Vierastamisesta

[mi]

Haluaisin kysellä neuvoja/kokemuksia, siitä kun vauva alkaa vierastamaan. Meillä vauva nyt 4 kk ja ollaan huomattu, että selvästi vierastaa uusia ihmisiä ja ns. "vanhojakin" kuten esim isovanhempia tms joita ei näe päivittäin mutta silti suht usein.

Kysymykseni kuuluukin, että kuinka toimitte tilanteessa jossa mennään esim. Mummolaan. Isovanhemmat ihan innoissaan kun saa lapsenlapsen kylään ja haluavat ottaa syliin. Vauva otetaan syliin ja suu kääntyy ensin väärinpäin ja sen jälkeen alkaa ns. varoitusitku, joka pikkuhiljaa kokoajan yltyy ja lopulta vauva on lähestulkoon hysteerinen. Sitten kun pääsee äidin syliin vaikuttaa kovin loukkaantuneelta ja ehkä järkyttyneeltäkin "kokemastaan vääryydestä", mutta rauhoittuu lopulta. Taas kun siirtyy uudestaan isovanhemman syliin alkaa itkeä. Eli ongelma on juuri se että kuinka minun kuuluisi äitinä toimia, niin että ottaisin lapsen tarpeet ja hädän huomioon, mutta en kuitenkaan pahoittaisi isovanhempien mieltä kun heidän sylinsä ei vauvalle juuri nyt kelpaa ja etten myöskään vaikuttaisi ylihuolehtivalta äidiltä joka luulee että vauva menee rikki kun se itkee tai joka kuvittelee että pikkukullannupun ainoa oikea paikka on äidin syli.

Vai onko vierastamiseen paras lääke juuri se etten ota vauvaa syliin, vaikka hänellä tuntuu olevan sydäntä särkevä hätä?

taisi tulla aika pitkä sepostus mutta toivottavasti pointti tulee esille, kaipaisin neuvoja ja kokemuksianne

 

[mimmu]

No tuossa tilanteessa selittäisin isovanhemmille, miten pieni reagoi nyt "vieraisiin" ja pitäisin pienen sylissäni. Se, että aikuiset loukkaantuu on mielestäni pienempi paha kuin se, mitä pieni joutuu kokemaan hätääntyessään. Voihan tuota koettaa ja kun näet, heti sen varoitusmutristuksen niin otat lapsen omaan syliisi rauhoittumaan. Lapsen pitää siis mielestäni ehdottomasti saada olla äidin sylissä ja siitä turvallisesti tutustella - eikä vierastamiseen missään nimessä ole karaistus mikään lääke!

 

[mea]

Soita neuvolaan ja kysy vinkkejä sieltä. Meillä tuo vierastusvaihe oli juuri tuossa 4kk iässä, mutta ei kestänyt kauaa. Menee ajan kanssa ohi.

En suosittelisi "väkisin" pitämään vieraiden sylissä, niin kurjalta kuin se isovanhemmista tuntuukin. Vauvahan ei tee tuota tahallaan, vaan "hätä" on todellinen.

 

[iitu]

Jos lapsesi vierastaa, mikä on tuossa iässä luonnollista,älä missään nimessä lykkää kenenkään syliin. Aikuisille voit sanoa että kun lapsi kerran vierastaa teitä on parempi että sitä sylittää sellaiset ihmiset ketä lapsi ei vierasta. On tilanteita jossa on pakko antaa hetkeksi lapsi toiseen syliin vaikka kuinka itkis, mutta ei kannata kauaa itkettää pientä.
Voithan toki kokeilla että menet itse toiseen huoneeseen, että rauhoittuuko lapsi kun ei sinua näe. Itse en itkettäisi lastani vieraassa sylissä jos ei olis pakko.
Itku on kuitenkin vauvan ainoa keino viestiä ettei kaikki ole hyvin.

 

[m]

Kerrot suoraan että lapsi vierastaa, jos joku sitä ei ymmärrä oma on ongelmansa. Lapsen turvallisuuden tunne on tärkein ja karaistus ei ole hoitokeino siihen! Pidät lapsen sylissäsi piste. Mummot ja mammat ehtii paijata sitten myöhemminkin!

 

[lyyti]

No sanot vaan suoraan isovanhemmille ja tutuille, et odottakaas hetki ja antakaa vauvan "ihmetellä" hetki. Tulee kyllä sitten syliin kun paikka tuntuu taas tutulta. Jos isovanhemmat loukkaantuu, sille ei voi mitään. Sun tehtäväsi äitinä on kuitenkin ajatella lapsesi parasta ja pitää hänen puoliaan, vaikka sitten joku muu loukkaantuisikin. Hätäännyksestähän tuollainen itku johtuu, siitä että väkisin irroitetaan pelottavassa tilanteessa tutusta ja turvallisesta äidistä. Herkimmät lapset vierastavat jopa isäänsä työpäivän jälkeen Vierastamista ei voi hoitaa siedättämällä, vaan se hoituu ajan kanssa. Eikä vierastavaa lasta saa väkisin ottaa/antaa syliin!

 

[ap]

kiitos paljon vastauksistanne!

Juuri näin olen itsekin ajatellut että on lasta kohtaan väärin antaa huutaa ja yrittää sillä tavoin että vierastaminen loppuisi. Nyt vaan on tullut vastaan juuri tilanteita joissa minulle on sanottu (ei isovanhempien osalta) että e"ihän se rikki mene" ja "ei sillä ole mitään hätää" ja että sillä jos otan vauvan syliini vaan vahvistan vierastamista jatkossa. Niin olin epätietoinen, vaikka äidinvaistoni vahvasti kehoittivatkin ottamaan vauvan omaan syliin rauhoittumaan.

Isovanhemmat kyllä ymmärtävät onneksi tilanteen, mutta koen silti vaikeaksi mennä itse ehdottomaan että josko ottaisin vauvan nyt omaan syliini, jos toinen ei itse sitä ehdota. Mutta olette oikeassa että tässä asiassa etusijalle pitää asettaa lapseni viesti siitä että kaikki ei ole hyvin, vaikka aikuisten mielestä ei mitään pelättävää olisikaan.