Valitsen lapsen ja rahan elämäni rakkauden sijaan. Tulenko katumaan?

["piu"]

Toinen mies elää liitossa. Hän siis pettää vaimoaan. Miksei hän pettäsi sinuakin, sitten joskus, kun suuret tunteet ovat laantuneet, ja arki likapyykkeineen, aikatauluineen, miehen lapsineen ja uusperhekuvioineen rupeaa maistumaan puulta. En lähtisi suhteesta toiseen suhteeseen. Olet rakastunut. Se on ihanaa ja varmasti normaalia. Mutta voiko kyseessä olla illuusio? Kokeile itsenäistä elämää ensin.

 

["noh"]

Kyllä ja ei.
Miksi et tee virhettä:
Mistä sinä muka tiedät, että tuo kuumia tunteita aiheuttava mies olisi elämäsi rakkaus? Se voi tuntua siltä nyt, kun hän on tavoittamaton. Mutta jos lähtisitkin suhteeseen, voisi se onnistua tai olla onnistumatta. Ja voisit jälkikäteen keksiä siihenkin toisenlaisen tarinan.

Miksi teet virheen:
Tietystikin, jos katkeroidut, on se typerää. Ei elämää kannata viettää niin, että katkeroituu.

Kuuntele itseäsi. Muistele ihan rehellisesti myös niitä hyviä hetkiä miehesi kanssa. Eikö välillenne ole kaikkina näinä vuosina kasvanut rakkautta?

Jokainen rakkaussuhde väljähtyy vähän jossain välissä, se kuumin ja ihmeellisinkin. Silloin tarvitaan yhteistä tahtoa ja panostusta. Ehkä tahto ja panostus voisivat auttaa teitäkin?
Tai sitten jos ei, niin erotkaa. Mutta älä eroa toisen miehen, tai unelman takia, vaan siksi että haluat.

Ota vastuu valinnoistasi!

 

[astrolabe]

Siis ei voi olla joku iso talo niin tärkeä?!

 

["Gigi"]

Kiitti ajatuksia antavista kommenteista! Joo, iso talo rauhallisella alueella on kiva, kun lapsilla omat huoneet verrattuna mun mahdolliseen kerrostalokaksioon jossain lähiössä tai kaupungin keskustassa. Kummassa itse haluaisit, että lapsesi elävät?
Eroa olen ajatellut jo pitkään, ennen rakastumistakin.
Ja niin, oman virheen myöntäminen itselle ja muille kesti näin kauan. Pelkkä tykkääminen ei riittänyt enkä rakastamaan oppinut, niinkuin puolisoa pitäisi rakastaa.

 

["vieras"]

Mitä sä ajattelit, kun hankit lapsia? Et ilmeisesti yhtään mitään, no niitä lapsiasi et ainakaan.

 

[astrolabe]

[QUOTE="Gigi";28796552]Kiitti ajatuksia antavista kommenteista! Joo, iso talo rauhallisella alueella on kiva, kun lapsilla omat huoneet verrattuna mun mahdolliseen kerrostalokaksioon jossain lähiössä tai kaupungin keskustassa. Kummassa itse haluaisit, että lapsesi elävät?
Eroa olen ajatellut jo pitkään, ennen rakastumistakin.
Ja niin, oman virheen myöntäminen itselle ja muille kesti näin kauan. Pelkkä tykkääminen ei riittänyt enkä rakastamaan oppinut, niinkuin puolisoa pitäisi rakastaa.[/QUOTE]
Olen elänyt 2 lapsen yyhoona lähiössö kaksiossa ja todellakin pidin sitä parempana kuin eksäni kanssa kimppaan jäämistä.

 

["kolmen äiti"]

Olen elänyt 2 lapsen yyhoona lähiössö kaksiossa ja todellakin pidin sitä parempana kuin eksäni kanssa kimppaan jäämistä.

Ymmärrän ap:tä. En minäkään vaihtaisi tätä isoa omakotitaloa pieneen kerrostaloluukkuun. Kun on kerran tottunut tilavaan ja vähän luksukseenkin, ei halua mihinkään murjuun tyytyä.

AP:lle: Eikö se toinen mies voisi muuttaa sitten kanssasi siihen omakotitaloon ja jakaa kanssasi asumiskustannukset??

 

["Vieras"]

Kävi miten kävi,niin eniten toivon voimia kestää tämä tilanne ap:n puolisolle. Hän tässä lopulta eniten kärsii.

 

["mjm"]

[QUOTE="kolmen äiti";28797067]Ymmärrän ap:tä. En minäkään vaihtaisi tätä isoa omakotitaloa pieneen kerrostaloluukkuun. Kun on kerran tottunut tilavaan ja vähän luksukseenkin, ei halua mihinkään murjuun tyytyä.

AP:lle: Eikö se toinen mies voisi muuttaa sitten kanssasi siihen omakotitaloon ja jakaa kanssasi asumiskustannukset??[/QUOTE]

Ap:n miehellä saattaisi tietysti olla tuohon jotain sanomista. Ja vielä nyt roudaamaan uutta heilaa maksumieheksi lasten omaan kotiin, järki hoi! No, hyvä että sullakin on prioriteetit kunnossa...

 

["vieras"]

Mä ymmärrän ap.ta paremmin kuin hyvin.
Tuomitseminen ja kivittäminen ei auta mitään, kertoo vain tuomitsajan omasta ahtaasta maailmankuvasta ja heikosta empatiakyvystä.
Siltikin ap, teet mielestäni virheen siinä että kuvittelet että tämä toinen mies on vastaus onneen.
On täysin inhimillistä että näin kuvittelet, etkä ole huono ihminen.
Olen kuitenkin varma, että ongelma on nyt ennemminkin sinun päänsisäisessä maailmassasi.
Selvitä mitä SINÄ haluat elämältä, mitä pidät tärkeänä.
Miksi nykyinen elämäsi tökkii jne.
Selvitä myös miksi haluaisit erota miehestäsi ja mitä se käytännössä tarkoittaa.
Yhdessä olon ja yksinolon plussat ja miinukset paperille!
Missää nimessä, korostan, MISSÄÄN NIMESSÄ et saa laskea sen toisen miehen varaan YHTÄÄN MITÄÄN.
Voi olla että hän paljastuu illuusioksi, jättää sinut, lähtee toisen mukaan, pitää kumppaninsa,katkaisee välit jne.
Jos olet valmis elämään ILMAN HÄNTÄ ja siinä toivossa että joskus ehkä löydät sopivan kumppanin, kestäen faktan että välttämättä sitä ei tapahdu mutta yksinolon plussat voittavat miehesi kanssa olon miinukset, niin go for it.
Et kuitenkaan voi mitenkään rakentaa elämää tuon toisen miehen varaan!
Jos niin teet,tulet olemaan aina ongelmissa.
Voi olla että olette rakastuneita ja tulette olemaan yhdessä, mutta SILTI ongelma ei ole siinä vaan SINUSSA ja sinun pitää yksin se selvittää mitä haluat elämältä ilman yhtään ketään miestä.

 

["huoh"]

[QUOTE="vieras";28796563]Mitä sä ajattelit, kun hankit lapsia? Et ilmeisesti yhtään mitään, no niitä lapsiasi et ainakaan.[/QUOTE]

Ai että.
Mitä sä ajattelit kun päätit lähettää ylläolevan kommentin?
Et ilmeisesti yhtään mitään, muutakuin omaa mahtavaa fiilistä mikä syntyy kun saa lytätä toista ja kuvitella harhaisesti olevansa jotenkin parempi.

Vaikka naimisiin olisi menty ja lapsia tehty rakkaudesta, se mies voi paljastautua pettäväksi,hakkaavaksi persoonallisuushäiriöiseksi jolloin ero tulee kysymykseen mikäli välittää lapsistaan yhtään.
Se että tekee jonkun kanssa lapsia, ei takaa että ihminen on loistotyyppi loppuelämänsä jonka kanssa on hienoa kasvattaa jälkikasvua.

 

[astrolabe]

Jos elämä oikeasti on liitossa sietämätöntä, usea henkilö on valmis vaikka maksamaan päästäkseen ikävästä puolisosta eroon. Ap on tottunut tiettyyn elintasoon ja huomasi, ettei uusi mies voi tarjota vastaavaa, joten perääntyi? Valintahan se on sekin, maailma on täynnä naisia, jotka pysyvät naimisissa rahan takia. Kunhan et marttyyroidu lastesi suuntaan, että "hyvinvointinne vuoksi menetin elämäni rakkauden" niin kaipa tuo voi toimiakin. Voisit myös jättää lapset isälleen ja ryhtyä etävanhemmaksi eläen uuden miehesi kanssa, jos rakkaus on niin väkevää kuin annoit ymmärtää? Ainakin sinun tulisi olla rehellinen aviomiehellesi, jotta hän voi päättää tahtooko jatkaa kanssasi?

 

["Gigi"]

Kiitos kaikille ja erityisesti sulle "vieras" 35# vastauksesta, joka on niin totta! Ja sekin vastaus, että yh:nä parempi kaksiossa, kuinmiehen kanssa. Uskon, että missä tahansa olisi mulla parempi, kuin tässä, koska oloni on niin huono.
Uudesta miehestä en hae itselleni elättäjää, eikä hän läheskään samaan elintasoon pystyisikään. Myöskään en missään nimessä ole suunnitellut elämääni hänen varaansa. Onhan tosiaan riski, että hän jää perheensä kanssa ja minä jään yksin. Silloin yksinolo on kestettävä ja toivottava, että löydän vielä joskun jonkun rinnalleni.

 

[Jehnny Tightlips]

Muuta sinne lähiöön ja ala etävanhemmaksi, jos aviomiehesi on ok isä. Sehän olisi tavallaan oikea valinta tuossa. Jos et halua sitä tehdä niin ehkä rakastat taloa enemmän kuin ketään miestä, mutta ainakin olet silloin tehnyt haluamasi valinnan.

 

[Yh-isä]

[QUOTE="Gigi";28797502]Kiitos kaikille ja erityisesti sulle "vieras" 35# vastauksesta, joka on niin totta! Ja sekin vastaus, että yh:nä parempi kaksiossa, kuinmiehen kanssa. Uskon, että missä tahansa olisi mulla parempi, kuin tässä, koska oloni on niin huono.
Uudesta miehestä en hae itselleni elättäjää, eikä hän läheskään samaan elintasoon pystyisikään. Myöskään en missään nimessä ole suunnitellut elämääni hänen varaansa. Onhan tosiaan riski, että hän jää perheensä kanssa ja minä jään yksin. Silloin yksinolo on kestettävä ja toivottava, että löydän vielä joskun jonkun rinnalleni.[/QUOTE]

Mistä päättelet, että saisit yksinhuoltajuuden?

 

[natasja]

[QUOTE="huoh";28797419]Ai että.
Mitä sä ajattelit kun päätit lähettää ylläolevan kommentin?
Et ilmeisesti yhtään mitään, muutakuin omaa mahtavaa fiilistä mikä syntyy kun saa lytätä toista ja kuvitella harhaisesti olevansa jotenkin parempi.

Vaikka naimisiin olisi menty ja lapsia tehty rakkaudesta, se mies voi paljastautua pettäväksi,hakkaavaksi persoonallisuushäiriöiseksi jolloin ero tulee kysymykseen mikäli välittää lapsistaan yhtään.
Se että tekee jonkun kanssa lapsia, ei takaa että ihminen on loistotyyppi loppuelämänsä jonka kanssa on hienoa kasvattaa jälkikasvua.[/QUOTE]


hetkonen kaikki persoonaalisuuden häiriöt ei suinkaan tarkoita että ihminen olisi kamala, monelle auttaa psykoterapia. Hän voi silti olla loistotyyppi.

 

[natasja]

[QUOTE="Gigi";28797502]Kiitos kaikille ja erityisesti sulle "vieras" 35# vastauksesta, joka on niin totta! Ja sekin vastaus, että yh:nä parempi kaksiossa, kuinmiehen kanssa. Uskon, että missä tahansa olisi mulla parempi, kuin tässä, koska oloni on niin huono.
Uudesta miehestä en hae itselleni elättäjää, eikä hän läheskään samaan elintasoon pystyisikään. Myöskään en missään nimessä ole suunnitellut elämääni hänen varaansa. Onhan tosiaan riski, että hän jää perheensä kanssa ja minä jään yksin. Silloin yksinolo on kestettävä ja toivottava, että löydän vielä joskun jonkun rinnalleni.[/QUOTE]

olosi saattaa olla niin huono koska ongelma on sun päässä. Kerroppa nyt miten hirveä sun puoliso on? tuskin on.

kun olet tehnyt päätöksen päässäsi se vaikuttaa sun tunteisiin ja käytökseen

jos olisit päättänyt toisin, todennäköisesti tunteesikin olisivat toiset.

minä veikkaan ettäsinä olet ihminen joka pakenee hankalia tunteita/ongelmia,eikä puhu kaikesta.

voi olla ihan mahdollista että olet itse se ongelma, eikä miehesi. sitä puolisoa on vaan helppo syyttää.

 

[natasja]

Jos elämä oikeasti on liitossa sietämätöntä, usea henkilö on valmis vaikka maksamaan päästäkseen ikävästä puolisosta eroon. Ap on tottunut tiettyyn elintasoon ja huomasi, ettei uusi mies voi tarjota vastaavaa, joten perääntyi? Valintahan se on sekin, maailma on täynnä naisia, jotka pysyvät naimisissa rahan takia. Kunhan et marttyyroidu lastesi suuntaan, että "hyvinvointinne vuoksi menetin elämäni rakkauden" niin kaipa tuo voi toimiakin. Voisit myös jättää lapset isälleen ja ryhtyä etävanhemmaksi eläen uuden miehesi kanssa, jos rakkaus on niin väkevää kuin annoit ymmärtää? Ainakin sinun tulisi olla rehellinen aviomiehellesi, jotta hän voi päättää tahtooko jatkaa kanssasi?

sen elämän voi itse tehdä sietämättömäksi riippumatta puolison avuista!

 

[natasja]

eikä oikea valinta ole rikkoa lapsilta perhettä!

 

["Vieras"]

Lapset ansaitsevat vanhempansa, perheensä ja kotinsa. Ilmeisesti mies on hyvä isä? Minä laitan lapset aivan kaiken edelle, ja niin olen elänyt niin kauan kuin lapsia on ollut. Mikään ei voi olla tärkeämpää minulle.

Ei ruoho ole lopulta sittenkään sen vihreämpää aidan toisella puolella. Oletko varma, ettei sinulla ole tunteita mieheesi? Voisitko yrittää saada niitä tunteita syttymään? Tai voisitko edes yrittää suojella lapsiasi eli tehdä kaikkesi perheesi eteen?

Kerrankin joku, joka ajattelee juuri niin kuin minä .

 

[Yh-isä]

[QUOTE="Vieras";28797854]Kerrankin joku, joka ajattelee juuri niin kuin minä .[/QUOTE]

Tämä on kiva kuulla

 

["vieras"]

Onpa täällä nyt tuomitsevia kommentteja. Kuitenkin puolet avioliitoista päätyy eroon, mikäli oikein muistan.
No, minkä ratkaisun teetkin niin älä katkeroidu, sellainen myrkyttää oman olon ja läheistenkin.