vastaveto noihin "aiheettomiin" huostaanottoihin...

[Turkilmas]

Luin vanhaa kaksplussaa äsken ja siellä oli koskettava juttu otsikolla "toisenlainen lapsuus lastenkodissa".

Jutussa kerrottiin mm. seuraavaa:

"viime yö oli rauhallinen, poliisi ei tuonut uusia lapsia", kertoo lastenkodin johtaja.

- Vastaanotto-osastolla on laitosmainen tunnelma, mutta siihen on syynsä. Tälle osastolle ei rakenneta pesää. Lapset odottavat hämmentyneinä mitä heille tapahtuu seuraavaksi. Jotkut lapset tulevat tänne yhdeksi yöksi, toiset jäävät vuosiksi.

- "Eronnut isä ratkeaa ryyppäämään lapsen tapaamisviikonloppuna, äitiä ei tavoiteta ja poliisi tuo lapsen meille yöksi. Aamulla äiti hakee lapsen pois". Näin kuvaillaan tyypillistä yhden yön tarinaa.

- Perheitä ja vanhempia yritetään auttaa mm. perhetyöntekijöiden ja terapeuttien avulla. Mutta " hyvin usein joudumme toteamaan ettei riittävää vanhemmutta löydy, ja lapset jäävät asumaan tänne", kertoo johtaja.

- Lapset tekevät tuttavuutta heti ventovieraiden ihmisten kanssa ja ovat valmiita lähtemään kenen tahansa aikuisen matkaan. Ilmiötä kutsutaan sosiaaliseksi valikoimattomuudeksi: lapsi ei ole päässyt muodostamaan ensisijaista kiintymyssuhdetta keneenkään.

-"Mitä traumatisoituneempi lapsi, sitä helpommin hän asettuu taloksi: ryhtyy nukkumaan, syömään ja leikkimään. Joskus näemme tällä tavoin vaurioituneita lapsia aikuisina, liittymässä keneen hyvänsä ja hylkäämässä kenet tahansa, jopa omat lapsensa."

- Johtaja ei muista milloin lastenkodista olisi lähtenyt yli viisivuotias sijaisperheeseen. "Perhe-elämä hoitaisi näitä lapsia parhaiten, mutta isommilla lapsilla ja heidän vanhemmillaan on usein niin suuria ongelmia,että sijaisperheen on vaikea kestää sitä.Nykyisin perheet ovat pitkään avohuollossa ja lasten vauriot ovat syvempiä".

- Musiikkiterapeutti tekee töitä pienten ihmisten kanssa, joista useimmat luulevat etteä heidän pitää huolehtia itsestään. Turha odottaa apua mistään. " He haluavat määrätä ja ottaa ohjat käsiinsä. Se on heille ainoa tapa tuntea olonsa turvalliseksi. Turvattomuus näkyy usein raivokohtauksina. Kukaan ei ole kannatellut heitä vaikeiden tunteiden yli. Heidän on pitänyt selvitä yksin tunteista, joiden kestämiseen pienillä lapsilla ei ole kapasiteettia".

-Yleensä lastenkodin lapset ovat joko sosiaalisesti valikoimattomia tai käpertyvät itseensä.

- Pienetkin lapset ovat taitavia kehittämään omia selviytymiskeinojaan. Pienet vauvat alkavat usein vältellä vanhempansa katsekontaktia jos katse on ahdistava ja masentunut. "Muistan yhden kolmevuotiaan, joka toi oman cd-levyn kotoaan. Se oli hänen turvamusiikkinsa, johon hän oli tottunut menemään piiloon kodin ongelmia", kertoo johtaja.

 

[Kiukkuperse]

mä muistan ton jutun.. Oon sen lukenut kanssa.. oli aika.. hmph.. ahdistavaa luettavaa jotenkin.. arkipäiväähän se lastenkodissa/vastaavassa työskentelevälle on.. :/

 

[Miä]

Minä asuin itse monta vuotta lastenkodissa. En ollut huostaanotettu. Siskolle tehtiin kyllä kiireellinen huostaanotto myöhemmin. Täytyy sanoa että paljon erilaisia lapsia,perheitä ja kohtaloita näin ja yhtään aiheetonta huostaanottoa taas en.

 

[Turkilmas]

mä muistan ton jutun.. Oon sen lukenut kanssa.. oli aika.. hmph.. ahdistavaa luettavaa jotenkin.. arkipäiväähän se lastenkodissa/vastaavassa työskentelevälle on.. :/

Ja kuitenkin vielä hyvinkin kaunisteltu totuus.

Eräs tuttavani työskenteli pienten lasten vastaanotossa ja kertoi että siellä ihan pienet lapset osasivat mm. hakea itse kaapista ruokaa, vaihtaa vaipat yms. Kun oli pakko, ei ollut koskaan vanhemmat huolehtimassa. Tää tuttava oli lapseton ja kun ekan kerran näki meidän pojan, niin ei voinut lopettaa ihmettelemistä. Hän kun oli tietty kuvitellut että ne pienet huostaanotetut lapset oli normaaleja ja vasta kun normaaliin lapseen tutustui, niin ymmärsi miten todella huonosti asiat näillä pienillä lapsilla oli.

Tämä on meillä Suomessa jo arkipäivää. Huostaanotettujen lapsien lukumäärä kasvaa jatkuvasti. On hyvä että nykyisin puututaan herkemmin lapsen oltaviin ja yhä edelleen useimmat huostaanotot tapahtuu lapsen kannalta liian myöhään.

 

[muumuu]

Miämuistan kanssa lukeneeni ton kaksplusan jutun. Ihan tuota alaa sivuavan ammatin puolsesta sanon et suomesa ei tehdä turhia aiheettomia huostaanottoja jo ihan senki vuokise t se on yhteiskunnalle niin kallista. Sen kuntien tiukan rahapolitiikan vuoksi niitä tilanteita vaan seuraillaan avohuollon tukitoimin ihan liian pitkkään. :/

 

[Turkilmas]

Miämuistan kanssa lukeneeni ton kaksplusan jutun. Ihan tuota alaa sivuavan ammatin puolsesta sanon et suomesa ei tehdä turhia aiheettomia huostaanottoja jo ihan senki vuokise t se on yhteiskunnalle niin kallista. Sen kuntien tiukan rahapolitiikan vuoksi niitä tilanteita vaan seuraillaan avohuollon tukitoimin ihan liian pitkkään. :/

Sen enempää asiasta tietämättä, voisin mutu-tuntumalta myös väittää että huostaanotto on se viimeinen vaihtoehto ja ennen sitä perhettä kyllä koitetaan auttaa.

Itse kun olen "värikkäästä" perheestä ja seurannut heidän "värikästä" ystäväpiiriään, niin totisesti voin sanoa että ei ollut yhtään aiheetonta huostaanottoa, mutta sitäkin enemmän niitä tapauksia kun lapset olisi pitänyt ottaa huostaan.

 

[Turkilmas]

Minä asuin itse monta vuotta lastenkodissa. En ollut huostaanotettu. Siskolle tehtiin kyllä kiireellinen huostaanotto myöhemmin. Täytyy sanoa että paljon erilaisia lapsia,perheitä ja kohtaloita näin ja yhtään aiheetonta huostaanottoa taas en.

Miten sä koit elämän lastenkodissa? Kun tuossa jutussakin todettiin että laitos on aina laitos, mutta sielläkin voidaan kuitenkin antaa lapselle turvaa ja tukea.

Ei tarvi vastata jos tuntuu liian henkilökohtaiselta. Ajattelin vaan kun nuorisokodissa asuminen oli näin ulkopuolisen silmin katsottuna parasta mitä siskolleni on koskaan tapahtunut. Se muutos tytössä oli aivan valtava enkä halua edes ajatella mitä tyttö tekisi ja missä olisi ilman tuota huostaanottoa.

Kuitenkin on eri asia olla lapsi lastenkodissa kuin nuori nuorisokodissa...

 

[Miä]

Miämuistan kanssa lukeneeni ton kaksplusan jutun. Ihan tuota alaa sivuavan ammatin puolsesta sanon et suomesa ei tehdä turhia aiheettomia huostaanottoja jo ihan senki vuokise t se on yhteiskunnalle niin kallista. Sen kuntien tiukan rahapolitiikan vuoksi niitä tilanteita vaan seuraillaan avohuollon tukitoimin ihan liian pitkkään. :/

Sen enempää asiasta tietämättä, voisin mutu-tuntumalta myös väittää että huostaanotto on se viimeinen vaihtoehto ja ennen sitä perhettä kyllä koitetaan auttaa.

Itse kun olen "värikkäästä" perheestä ja seurannut heidän "värikästä" ystäväpiiriään, niin totisesti voin sanoa että ei ollut yhtään aiheetonta huostaanottoa, mutta sitäkin enemmän niitä tapauksia kun lapset olisi pitänyt ottaa huostaan.

Minä toivoin monesti että joku tajuaisi viedä meidän kotonta pois. Mutta ei. Ei vaikka siellä kävi poliisit ja ambulanssi monesti yhteen aikaan. En itsekkään apua hakenut ennen kuin 15-vuotiaana, huoli äitin pärjäämisestä voitti oman pahan olon. Kunnes olin 15 ja huomasin että jollen lähde niin menetän järkeni ja luultavasti henkeni.

 

[Miä]

Minä asuin itse monta vuotta lastenkodissa. En ollut huostaanotettu. Siskolle tehtiin kyllä kiireellinen huostaanotto myöhemmin. Täytyy sanoa että paljon erilaisia lapsia,perheitä ja kohtaloita näin ja yhtään aiheetonta huostaanottoa taas en.

Miten sä koit elämän lastenkodissa? Kun tuossa jutussakin todettiin että laitos on aina laitos, mutta sielläkin voidaan kuitenkin antaa lapselle turvaa ja tukea.

Ei tarvi vastata jos tuntuu liian henkilökohtaiselta. Ajattelin vaan kun nuorisokodissa asuminen oli näin ulkopuolisen silmin katsottuna parasta mitä siskolleni on koskaan tapahtunut. Se muutos tytössä oli aivan valtava enkä halua edes ajatella mitä tyttö tekisi ja missä olisi ilman tuota huostaanottoa.

Kuitenkin on eri asia olla lapsi lastenkodissa kuin nuori nuorisokodissa...

Niin minäkin siis olin jo 15 kun menin lastenkotiin, itse pyysin päästä sinne ja pääsin. Se oli laitos mutta kodinomainen laitos. Se aika oli parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Oli monta aikuista joilta sai turvaa ja rakkautta ja jotka jaksoivat aina kuunnella. Sain siellä rauhassa olla lapsi, sitä en kotona saanut. Sain tukea ja apua aikuistumiseen ja sieltä sitten muutinkin omaan asuntoon paljon ehjempänä ihmisenä. En koe sitä laitoksena vieläkään, kyllä se koti minulle oli.

 

[vieras]

Meillä on joskus ollut miehen kanssa puhetta, että muuten voisi alkaa sijaisperheeksi, mutta ei haluta näitä häiriövanhempia kolkuttelemaan ovemme taakse, koska haluamme turvata omille lapsille turvallisen lapsuuden.

Jos lapsen voisi ottaa niin ettei heidän vanhempia tarvitse tavata, eivätkä tiedä missä lapsi on niin voisemme harkitakin sijaisvanhemmuutta.

 

[Turkilmas]

Minä asuin itse monta vuotta lastenkodissa. En ollut huostaanotettu. Siskolle tehtiin kyllä kiireellinen huostaanotto myöhemmin. Täytyy sanoa että paljon erilaisia lapsia,perheitä ja kohtaloita näin ja yhtään aiheetonta huostaanottoa taas en.

Miten sä koit elämän lastenkodissa? Kun tuossa jutussakin todettiin että laitos on aina laitos, mutta sielläkin voidaan kuitenkin antaa lapselle turvaa ja tukea.

Ei tarvi vastata jos tuntuu liian henkilökohtaiselta. Ajattelin vaan kun nuorisokodissa asuminen oli näin ulkopuolisen silmin katsottuna parasta mitä siskolleni on koskaan tapahtunut. Se muutos tytössä oli aivan valtava enkä halua edes ajatella mitä tyttö tekisi ja missä olisi ilman tuota huostaanottoa.

Kuitenkin on eri asia olla lapsi lastenkodissa kuin nuori nuorisokodissa...

Niin minäkin siis olin jo 15 kun menin lastenkotiin, itse pyysin päästä sinne ja pääsin. Se oli laitos mutta kodinomainen laitos. Se aika oli parasta mitä minulle on koskaan tapahtunut. Oli monta aikuista joilta sai turvaa ja rakkautta ja jotka jaksoivat aina kuunnella. Sain siellä rauhassa olla lapsi, sitä en kotona saanut. Sain tukea ja apua aikuistumiseen ja sieltä sitten muutinkin omaan asuntoon paljon ehjempänä ihmisenä. En koe sitä laitoksena vieläkään, kyllä se koti minulle oli.

Ihana kuulla noin positiivisia kokemuksia ja loistavaa että itse ymmärsit pyytää ja vaatia apua. Meillä (ja varmaan hyvin monessa kodissa) kun toitotettiin että kotiasioista ei puhuta. Säännöllisin väliajoin molemmat vanhemmat tiukasti vaativat että turpa kiinni kotiasioista. Siinä sitten oppi aika nopeasti pitämään kiinni kulisseista. Eikä toisaalta edes ymmärtänyt miten huonoissa oloissa eletään kun äiti osas niin hyvin filmata ja manipuloida.

Hatunnosto sulle että osasit itse vaikuttaa asioihin (siitäkin huolimatta että sen ei pitäisi olla sun velvollisuutesi) ja pääsit hyvään paikkaan kasvamaan ja eheytymään :hug:

 

[Turkilmas]

Meillä on joskus ollut miehen kanssa puhetta, että muuten voisi alkaa sijaisperheeksi, mutta ei haluta näitä häiriövanhempia kolkuttelemaan ovemme taakse, koska haluamme turvata omille lapsille turvallisen lapsuuden.

Jos lapsen voisi ottaa niin ettei heidän vanhempia tarvitse tavata, eivätkä tiedä missä lapsi on niin voisemme harkitakin sijaisvanhemmuutta.

Nämä tapaukset joita tuttavapiirissä on, on kyllä sellaisia että vanhemmat eivät ole olleet oven takana kolkuttelemassa. Ja voisin kuvitella että siihen melko helposti puututtaisiin jos näin kävisi.

Toki se riski on kuitenkin aina olemassa

 

[Pajulanpirkkona]

Meillä on joskus ollut miehen kanssa puhetta, että muuten voisi alkaa sijaisperheeksi, mutta ei haluta näitä häiriövanhempia kolkuttelemaan ovemme taakse, koska haluamme turvata omille lapsille turvallisen lapsuuden.

Jos lapsen voisi ottaa niin ettei heidän vanhempia tarvitse tavata, eivätkä tiedä missä lapsi on niin voisemme harkitakin sijaisvanhemmuutta.

Kokemuksesta voin sanoa myös että se voi olla tukiperheen omille lapsille rankkaa katsoa vierestä toisten tuskaa ja ongelmia. On raskasta lapselle seurata toisen samanaikäisen pahaa oloa.

 

[Turkilmas]

Nostelen tätä ylöspäin

 

[pieras]

Miämuistan kanssa lukeneeni ton kaksplusan jutun. Ihan tuota alaa sivuavan ammatin puolsesta sanon et suomesa ei tehdä turhia aiheettomia huostaanottoja jo ihan senki vuokise t se on yhteiskunnalle niin kallista. Sen kuntien tiukan rahapolitiikan vuoksi niitä tilanteita vaan seuraillaan avohuollon tukitoimin ihan liian pitkkään. :/

Ihan varmasti tässäkin on poikkeustapauksia, turha yleistää. Jotkut ihmiset vain käyttävät valtaa väärin.

muoks. Hyvä aloitus muuten!

 

[Adelade]

Mie muistan kans tuon jutun. Asiaan sen kummemmin perehtymättä, tuntuu kyllä ettei huostaanottoja kovin herkästi tehdä. Tulee heti mieleen muutama perhe joissa lapsen parasta ei todellakaan ole ajateltu. :/

 

[Terveisiä maalta]

Meillä on joskus ollut miehen kanssa puhetta, että muuten voisi alkaa sijaisperheeksi, mutta ei haluta näitä häiriövanhempia kolkuttelemaan ovemme taakse, koska haluamme turvata omille lapsille turvallisen lapsuuden.

Jos lapsen voisi ottaa niin ettei heidän vanhempia tarvitse tavata, eivätkä tiedä missä lapsi on niin voisemme harkitakin sijaisvanhemmuutta.

Parempi sun/teidän asenteella, kun ette rupeakaan. Omille lapsille turvallinen lapsuus... Nekö sijaislasten biovanhemmat sitä teidän lasten turvaa uhkaa? Et taida tuntea yhtään sijaisperhettä?

 

[Naapurin täti]

Mä luulen, että ne sijaislasten biovanhemmat ei ole kovin kiinnostuneita yleensä lapsiensa hyvinvoinnista ja häiriköinti on aika vähäistä. Käsittääkseni sijaisperhe voi esittää jotain toivomuksiakin, ainkain että onko kyseessä pitkäaikainen vai lyhyt sijoitus jne...

Kyllä on ollut monesti mietinnässä sijaisperheeksi ryhtyminen, oikeastaan ainoa huoli on se, että lapsi on tavallaan vain lainassa, eikä oma. Jos biovanhemmat ryhdistäytyy, sijaislapsi otetaan sijaisperheeltä pois. Sijaisvanhemmilla ei ole mitään oikeuksia lapseen. Jotenkin tuntuis kurjalle, että useamman vuoden kasvattaisi lasta kuin omaansa ja sitten pitäisi luopua hänestä... vaikka siihenhän sitä pitäisi sitoutua, jos hommaan ryhtyy.

 

[Kotona Kirves Kädessä]

Eräs tuttavani työskenteli pienten lasten vastaanotossa ja kertoi että siellä ihan pienet lapset osasivat mm. hakea itse kaapista ruokaa, vaihtaa vaipat yms. Kun oli pakko, ei ollut koskaan vanhemmat huolehtimassa.

Mä muistan myös tuon jutun. Meille on kerran tullut alle 2 VUOTIAS, joka osasi itse ottaa ruokansa, huolehtia jotenkin vaatetta päälle, pyyhkiä takapuolensa jne. Ja miten se lapsi söi, istui pöydässä, ja piti kiinni seuraavasta syötäväkseen aikomasta ruuasta, ettei sitä vaan kukaan vie pois.

 

[tossuliini]

Mä en ole koskaan asunut lastenkodissa mutta mun yks kaveri asui siellä kun vielä olin kotona. Olin siellä monet kerrat yötäkin, hoitajat oli mukavia ja muutenkin siellä oli tosi kivaa, touhuttiin kaikenlaista.

 

[Turkilmas]

Eräs tuttavani työskenteli pienten lasten vastaanotossa ja kertoi että siellä ihan pienet lapset osasivat mm. hakea itse kaapista ruokaa, vaihtaa vaipat yms. Kun oli pakko, ei ollut koskaan vanhemmat huolehtimassa.

Mä muistan myös tuon jutun. Meille on kerran tullut alle 2 VUOTIAS, joka osasi itse ottaa ruokansa, huolehtia jotenkin vaatetta päälle, pyyhkiä takapuolensa jne. Ja miten se lapsi söi, istui pöydässä, ja piti kiinni seuraavasta syötäväkseen aikomasta ruuasta, ettei sitä vaan kukaan vie pois.

Ihan järkyttävän surullista :'(

 

[huuhhaa]

Näin se ikävä kyllä menee... aikoinaan kauan sitten meille tuli lastenkotiin 2 kk Minna tyttö jolla oli down syntooma. Oli isä "rakastannut" Tämän takia liikaa polttannut tupakalla ja sähkölampulla.... Tyttö oli suloinen kuin mikä....

Sisarukset poika ja 2 tyttöä. Poika oli joutunnut soittamaan poliisit kotiin kun isä hakkas äitiä. Kaikki lapset olivat alle koulu ikäisiä.

Minä kiitän usein lastenkotiamme siitä että pääsin sinne asumaan sillä muuten tuskin eläisin.

Siis kyllä mun on pakka sanoa että ei ole vastaan tullut yhtään "turhaa" huostaanottoa.

 

[Turkilmas]

Niin mielettömän paljon surullisia lapsikohtaloita, niin paljon selvinneitä lapsia jotka on pelastettu omilta vanhemmiltaan ja niin paljon niitä lapsia jotka edelleen tarvitsisivat kuumeisesti apua mutta eivät saa.

Siksi onkin mun mielestä kohtuutonta miten paljon nyt kohutaan aiheettomista huostaanotoista. Puhuttaisiin mieluummin siitä miten paljon on perheitä joissa lapset kärsivät edelleen ja kukaan ei tee mitään

 

[Miä]

Laitampa vielä omia mietteitäni tähän. Siellä lastenkodissa asuessani siellä oli paljon myös pienempiä lapsia, jotkut lyhyen aikaa ja jotkut pidempään. Rakastin lapsia nuorempana ja vietin mielelläni aikaa näiden pienten kanssa. Se oli käsittämätöntä miten lapset kiintyivät minuun samantien. Minua suorastaan palvottiin. Pienimmät roikkuivat lahkeessa ja itkivät perään ja isommat olivat jatkuvasti pyytämässä jotain heidän kanssaan tekemään =) Mielelläni minä vietin aikaa heidän kanssaan ja annoin hellyytä näille lapsille. Lasten vanhemmat joko asuivat siellä lastenkodissa tai kävivät siellä usein lastaan tapaamassa. Ja tietenkin huomasivat miten kiintyneitä heidän lapsensa olivat minuun, kivaan tyttöön joka jaksaa leikkiä. Juttelin kaikkien vanhempien kanssa eikä yksikään näistä vanhemmista pahastunut siitä että heidän lapsensa itkee jonkun vieraan perään enemmän kuin äitinsä. He ymmärsivät. Ainoastaan yksi äiti käyttäytyi aluksi vähän nihkeästi minua kohtaan. Sinä aikana muuten kun siellä olin niin 5 lasta sijoitettiin lopulta muualle kuin takaisin omaan kotiinsa. Yksi parivuotias ja 4 kahden eri perheen sisarusta.

 

[pahoinpidelty]

Miämuistan kanssa lukeneeni ton kaksplusan jutun. Ihan tuota alaa sivuavan ammatin puolsesta sanon et suomesa ei tehdä turhia aiheettomia huostaanottoja jo ihan senki vuokise t se on yhteiskunnalle niin kallista. Sen kuntien tiukan rahapolitiikan vuoksi niitä tilanteita vaan seuraillaan avohuollon tukitoimin ihan liian pitkkään. :/

Sen enempää asiasta tietämättä, voisin mutu-tuntumalta myös väittää että huostaanotto on se viimeinen vaihtoehto ja ennen sitä perhettä kyllä koitetaan auttaa.

Itse kun olen "värikkäästä" perheestä ja seurannut heidän "värikästä" ystäväpiiriään, niin totisesti voin sanoa että ei ollut yhtään aiheetonta huostaanottoa, mutta sitäkin enemmän niitä tapauksia kun lapset olisi pitänyt ottaa huostaan.

Minä toivoin monesti että joku tajuaisi viedä meidän kotonta pois. Mutta ei. Ei vaikka siellä kävi poliisit ja ambulanssi monesti yhteen aikaan. En itsekkään apua hakenut ennen kuin 15-vuotiaana, huoli äitin pärjäämisestä voitti oman pahan olon. Kunnes olin 15 ja huomasin että jollen lähde niin menetän järkeni ja luultavasti henkeni.

Tuollaista se varmasti monesti on. Onneksi lopulta tajusit lähteä, minä vain karkailin.
Kerrankin putkassa yön oltuani kun poliisit haki sukulaisilta jopa kysyivät haluanko mennä kotiin ja sanoin haluavani, tämän narsisti isän luo jonka luulen jopa joskus hyväksi käyttäneen en vain sitä muista. Oireet viittaavat siihen.