J
joopajoooop
Vieras
Mä en oikein ymmärrä tota vouhkausta siitä, miten rankkaa on hoitaa kaikki lapset kotona ja kuinka äiti on väsynyt ja kiukkuinen jos esikoinen on kotihoidossa jne jne. Mikä tässä kotona hoitamisessa nyt on niin kamalan rankkaa, kysyn minä? Itselläni kaksi lasta kotona, esikoinen 2v9kk ja kuopus 10kk. Kumpikaan ei ole mikään "täydellinen kiiltokuvalapsi", siis esim. uhmaa on esikoisella riittänyt ja vauvakin on silloin tällöin valvottanut, mutta en silti ole "väsynyt ja kiukkuinen" ja "huuda lapsilleni". Ei mun päiväni ole mitään sohvalla laiskottelua mutta en koe tätä myöskään ylivoimaisen rankaksi. Päivät kuluvat mukavasti kotipihalla tai puistossa ulkoillen, syöden, vähän keittiötä siivoten ja päiväunia nukkuen! Lapset eivät edes nuku aina samaan aikaan, mutta silti saan kyllä tarpeeksi levähdettyä. Olen useimmiten ainakin vähän väsynyt, ja ehkä kerran viikossa minulla on päivä, jolloin olen nukkunut yöni hyvin ja olo on todella virkeä.
En yritä pitää kotia paraatikunnossa, kunhan pahimmat ruokaroiskeet pyyhin seiniltä.
Oliskos niin, että nykyajan äidit tarvitsisivat hieman löysempää pipoa lastenhoitoon?
Tämä kaikki tietysti omasta näkökulmastani kirjoitettuna; en voi tietenkään puhua kaikkien perheiden puolesta.
Ajatuksia?
En yritä pitää kotia paraatikunnossa, kunhan pahimmat ruokaroiskeet pyyhin seiniltä.
Oliskos niin, että nykyajan äidit tarvitsisivat hieman löysempää pipoa lastenhoitoon?
Tämä kaikki tietysti omasta näkökulmastani kirjoitettuna; en voi tietenkään puhua kaikkien perheiden puolesta.
Ajatuksia?