R
Rixx
Vieras
Kuten kaikki muutkin, puran tänne tämän koska ei yksinkertaisesti ole ystävää tai sukulaista joka puolueettomasta osaisi sanoa oman kantansa ja pyrin kirjoittamaan asiat kuten ne ovat, tietenkin oma sävy tulee väkisinkin läpi, mutta...
Tapasin mieheni, nykyisen kihlattuni 4 vuotta sitten. Alussa meno oli sitä, että hän oli lähes aina myöhässä kun meidän piti nähdä eik edes ilmoittanut. Yhtenä iltana laitoin viestin, ettei tarvitse tulla ja se ehkä hiukan sai hänet heräämään... Tämä kuitenkin loppui ajan saatossa, kun hänellä sitten oli oikeasti aikaa myös minulle - syynä myöhästymiseen max 5 tuntia olivat kaverit.
Parin kuukauden kuluttua isäni kuoli oman käden kautta. Olin aivan sekaisin, enkä tuntenut itseäni saati mitä ympärillä tapahtuu. Kuitenkin hän oli mukana ja vietimme iltoja minun tai hänen luonaan, katsoimme leffoja yleensä.. seksiä ei ollut moneen kuukauteen ja hänelle oli siinä samalla muutama muukin tyttö, joista sain tietää vasta kahden vuoden kuluttua, mutta ymmärrän että jos ei pimperoa saa niin huonohan siinä on miehen olla.
Hän oli minulle tuki ja oli joku, ketä välitti minusta jollain tasolla. Vuoden kuluttua jo muutimme yhteen ja pian jo ostimme yhteisen kodin. Seksi jäi jossain vaiheessa kokonaan pois kun eteen tuli niin paljon arjen asioita, olin väsynyt, söin mielialalääkkeitä - seksi ei kiinnostanut, en arvostanut itseäni, sillä tunsin kovaa syyllisyyttä siitä että isäni jätti kuten jätti enkä koskaan sanonut hänelle mitään.
Itselläni useita kertoja itsemurha ollut mielessä ja muutamia suunnitelmia, ne ovat jo jääneet sillä olen päässyt syyllisyydestäni yli enkä tunne enää itseäni niin arvottomaksi.
Nyt tällä hetkellä tunnen, ettei suhteemme toimi. En koe itseäni arvostetuksi saati halutuksi. Lääkkeiden syönnin lopetin muutama kuukausi sitten ja aluksi tunteet tulivat eri tavalla esille, mukava oli oikeasti kivaa ja ihanaa ja murheet tuntuivat pahemmilta.
Kotona, töiden jälkeen teen ruuan, siivoan ja ulkoilutan koiran. Mieheni menee töiden jälkeen nukkumaan ja on tällä samaisella koneella joka ilta, oikeasti joka ilta. Ja sitten menee nukkumaan. Silloin tällöin tekee pakolliset miesten työt, joita tässä huushollissa nyt ei ole paljoa ja itse osaan myös tehdä paljon, mm. vaihtaa auton renkaat.
Vuosi sitten halusin kovasti mennä kihloihin, koska ajattelin että se lähentäisi meitä - vastaus oli, että ei vielä odotetaan ja nyt syksyllä menimme. Olen puhunut avioliitosta ja lapsista ja hänellä on tarkka vuosimäärä jokaiselle asialle, että koska tapahtuu jotain seuraavaksi. Sillä ei ole väliä, että minä haluan vaikka nyt jotain- vastaus on odotetaan, kunnes mies haluaa/viitsii.
Yhtenä iltana sanoin hänelle, että en tiedä jaksanko tätä enää enkä jaksa enää edes kertoa mistä kaikki johtuu.. Olemme moneen kertaan vääntäneet asiat, kuten kotityöt - juu lupaan tehdä. Sekä minun huomiointini - haluaisin joskus saada kukkia tai kehuja - juu lupaan kyllä. Mitään ei tapahdu. Sanoin sen, että en enää tiedä mitä teen - hän lähti pois tietokoneensa äärelle ja minä jäin itkemään keittiön pöydän äärelle. En edes odottanut halausta sillä aikaisempina kertoina tämä sama on toistunut - hän vetäytyy, vaikka olen keronut myös sen että haluan halauksen kun tuntuu pahalta.
Tästä ei ole sen enempää keskusteltu, sinä iltana olin väsynyt ja nukuin seuraavan päivän iltaan asti. Sitten kaikki oli kuten mitään ei olisi tapahtunut ja olin tosissani kun sanoin, etten tiedä enkä tiedä vieläkään. Tuntuu, että se on aivan sama miltä minusta tuntuu, kuten aiemminkin olen hänen mielestään niin herkällä tuulella että kaikki on huonosti - totta, sillä kaikki meidän suhteessa on huonosti; ei keskustelua, ei seksiä, ei haleja ei pusuja, ei huomiointia, ei mitään, niin kysynpähän vaan että mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Tunnen oloni niin tyhjäksi, emme edes riitele vaan olemme passiivisia eikä minua enää kiinnosta ME. En olisi koskaan uskonut, että olen tässä tilanteessa että en ole enää kiinnostunut edes kertomaan miltä tuntuu.
Onko tämä nyt aivan idioottimaista, sillä jostain syystä en lähde. Mitään rakkautta ensisilmäyksellä ei ollut, hän vaan ilmestyi.
Monet kerrat olen ajatellut, että nyt pakkaan tavarani, lähden ja jätän sormuksen pöydälle?
Tapasin mieheni, nykyisen kihlattuni 4 vuotta sitten. Alussa meno oli sitä, että hän oli lähes aina myöhässä kun meidän piti nähdä eik edes ilmoittanut. Yhtenä iltana laitoin viestin, ettei tarvitse tulla ja se ehkä hiukan sai hänet heräämään... Tämä kuitenkin loppui ajan saatossa, kun hänellä sitten oli oikeasti aikaa myös minulle - syynä myöhästymiseen max 5 tuntia olivat kaverit.
Parin kuukauden kuluttua isäni kuoli oman käden kautta. Olin aivan sekaisin, enkä tuntenut itseäni saati mitä ympärillä tapahtuu. Kuitenkin hän oli mukana ja vietimme iltoja minun tai hänen luonaan, katsoimme leffoja yleensä.. seksiä ei ollut moneen kuukauteen ja hänelle oli siinä samalla muutama muukin tyttö, joista sain tietää vasta kahden vuoden kuluttua, mutta ymmärrän että jos ei pimperoa saa niin huonohan siinä on miehen olla.
Hän oli minulle tuki ja oli joku, ketä välitti minusta jollain tasolla. Vuoden kuluttua jo muutimme yhteen ja pian jo ostimme yhteisen kodin. Seksi jäi jossain vaiheessa kokonaan pois kun eteen tuli niin paljon arjen asioita, olin väsynyt, söin mielialalääkkeitä - seksi ei kiinnostanut, en arvostanut itseäni, sillä tunsin kovaa syyllisyyttä siitä että isäni jätti kuten jätti enkä koskaan sanonut hänelle mitään.
Itselläni useita kertoja itsemurha ollut mielessä ja muutamia suunnitelmia, ne ovat jo jääneet sillä olen päässyt syyllisyydestäni yli enkä tunne enää itseäni niin arvottomaksi.
Nyt tällä hetkellä tunnen, ettei suhteemme toimi. En koe itseäni arvostetuksi saati halutuksi. Lääkkeiden syönnin lopetin muutama kuukausi sitten ja aluksi tunteet tulivat eri tavalla esille, mukava oli oikeasti kivaa ja ihanaa ja murheet tuntuivat pahemmilta.
Kotona, töiden jälkeen teen ruuan, siivoan ja ulkoilutan koiran. Mieheni menee töiden jälkeen nukkumaan ja on tällä samaisella koneella joka ilta, oikeasti joka ilta. Ja sitten menee nukkumaan. Silloin tällöin tekee pakolliset miesten työt, joita tässä huushollissa nyt ei ole paljoa ja itse osaan myös tehdä paljon, mm. vaihtaa auton renkaat.
Vuosi sitten halusin kovasti mennä kihloihin, koska ajattelin että se lähentäisi meitä - vastaus oli, että ei vielä odotetaan ja nyt syksyllä menimme. Olen puhunut avioliitosta ja lapsista ja hänellä on tarkka vuosimäärä jokaiselle asialle, että koska tapahtuu jotain seuraavaksi. Sillä ei ole väliä, että minä haluan vaikka nyt jotain- vastaus on odotetaan, kunnes mies haluaa/viitsii.
Yhtenä iltana sanoin hänelle, että en tiedä jaksanko tätä enää enkä jaksa enää edes kertoa mistä kaikki johtuu.. Olemme moneen kertaan vääntäneet asiat, kuten kotityöt - juu lupaan tehdä. Sekä minun huomiointini - haluaisin joskus saada kukkia tai kehuja - juu lupaan kyllä. Mitään ei tapahdu. Sanoin sen, että en enää tiedä mitä teen - hän lähti pois tietokoneensa äärelle ja minä jäin itkemään keittiön pöydän äärelle. En edes odottanut halausta sillä aikaisempina kertoina tämä sama on toistunut - hän vetäytyy, vaikka olen keronut myös sen että haluan halauksen kun tuntuu pahalta.
Tästä ei ole sen enempää keskusteltu, sinä iltana olin väsynyt ja nukuin seuraavan päivän iltaan asti. Sitten kaikki oli kuten mitään ei olisi tapahtunut ja olin tosissani kun sanoin, etten tiedä enkä tiedä vieläkään. Tuntuu, että se on aivan sama miltä minusta tuntuu, kuten aiemminkin olen hänen mielestään niin herkällä tuulella että kaikki on huonosti - totta, sillä kaikki meidän suhteessa on huonosti; ei keskustelua, ei seksiä, ei haleja ei pusuja, ei huomiointia, ei mitään, niin kysynpähän vaan että mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Tunnen oloni niin tyhjäksi, emme edes riitele vaan olemme passiivisia eikä minua enää kiinnosta ME. En olisi koskaan uskonut, että olen tässä tilanteessa että en ole enää kiinnostunut edes kertomaan miltä tuntuu.
Onko tämä nyt aivan idioottimaista, sillä jostain syystä en lähde. Mitään rakkautta ensisilmäyksellä ei ollut, hän vaan ilmestyi.
Monet kerrat olen ajatellut, että nyt pakkaan tavarani, lähden ja jätän sormuksen pöydälle?