L
Liz
Vieras
Äitini sai laajan aivoverenvuodon vajaa 2 v sitten. On ollut siitä saakka pitkäaikaispotilaana vuodeosastolla. On yleensä hyväntuulinen ja kiltti hoidettava, yrittää kovasti heittää huumoria. Aivovaurio on laaja ja aivot vahvasti rappeutuneet. Tuntee kaikki ja puhuu suurimmaksi osaksi järkeviä. On halvaantunut, mutta kuntoutuksen jälkeen pystyy vähän liikkumaan avun kanssa. Kävin häntä tänään katsomassa. Hän oli jotenkin outo, ei meinannut herätäkään, vaikka yritin herätellä. Mieshoitaja tuli huoneeseen ja sanoi äidilleni, että sinä olet ollut ilkeä ym. suuttuneen näköisenä. Ilmeni, että äiti oli sanonut jotakin pyöreämpää hoitajaa punkeroksi ja heittänyt vähän vettä mukista hoitajan päälle, siis aamupäivällä. Muutkin hoitaja olivat äidille vihaisia, yleensä siis tälläistä ei ole ollut. Mieshoitaja ei suostunut pyynnöstäni huolimatta auttamaan äitiä pyörätuoliin, että olisimme voineet ajella käytävillä. Sain hänet siihen itse huonetoverin pojan avulla. Yleensä äiti on syömässä päiväsalissa, missä muutkin potilaat ovat. Ilmeisesti kostoksi hoitajat eivät tänään vieneet häntä sinne. Ajelimme käytävillä ja toinenkin hoitaja sanoi äidilleni tosi rumasti. Ymmärrän, että osasto on hoitajille raskas ja työmäärä suuri. Mutta...Olen itse tehnyt töitä erityislasten kanssa. En voisi kuvitellakaan, että kostaisin heille työkaverieni kanssa, jos joku on sanonut tai tehnyt jotain (kuitenkin aika pientä) tyhmiä. Aivovaurioisilla voi persoonallisuus muuttua, vanhus ei voi sille itse mitään.
Olen ollut tosi pahallla mielellä. Soitin siskolleni ja juttelimme, mitä pitäisi tehdä. Jos teen jonkinlaisen valituksen, hoitajat ehkä kostavat senkin äidilleni. Äiti oli surullinen lähtiessäni ja sanoi pyytävänä hoitajalta anteeksi.
Olen ollut tosi pahallla mielellä. Soitin siskolleni ja juttelimme, mitä pitäisi tehdä. Jos teen jonkinlaisen valituksen, hoitajat ehkä kostavat senkin äidilleni. Äiti oli surullinen lähtiessäni ja sanoi pyytävänä hoitajalta anteeksi.