Vauva ja äiti kotona ja esikoinen hoitoon - miksi ihmeessä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja päivähoitoihmetys
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
4) Ihan vittuillessani halusin laittaa kaikki sukulaiset, naapurit, päiväkodin väen ja yhteiskunnan immeiset ihmettelleen, että eikö tuo laiskumus nyt jaksa kahta lasta hoitaa, vaan vie toisen hoitoon. Onko se perkele masentunut vai hullu vai mitä...


Tässä ketjussa on tullut jo kaikki "oikeat" syyt moiseen "hulluun" käytökseen, mutta vihdoin joku sanoi oikeasti niinkuin asia on!!!

Yrittäkää tyhmemmätkin ihmiset ymmärtää, että kaikilla ei ole mahdollisuutta/halua olla kotona lapsensa kanssa kunnes he menevät armeijaan tai hankkivat poikaystävän, joka menee armeijaan.

Se ei tee meistä huonoja äitejä; voi itseasiassa olla, että ollaan jopa viirun verran parempia! Se taitaakin olla se mikä teitä vituttaa ;)

 
Alkuperäinen kirjoittaja hyvä äiti:
4)

Yrittäkää tyhmemmätkin ihmiset ymmärtää, että _kaikilla ei ole HALUA_ olla kotona lapsensa kanssa kunnes he menevät armeijaan tai hankkivat poikaystävän, joka menee armeijaan.

Tässäpä sinä sen sanotkin. Eli siis hankit lapsen, mutta et HALUA olla hänen kanssaan.

 
Kirjoitanpa nyt meidän tilanteestamme, vaikka ilmiselvästi kotiäitiyden, uraäitiyden ja välimuotojen kannattajat ovat kaikki niin varmoja oman ratkaisunsa erinomaisuudesta ja soveltuvuudesta minkä tahansa perheen tilanteisiin, että myötätuntoa, ymmärrystä tai jopa jonkinlaista erilaisuuden kunnioitusta ei tästä ketjusta tunnukaan löytyvän hitusen vertaa.

Meillä esikoinen täyttää syksyllä 4 vuotta ja on ollut päiväkodissa hieman alle kaksivuotiaasta ja mennyt päiväkotiin aina mielellään ja iloisena ja välillä jopa ollut vastentahtoinen lähtemään kotiin, kun juuri on ollut kavereiden kanssa kiva leikki pahasti kesken. Meillä kun tilanne on se, että lähiympäristössä ei ole tuttuja perheitä, joilla olisi samanikäisiä lapsia, joten kotona samanikäisiä kavereita on vain harvoin tarjolla. Sosiaalinen ja touhukas neiti kyllä yleensä lyöttäytyy leikkipuistoissa mukaan leikkiin silloin, kun (suhteellisen harvoin) siellä sattuu joku samanikäinen samaan aikaan olemaan, mutta vähemmän sosiaalisena äitinä en oikein osaa tehdä leikkitreffejä tuntemattomien aikuisten kanssa. Olen varmaan jonkun mielestä jo tällä perusteella tosi huono äiti.

Toinen raskaus on nyt loppumetreillä. Ensimmäinen lapsi on meille todella rakas, tekemällä tehty ja kohtuullisen "kypsällä" iällä, vaikka emme nyt varsinaisesti vanhoja vielä olekaan. Suoraan sanoen lapsi on, siitä huolimatta, että teemme molemmat täysipäiväisesti töitä ja lapsi on sen aikaa päiväkodissa, siinä määrin hemmoteltu, että yksi syy hankkia toinen lapsi on estää meitä vanhempia lellimästä esikoista pilalle ;)

Olemmekin päätyneet siihen, että esikoinen on päiväkodissa muutaman päivän viikossa kavereidensa kanssa tekemässä niitä asioita, joita hän niin kovin mielellään siellä heidän kanssaan tekee, kuten leikkimässä, laulamassa ja jumppaamassa. Jos ottaisin lapsen kokonaan pois päivähoidosta, se olisi kyllä ehdottomasti pois siitä ajasta, jonka hän on tottunut kavereidensa kanssa viettämään, koska osa kavereista asuu kauempana emmekä me nyt vauvan kanssa kuitenkaan voisi täysipäiväisesti puistossa istua tai pyörittää epävirallista päivähoitoa kotonamme sellaiselle lapsijoukolle. Eikä minulla myöskään, ainakaan alkuvaiheessa, aivan taatusti riittäisi energia sellaisen puuhan järjestämiseen, mitä tuollainen neljävuotias touhuaja kaipaa. Tokihan tyttö siihen tottuisi, jos ei olisi vaihtoehtoa, en epäile sitä, mutta kun vaihtoehto on.

Lisäksi minusta myös kuopuksella on oikeus ainakin pienenä vauvana viettää jakamatonta aikaa äidin kanssa. Uskon, että se on esikoisenkin kohdalla ollut merkittävä tekijä sen perusturvallisuuden ja rakastetuksitulemisentunteen kanssa, jonka ansiosta hän voi turvallisin ja onnellisin mielin myös heittäytyä leikkiin ystäviensä kanssa. Jos äidin kaikki aika menee esikoisen viihdyttämiseen, onko se rakkauden teko kuopusta kohtaan? Ja ihan suoraan sanoen päätökseen vaikutti myös esikoisen päivähoitopaikan säilyttäminen tutussa päiväkodissa, joka on lähellä ja jossa kaveritkin ovat. Täällä olisi ollut hyvin epätodennäköistä saada häntä sinne takaisin vuoden tauon jälkeen.

Tämä on siis minun näkemykseni ja ratkaisu perustuu myös käsitykseen omista voimavaroistani naisena, äitinä ja vaimona. Jos joku kokee jonkun toisen ratkaisun soveltuvan paremmin omalle perheelleen ja sen tilanteeseen nähden, niin ei se todellakaan ole minulta pois, hieno juttu heille. Minusta on jotenkin äärimmäisen vaarallista ajatella, että olisi oikein, että vain sellaiset ihmiset, joiden on taloudellisesti mahdollista (erittäin hyvätuloinen puoliso) tai jopa kannattavaa (erittäin pienituloiset, työttömät jne) hoitaa lapsensa kotona kouluikään asti, saisivat tehdä lapsia. Eli yhteiskunta jakaantuisi niihin, jotka tekevät uusia jäseniä yhteiskuntaan ja niihin, jotka maksaisivat tämän homman kulut paiskimalla töitä. Miettikääpä, millainen se yhteiskunta olisi parin sukupolven päästä.

Ja mitä tulee päivähoidon kurjistumiseen, työntekijöiden jaksamiseen äärirajoilla ja ryhmäkokojen kasvamiseen tai päiväkotien kesäsulkemisiin. Sanoisin, että sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, pitävätkö vauvan kanssa kotona olevat äidit lapsiaan hoidossa vai eivät. Se johtuu siitä, että tällä hetkellä meidän maksamamme verot käytetään kaiken maailman työryhmien ja projektien pyörittämiseen sen sijaan, että niillä tarjottaisiin palveluja veronmaksajille. Tässä tilanteessa tilannetta ei parantaisi ainakaan pidemmällä tähtäimellä yhtään se, vaikka päivähoitoon laitettaisiin vain ne lapset, joille päivähoito on ehdottoman välttämätöntä. Hyvin nopeasti joku tekisi laskutoimituksen, että nyt tarvitaan vähemmän päiväkoteja, vähemmän henkilökuntaa ja vähemmän aukioloja.

Minä siis rakastan esikoistani yli kaiken ja uskon, että tulen rakastamaan kuopusta aivan samassa määrin ja tulen nauttimaan täysin sydämin joka ikisestä hetkestä, jonka heidän kanssaan saan viettää. Minulla se, että elämässäni on muitakin puolia kuin perhe, antaa lisää voimavaroja nauttia myös niistä hetkistä, kun lapselle täytyy asettaa niitä kuuluisia rajoja eikä kaikki ole pelkkää linnunlaulua ja tanssileikkiä. Joku muu ei sitä tarvitse tai saa voimavaransa muualta, hyvä niin. Olisi kyllä niin hienoa, jos naiset joskus voisivat yrittää ymmärtää ja kunnioittaa toisiaan ja erilaisuuttaan ja antaa kaikkien kukkien kukkia. Mutta jos joku kuvittelee tuntevansa naapurinsa tai sukulaisensa perhetilanteen kaikin puolin niin hyvin, että voi tuomita ja arvostella tämän valintoja, niin siitä vain. Minua ei ainakaan paljon paina se, mitä muut ihmiset minusta ajattelevat. Minä tiedän, miten meillä toimitaan ja miksi, ja se riittää minulle.
 
Me ollaan mietitty tätä asiaa myös, nyt kun toinen lapsi on tulossa. Esikoinen on toisen syntyessä reilu kolmivuotias. Ajattelimme pitää hänellä tarhapaikkaa niin, että hän menee 2-3 kertaa viikossa noin 4-6h päivässä hoitoon. Meillä ei myöskään kymmenen kilometrin säteellä ole yhtään pieniä lapsia, koska maalla asutaan. Näin saa esikoinen ikäistään seuraa pari kertaa viikossa ja taas tuleva kuopus jakamatonta huomioita elämänsä ensimetreille niin kun sai esikkokin. Joten edellisen kanssa samoilla linjoilla....
 
Esikoinen hoidossa kaksi päivää viikossa alle 5 tuntia, koska toivun keskivaikeasta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Se oli suorastaan "lääkärin määräys". Esikoinen siis ollut samassa päiväkodissa 11kk iästä asti. Ajattelimme kyllä ottaa hänet kotihoitoon, mutta kun masennus iski, tilanne toinen. Ja tämä nyt 4v esikoisemme viihtyy kyllä hoidossa, joten ei siinäkään valittamista.

JOissakin tapauksissa siis syy voi olla meidän perheen kaltainen (ei kylläkään useassa, luulen). Mutta kun ei tällaisista masennuksista oikein voi puhua puolituntemattomille, niin olen kyllä saanut kuulla aiheesta. Mutta kun tiedän, että tämä on hyväksi koko perheellemme, niin olen yrittänyt jättää huomioimatta kaikki kommentit.

Ja miksi emme vie kerhoon tms päiväkodin sijasta? Siksi, että mielestämme olisi väärin esikoistamme kohtaan, että vaihtaisimme hoitopaikkaa, varsinkin, kun hoitopaikka on hyvä ja palatessani työelämään paikka säilyy.
 
En sitten voi käsittää näitä ketjuja. Ihmiset on erilaisia. Meillä tilanne on se, että 5v esikoinen on kokoajan ollut päiväkodissa vaikka itse olen äitiyslomalla. Vain 3päivää viikossa ja silloinkin lyhennettyä päivää mutta kuitenkin. Päiväkoti on yksityinen ja maksan siitä itseni kipeäksi, mutta silti olen sitä mieltä, että se on 5-vuotiaallemme todella tärkeää päästä leikkimään kavereiden kanssa. Asumme alueella (pöpelikössä) jossa ei ole kavereita lähellä tai puistoja, joten minusta esikoisemme sosiaaliselle kehitykselle tämä järjestely on vain eduksi. Lisäksi olin niin väsynyt synnytyksen jälkeen pitkän aikaa, että en jaksanut tehdä mitään muuta kuin hoitaa vauvaa. Siinä kun olisi ollut vielä esikoinen pyörimässä niin kenelle se olisi ollut eduksi???

Muutenkin nämä keskustelut ärsyttävät....
Joku haluaa olla kotiäiti ja hoitaa lapsensa kotona. Hienoa minun mielestäni. Toinen haluaa jatkaa uraansa ja etsii jonkun luotettaan ihmisen kaitsemaan lapseaan päivisin. Aivan yhtä hienoa.
Jos ihminen pitää työnteosta (ja kenties perhe on vielä siitä taloudellisesti riippuvainenkin) miksi on NIIN kamalaa, että äiti menee töihin. Minä pidän työstäni. Se on palkitsevaa, mielenkiintoista ja tyydyttävää. Silti katson olevani aivan yhtä hyvä äiti kuin ne, jotka jäävät kotiin hoitamaan lapsiaan. Vaikka rakastan nappuloitani yli kaiken, tiedän että pidemmän päälle en nauttisi kotona olosta. Ja mitäs sitten tapahtuisi kun äiti voisi kotona huonosti. Kaikki kärsisivät. Eikö?

Antakaa siis ihmiset olla. Nuo kommentit "miksi hankitte lapsia, jos ette halua viettää aikaa heidän kanssaan?" on täyttä provosointia. Siitä tuskin on monessakaan tapauksessa kyse ja kirjoittajat tietävät sen aivan hyvin. Jos maailmassa hankkisivat lapsia vain ne, joilla on mahdollisuus lopettaa työnteko kokonaan ja hoitaa lapset kotona rippikouluun saakka, olisi ihmiskunta kuollut jo sukupuuttoon.

Älkää siis jaksako.... Kiitos!
 
Edellinen: kyse ei ollutkaan lasten viemisestä päivähoitoon siinä vaiheessa, kun äiti palaa töihin. VAAN ihmettelystä, että esikoinen on hoidossa, kun äiti on vielä äitiyslomalla pienemmän kanssa. Ettei vaan olisi joku omatunto tms. pistänyt kun piti niin ruveta keuhkoomaan asiasta, josta ei ollut lainaakn kyse ;)
 
Alkuperäinen kirjoittaja hups vaan:
Edellinen: kyse ei ollutkaan lasten viemisestä päivähoitoon siinä vaiheessa, kun äiti palaa töihin. VAAN ihmettelystä, että esikoinen on hoidossa, kun äiti on vielä äitiyslomalla pienemmän kanssa. Ettei vaan olisi joku omatunto tms. pistänyt kun piti niin ruveta keuhkoomaan asiasta, josta ei ollut lainaakn kyse ;)

Ei alkanut omatunto soimaamaan ;-). Meidän tapauksessa järjestely on paras mahdollinen. Ihmetyttää vaan tämä jatkuva "NinaMikkosmainen" keskustelu???? Jokainen tekee omat ratkaisunsa.

Joten älä huoli, meillä kaikki hyvin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja hups vaan:
Edellinen: kyse ei ollutkaan lasten viemisestä päivähoitoon siinä vaiheessa, kun äiti palaa töihin. VAAN ihmettelystä, että esikoinen on hoidossa, kun äiti on vielä äitiyslomalla pienemmän kanssa. Ettei vaan olisi joku omatunto tms. pistänyt kun piti niin ruveta keuhkoomaan asiasta, josta ei ollut lainaakn kyse ;)

RakkaudellaMaire:han kirjoitti ihan asiasta, eikä sen vierestä. Jo ensimmäisessä kappaleessa hän kertoi omasta tilaanteestaan ja perusteli sen asiallisesti. Sen jälkeen asiaan liitettiin alkuper. asiaa kovasti sivuava aihe. En nyt ihan ymmärtänyt, miten viesti ei muka mielestäsi kuulunut joukkoon? Vai eikö yhdessä keskustelussa saa ottaa esille muita asiaan vaikuttavia tekijöitä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyvä äiti:
4)

Yrittäkää tyhmemmätkin ihmiset ymmärtää, että kaikilla ei ole mahdollisuutta/halua olla kotona lapsensa kanssa kunnes he menevät armeijaan tai hankkivat poikaystävän, joka menee armeijaan.

Juu ja mitään vaihtoehtoa ei tuosta välistä löydykään, joko armeijaan asti kotona tai sitten töihin heti kun äitiysloma loppuu.
 
Meillä oli esikoinen 1v4kk, kun kuopus syntyi. Vauva oli sairas ja hänet leikattiin pariviikkoisena. Olin henkisesti hyvin väsynyt, ja vauvan päästyä kotiin sairaalasta alkoi esikoisen mustasukkaisuus ja uhma. Väsyneenä oli hyvin vaikea jaksaa pysyä rauhallisena ja olla hyvä äiti. Jos minulla olisi tuolloin ollut mahdollisuus saada esikoinen johonkin hoitoon, olisin mielelläni tuota mahdollisuutta käyttänyt. Väsyneenä en kuitenkaan jaksanut edes ottaa selvää hoitomahdollisuuksista vaan sinnittelin molempien lasten kanssa kotona. Nyt elämä on jo helpottanut, mutta kokemus avasi silmäni. En katso asioita enää niin putkiaivoisesti vaan ymmärrän, että ihmisillä on omat henkilökohtaiset syyt ratkaisuilleen, jotka eivät taatusti koskaan ole helppoja. Elämä kun joskus yllättää, niin hyvässä kuin pahassa. Paras tehdä asiat itse, niin kuin hyväksi kokee ja olla tuomitsematta muiden erilaisia ratkaisuja.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ippjjpou:
Meillä oli esikoinen 1v4kk, kun kuopus syntyi. Vauva oli sairas ja hänet leikattiin pariviikkoisena. Olin henkisesti hyvin väsynyt, ja vauvan päästyä kotiin sairaalasta alkoi esikoisen mustasukkaisuus ja uhma. Väsyneenä oli hyvin vaikea jaksaa pysyä rauhallisena ja olla hyvä äiti. Jos minulla olisi tuolloin ollut mahdollisuus saada esikoinen johonkin hoitoon, olisin mielelläni tuota mahdollisuutta käyttänyt. Väsyneenä en kuitenkaan jaksanut edes ottaa selvää hoitomahdollisuuksista vaan sinnittelin molempien lasten kanssa kotona. Nyt elämä on jo helpottanut, mutta kokemus avasi silmäni. En katso asioita enää niin putkiaivoisesti vaan ymmärrän, että ihmisillä on omat henkilökohtaiset syyt ratkaisuilleen, jotka eivät taatusti koskaan ole helppoja. Elämä kun joskus yllättää, niin hyvässä kuin pahassa. Paras tehdä asiat itse, niin kuin hyväksi kokee ja olla tuomitsematta muiden erilaisia ratkaisuja.

JOO, olet aivan oikeassa, mutta kun esimerkiksi mun kaveripiirissä ei todellakaan ole kyse siitä etteivätkö esikoiset voisi olla kotona äidin ja vauvan kanssa. Kaikki ovat oikein hyvinvoivia, hyvin toimeentulevia ja päällisin puolin ainakin onnellisia perheitä. Silti laittavat esikoiset tarhaan ja ovat itse kotona vauvan kanssa. Mun näkökulmasta, ja mitä heitä tunnen, heillä ei ole mitään syytä olla itse hoitamatta lapsiaan.
Mut onko se sitten jotain laiskuutta, en tiedä. Ihmettelen kyllä, miksi eivät halua olla lapsensa kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lissäävettämyllyyn:
Alkuperäinen kirjoittaja ippjjpou:
Paras tehdä asiat itse, niin kuin hyväksi kokee ja olla tuomitsematta muiden erilaisia ratkaisuja.

JOO, olet aivan oikeassa, mutta kun esimerkiksi mun kaveripiirissä ei todellakaan ole kyse siitä etteivätkö esikoiset voisi olla kotona äidin ja vauvan kanssa. Kaikki ovat oikein hyvinvoivia, hyvin toimeentulevia ja päällisin puolin ainakin onnellisia perheitä. Silti laittavat esikoiset tarhaan ja ovat itse kotona vauvan kanssa. Mun näkökulmasta, ja mitä heitä tunnen, heillä ei ole mitään syytä olla itse hoitamatta lapsiaan.
Mut onko se sitten jotain laiskuutta, en tiedä. Ihmettelen kyllä, miksi eivät halua olla lapsensa kanssa.

Mistähän Vesimylly päättelee, että he eivät halua olla lapsensa kanssa ja miten se, että kavereiden esikoiset ovat tarhassa, on pois häneltä tai kuuluu hänelle ylipäätään? Vesimylly ei myöskään liene lukenut tästä ketjusta kuin itseään miellyttävät viestit tai ainakaan ymmärtänyt niitä, koska ainakin minusta tässä on esitetty moniakin ihan päteviä syitä, joita monet erilaisiin ratkaisuihin päätyneet eivät varmaankaan näe tarpeelliseksi eritellä koko tuttavapiirilleen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kannattaisiko huolehtia omista asioistaan:
Alkuperäinen kirjoittaja lissäävettämyllyyn:
Alkuperäinen kirjoittaja ippjjpou:
Paras tehdä asiat itse, niin kuin hyväksi kokee ja olla tuomitsematta muiden erilaisia ratkaisuja.

JOO, olet aivan oikeassa, mutta kun esimerkiksi mun kaveripiirissä ei todellakaan ole kyse siitä etteivätkö esikoiset voisi olla kotona äidin ja vauvan kanssa. Kaikki ovat oikein hyvinvoivia, hyvin toimeentulevia ja päällisin puolin ainakin onnellisia perheitä. Silti laittavat esikoiset tarhaan ja ovat itse kotona vauvan kanssa. Mun näkökulmasta, ja mitä heitä tunnen, heillä ei ole mitään syytä olla itse hoitamatta lapsiaan.
Mut onko se sitten jotain laiskuutta, en tiedä. Ihmettelen kyllä, miksi eivät halua olla lapsensa kanssa.

Mistähän Vesimylly päättelee, että he eivät halua olla lapsensa kanssa .


No ihan sen perusteella päättelen, että he pitävät lapsensa ylikuormitetussa tarhassa mielummin kuin kotona luonaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ippjjpou:
Meillä oli esikoinen 1v4kk, kun kuopus syntyi. Vauva oli sairas ja hänet leikattiin pariviikkoisena. Olin henkisesti hyvin väsynyt, ja vauvan päästyä kotiin sairaalasta alkoi esikoisen mustasukkaisuus ja uhma. Väsyneenä oli hyvin vaikea jaksaa pysyä rauhallisena ja olla hyvä äiti. Jos minulla olisi tuolloin ollut mahdollisuus saada esikoinen johonkin hoitoon, olisin mielelläni tuota mahdollisuutta käyttänyt. Väsyneenä en kuitenkaan jaksanut edes ottaa selvää hoitomahdollisuuksista vaan sinnittelin molempien lasten kanssa kotona. Nyt elämä on jo helpottanut, mutta kokemus avasi silmäni. En katso asioita enää niin putkiaivoisesti vaan ymmärrän, että ihmisillä on omat henkilökohtaiset syyt ratkaisuilleen, jotka eivät taatusti koskaan ole helppoja. Elämä kun joskus yllättää, niin hyvässä kuin pahassa. Paras tehdä asiat itse, niin kuin hyväksi kokee ja olla tuomitsematta muiden erilaisia ratkaisuja.

Siis väsyneen äidin näkökulmasta enemmän kuin ymmärrettävää, myönnän toki. Mutta miltä tuntuu esikoisesta, joka joutuu sopeutumaan uuteen tilanteeseen kylmiltään, joka reagoi vain osaamallaan tavalla (=kiukuttelulla, uhmalla, mustasukkaisuudella) ja joka sysätään syrjään tarhaan? Eikö se anna lapselle ikävän viestin siitä, että riesa laitetaan tarhaan uuden vauvan tieltä? Ei tasan tarkkaan ainakaan mustasukkaisuutta helpota. Tietenkin, jos tilanne on todella se, että äiti ei kerta kaikkiaan jaksa, on mietittävä kumpi on tärkeämpää, esikoisen vai äidin/vauvan hyvinvointi. Äärimmäisessä tapauksessa kyllä meillä saisi isä luvan jäädä vähäksi aikaa pois töistä auttamaan, silläkin uhalla että laina jäisi kahdeksi kuukaudeksi maksamatta.
 
Rakkaudella Maire: niin kuin jossain aiemmassa viestissänikin totesin, en siis niinkään tarkoittanut näitä tilanteita joissa 5-v jatkaa hoidossa. Sen ikäinen tietenkin tarvitsee kavereita ja jos ei ole sopivia kerhoja tai perhetuttuja, voi leikkiä sitten tarhassakin hyvin. Ihmettelin siis ennen kaikkea tilanteita, joissa 2-v tai alle lapsi laitetaan hoitoon kun vauva syntyy, siis lapsi, joka ei ole ikinä ennen ollut hoidossa. Tällöin ei voi olla kyse jatkuvuudesta lapsen arjessa, kavereista tms. ja tilanne on aika lailla eri kuin sinun tilanteesi.

Kuten sanottu, tällaiseen pienen lapsen hoitoonlaittamiseenkin voi olla oikein hyviä syitä (esim. vauvan leikkaus tai sairaus) mutta usein ei tunnu olevan. Ihmiset kai ajattelevat, että lapsi saa hoidossa jotain mahtavia virikkeitä ja ehkä parhaissa päiväkodeissa voi jotain saadakin, mutta useimmiten vain ylisuuria ryhmiä ja metakkaa...

Korostan kuitenkin, etten ole tai ollut alunperinkään mitenkään ninamikkosmaisesti puhtaan kotihoidon puolesta liputtamassa. Meidänkin tyttömme menee tarhaan parivuotiaana ja palaan haastavaan ja mielekkääseen työhöni. Olin vain utelias tietämään, miksei kaksi aivan PIENTÄ lasta voi olla kotona.
 
Mutta muttalle: Näin minäkin ajattelin, mutta periaatteessa lapsen olisi tuossa tilanteessa ehkä ollut kuitenkin olla tarhassa kuin kotona kiukuttelemassa. Tuohon uhmaan olisi ollut paras reagoida kärsivällisyydellä ja ymmärtämyksellä, mutta minulla olivat molemmat loppu, päällimmäisenä oli vain väsymys ja suunnaton huoli vauvasta. Lisäksi, koska vauva oli toipumassa leikkauksessa ja olosuhteet olivat mitä olivat, puolustin leijonaemona vauvaa esikoiselta, mikä ehkä pahensi tilannetta entisestään. No, onneksi tämä on jo taakse jäänyttä aikaa, eikä kenellekään toivoakseni jäänyt noista parista kamalasta kuukaudesta sen kummempia traumoja.

lissäävettämyllyyn:ille: Uskoisin, että jos lähipiirin kaikki tutut laittavat lapsensa hoitoon kuopuksen tultua, vaikuttaa siihen myös muiden käytös. Siis jos kaikki tutut laittavat esikoiset hoitoon, tuntuu varmaan siltä, että näin kuuluukin tehdä. Esim. jos kaikki tutut kehuvat aloittaneensa kiinteiden syöttämiset 4-kuisina, tekee tuore äiti varmaan myös niin, vaikka neuvola suosittaisikin 6 kuukauden täysimetystä. Silti en usko noiden hoitoratkaisujen olevan kenellekään ihan helppoja, vaakakupissa painaa niin monet asiat. Siksi kannattaisikin enemmän tukea "äitikollegoita" heidän omissa ratkaisuissaan tai keskustella rakentavasti näistä ratkaisuista, eikä arvostella ja tuomita.

 
Esikoisen pitäminen päivähoidossa syö paikan aina joltain sitä todella tarvitsevalta. Ainakin pääkaupunkiseudulla jonot päivähoitoon ovat mahdottomia ja monien työssäkäyvien perheiden kohdalla joudutaan tekemään älyttömiä päätöksiä kun paikkoja ei ole tarpeeksi. Ryhmäkokoa paisutetaan liian isoksi, perheelle annetaan hoitopaikka 10 kilometrin päästä tai muuta vastaavaa. Ihan siksi että paikkoja syödään juuri näillä esikoisilla.
Itse en ole koskaan ymmärtänyt tätä virikkeellisyydellä tai kavereille perustelemista. Mitä virikkeellistä on 12–16 lapsen ryhmässä jossa yleensä ainoa ”pienryhmätoiminta” on tasan tarkkaan jumppa kerran kuussa tai 10 min lorupiiri silloin kun lapset ovat väsyneimmillään. Jumpata, askarrella yms. voi kotonakin. Päivähoidossa mennään aika lailla liukuhihnameiningillä pukemisesta ja kakkavaipasta toiseen... Lapsia on liikaa ja aikuisia ja tunteja liian vähän. Melutaso nousee ja lapset eivät saa läheskään tarpeeksi yksilöllistä huomiota. Hiljaisemmat joutuvat jalkoihin tai sosiaalistumaan pakosta.
2-3 vuotias ei juurikaan hallitse muuta kuin rinnakkaisleikkejä vasta 3-4 vuotias alkaa leikkiä roolileikkejä joihin kaipaa kavereita, heitä löytyy leikkipuistoista, perhekerhoista, seurakunnan kerhoista tai sisaresta kotona. Myös vanhemmat osaavat leikkiä ja opettaa leikkiä. Tämän ikäinen ei tarvitse päiviinsä muuta kuin säännöllisen rytmin ja mahdollisuuden häiriöttömään leikkiin johon todellakaan päiväkodissa ei ole mahdollisuutta. Leikki on lapsen työtä…
Tästä kaikesta kärsivät eniten lapset, ette te aikuiset. Päiväkoti on pullollaan sijaisia ja epäpäteviä joka johtaa helposti siihen että ei ole resursseja ja avaimia laadukkaaseen päivähoitoon. Jopa lastentarhaopettajaliiton puheenjohtaja Soile Oleander , ja aiheeseen paneutunut Liisa Keltinkangas-Järvinen (http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=5&ag=113&t=&a=6820) ovat tätä mieltä. Lisäksi tähän yhtyy monta alan asiantuntijaa mm. Jari Sinkkonen. Kummaa että ilman perusteita sitten tietämättömät kotiäidit väittävät muuta paikatessaan huonoa omatuntoaan.
Miksi hankkia lapsia jos ei heitä jaksa hoitaa? Miksei viettää laatuaikaa sitten vain sen esikoisen kanssa jos kakkonen syö kaiken energian, ettei edelliseen jaksa keskittyä? Minun käy sääliksi tämä eriarvoisuus sisarusten välillä. Miltähän esikoisesta tuntuu kun äiti lähtee kotiin vauvan kanssa ja jättää hänet päiväkotiin?
 
Pieni kommentti näihin negatiivisiin "päivähoidon ammattilaisiin". Minulla on lapsia tarhassa sekä yksi erittäin läheinen ystävä joka on lastenhoitajana isossa kunnallisessa päiväkodissa pääkaupunkiseudulla. Ja näihin molempiin perustuen uskallan todellakin olla eri mieltä teidän kanssa. Minulla ei ole ollut mitään negatiivista sanomista meidän päiväkodista ja myös tämä hyvä ystäväni on sitä mieltä, että näitä asioita liioitellaan suuresti. Hän on ihminen, joka todellakin tekee kutsumustyötään ja esim. jaksaa vielä iltaisin vierailla hoitolastensa luona ja häneltä olen kuullut paljon päiväkodin arjesta. Välillä, tottakai, on hänen mukaansa rankkaa, mutta jos vain tahtoa löytyy, niin aikaa sylitellä lapsia, leikkiä heidän kanssaan jne. löytyy oikein hyvin. Tottakai on totta, että esim. isoilla lapsilla ryhmät ovat isot, mutta ainakin näiden tietojen mukaan mitä minulla on, lapset eivät ole kuin ruokailuaikaan niin, että koko ryhmä on kasassa - muuten lapset on jaettu pienryhmiin joissa puuhailevat päivän. Retkiä, urheilua jne. on isoilla monta kertaa viikossa, pienillä tietysti vähemmän. Eli itse väitän, että kyse on vain henkilökunnan asenteesta. Jos on työhönsä leipääntynyt, että tottakai jaksaa marista joka asiasta, mutta kun oikeat ihmiset ovat oikeassa paikassa, niin päiväkoti on lapselle oikein hyvä paikka olla. Ja jos lapsi on yli 3v. niin uskon, että osa-aikaisena on lapsen parempi olla kavereidensa luona tarhassa kuin äidin ja pikkusisaruksen kanssa kotona.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lissäävettämyllyyn:
Alkuperäinen kirjoittaja ippjjpou:
Meillä oli esikoinen 1v4kk, kun kuopus syntyi. Vauva oli sairas ja hänet leikattiin pariviikkoisena. Olin henkisesti hyvin väsynyt, ja vauvan päästyä kotiin sairaalasta alkoi esikoisen mustasukkaisuus ja uhma. Väsyneenä oli hyvin vaikea jaksaa pysyä rauhallisena ja olla hyvä äiti. Jos minulla olisi tuolloin ollut mahdollisuus saada esikoinen johonkin hoitoon, olisin mielelläni tuota mahdollisuutta käyttänyt. Väsyneenä en kuitenkaan jaksanut edes ottaa selvää hoitomahdollisuuksista vaan sinnittelin molempien lasten kanssa kotona. Nyt elämä on jo helpottanut, mutta kokemus avasi silmäni. En katso asioita enää niin putkiaivoisesti vaan ymmärrän, että ihmisillä on omat henkilökohtaiset syyt ratkaisuilleen, jotka eivät taatusti koskaan ole helppoja. Elämä kun joskus yllättää, niin hyvässä kuin pahassa. Paras tehdä asiat itse, niin kuin hyväksi kokee ja olla tuomitsematta muiden erilaisia ratkaisuja.

JOO, olet aivan oikeassa, mutta kun esimerkiksi mun kaveripiirissä ei todellakaan ole kyse siitä etteivätkö esikoiset voisi olla kotona äidin ja vauvan kanssa. Kaikki ovat oikein hyvinvoivia, hyvin toimeentulevia ja päällisin puolin ainakin onnellisia perheitä. Silti laittavat esikoiset tarhaan ja ovat itse kotona vauvan kanssa. Mun näkökulmasta, ja mitä heitä tunnen, heillä ei ole mitään syytä olla itse hoitamatta lapsiaan.
Mut onko se sitten jotain laiskuutta, en tiedä. Ihmettelen kyllä, miksi eivät halua olla lapsensa kanssa.

Mun kaveripiirissä on sama ilmiö. Kehuskelevat vielä että kuin hyvin nukkuva ja helppohoitoinen uusi vaavi on ja silti sitten pistävät parivuotiaan esikoisen päiväkotiin. Mä en vaan ymmärrä miten joku voi tehdä tolleen. Laiskuutta sanon minä! Toivottavasti nämä eivät tee enää enempää lapsia yhteiskunnan hoidettavaksi.

 
Vähän harmittaa kun nämä keskustelut aina menevät niin, että toiset leimataan lapsiinsa ripustautuneiksi ("armeijaan asti jne") ja toiset taas epäkelvoiksi äideiksi.
Se on toisaalta ihan luonnollista, että näinkin merkittävästä aiheesta tunteet kuumenee, mutta minä luen näitä keskusteluja sen takia että voisin ymmärtää näitä erilaisia tapoja toimia. Ymmärrän siis ap:tä hyvin, ja uskon että tämä oli aitoa ihmettelyä, ei syytösketjun aloitus.

Itse ajattelen myös, että vanhemman velvollisuus on hoitaa lapsi kotona jos ei käy töissä tai ole sairas (luen tähän myös masennuksen/uupumuksen jne). En siis usko, että lapsi menee pilalle hoidossa, vaan koen että vanhemman pitäisi käyttää muita vaihtoehtoja vanhemman lapsen aktiviteettien luomiseksi, kuin sitä helpointa. Joskus ei ehkä ole kerhoja yms. lähettyvillä/saatavilla mutta aina ei asuinpaikka mahdollista kaikkia mukavuuksia (esim. suurta taloa ja pihaa maalla ja samaan aikaan hyviä seurustelumahdollisuuksia äideille ja lapsille).

Ihmettelen, miksi pitää olla tämä subjektiivinen päivähoito-oikeus, vaikka toisaalta ymmärrän myös sen, että sen poistaminen ei olisi mutkatonta. Ymmärrän täysin niitä äitejä, jotka sanovat että lapsi viihtyy päiväkodissa ja saa sieltä seuraa jne. Silloin kun vanhempi lapsista on täälläkin monesti mainitun 2-3 päivää hoitopaikassa ja nauttii sinne menemisestä, niin toki on suuri halu viedä lapsi sinne! Kuka meistä ei ajattelisi ensisijaisesti oman lapsensa parasta! Mutta tämä onkin ainoa syy, jonka ymmärrän. Mielestäni päiväkodit yms. (KUNNALLISET palvelut varsinkaan) eivät ole sitä varten, että äidit voi pestä pyykkiä rauhassa tai keskittyä vauvaan. Tässä kohtaa minusta onkin olemassa moraalinen ongelma; äiti ajattelee lapsensa parasta (siis silloin kun hoitoon vienti tapahtuu vain ja ainoastaan lapsen halusta saada leikkiseuraa), mutta samalla yhteiskunnan voimavaroja käytetään väärin ja joltakulta oikeasti apua tarvitsevalta se mahdollisesti on pois.

Minusta tuntuu, että moni vanhemman lapsensa hoitoon vievistä äideistä ymmärtää, että ei välttämättä toimi oikein muita kohtaan, mutta koska tämä on niin yleistä ja ennenkaikkea MAHDOLLISTA, niin siihen ollaan valmiita tarttumaan. Minulla on vain yksi lapsi, joten en ole joutunut valinnan eteen. Ymmärrän myös sen, että jos lapsella on hyvä hoitopaikka, on kiusaus pitää lasta siellä vaikka ihan vähän vaan siitä ilosta, että sen hoitopaikan saa pitää tulevaisuudessa.

Ymmärrättehän kirjoitukseni oikein; ymmärrän teitä äitejä, jotka viette lapsenne hoitoon lapsen parasta ajatellen. Siltikin tämä on mielestäni systeemin väärinkäyttöä. Kuka tietää, ehkä joskus itsekin joudun huomaamaan, että moraali ei tunnukaan enää yhtä tärkeältä kuin oman lapsen etu.

Ajatuksia!
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap lisää vielä:
Selvennän vielä, että minua on eniten ihmetyttänyt se, että 2-vuotias tai alle esikoinen pistetään hoitoon samaan aikaan kuin vauva syntyy, siis lapsi joka on siihen asti ollut täysin kotihoidossa.

Oslossa asuvalta tuttavaltani kuulin, että tuo ylläkuvattu tapa on erittäin yleistä siellä, ja jopa suositeltavaakin. Kuulemma päiväkodissa (no joo, eivät ole ihan samanlaisia kuin täällä Suomessa) lapsi saa olla oma itsensä (ei vain isosisko tai -veli) ja muiden samanikäisten kanssa ja läsnä on aikuisia, joilla on pätevä koulutus ohjaamaan tuota varhaiskasvatusta, kun äiti ei ehkä itse sitä ehdi tai jaksa tehdä vauvan kanssa puuhatessaan.
Hän myös kertoi, että jos hän olisi pitänyt kaksivuotiaansa kotona pikkukakkosen syntymän jälkeen, hän olisi saanut kuulla siitä ihan kamalasti ihmettelyjä, paheksuvalla sävyllä höystettynä.

Näemmä maassa maan tavalla :)
 
Kaverini asuu Briteissä ja siellä on täysin sama käytäntö ja suositukset kuin mitä tukiäiti kirjoitti Norjasta. Eli eiköhän tämäkin kerro taas siitä, että asiat eivät ole mustavalkoisia :)
 
Niin Briteissä saattaa olla myös niin, että perheen äiti on "kotiäiti" ja heillä on lastenhoitaja 12h/päivä joka hoitaa vauvaa ja esikoinen 2v menee pre-schooliin kolmesti viikossa aamupäiväksi, 3v jälkeen joka aamu klo 9-12.30 ;)) No okei, ehkä hieman varakkaammisssa luokissa. Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla, miten ns. "normaaliperheet" toimivat Briteissä? Onko siellä julkisia pre-schooleja vai onko kaikki yksityisiä? Ja onko siellä mitään maksettua äitiyslomaa, millä perheet yleensä tukevat toimeen, kun syntyy vauvoja? Ja minkä ikäisenä normaalisti aloitetaan kokopäivähoito/"koulu"?
 

Yhteistyössä