S
Sydän kurkussa
Vieras
Haluaisin keskustella siitä, miten elää uudessa suhteessa silloin kun takana on huonoja, jopa traumaattisia kokemuksia parisuhteista.
Olen elänyt uudessa parisuhteessa puolisen vuotta. Tätä ennen olin ollut yli kaksi vuotta sinkkuna. Asiat ovat tähän asti menneet hyvin. Olen hyvin rakastunut seurustelukumppaniini, ja koen että saan suhteelta paljon. Kuitenkin kaiken päällä leijuu koko ajan minun puoleltani vanhojen suhteideni varjo.
Menemättä sen kummemmin yksityiskohtiin, olen ollut aiemmin suhteissa joissa oli hyvin paljon mätää. Seurustelukumppanini ovat pettäneet minua, jättäneet toisen takia, harjoittaneet henkistä ja fyysistä väkivaltaa, heillä on ollut elämänhallinta - ja päihdeongelmia jne. Nämä ovat olleet usein sellaisia asioita, jotka eivät ole tulleet ilmi suhteen alussa. Monet ongelmista ovat kehittyneet vasta suhteiden aikana. Esimerkiksi voimakas alkoholinkäyttö on tullut kuvioihin pikkuhiljaa, tai vasta pitkän ajan päästä paljastunut kumppanin eläneen yli varojensa tai pettäneen minua pitkään. Itsetuntoni on murskattu monta kertaa. On ollut jopa aikoja kun olen kyseenalaistanut ansaitsenko osakseni vähemmän kuin muut.
Olen joutunut pesemään suhteiden jälkipyykkiä esimerkiksi talousasioiden muodossa vielä pitkään suhteiden päättymisen jälkeenkin. Suhteet ovat päättyneet rajuilla tavoilla, ei siis mitään erilleenkasvamisia tms. Jopa suhteen päättyminen rajuihin näkemyseroihin tuntuu pehmeältä verrattuna siihen mitä olen kokenut.
Luottamukseni ihmisiin ei ole koskaan ollut kovinkaan hyvä, sillä minulla on taustallani vanhemman päihdeongelma, sekä vuosikausia jatkunut koulukiusatuksi tuleminen. Huonot suhteet ovat vain murentaneet luottamustani. Epäilen kaikkia ja kaikkea.
Kun aloin seurustella nykyisen seurustelukumppanini kanssa, ajattelin haluavani aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä. Päätin olla niin reipas, empaattinen, avoin ja optimistinen kuin mahdollista. Tiedostan sen, että uusi suhteeni ei hyödy vanhojen asioiden esiinkiskomisesta yhtään, eikä nykyinen kumppanini ole syypää entisten tekemiin sotkuihin.
Huomaan kuitenkin jatkuvasti olevani varuillani. Olen kuin eläin jota on lyöty: kun joku nostaa kätensä, valmistaudun lyöntiin ja vavahdan. Etsin kumppanistani erilaisia merkkejä, jotka kielisivät siitä että jotain on pielessä. Jos hän ei esimerkiksi ole ollut yhteydessä 24 tuntiin ollessani poissa kotoa, ajattelen heti että hän haluaa ottaa etäisyyttä minuun. Jos hän peruu jonkin yhteisen menon, ajattelen ettei hän halua mennäkään kanssani. Jos hän on kiireinen, ajattelen hänen haluavan välttää seuraani. Jos hän nauttii joskus liikaa alkoholia, reagoin siihen liian voimakkaasti. Jos hän aloittaa opiskelut, ajattelen heti hänen tapaavan kuitenkin niissä kuvioissa uuden ihmisen ja jättävän minut. Ja niin edelleen.
Nämä ajatukset ahdistavat minua paljon, ja tekevät kaikesta raskasta. Tiedostan sen, että näin ajattelemalla todennäköisesti vain kaivan suhteelle hautaa.
Olen myös miettinyt, etten taida edes tietää millaista on tavallinen tasapainoisen parisuhteen arki. En oikein osaa elää sitä, enkä tiedä mitä voin ja saan kumppaniltani odottaa. Kun seuraan sivusta tuttavapiirini toimintaa, tajuan että aiemmissa suhteissani ei ole ollut esimerkiksi sitä, että kerrotaan toiselle omista kuvioista jos lähtee vaikka kavereiden kanssa reissuun. Entiset seurustelukumppanini kun saattoivat tehdä pitkiä katoamistemppuja. Siis monenlaiset keskinäisen luottamuksen ja välittämisen osoitukset, joita lähipiirini pariskunnilla on, ovat minulle aivan outoja asioita. Samoin se, että toinen on itsestään huolehtiva henkilö.
Keskusteltuani pitkissä parisuhteissa elävien ystävieni kanssa, on noussut esiin sellainen piirre, että moni on tuntenut kaiken olevan jotenkin erilaista jo siinä vaiheessa kun suhde nykyisten seurustelukumppanien kanssa on ollut aivan alussa. Siis aivan erilaista kuin joissain aiemmissa suhteissa. Minustakin tuntuu nyt erilaiselta kuin aiemmin, mutta jotenkin huomaan koko ajan kyseenalaistavani näitäkin tuntemuksia.
Miten voisin katkaista tämän tuhoisan kierteen? En halua pilata jotain sellaista joka voi olla parasta mitä minulle on koskaan ihmissuhderintamalla tapahtunut.
Olen elänyt uudessa parisuhteessa puolisen vuotta. Tätä ennen olin ollut yli kaksi vuotta sinkkuna. Asiat ovat tähän asti menneet hyvin. Olen hyvin rakastunut seurustelukumppaniini, ja koen että saan suhteelta paljon. Kuitenkin kaiken päällä leijuu koko ajan minun puoleltani vanhojen suhteideni varjo.
Menemättä sen kummemmin yksityiskohtiin, olen ollut aiemmin suhteissa joissa oli hyvin paljon mätää. Seurustelukumppanini ovat pettäneet minua, jättäneet toisen takia, harjoittaneet henkistä ja fyysistä väkivaltaa, heillä on ollut elämänhallinta - ja päihdeongelmia jne. Nämä ovat olleet usein sellaisia asioita, jotka eivät ole tulleet ilmi suhteen alussa. Monet ongelmista ovat kehittyneet vasta suhteiden aikana. Esimerkiksi voimakas alkoholinkäyttö on tullut kuvioihin pikkuhiljaa, tai vasta pitkän ajan päästä paljastunut kumppanin eläneen yli varojensa tai pettäneen minua pitkään. Itsetuntoni on murskattu monta kertaa. On ollut jopa aikoja kun olen kyseenalaistanut ansaitsenko osakseni vähemmän kuin muut.
Olen joutunut pesemään suhteiden jälkipyykkiä esimerkiksi talousasioiden muodossa vielä pitkään suhteiden päättymisen jälkeenkin. Suhteet ovat päättyneet rajuilla tavoilla, ei siis mitään erilleenkasvamisia tms. Jopa suhteen päättyminen rajuihin näkemyseroihin tuntuu pehmeältä verrattuna siihen mitä olen kokenut.
Luottamukseni ihmisiin ei ole koskaan ollut kovinkaan hyvä, sillä minulla on taustallani vanhemman päihdeongelma, sekä vuosikausia jatkunut koulukiusatuksi tuleminen. Huonot suhteet ovat vain murentaneet luottamustani. Epäilen kaikkia ja kaikkea.
Kun aloin seurustella nykyisen seurustelukumppanini kanssa, ajattelin haluavani aloittaa kaiken puhtaalta pöydältä. Päätin olla niin reipas, empaattinen, avoin ja optimistinen kuin mahdollista. Tiedostan sen, että uusi suhteeni ei hyödy vanhojen asioiden esiinkiskomisesta yhtään, eikä nykyinen kumppanini ole syypää entisten tekemiin sotkuihin.
Huomaan kuitenkin jatkuvasti olevani varuillani. Olen kuin eläin jota on lyöty: kun joku nostaa kätensä, valmistaudun lyöntiin ja vavahdan. Etsin kumppanistani erilaisia merkkejä, jotka kielisivät siitä että jotain on pielessä. Jos hän ei esimerkiksi ole ollut yhteydessä 24 tuntiin ollessani poissa kotoa, ajattelen heti että hän haluaa ottaa etäisyyttä minuun. Jos hän peruu jonkin yhteisen menon, ajattelen ettei hän halua mennäkään kanssani. Jos hän on kiireinen, ajattelen hänen haluavan välttää seuraani. Jos hän nauttii joskus liikaa alkoholia, reagoin siihen liian voimakkaasti. Jos hän aloittaa opiskelut, ajattelen heti hänen tapaavan kuitenkin niissä kuvioissa uuden ihmisen ja jättävän minut. Ja niin edelleen.
Nämä ajatukset ahdistavat minua paljon, ja tekevät kaikesta raskasta. Tiedostan sen, että näin ajattelemalla todennäköisesti vain kaivan suhteelle hautaa.
Olen myös miettinyt, etten taida edes tietää millaista on tavallinen tasapainoisen parisuhteen arki. En oikein osaa elää sitä, enkä tiedä mitä voin ja saan kumppaniltani odottaa. Kun seuraan sivusta tuttavapiirini toimintaa, tajuan että aiemmissa suhteissani ei ole ollut esimerkiksi sitä, että kerrotaan toiselle omista kuvioista jos lähtee vaikka kavereiden kanssa reissuun. Entiset seurustelukumppanini kun saattoivat tehdä pitkiä katoamistemppuja. Siis monenlaiset keskinäisen luottamuksen ja välittämisen osoitukset, joita lähipiirini pariskunnilla on, ovat minulle aivan outoja asioita. Samoin se, että toinen on itsestään huolehtiva henkilö.
Keskusteltuani pitkissä parisuhteissa elävien ystävieni kanssa, on noussut esiin sellainen piirre, että moni on tuntenut kaiken olevan jotenkin erilaista jo siinä vaiheessa kun suhde nykyisten seurustelukumppanien kanssa on ollut aivan alussa. Siis aivan erilaista kuin joissain aiemmissa suhteissa. Minustakin tuntuu nyt erilaiselta kuin aiemmin, mutta jotenkin huomaan koko ajan kyseenalaistavani näitäkin tuntemuksia.
Miten voisin katkaista tämän tuhoisan kierteen? En halua pilata jotain sellaista joka voi olla parasta mitä minulle on koskaan ihmissuhderintamalla tapahtunut.