Vaikeaa

["rouva"]

Täällä ihmettelen elämääni. Mies on kadonnut ryyppäämään. Olimme maalla lomalla miehen lapsuudenkodissa hänen kesälomallaan. Hän joi koko kesälomansa ajan. Kun lomansa läheni loppuaan. Päätin pakata hänen autonsa ja laittaa lapsuudenkotinsa kuntoon. Ja tuuppasin miehen autoon ja lähdettiin ajamaan. Vein ensin miehen omaan kämppään nukkumaan ja sitten ajoin omaan kotiini. Parin päivän päästä menin katsomaan miestä ja on siellä edelleen kännissä vaikka hänen olisi pitänyt mennä töihin jo maanantaina mutta ei mennyt. Nyt en ole kuullut hänestä tiistain jälkeen mitään. Edelleen kännissä kai. Ollaan oltu yhdessä 5v. Muuten mies selvänä pystyy käymään työssä ja on hyvä työmies, mutta on ennenkin ollut kausittaisia ryyppyputkeja, mutta ei ollut näin paha. Ilmeisesti jäänyt pitkät synttärijuhlat. Itsellä on vaikeaa, on välit poikki vanhempiini ja muuta sellaista. Täällä sitten ihmettelen ja murehdin elämääni;/.

 

["xyz"]

Jatkuva ryyppääminen ei kuulu elämään eikä etenkään suhteessa elämiseen. Se on aikuisuuden pettämistä. Niin ei toiselle saa koskaan tehdä. Yksiselitteisesti. Tällaisessa tilanteesa on aika viisasta asettaa selvät rajat. Joko mies hoitoon, jonka on tapahduttava omasta aloitteesta tai suhde katkolle. Jos mies menee hoitoon, jatkossakin on nollatoleranssi. Älä ota itsellesi tällaista taakkaa, joka ei kuulu yhdenkään alkoholistin läheisen kannettavaksi. - Voi vielä kysyä, miksi pakkasit miehen auton ja laitoit paikat kuntoon. Ei se kuulu sinun yksin tehtäväksesi, et ole piika etkä orja. Missä miehen vastuu?

 

["rouva"]

Niinpä. Sitä mietin, että olisiko pitänyt vain jättää miehen maalle ja itse häipyisin kotiini, mutta mulla ei ole autoa vaan miehen, joten päätin sitten pakata autoa ja ajaa kotiimme. On mies muuten paljon minua auttanut taloudellisesti ja minun huushollini apuna ollutkin. Täytyy nyt vain toivoa, että mies tajuaa raitistua jossain vaiheessa. Nyt hän on vain kadonnut:/.