V*ttu ei jaksa tuota miehen rahanahnetta exää

[Huspati Huta]

Tuleeko niistä äidin omaisuutta?

Heh, ilmeisesti ainakin sen verran, että riita saadaan aikaiseksi.

 

[yh-äippäliini]

Ja asiahan ei varsinaisesti sulle kuulu vaan sen lapsen vanhemmille.

Ei periaatteessa kuulu, mutta kun samassa taloudessa ollaan ja yhteiset ja rahat ja miehen mielipaha yms näkyy kotona niin silloim siitää jollain tasolla tulee myös sen nykyisen asia.

en ole ap, vaan eräs toinen "äitipuoli"

Sitten varmaan kannattaa tehdä nämä kalliit hankinnat kirppikseltä jotta ei jää harmittamaan kun lapsen äiti ei muista kuka on mitäkin ostanut. Minuakin ahdistaa jos kaverilta saan lainaan jotakin vaatetta,en oikeasti millään muista mikä on keneltäkin,ja vaikka yh olen niin siksipä en juuri keneltäkään ota mitään vastaan jos ei anna omaksi. Kamala vastuu ja pelko jos joku hajoaa ja etenkin kun jos vastaavia vaatteita paljon ettei muista niin hankalaa on.
Jotkin juhlavaatteet olen kertaluontoisesti voinut ottaa lainaan mutta muuten vaatteita en lainaile,ei tule tuommoista sotaa

 

[Sitku]

Mun mielestä lapselle pitäis olla pyörä kummassakin paikassa. Naapurissa viikonloppuisä jonka lapsilla ei isän luona pyörää ole ja ovat siis jatkuvasti vinkumassa meidän pyöriä lainaan. Oon antanutkin lainaan jos ovat kauemmas menossa. Se vaan ett pojat (ei siis omakaan ) kovin sievästi niitä pyöriä käsittele. Isän kans on puhuttu ett jos menee rikki niin hän korvaa, mut mitenhän sit tosi asiassa käy.

Käytettyjen kenkien perään nyt niin ei kannattas alkaa huutelemaan. Muutenkin lapsille pitää olla omat kengät vaikka olisivat sisaruksia, koska jokaisen lapsen jalka kehittyy ja kasvaa omanlaisekseen.

 

[hivenenhullu]

Minusta olisi fiksua olla tekemättä mitään kenkäsopimuksia suuntaan tai toiseen, kengät on sen lapsen, jolle ne on ostettu. Enkä naakoittelisi miehen exää.

No kehgäthän on nimen omaan sen lapsen, jolle ne on ostettu. Enhän minä muuta väittänytkään. Ja silloin kun ne kengät jäävät pieneksi, niin ne ovat sen omaisuutta, joka ne on ostanut. Tässä tapauksessa isän.

Ja asiahan ei varsinaisesti sulle kuulu vaan sen lapsen vanhemmille.

Meillä on yhteiset rahat miehen kanssa. Minäkin ostan lapselle usein omaehtoisesti jotain, mutta on päivänselvää, että ne tavarat jäävät meille. Ellei lapsi halua joskus viedä jotain lelua äitinsä luo (väliaikaisesti). Mutta pääsääntöisesti näin. Ja koska meillä on miehen kanssa yhteiset rahat ja noi kengät maksetaan yhteiseltä tililtä, niin miksi asia ei minulle kuuluisi?

Mun mielestä ainut päivänselvä asia on se, että jos lapselle jotain ostaa, ei aikuiset voi määrätä lapselle missä mitäkin sukkaa voi käyttää tai vaatia pieneksi jääneitä kenkiä/vaatteita palautettavaksi. Mietippä nyt millasen kuvan annat itsestäsi lapselle, mulle kun tulee susta mieleen yksi sana ja se on ahne.

hmm, no jos esim isä ostaisi pyörän omilla rahoillaan lapselleen, kun pyörä jäis pieneksi niin äiti ottais ja myis sen ja käyttäis rahat mihin haluaa... sen sijaan että pyörä menis esim isän pienemmälle lapselle.... miettikäähän nyt vähän...
kyllä mua vituttais jos mä ostaisin 80?kengät ja kun en jäis pieneks lapselle niin isä ottais ja myis ne, vaikka mulla olis toinen lapsi jolle ne ois sopivat... ja kaiken hyvän lisäks pahimmillaan se menis viel niin että mun tarttis maksaa puolet lapsen uusista kengistä kun isä kuittais oman osuutensa niiden vanhojen kenkien tuotolla... miettikää nyt oikeasti...

 

[ap]

No kehgäthän on nimen omaan sen lapsen, jolle ne on ostettu. Enhän minä muuta väittänytkään. Ja silloin kun ne kengät jäävät pieneksi, niin ne ovat sen omaisuutta, joka ne on ostanut. Tässä tapauksessa isän.

Olen eri mieltä, minusta niistä ei tule isän omaisuutta, mutta ollaan vaan eri mieltä.

Tuleeko niistä äidin omaisuutta?

No millä perusteella niistä tulee sit äidin omaisuutta? Eikö ssun logiikalla menis myös niin, että jos äiti ostaa vaikka farkut lapselle, niin ne onkin pieneksi jäätyään isän omaisuutta?

Jotenkin minusta tuntuu, että taas tässäkin tapauksessa lapsi on unohdettu ja tärkeintä on vanhempien, exien ja uusien tapella keskenään. Ostakaa kumpaankin paikkaan kakaralle erikseen kengät ja vaihtakaa ne aina matkan puolivälissä, kun asuinpaikkaa vaihdetaan. Polkupyörät myös parkkiin sinne samaan paikaan. Miettikää miltä lapsesta tuntuu, kun sille rakkaat tavarat täytyy olla aina jossain paikassa, ikäänkuin varastossa ja lapsi elää kahta elämää tavaroidenkin kanssa, eikä vain ihmisten.

No hyvänen aika. Anteeksi, mutta eikö tässä just ajatella lasta, kun yritetään, että sillä on polkupyörät ynnä muut molemmissa paikoissa. Mietippä vähän, jos lapsella olis toisessa paikassa kaikki ja toisessa ei mitään. Olisko se sitten parempi vaihtoehto? Ja mitä kenkiin ynnä muihin tulee, niin ei ole mitään järkeä ostaa niitä kaksia, tiedät sen itsekin. Eri asia esim. polkupyörä, jota on hankalampi raahata paikasta toiseen.

 

[emmy83]

Ja asiahan ei varsinaisesti sulle kuulu vaan sen lapsen vanhemmille.

Ei periaatteessa kuulu, mutta kun samassa taloudessa ollaan ja yhteiset ja rahat ja miehen mielipaha yms näkyy kotona niin silloim siitää jollain tasolla tulee myös sen nykyisen asia.

en ole ap, vaan eräs toinen "äitipuoli"

Sitten varmaan kannattaa tehdä nämä kalliit hankinnat kirppikseltä jotta ei jää harmittamaan kun lapsen äiti ei muista kuka on mitäkin ostanut. Minuakin ahdistaa jos kaverilta saan lainaan jotakin vaatetta,en oikeasti millään muista mikä on keneltäkin,ja vaikka yh olen niin siksipä en juuri keneltäkään ota mitään vastaan jos ei anna omaksi. Kamala vastuu ja pelko jos joku hajoaa ja etenkin kun jos vastaavia vaatteita paljon ettei muista niin hankalaa on.
Jotkin juhlavaatteet olen kertaluontoisesti voinut ottaa lainaan mutta muuten vaatteita en lainaile,ei tule tuommoista sotaa

No meillä on pojalle meillä omat vaatteet ja tavarat ja äidillään omat tavarat ja vaatteet. Näin on helpompaa, kun ei sieltä ikinä ole tullut vaihtovaatteita mukana.

Lähinnä toss kommentoin sitä, että ei voi olettaa että ei kuulu esim minulle nuo asiat, kun mies kuitenkin purkaa pahaa mieltään minulle tai kertoo miten taas on tapeltu siitä ja siitä. niin totta kai se kuuluu myös minulle.

 

[vieras]

Taidat itsekin olla aika raha ahne, kun lapsen omat leut saa jäädä äidin luo vain (väliaikaiseksi) hahahahaha

 

[Boogy]

kyllä minusta lapsen raha kuuluu laittaa lapsen omalle tilille. Mutta minä olen sitä mieltä, että lapsella pitää olla molemmissa kodeissa omat vaatteet ettei tarvitse laahata omaisuutta mukana.

 

[Huspati Huta]

Myönnän, että takerruin ap:n kirjoituksessa yhteen sanaan liikaa.

 

[ap]

Taidat itsekin olla aika raha ahne, kun lapsen omat leut saa jäädä äidin luo vain (väliaikaiseksi) hahahahaha

Voi olla että olenkin. Mutta jos me ostamme lapselle jotain, niin ajattelemme että voimme käyttää sitä sitten myös yhteisellä lapsellamme, mikäli se silloin on vielä käyttökelpoinen. Kengät esim. maksoi melkein 70 euroa, jos ne sopii toiselle niin miksikä niitä ei voisi käyttää? Eiköhän täällä moni muukin käytä sisaruksille samoja kenkiä, jos eivät ole puhkikuluneet.

Millä oikeudella äiti ne saisi, kun ei isän luokaan koskaan päädy mitään, mitä äiti on ostanut?

Ja lapsi ei käytännössä edes halua viedä leluja toiseen paikkaan, koska hänellä on lelut molemmissa paikoissa.

 

[hivenenhullu]

Taidat itsekin olla aika raha ahne, kun lapsen omat leut saa jäädä äidin luo vain (väliaikaiseksi) hahahahaha

hmm, kovin usein katsos noissa tapaa olemaan yksisuuntainen liikenne... että isä ostaa jonkun kivan lelun ja sitten se matkaa äidille, josta se ei ikinä tule takaisin, no sitten isän täytyy ostaa uusi lelu että lapsella on jotain kivaa myös isän luona... ja sama jatkuu... samaten kalliit ja kivat vaatteet harrastavat yksisuuntaista liikennettä... sama pätee siis isiin ja äiteihin.. perheestä riippuen.. ei kaikilla eikä juuri koskaan molemmilla samassa perheessä...
kyllä mua henk.koht vituttais että maksaisin lapsen farkuista 24? ja ne menis isälle ja takas tulis vaikaks itten jo yhdellä lapsella olleet verkkarit.. sitten joutuiisn taas lampsimaan kauppaan ja ostaa uudet farkut.. jotta lapsella olis kivat farkut kotonakin... ja sitten saattais taas käydä niin että ne uudet kivat farkut "unohtuis" sinne isälle... ja taas mun pitäis ostaa uutta että lapsella olis siistiä vaatetta myös kotona... ja takasinhan ne ei sitten pieneks käyneenä tulis.. vaan menis esim. isän uudelle lapselle tai sukulaisen lapselle... ja näin olisin hävinnyt liki 50?... että kyllä siihen on yleensä syy miksi tavarat ostetaan erikseen molempiin paikkoihin...

 

[Mummoni teki näin :(]

Kun oli meidän jotakin syntymäpäiviä tai nimipäiviä,mummo ostikin aina jotakin vaatetta.Mutta aina sieltä tuli semmoinen saarna kun ne meille oli pieniä oli ne annettava takaisin mummolle,siksi kun iskän veljen lapset oli meitä nuorempia ja meidän pienet vaatteet oli heille siinä vaiheessa sopivia.
Mummoni osti minulle kerran kun kovin toivoin sellaisen ison smurffi kankaan johon äiti ompeli tankokujat,ja se laitettiin huoneeni seinälle tauluksi,vuosi kului ja mummoni ilmoitti että nämä isän veljen lapset haluaa sen ja onhan se jo vuoden minulla ollut ja hänellähän on oikeus ottaa se nyt mukaansa kun oli sen aikanaan meille ostanutkin.Arvaa kun minä itkin sen tauluni perään
Kerran aikuisena puhuin näistä mummolleni ja mummo pyyti kasvamaan aikuiseksi ja sanoi ettei kaikkea voi saada,eli lahjat siis kehtaa pyytää pois???

Tajusitteko pointtini

 

[Beijja]

että sellasta haukkumista taas ... jos joku antaa synttäri rahaa lapselle niin kyllä se hälle kuuluu eikä että isä/äiti käyttäisi sen lapsen puolesta (eri asia vauva--> jolloin voisi laittaa säästöön tai ostaa sen ikäiselle tarvittavaa).
kenkien kierrätys? no tuskin on edes ajankohtainen asia kun lapsi vasta tulossa ap:n tapauksessa.miksi siis ei voi ottaa asiaa puheeksi kun on tarve vuosien päästä? yleensä nainen säästää jos ei myy kirpparille tms ja se taas on hänen henk.koht asia

 

[ap]

Kun oli meidän jotakin syntymäpäiviä tai nimipäiviä,mummo ostikin aina jotakin vaatetta.Mutta aina sieltä tuli semmoinen saarna kun ne meille oli pieniä oli ne annettava takaisin mummolle,siksi kun iskän veljen lapset oli meitä nuorempia ja meidän pienet vaatteet oli heille siinä vaiheessa sopivia.
Mummoni osti minulle kerran kun kovin toivoin sellaisen ison smurffi kankaan johon äiti ompeli tankokujat,ja se laitettiin huoneeni seinälle tauluksi,vuosi kului ja mummoni ilmoitti että nämä isän veljen lapset haluaa sen ja onhan se jo vuoden minulla ollut ja hänellähän on oikeus ottaa se nyt mukaansa kun oli sen aikanaan meille ostanutkin.Arvaa kun minä itkin sen tauluni perään
Kerran aikuisena puhuin näistä mummolleni ja mummo pyyti kasvamaan aikuiseksi ja sanoi ettei kaikkea voi saada,eli lahjat siis kehtaa pyytää pois???

Tajusitteko pointtini

Tajusin. Mutta kun me emme ole ottamassa lapselta pois mitään mitä hän käyttää! Sitten kun kengät ovat pienet ja ne ovat jo menossa varastoon, niin sitten kengät kuuluvat mielestäni meille. Eli vasta sitten, kun lapsi EI niitä VARMASTI enää käytä.

 

[hivenenhullu]

Kun oli meidän jotakin syntymäpäiviä tai nimipäiviä,mummo ostikin aina jotakin vaatetta.Mutta aina sieltä tuli semmoinen saarna kun ne meille oli pieniä oli ne annettava takaisin mummolle,siksi kun iskän veljen lapset oli meitä nuorempia ja meidän pienet vaatteet oli heille siinä vaiheessa sopivia.
Mummoni osti minulle kerran kun kovin toivoin sellaisen ison smurffi kankaan johon äiti ompeli tankokujat,ja se laitettiin huoneeni seinälle tauluksi,vuosi kului ja mummoni ilmoitti että nämä isän veljen lapset haluaa sen ja onhan se jo vuoden minulla ollut ja hänellähän on oikeus ottaa se nyt mukaansa kun oli sen aikanaan meille ostanutkin.Arvaa kun minä itkin sen tauluni perään
Kerran aikuisena puhuin näistä mummolleni ja mummo pyyti kasvamaan aikuiseksi ja sanoi ettei kaikkea voi saada,eli lahjat siis kehtaa pyytää pois???

Tajusitteko pointtini

pikaksen eriasia kuin kengät.. siis jos vaate jää pieneksi niin eihän se lapsi sitä enää tarvitse.. vaan silloinhan se menee pienemmälle sisarukselle esim. eihän sitä vaatetta ole ap:n tapauksessa sille äidille ostettu...
siis paras ratkaisu on tietty että jos vaate jää pieneksi niins e myydään ajs illä ostetaan uutta vaatetta lapselle... mutta mikäli on pienempiä siaruksia niin tietenkin vaatteet kannataa ensin kierrättää perheen sisällä..

 

[ap]

että sellasta haukkumista taas ... jos joku antaa synttäri rahaa lapselle niin kyllä se hälle kuuluu eikä että isä/äiti käyttäisi sen lapsen puolesta (eri asia vauva--> jolloin voisi laittaa säästöön tai ostaa sen ikäiselle tarvittavaa).
kenkien kierrätys? no tuskin on edes ajankohtainen asia kun lapsi vasta tulossa ap:n tapauksessa.miksi siis ei voi ottaa asiaa puheeksi kun on tarve vuosien päästä? yleensä nainen säästää jos ei myy kirpparille tms ja se taas on hänen henk.koht asia

Meillä on jo lapsi! Ja eipä tässä kauoa mene, kun alkaa vaatteet ym. sopimaan tuolle pienemmälle.
Kuule synttärirahat on usein pistetty tilille. Mutta tällaisilla ylimääräisillä lahjoituksilla on ostettu leluja. Ei vaatteita. Koska rahat annetaan nimen omaan siksi, että "ostakaa sopiva lelu kun me ei osata". Osa niistä on laitettu myös pankkitilille, mutta exän mielestä kaikki kuuluu laittaa pankkitilille. Sen lisäksi, että isä sinne silloin tällöin myös laittaa omasta pussistaan rahaa.

 

[Keittiönoita]

Meillä homma meni aikoinaan niin, että jos mun vanhemmat antoi rahaa poikaa varten, niin mä päätin rahojen käytöstä. Jos taas rahan antaja oli exän vanhemmat, exä päätti rahojen käytöstä. Kun exä osti omista rahoistaan pojalle jotain - esim luistimet, puvun, polkupyörän - ja ne kävi pieneksi, mä kysyin exältä, haluaako hän ne takaisin vai laitanko kiertoon. Samoin kun jostain mun hankkimastani tuli aika luopua, kysyin exältä, onko hänellä käyttöä sille vai laitanko kiertoon. Mistään yksittäisistä sukista, kalsareista yms en tietty mitään kysellyt enkä niistä, mitkä oli jo loppuun kulutettu.

 

[Beijja]

että sellasta haukkumista taas ... jos joku antaa synttäri rahaa lapselle niin kyllä se hälle kuuluu eikä että isä/äiti käyttäisi sen lapsen puolesta (eri asia vauva--> jolloin voisi laittaa säästöön tai ostaa sen ikäiselle tarvittavaa).
kenkien kierrätys? no tuskin on edes ajankohtainen asia kun lapsi vasta tulossa ap:n tapauksessa.miksi siis ei voi ottaa asiaa puheeksi kun on tarve vuosien päästä? yleensä nainen säästää jos ei myy kirpparille tms ja se taas on hänen henk.koht asia

Meillä on jo lapsi! Ja eipä tässä kauoa mene, kun alkaa vaatteet ym. sopimaan tuolle pienemmälle.
Kuule synttärirahat on usein pistetty tilille. Mutta tällaisilla ylimääräisillä lahjoituksilla on ostettu leluja. Ei vaatteita. Koska rahat annetaan nimen omaan siksi, että "ostakaa sopiva lelu kun me ei osata". Osa niistä on laitettu myös pankkitilille, mutta exän mielestä kaikki kuuluu laittaa pankkitilille. Sen lisäksi, että isä sinne silloin tällöin myös laittaa omasta pussistaan rahaa.

jaa a.eipä ole moista ongelmaa itsellä. vaikuttaa kuitenkin sen ikäiseltä lapselta et vois sen lelu rahan antaa hälle itselleen ja olla mukana kun ostaa. ja oletteko kysyny haluaako tai onko ex ostamas jotain isompaa mihin säästää rahaa tai olisi ottanu niitä mitä laittaa? miksi mistään ei voida yrittää kysyä tai puhua.aloitetaan jumalaton haukkuminen. (tähän tietenkin vastataan et joo on puhuttu kuten aina). ja kyllä tuo ex mun lapsille laittaa tilille rahaa ja antaa käteen eikä ole koskaan ollu mitään sanomisia ja mä samoin sinne päin.

 

[poikia3]

Mulla on myös samanlaista sähellystä eksäni kanssa. Lapsi on siellä 10 päivää kuussa, alkuun eksä ilmoitti, ettei tarvitse laittaa vaatteita mukaan iskän luo, että hän ostaa pojalle omat vaatteet siellä pidettäväksi - mikä musta oli vain järkevää. No sitten jostain suuttuneena halusi kostaa ja tuli huutamaan ovelleni. Minä ilmoitin miehelle, että mulle on ihan turhaa mistään kiukutella, minä en ole enää se henkilö. Sen jälkeen pojalle on sitten pitänyt pakata vaatteet mukaan. Kas kummaa, isä ei voinut edes 5-vuotiasta poikaa auttaa pakkaamisessa, vaatteita unohtui jatkuvasti isälle - katosi kokonaan. Minulla ei ole jatkuvasti varaa ostaa pojalle uusia, joten laitoin sitten huonompia vaatteita matkaan. Alusvaatteet ja sukat olen ostanut iskän luokse omat, ja käskenyt poikaa säilyttämään ne siellä, ettei niitä tarvitse jatkuvasti olla ostamassa. Näin nimittäin on, jos nämä ei palaa isän luota, on seuraavalle reissulle ostettava uudet, ja jos silloinkaan ei tule kaikki takaisin, niin taas mennään kauppaan. Lapsi kun tarvitsee aika monet parit sukkia ja kalsareita myös kotona.

Exän äiti hankkii pojalle esim. kenkiä, joita poika ei isän mukaan saa tuoda tänne, mutta kun juttelee isoäidin kanssa, tämä nimenomaan haluaisi, että poika saisi käyttää tavaroita täällä. Mutta yksikään isovanhempien ostama juttu joka on alunperin viety isän luo, ei saa tulla tänne. Isoäiti osti tässä kesällä pojalle tuliaisiksi liian pienet kengät, lähetti ne sitten kuitenkin meille, kun pojan pikkuveljet kasvavat.

Aina ei siis tosiaan ole niin, että jos rahaa tai tavaraa annetaan isän luo, niitä ei olisi tarkoitus myös äidin luona käyttää.

Ja kengistä ei kyllä tasan jää meillä yhtään mitään seuraaville, juhlakengät ovat ainoat, jotka seuraavalla lapsella menevät.

Eli minusta ahneutta on sitten sekin, että ne lapsen saamat tavarat omitaan, eikä niitä muualla saa käyttää.

Meillä siis tilanne on nyt se, että joudun ostamaan pojalle enemmän vaatteita kuin yhden kodin systeemissä, kun tavaroita jää jatkuvasti isän luo. Ja isä maksaa vain elarin, ei osallistu mihinkään isompiin hankintoihin, harrastusmaksuihin tai välinehankintoihin.

Niin, esim. tänä vuonna olen ostanut jo 20 paria sukkia pojalle - normaalimääräkö?

 

[vieras]

Tässä käy ap kohta niin, että tämä naakaksi haukkumasi ihminen päättää myös, että kaikki hänen ostamansa pysyy hänen luonaan. Eli löydät itsesi ostamasta sille lapselle niillä sinun ja miehesi yhteisillä rahoilla KAIKKI kamppeet kengistä alusvaatteisiin.

 

[hivenenhullu]

Mulla on myös samanlaista sähellystä eksäni kanssa. Lapsi on siellä 10 päivää kuussa, alkuun eksä ilmoitti, ettei tarvitse laittaa vaatteita mukaan iskän luo, että hän ostaa pojalle omat vaatteet siellä pidettäväksi - mikä musta oli vain järkevää. No sitten jostain suuttuneena halusi kostaa ja tuli huutamaan ovelleni. Minä ilmoitin miehelle, että mulle on ihan turhaa mistään kiukutella, minä en ole enää se henkilö. Sen jälkeen pojalle on sitten pitänyt pakata vaatteet mukaan. Kas kummaa, isä ei voinut edes 5-vuotiasta poikaa auttaa pakkaamisessa, vaatteita unohtui jatkuvasti isälle - katosi kokonaan. Minulla ei ole jatkuvasti varaa ostaa pojalle uusia, joten laitoin sitten huonompia vaatteita matkaan. Alusvaatteet ja sukat olen ostanut iskän luokse omat, ja käskenyt poikaa säilyttämään ne siellä, ettei niitä tarvitse jatkuvasti olla ostamassa. Näin nimittäin on, jos nämä ei palaa isän luota, on seuraavalle reissulle ostettava uudet, ja jos silloinkaan ei tule kaikki takaisin, niin taas mennään kauppaan. Lapsi kun tarvitsee aika monet parit sukkia ja kalsareita myös kotona.

Exän äiti hankkii pojalle esim. kenkiä, joita poika ei isän mukaan saa tuoda tänne, mutta kun juttelee isoäidin kanssa, tämä nimenomaan haluaisi, että poika saisi käyttää tavaroita täällä. Mutta yksikään isovanhempien ostama juttu joka on alunperin viety isän luo, ei saa tulla tänne. Isoäiti osti tässä kesällä pojalle tuliaisiksi liian pienet kengät, lähetti ne sitten kuitenkin meille, kun pojan pikkuveljet kasvavat.

Aina ei siis tosiaan ole niin, että jos rahaa tai tavaraa annetaan isän luo, niitä ei olisi tarkoitus myös äidin luona käyttää.

Ja kengistä ei kyllä tasan jää meillä yhtään mitään seuraaville, juhlakengät ovat ainoat, jotka seuraavalla lapsella menevät.

Eli minusta ahneutta on sitten sekin, että ne lapsen saamat tavarat omitaan, eikä niitä muualla saa käyttää.

Meillä siis tilanne on nyt se, että joudun ostamaan pojalle enemmän vaatteita kuin yhden kodin systeemissä, kun tavaroita jää jatkuvasti isän luo. Ja isä maksaa vain elarin, ei osallistu mihinkään isompiin hankintoihin, harrastusmaksuihin tai välinehankintoihin.

Niin, esim. tänä vuonna olen ostanut jo 20 paria sukkia pojalle - normaalimääräkö?

jos tota toista ketjua lukee niin on normaalia että kun kerran isä elarit maksaa niin sitten äiti on velvoitettu maksamaan kaikki.. myös sinne isälle
henk.koht. ymmärrän että sua vituttaa, jo ihan senkin takia että rahaa menee kamalasti "hukkaan" kun noin mennään... mutat ehkä juurikin tuo "ahneus" tulee kun tarpeeksi menee rahaa hukkaan ,eli hankitaan jotain ja sitten sen jälkeen siitä ei näekkään vilaustakaan.. ja kyllä kengät hyvin kestää useamman käyttäjän, ainakin pienemmillä joilal jalka aksvaa nopeaa tahtia

 

[pikkaisen eri mieltä]

minulla on lapsi ja se asuu äitinsä kans. rakastan lastamme niin paljon että laitan häneen kaiken ylimääräisen rahan että äitillä ja lapsella on hyvä olla ja saavat mitä tarvitsevat..

 

[ninaTT]

No kehgäthän on nimen omaan sen lapsen, jolle ne on ostettu. Enhän minä muuta väittänytkään. Ja silloin kun ne kengät jäävät pieneksi, niin ne ovat sen omaisuutta, joka ne on ostanut. Tässä tapauksessa isän.

Olen eri mieltä, minusta niistä ei tule isän omaisuutta, mutta ollaan vaan eri mieltä.

Mutta siis... Kuka kenkien kohtalosta päättäis sitten kun aika niistä jättäis? Eikö ole loogista antaa tavarat nuoremmalle sisarukselle kiertoon?

 

[vieras]

Hahahhaa..täällä taitaa olla aika monta nyXille katkeraa yyhoota tai vastaavaa liikenteessä? Ajattelin vain kun tässä äitipuoli musta hyvin asiallisesti selitti ongelmaa (mikä on minusta ihan käsittämätön ja lapsellinen äidin puolelta) niin se maalattiin pahaksi uudeksi eukoksi heti.. Hhee.

Voisko ainakin joskus olla niin että se lapsen äiti on niin katkera/elämäänsä kyllästynyt/veemäinen että hankaloittaa toisten elämää tarkoituksella?? Siltä toi minusta vaan vaikuttaa.

 

[ydinperheellinen]

että sellasta haukkumista taas ... jos joku antaa synttäri rahaa lapselle niin kyllä se hälle kuuluu eikä että isä/äiti käyttäisi sen lapsen puolesta (eri asia vauva--> jolloin voisi laittaa säästöön tai ostaa sen ikäiselle tarvittavaa).
kenkien kierrätys? no tuskin on edes ajankohtainen asia kun lapsi vasta tulossa ap:n tapauksessa.miksi siis ei voi ottaa asiaa puheeksi kun on tarve vuosien päästä? yleensä nainen säästää jos ei myy kirpparille tms ja se taas on hänen henk.koht asia

Meillä on jo lapsi! Ja eipä tässä kauoa mene, kun alkaa vaatteet ym. sopimaan tuolle pienemmälle.
Kuule synttärirahat on usein pistetty tilille. Mutta tällaisilla ylimääräisillä lahjoituksilla on ostettu leluja. Ei vaatteita. Koska rahat annetaan nimen omaan siksi, että "ostakaa sopiva lelu kun me ei osata". Osa niistä on laitettu myös pankkitilille, mutta exän mielestä kaikki kuuluu laittaa pankkitilille. Sen lisäksi, että isä sinne silloin tällöin myös laittaa omasta pussistaan rahaa.

Kyllä on taas ihanaa, kun on meidän ja teidän lapset ja ne meidän on vaan paljon parempia ja ansaitsevat kaiken.