Voi jumalauta! Koira vei kädestä

["jummijammi"]

Tein eilen porsaan sisäfilepaistia vai mitä se nyt oli. Ja äsken leikkasin siitä siivun jonka ajattelin syödä ihan sellaisenaan. Koira kuuli, että rapistelin foliota ja tiesi mitä olen ottamassa, ainaki vauhdista päätellen. Naureskelin vain, että et sinä nyt saa kyllä yhtään mitään. Lähdin keittiöstä pois ja puraisin palasen, kurkkasin makkarin ovella, että lapsi nukkuu vielä. Tässä välissä koira nappasi tuon siivun kädestäni ja otin sitten koiran kiinni ja yritin saada lihaa pois, ei murissut ei purrut, mutta tiukasti piti kiinni. Yritin saada sitä suusta pois, mutta en saanut, ei totellut irti käskyä ja kun sormet laitoin sitten hampaiden väliin ja sillä tavalla yritin saada suun auki niin ei, Vähän sai leukoja irralleen, mutta sitten puri vain kovemmin yhteen ja sormethan mulla oli välissä. Ulisin jotta koira ymmärtäisi, että minua sattuu ei sekään auttanut (pentuna päästi heti irti jos noin teki) No sain pienen palan takaisin itselleni, mutta suurimmanosan koira sai syötyä ja vein sitten roskiin sen minkä koiralta sain pois. En siis antanut koiralle sitä takaisin.

Koira ei ikinä, ei ikinä ole vienyt kädestä mitään, ei lapselta ei minulta eikä mieheltä. Viime viikollakin, kun lapselta putosi näkkäri lattialle ja en ollut huomannut vaan vein lapsen sitten olohuoneeseen ruokailun päätyttyä. Ihmettelin, että missä koira on ja menin sitten keittiöön niin siinä se koira näkkärin vieressä makasi, tuijotti nenä kiinni näkkärissä, että millon saa ottaa. Ja annoin sitten luvan ja söi sen.

 

["vieras"]

ei kunnioita sua kun kiusaat

 

["sipsi"]

Mitäs menit naureskeleen! Se parhaiten nauraa, kuka viimeksi nauraa

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";28619016]ei kunnioita sua kun kiusaat[/QUOTE]

En kiusannut. En heilutellut sitä siivua koiran nenän edessä ja lällätellyt.

Ei olis varmaan eilen pitänyt antaa koiralle sitä, kun nyt himoaa.

Niin ja kun sen osan lihasta sain pois niin sanoin koiralle "hyi" niin johan kipitti häntä koipien välissä karkuun. Mutta piti tulla keittiön ovelle kuitenkin tärisemään, kun otin itselleni uuden palan jonka sitten suosiolla söin keittiössä.

 

["aapee"]

[QUOTE="sipsi";28619025]Mitäs menit naureskeleen! Se parhaiten nauraa, kuka viimeksi nauraa [/QUOTE]

Niin ei olis pitänyt Koira vielä oikein tärisi ja louskutteli suutaan kun leikkasin sitä palaa

 

[chef]

Siis miksi ihmeessä sä vedit moiset painit sen koiran kanssa?

Jos se sen jo sai, niin se sai. Jos koira ei tottele "irti PERKELE"-käskyä, niin sitten peli on ikäänkuin jo menetetty

 

["vieras"]

sanompa vaan että onkelmia on tiedossa lisää. Veikkaanko väärin jos arvaan että kyseessä on 2-4vuotias narttukoira??

 

["aapee"]

Siis miksi ihmeessä sä vedit moiset painit sen koiran kanssa?

Jos se sen jo sai, niin se sai. Jos koira ei tottele "irti PERKELE"-käskyä, niin sitten peli on ikäänkuin jo menetetty

En mä paininut koiran kanssa Siinä hommassa olisin hävinny 6-0 Ja minähän en siihen suostu, että koira multa jotain kädestä vie ja vielä saa syödä sen ilman omantunnontuskia. Minä otan sen siltä pois (tai tässä tapauksessa yritin ) ja vien kylmästi roskiin.

Ei tuollaista pidä hyväksyä ja vain hartioita kohauttaa "meni jo"

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";28619058]sanompa vaan että onkelmia on tiedossa lisää. Veikkaanko väärin jos arvaan että kyseessä on 2-4vuotias narttukoira??[/QUOTE]

melkein 2-vuotias narttu

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";28619063]En mä paininut koiran kanssa Siinä hommassa olisin hävinny 6-0 Ja minähän en siihen suostu, että koira multa jotain kädestä vie ja vielä saa syödä sen ilman omantunnontuskia. Minä otan sen siltä pois (tai tässä tapauksessa yritin ) ja vien kylmästi roskiin.

Ei tuollaista pidä hyväksyä ja vain hartioita kohauttaa "meni jo"[/QUOTE]

Ongelmasi juuri on tuossa eläimen inhimillistämisessä.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapee";28619068]melkein 2-vuotias narttu [/QUOTE]

Jep. Parin ensimmäisen kiiman jälkeen nuo narttukoirat alkaa katselemaan tarkemmin paikkaansa perheessä kun alkavat rodusta riippuen saavuttamaan aikuisen koiran iän. Tuossa vaiheessa tilanteeseen on vielä suht helppo puuttua ja osoittaa koiralle, että ensiksi ihmiset ja sitten vasta koirat. Muutoin siinä käy niin että jos ei koira löydä paikkaansa niin se ressaantuu ja siitä tullee arvaamaton tai pahimmassa tapauksessa löytää paikkansa perheen päänä. Lapsiperheissä tämä on erityisen tärkeää että koira tajuaa oman paikkansa. Silloin vältytään lapsen ja koiran väliseltä konfliktilta.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";28619083]Ongelmasi juuri on tuossa eläimen inhimillistämisessä.[/QUOTE]

Tää oli arvattissa.. Ehkäpä väärä sananvalinta, mutta täytyy kuitenkin koiralle osoittaa, että tuollainen ei ole hyväksyttävää.

 

["aapee"]

*arvattavissa

 

["Purppura"]

[QUOTE="aapee";28619068]melkein 2-vuotias narttu [/QUOTE]

Hyvä veikkaus siltä joka heitti iän, tossa iässähän (+/- 6 kk) ne yleensä alkavat miettiä sitä ''lauman johtajan asemaa tai ainakin arvojärjetyksessä ylenemistä''. (Yllättäen tuossa iässä näkee usein isojen rotujen uroksia luovutettavan ''allergian takia''.)

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";28619116]Jep. Parin ensimmäisen kiiman jälkeen nuo narttukoirat alkaa katselemaan tarkemmin paikkaansa perheessä kun alkavat rodusta riippuen saavuttamaan aikuisen koiran iän. Tuossa vaiheessa tilanteeseen on vielä suht helppo puuttua ja osoittaa koiralle, että ensiksi ihmiset ja sitten vasta koirat. Muutoin siinä käy niin että jos ei koira löydä paikkaansa niin se ressaantuu ja siitä tullee arvaamaton tai pahimmassa tapauksessa löytää paikkansa perheen päänä. Lapsiperheissä tämä on erityisen tärkeää että koira tajuaa oman paikkansa. Silloin vältytään lapsen ja koiran väliseltä konfliktilta.[/QUOTE]

Juu näin olen kuullut. Ensimmäinen narttu koira meillä onkin, aina ennen ollut uroksia. Kun oltiin koiraa hankkimassa niin uros meillä oli hakusessa, mutta ainoa lähettyvillä ja vapaana oleva husky oli narttu niin päätettiin ottaa.

Miten, kun ajattelimme nartun kohta leikata, kun emme kuitenkaan jalostukseen aio ryhtyä, niin jäisikö tuo rajojen koittaminen sitten vähemmälle/kokonaan pois?

 

["vieras"]

Koirat pitää opettaa tavoille aiko ne leikata tai ei. Mitään oikotietä ei ole onneen näissä asioissa. Tuossa iässä missä koira (uskokaa tai älkää myös lapset) alkaa kokeilemaan rajojaan pitää perheenjäsenten istua alas ja sopia ne asiat joita johdonmkaisesti noudatetaan. Eli kun koira on kasvava se vastaanottaa paljon kaikkea ja tottelee kuin unelma kunnes yhtäkkiä se alkaa perseilemään (uhma), niin silloin pitää karsia kaikki ylimääräinen pois ja vaatia koiralta vain ja ainoastaan ne välttämättömimmät asiat ja reagoida juuri oikealla hetkellä onnistumisiin ja epäonnistumisiin. Myöhässä ei pidä reagoida vaan olla kuin ei olisi huomannutkaan. Mitä vähemmän on vaatimuksia, sitä vaikeampi sen on niistä lipsua ja kun on vähän vaadittavia asioita ne tunnistaa helpommin ja nopeammin jolloin myös palkka/toru on oikea-aikainen. Tuota vaihetta ei monasti kestä kauaa (n.6kk-12kk) kun koira on löytänyt paikkansa. Jos koira pääsee lipsumaan toistuvasti vaatimuksista, niin se ei myöskään löydä paikkaansa, vaan etsii jatkuvasti niitä heikkoja lenkkejä. Tänään aapeeta kokeiltiin onko se heikko lenkki.

Itse pidän koirilla ruoka-ajat. Silloin syödään kun ruoka annetaan. Jos ei maistu niin sitten ei syödä. Ulos mennään kun ihminen haluaa, eikä silloin kun koira haluaa. Leikkimisen/yms aktiviteetin aloittaa ja lopettaa ihminen. Kehun enemmän kuin torun. Tällä tavalla torumisessa on enemmän tehoa. Käytän todella vähän makupaloja palkitsemiseen. Palkitsen leikillä yms huomionosoituksella. Tällä tavalla koirat ei tottele makupalan takia vaan ihmisen takia. Huomioin koirien tarpeet mm. riittävästä liikunnasta ja ruuasta, enkä sulje niitä perheen ulkopuolelle. Nuita asioita kun kääntää aikuinen ja lapsi asetelmaan, niin huomaa todella paljon yhtäläisyyksiä. Enkä siis tarkoita sitä että kasvatan lapsia kuin koiria. Nuiden molempien yhteiskuntakelpoisiksi kasvattamiseen vaan pätee samat isot linjat.

 

["Ccc"]

Koira ei kyllä ole vienyt mitään kädestä koskaan. Kissa sen sijaan voi napata makkaran leivän päältä kun päänsä kääntää.

 

["jep"]

Siks kissat on kissoja ja koirat koiria.

 

["aapee"]

[QUOTE="vieras";28619340]Koirat pitää opettaa tavoille aiko ne leikata tai ei. Mitään oikotietä ei ole onneen näissä asioissa. Tuossa iässä missä koira (uskokaa tai älkää myös lapset) alkaa kokeilemaan rajojaan pitää perheenjäsenten istua alas ja sopia ne asiat joita johdonmkaisesti noudatetaan. Eli kun koira on kasvava se vastaanottaa paljon kaikkea ja tottelee kuin unelma kunnes yhtäkkiä se alkaa perseilemään (uhma), niin silloin pitää karsia kaikki ylimääräinen pois ja vaatia koiralta vain ja ainoastaan ne välttämättömimmät asiat ja reagoida juuri oikealla hetkellä onnistumisiin ja epäonnistumisiin. Myöhässä ei pidä reagoida vaan olla kuin ei olisi huomannutkaan. Mitä vähemmän on vaatimuksia, sitä vaikeampi sen on niistä lipsua ja kun on vähän vaadittavia asioita ne tunnistaa helpommin ja nopeammin jolloin myös palkka/toru on oikea-aikainen. Tuota vaihetta ei monasti kestä kauaa (n.6kk-12kk) kun koira on löytänyt paikkansa. Jos koira pääsee lipsumaan toistuvasti vaatimuksista, niin se ei myöskään löydä paikkaansa, vaan etsii jatkuvasti niitä heikkoja lenkkejä. Tänään aapeeta kokeiltiin onko se heikko lenkki.

Itse pidän koirilla ruoka-ajat. Silloin syödään kun ruoka annetaan. Jos ei maistu niin sitten ei syödä. Ulos mennään kun ihminen haluaa, eikä silloin kun koira haluaa. Leikkimisen/yms aktiviteetin aloittaa ja lopettaa ihminen. Kehun enemmän kuin torun. Tällä tavalla torumisessa on enemmän tehoa. Käytän todella vähän makupaloja palkitsemiseen. Palkitsen leikillä yms huomionosoituksella. Tällä tavalla koirat ei tottele makupalan takia vaan ihmisen takia. Huomioin koirien tarpeet mm. riittävästä liikunnasta ja ruuasta, enkä sulje niitä perheen ulkopuolelle. Nuita asioita kun kääntää aikuinen ja lapsi asetelmaan, niin huomaa todella paljon yhtäläisyyksiä. Enkä siis tarkoita sitä että kasvatan lapsia kuin koiria. Nuiden molempien yhteiskuntakelpoisiksi kasvattamiseen vaan pätee samat isot linjat.[/QUOTE]


Meillä on koiralla myös ruoka-ajat ja pidän kuppia 15min ja jos ei syö niin otan pois ja saa ruokaa vasta sitten illalla tai aamulla. Ei meilläkään mennä koiran ehdoilla vaan juurikin noin kuten sanoit, leikit ja ulkoilut ihmisen aloitteesta.

Ja tottakai siis pitää kuria pitää aiko leikata tai ei, ja niin ollaan tehtykkin. Hämmennyin tänään vaan niin paljon, kun koira vei kädestä tuon lihan jota ei siis ikinä ole ennen tehnyt. Nyt vain pitää alkaa pitää pää lujana jos lisää tulee noita uhmailuja.

Kyllähän minä myös tiesin, että koira jossain vaiheessa alkaa rajojaan testaamaan ja kokeilemaan missä on hänen paikkansa tässä perheessä. Mutta jotenkin tuli vain niin puun takaa tuo kädestä varastaminen etten osannut edes "pelätä" tälläistä.

 

[noh....]

Ei miusta tuossa nyt oo mistään sen suuremmasta kapinasta kyse. Meinkin koira on joskus pitäny suussaan jotain ihanaa mitä on löytäny ulkoa eikä oo ilman rautakankea siitä luopunu. Ihan on kurissa ja järjestyksessä olevia onnellisia koiria. Meillä naapuri heittelee kalanperkeitä pitkin mettiä niin ne on tuon koiruuden herkkua. Sitä onkin kiva taistella jostain kamalasta lahnanpäästä koiran kanssa....

 

["vieras"]

Meillä varmaan tekisi samoin

 

["miiru"]

Koira on kovin nälkäinen. Se on valitettavasti lopetettava ennen kuin se syö lapset.

 

[sellasta se on joskus]

Miehen koira yritti nielaista mun käden mukana kun yritin kaivaa sen suusta sen varastamaa isoa pizzapalaa Eikä ole mikään 2 v narttu, vaan 8 v leikattu helvetin ahne uroskoira... Karhukoirasekotus. Se pitää heittää aina välillä kanveesiin, että taas muistaa kuka määrää, mut kun mun kädet ei enää anna tehä sitä (reuma).

 

["vieras"]

Meillä lentäisi perkeleet ja kovaa, jos kädestä uskaltautuisi jotain ruokaa nappaamaan.
Tietäisi koira ainakin tehneensä väärin sen jälkeen.

( Ja ei, en tarkoita mitään fyysistä kuritusta, sitä ei todellakaan meillä käytetä.)

 

["isipappa"]

Kissa, taapero ja makkarangrillaus saattaa olla hankala yhdistelmä. Kunnon hiirikissa vie taaperon kädestä makkaran nopeammin kuin taapero ehtii sanoa Mörri. Siinä ei auta muu kuin grillata taaperolle uusi makkara. Se on kisumisulta normaalia, hyväksyttävää ja tervettä käytöstä.

Mutta koira. Ei koskaan vie isäntänsä kädestä mitään. Ainoa syy pitää koiraa on se, että se suojelee omaa laumaansa siitä pienimmästä taaperosta alkaen. Jos koira ei noin tee, niin se on turha. Jos se vielä varastaa isäntänsä kädestä, niin se ymmärtää paikkansa laumassa todellakin väärin.

Minun koirani ei tee noin. Jos tekee, niin seuraus on välitön niskalaukaus.