni jälkeenkin...
mieheni pojat ovat pyytäneet jos saisivat muuttaa meidän luokse kun vaavikin on tulossa ja kaikkea,lapsemme tulevat todella hyvin toimeen.mieheni nuorempikin saa nyt leikkiä isoveljeä.
jännityksellä odotan että mihin suhteet muuttuu kun se oikea yhteinen syntyy,mutta ei voi kun antaa ajan kulua ja toivoa parasta.
 
Meillä ei ns,uusioperhettä ole kun miehen tyttö ei asu meillä.
Mutta on aina lomillaan ja viik.loppuisin 3-4vko välein.
Ja meidän yhteisille lapsille sisko on tärkeä ja ikävöivät varsinkin vanhin.
Eli miehen tyttö on pian 11v
meidän pojat on 5v ja pian 2v ja tyttö 4kk
ite 27 mies pian 34v
Miehen ex asuu uuden miehen kans miehellä 10v tyttö ja 9v poika
ja heillä yhteinen tyttö viikon vanha

onko muita ns,uusio perheitä??

 
Meillä on uusioperhe :wave:
Minulla on tytär edellisestä avoliitosta.
Ja nykyisen aviomieheni kanssa tytär ja toista lasta odotellaan.

Esikoiseni oli aika pieni, kun aloin seurustella nykyisen mieheni kanssa ja silloin oli aika helppo kaikkien sopeutua.

Mitään ihmeempiä ongelmia ei ole nytkään, tietysti ne normaalit ikävöinnit ja ajoittaiset ihmettelyt miksi minun isi asuu muualla jne.
 

Yhteistyössä