A
anre
Vieras
Hei,
Olemme uusiopari, mutta emme asu yhdessä. Molemmilla on yksi lapsi entisistä liitoista. Olemme vähän päälle nelikymppisiä ja seurustelleet nyt 9 kk.
Kaikki toimii hienosti, seksi on jotain uskomatonta, perusasiat ok, mutta nyt on tullut jotain, joka hiertää.
Aloitan omasta "ongelmastani": Tässä elämänvaiheessa minulla on mahdollisuus toteuttaa pitkäaikaista unelmaani: matkustaa! Lapseni on jo sen ikäinen, että hänen kanssaan on ilo reissata! Matkailuinto senkun kasvaa... Haluan nähdä nyt kun jaksan ja voin, turha odotella eläkepäiviä.
Miesystäväni ei ymmärrä eikä hyväksykään tätä. Hän vähän kuin pistää minut valitsemaan hänen itsensä ja matkustamisen väliltä. En ole valmis luopumaan molemmista: sekä miehestä että unelmastani. Hänellä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia matkustaa mukana kovin usein eikä läheskään niin paljon vapaata kuin itselläni. Tiedän, että tämä asia nousee pinnalle aika ajoin tulevaisuudessa... Parempi olisi selvittää asia suhteen alkuvaiheessa.
Hänen "ongelmansa": Hän viestitteli satunnaisesti exän kanssa (lyhyt suhde reilu vuosi sitten). Mies oli minulle asiasta avoin eikä minulla ollut mielestään aihetta mustasukkaisuuteen. Harmitonta ajatusten vaihtoa... Ystävinä jatkoivat loppunutta suhdettaan...
Mies sai yllättäen asunnon samasta talosta kuin exä. Nainen viestitteli hyvin usein muuttoasioista, joihin mies tietenkin aina vastasi. Itse en oikein ymmärrä sitä ja olinkin siitä mustasukkainen. Tuntuu, että viestittely on ihan jatkuvaa, vaikka nainen elää nyt toisen miehen kanssa. Salassa pitää tekstailla, rapussa ei saa olla toista tuntevinaankaan...
Heidän välinsä olivat selvät eron jälkeen eikä siinä pitäisi olla mitään, mutta minua kuitenkin satuttaa jatkuva viestittely exän kanssa. Olenkin sanonut, että viestittele vaan, mutta ei minulle tarvitse raportoida viestejä... Itsepähän tietää rajansa.
Tänään hokasin, että minähän voisin vaatia häntä lopettamaan viestittelyn kokonaan, koska hänkään ei pidä matkustelustani. (Ja mitä pahaa siinä olisi kun on "esiliina" mukana, oma lapsi...)! Hän myöntää olevansa kateellinen siitä, että minulla on resursseja (sekä aika- että raha-) matkusteluun ja olen matkustellut jonkin verran ennenkin.
Tämä mies on elämäni mies, sen tunnen ja tiedän, mutta tälläinen harmi pitää nyt sitten olla hiertämässä hyvää suhdetta. Lasten takia soisin suhteen jatkuvan, sillä hän pitää minun ja minä hänen lapsestaan.
Mitäs te muut ellit tähän tuumaatte? Olisiko parempi elää omaa elämäänsä ja toteuttaa unelmaansa kerran pari vuodessa ilman miestä vai valita parisuhde (ei hellan ja nyrkin välissä) ja olla vanhana katkera kun on joutunut antamaan unelmilleen periksi? Millainen kompromissi tähän löytyisi?! Toivoo aktiivista keskustelua! Kiitos!
Olemme uusiopari, mutta emme asu yhdessä. Molemmilla on yksi lapsi entisistä liitoista. Olemme vähän päälle nelikymppisiä ja seurustelleet nyt 9 kk.
Kaikki toimii hienosti, seksi on jotain uskomatonta, perusasiat ok, mutta nyt on tullut jotain, joka hiertää.
Aloitan omasta "ongelmastani": Tässä elämänvaiheessa minulla on mahdollisuus toteuttaa pitkäaikaista unelmaani: matkustaa! Lapseni on jo sen ikäinen, että hänen kanssaan on ilo reissata! Matkailuinto senkun kasvaa... Haluan nähdä nyt kun jaksan ja voin, turha odotella eläkepäiviä.
Miesystäväni ei ymmärrä eikä hyväksykään tätä. Hän vähän kuin pistää minut valitsemaan hänen itsensä ja matkustamisen väliltä. En ole valmis luopumaan molemmista: sekä miehestä että unelmastani. Hänellä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia matkustaa mukana kovin usein eikä läheskään niin paljon vapaata kuin itselläni. Tiedän, että tämä asia nousee pinnalle aika ajoin tulevaisuudessa... Parempi olisi selvittää asia suhteen alkuvaiheessa.
Hänen "ongelmansa": Hän viestitteli satunnaisesti exän kanssa (lyhyt suhde reilu vuosi sitten). Mies oli minulle asiasta avoin eikä minulla ollut mielestään aihetta mustasukkaisuuteen. Harmitonta ajatusten vaihtoa... Ystävinä jatkoivat loppunutta suhdettaan...
Mies sai yllättäen asunnon samasta talosta kuin exä. Nainen viestitteli hyvin usein muuttoasioista, joihin mies tietenkin aina vastasi. Itse en oikein ymmärrä sitä ja olinkin siitä mustasukkainen. Tuntuu, että viestittely on ihan jatkuvaa, vaikka nainen elää nyt toisen miehen kanssa. Salassa pitää tekstailla, rapussa ei saa olla toista tuntevinaankaan...
Heidän välinsä olivat selvät eron jälkeen eikä siinä pitäisi olla mitään, mutta minua kuitenkin satuttaa jatkuva viestittely exän kanssa. Olenkin sanonut, että viestittele vaan, mutta ei minulle tarvitse raportoida viestejä... Itsepähän tietää rajansa.
Tänään hokasin, että minähän voisin vaatia häntä lopettamaan viestittelyn kokonaan, koska hänkään ei pidä matkustelustani. (Ja mitä pahaa siinä olisi kun on "esiliina" mukana, oma lapsi...)! Hän myöntää olevansa kateellinen siitä, että minulla on resursseja (sekä aika- että raha-) matkusteluun ja olen matkustellut jonkin verran ennenkin.
Tämä mies on elämäni mies, sen tunnen ja tiedän, mutta tälläinen harmi pitää nyt sitten olla hiertämässä hyvää suhdetta. Lasten takia soisin suhteen jatkuvan, sillä hän pitää minun ja minä hänen lapsestaan.
Mitäs te muut ellit tähän tuumaatte? Olisiko parempi elää omaa elämäänsä ja toteuttaa unelmaansa kerran pari vuodessa ilman miestä vai valita parisuhde (ei hellan ja nyrkin välissä) ja olla vanhana katkera kun on joutunut antamaan unelmilleen periksi? Millainen kompromissi tähän löytyisi?! Toivoo aktiivista keskustelua! Kiitos!