Hilmasta tulee mieleen Traudl Junge.
»Tietenkin nämä kauheudet, joista kuulin
Nürnbergin oikeudenkäynninyhteydessä, näiden kuuden miljoonan juutalaisen kohtalosta, ja muun erirotuisen ja toisuskoisen surmaamisesta, järkyttivät minua suuresti, mutta en kuitenkaan kyennyt näkemään mitään yhteyttä niiden ja oman menneisyyteni välillä. Minä olin silloin vain tyytyväinen, etten minä henkilökohtaisesti ollut syyllinen noihin tapahtumiin ja etten ollut tiennyt niiden laajuudesta. Eräänä päivänä kuitenkin kuljin muistolaatan ohi, joka oli kiinnitetty seinään
Franz-Joseph Straßen varrelle (
Münchenissä)
Sophie Schollin muistoksi. Näin, että hän oli syntynyt samana vuonna kuin minä ja että hänet oli teloitettu samana vuonna, jolloin minä astuin Hitlerin palvelukseen. Ja sillä hetkellä oikeastaan tajusin, että ei ole mikään puolustus, että olin silloin niin nuori. Olisinhan ehkä voinut ottaa asioista selvää.»