T
Turkilmas
Vieras
Luin vanhaa kaksplussaa äsken ja siellä oli koskettava juttu otsikolla "toisenlainen lapsuus lastenkodissa".
Jutussa kerrottiin mm. seuraavaa:
"viime yö oli rauhallinen, poliisi ei tuonut uusia lapsia", kertoo lastenkodin johtaja.
- Vastaanotto-osastolla on laitosmainen tunnelma, mutta siihen on syynsä. Tälle osastolle ei rakenneta pesää. Lapset odottavat hämmentyneinä mitä heille tapahtuu seuraavaksi. Jotkut lapset tulevat tänne yhdeksi yöksi, toiset jäävät vuosiksi.
- "Eronnut isä ratkeaa ryyppäämään lapsen tapaamisviikonloppuna, äitiä ei tavoiteta ja poliisi tuo lapsen meille yöksi. Aamulla äiti hakee lapsen pois". Näin kuvaillaan tyypillistä yhden yön tarinaa.
- Perheitä ja vanhempia yritetään auttaa mm. perhetyöntekijöiden ja terapeuttien avulla. Mutta " hyvin usein joudumme toteamaan ettei riittävää vanhemmutta löydy, ja lapset jäävät asumaan tänne", kertoo johtaja.
- Lapset tekevät tuttavuutta heti ventovieraiden ihmisten kanssa ja ovat valmiita lähtemään kenen tahansa aikuisen matkaan. Ilmiötä kutsutaan sosiaaliseksi valikoimattomuudeksi: lapsi ei ole päässyt muodostamaan ensisijaista kiintymyssuhdetta keneenkään.
-"Mitä traumatisoituneempi lapsi, sitä helpommin hän asettuu taloksi: ryhtyy nukkumaan, syömään ja leikkimään. Joskus näemme tällä tavoin vaurioituneita lapsia aikuisina, liittymässä keneen hyvänsä ja hylkäämässä kenet tahansa, jopa omat lapsensa."
- Johtaja ei muista milloin lastenkodista olisi lähtenyt yli viisivuotias sijaisperheeseen. "Perhe-elämä hoitaisi näitä lapsia parhaiten, mutta isommilla lapsilla ja heidän vanhemmillaan on usein niin suuria ongelmia,että sijaisperheen on vaikea kestää sitä.Nykyisin perheet ovat pitkään avohuollossa ja lasten vauriot ovat syvempiä".
- Musiikkiterapeutti tekee töitä pienten ihmisten kanssa, joista useimmat luulevat etteä heidän pitää huolehtia itsestään. Turha odottaa apua mistään. " He haluavat määrätä ja ottaa ohjat käsiinsä. Se on heille ainoa tapa tuntea olonsa turvalliseksi. Turvattomuus näkyy usein raivokohtauksina. Kukaan ei ole kannatellut heitä vaikeiden tunteiden yli. Heidän on pitänyt selvitä yksin tunteista, joiden kestämiseen pienillä lapsilla ei ole kapasiteettia".
-Yleensä lastenkodin lapset ovat joko sosiaalisesti valikoimattomia tai käpertyvät itseensä.
- Pienetkin lapset ovat taitavia kehittämään omia selviytymiskeinojaan. Pienet vauvat alkavat usein vältellä vanhempansa katsekontaktia jos katse on ahdistava ja masentunut. "Muistan yhden kolmevuotiaan, joka toi oman cd-levyn kotoaan. Se oli hänen turvamusiikkinsa, johon hän oli tottunut menemään piiloon kodin ongelmia", kertoo johtaja.
Jutussa kerrottiin mm. seuraavaa:
"viime yö oli rauhallinen, poliisi ei tuonut uusia lapsia", kertoo lastenkodin johtaja.
- Vastaanotto-osastolla on laitosmainen tunnelma, mutta siihen on syynsä. Tälle osastolle ei rakenneta pesää. Lapset odottavat hämmentyneinä mitä heille tapahtuu seuraavaksi. Jotkut lapset tulevat tänne yhdeksi yöksi, toiset jäävät vuosiksi.
- "Eronnut isä ratkeaa ryyppäämään lapsen tapaamisviikonloppuna, äitiä ei tavoiteta ja poliisi tuo lapsen meille yöksi. Aamulla äiti hakee lapsen pois". Näin kuvaillaan tyypillistä yhden yön tarinaa.
- Perheitä ja vanhempia yritetään auttaa mm. perhetyöntekijöiden ja terapeuttien avulla. Mutta " hyvin usein joudumme toteamaan ettei riittävää vanhemmutta löydy, ja lapset jäävät asumaan tänne", kertoo johtaja.
- Lapset tekevät tuttavuutta heti ventovieraiden ihmisten kanssa ja ovat valmiita lähtemään kenen tahansa aikuisen matkaan. Ilmiötä kutsutaan sosiaaliseksi valikoimattomuudeksi: lapsi ei ole päässyt muodostamaan ensisijaista kiintymyssuhdetta keneenkään.
-"Mitä traumatisoituneempi lapsi, sitä helpommin hän asettuu taloksi: ryhtyy nukkumaan, syömään ja leikkimään. Joskus näemme tällä tavoin vaurioituneita lapsia aikuisina, liittymässä keneen hyvänsä ja hylkäämässä kenet tahansa, jopa omat lapsensa."
- Johtaja ei muista milloin lastenkodista olisi lähtenyt yli viisivuotias sijaisperheeseen. "Perhe-elämä hoitaisi näitä lapsia parhaiten, mutta isommilla lapsilla ja heidän vanhemmillaan on usein niin suuria ongelmia,että sijaisperheen on vaikea kestää sitä.Nykyisin perheet ovat pitkään avohuollossa ja lasten vauriot ovat syvempiä".
- Musiikkiterapeutti tekee töitä pienten ihmisten kanssa, joista useimmat luulevat etteä heidän pitää huolehtia itsestään. Turha odottaa apua mistään. " He haluavat määrätä ja ottaa ohjat käsiinsä. Se on heille ainoa tapa tuntea olonsa turvalliseksi. Turvattomuus näkyy usein raivokohtauksina. Kukaan ei ole kannatellut heitä vaikeiden tunteiden yli. Heidän on pitänyt selvitä yksin tunteista, joiden kestämiseen pienillä lapsilla ei ole kapasiteettia".
-Yleensä lastenkodin lapset ovat joko sosiaalisesti valikoimattomia tai käpertyvät itseensä.
- Pienetkin lapset ovat taitavia kehittämään omia selviytymiskeinojaan. Pienet vauvat alkavat usein vältellä vanhempansa katsekontaktia jos katse on ahdistava ja masentunut. "Muistan yhden kolmevuotiaan, joka toi oman cd-levyn kotoaan. Se oli hänen turvamusiikkinsa, johon hän oli tottunut menemään piiloon kodin ongelmia", kertoo johtaja.