A
ap.
Vieras
Onneksi olkoon! jep, ei läheskään aina näissä jutuissa käy.. se on ihan varma se.
Onneksi olkoon! jep, ei läheskään aina näissä jutuissa käy.. se on ihan varma se.
A
ap.
Vieras
No juu, tuommoisella voi olla ihan hyvät mahikset toipua, eli suht terve nuori on vaan päätynyt vähän villimpään seuraan.
Jep. Tosin hän oli jo lähemmäs 30v. ja ylä-aste ikäsestä ollut ongelmia aina noiden huumeiden ja rikollisuuden kanssa.. linnassa päässyt monta kertaa irtikin kamasta, mutta siviilissä aina sitten retkahtanut. Ootko vielä samaa mieltä?
A
ap.
Vieras
[QUOTE="verneri";29259749]Minä elelin mukavaa elämää entisen narkkarin kanssa, joka oli käyttänyt huumeita nuoruudessaan ja tavatessamme oli työelämässä hyvin edennyt, mukava, kohtelias pienen pojan isä. Huumeista oli kulunut jo useita vuosia.
Elämä sujui hienosti, oli rahaa ja rakkautta ja ensimmäinen lapsemme syntymässä. Istuin sairaalassa muutaman tunnin ikäinen käärö sylissäni ja kännykkääni paukahti kurja totuus. Mies oli käyttänyt huumeita kuukausia ja joutunut pahoihin ongelmiin.
Sitä alkoi helvetti joka ei tule koskaan loppumaan, sillä meillä on yhteinen lapsi.
Eli, koskaan ei pidä luottaa siihen että narkkari olisi muuttunut.[/QUOTE]
Voi olen pahoillani... käy sääliksi ihan sinua ja lasta. siis hyvällä tavalla. Ystäväni sanoi samaa jonka ukko on ex-narkkari ja rikollinen, että narkki tulee aina olemaan narkki, eikä hänen mies oo vieläkään yli 30veenä päässyt täysin niistä hämärä kuvioista eroon. Enää eivät tosin seurustele, koska ei niistä ollu elämään yhdessä. Mietin monta kertaa et miks tää mun ystävä ei jättäny ajat sitten jo tätä miestä, kuten ite olisin tehny. Pelkäskö hän jotain? mies oli kerran pieksenyt hänet ja puukottanutkin entistä tyttöystävää jne. Ja vankilassa ollu useita vuosia. En mie tuollasen hullun kanssa alkais elämään saatikka kestämään sitä, että jätkä lusii linnassa ja mä ite täällä kotia pyöritän sen lapsen kanssa. Huhhuh, jäisin ite kyllä ihan mielelläni yh:ksi ja elelisin lapsen kanssa kahdestaan, rauhassa.
Elämä sujui hienosti, oli rahaa ja rakkautta ja ensimmäinen lapsemme syntymässä. Istuin sairaalassa muutaman tunnin ikäinen käärö sylissäni ja kännykkääni paukahti kurja totuus. Mies oli käyttänyt huumeita kuukausia ja joutunut pahoihin ongelmiin.
Sitä alkoi helvetti joka ei tule koskaan loppumaan, sillä meillä on yhteinen lapsi.
Eli, koskaan ei pidä luottaa siihen että narkkari olisi muuttunut.[/QUOTE]
Voi olen pahoillani... käy sääliksi ihan sinua ja lasta. siis hyvällä tavalla. Ystäväni sanoi samaa jonka ukko on ex-narkkari ja rikollinen, että narkki tulee aina olemaan narkki, eikä hänen mies oo vieläkään yli 30veenä päässyt täysin niistä hämärä kuvioista eroon. Enää eivät tosin seurustele, koska ei niistä ollu elämään yhdessä. Mietin monta kertaa et miks tää mun ystävä ei jättäny ajat sitten jo tätä miestä, kuten ite olisin tehny. Pelkäskö hän jotain? mies oli kerran pieksenyt hänet ja puukottanutkin entistä tyttöystävää jne. Ja vankilassa ollu useita vuosia. En mie tuollasen hullun kanssa alkais elämään saatikka kestämään sitä, että jätkä lusii linnassa ja mä ite täällä kotia pyöritän sen lapsen kanssa. Huhhuh, jäisin ite kyllä ihan mielelläni yh:ksi ja elelisin lapsen kanssa kahdestaan, rauhassa.
A
ap.
Vieras
Muuttasin vaikka jonnekin muualle, jos se ukko häirihtis vielä mun elämää ja pistäsin osotteet ja kaikki salasiks.
Jaa-a, vähän tuntuisi vaativan vielä "harjoittelua" tuo siviiliin palaaminen...
Hän on aika monta vuotta haaskannut ei-tavalliseen elämään (siinä vaiheessa jossa muut aikuistuvat) joten ajatusmaailma on muotoutunut varmasti vähän senkin mukaan. Ja vanha kaveripiiri saattaa ottaa yhteyttä heti vapautumisen jälkeen?Ehkei tiedä oikein mitä samanikäiset tavikset oikein touhuavat ja miten he ajattelevat siellä ulkomaailmassa?
Ehkei tiedä oikein että mitä siellä kalterien ulkopuolella yleensä tehdään ja touhutaan.
Tämän ja edellisellä sivulla kertomasi perusteella sanoisin että kyseessä on vakiintunut elämäntapa, ei mikään nuoren hairahdus. En alkaisi suhteeseen.
A
ap.
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;29259753:
No velkoja varmaan olis, niin suomessa kuin ulkomaillakin. Mihinkään rikollisjengiin se ei minun mielestä kuulunu. Ja narkkarikavereita kyllä oli, hirveenkin monta, niistä kavereista luopuminen se varmaan vaikeinta olis kun akka karistas puolet kavereista mäkeen... ja rupeisko ne kaverit sit kantaa kaunaa tälle naiselle, kun eivät antais sen miehen olla näiden kaveri..
Muutenkin se oli kyl aika kieroo porukkaa. Kun olit kuivilla, varmasti tarjotaan. Mutta kun et ole, kukaan ei anna sulle mitään.
K
Keittiönoita
Vieras
Joo, en alkaisi suhteeseen tyypin kanssa, jonka kanssa seurustelun seurauksena joku karpaasi soittaisi ovikelloani ja alkaisi perimään velkoja.
A
ap.
Vieras
Niin eikun raa'asti ja kylmänviileesti vaan. " heivaat ne kaverit jotka vielä narkkaa tai ei oo kunnolla kuivilla niin vaan mäkeen, jos meinaat mun kanssa olla. " ei mitään sivuehtoja. Siinä se todellinen rakkaus punnitaankin, jos se rakastaa sinua enemmän kun mitään muuta niin se jää sun luokse ja pistää ne epämääräset tyypit ja ihmissuhteet menee elämästään... mutta jos ei, jokin muu on tärkeempää kun paraneminen. Raakaa on elämä, kun kavereistakin pitäisi luopua, mut näin se pitäs tässä suhteessa tosiaan toimia. Ja muijan kautta saada sitten vaikka niitä uusia raittiimpia kavereita. Mutta ainahan tossa on riskinsä kans siinä, et miten pahasti ne narkkarikaverit ottaa itteensä sit siitä kun entinen kaveri hylkää ja rupee sit käyttäytyy ja tuleeko siitä jotain uhkaa sille uudelle tyttöystävällekin...
K
Keittiönoita
Vieras
Onhan se tietysti aika raakaa touhua, mutta rakkaus ei saa olla niin sokea, että sillä vaarantaa itsensä lisäksi vielä lapsensa, vanhempansa, sisaruksensa, ystävänsä, kotinsa ja kenties vielä työpaikkansakin.
En voisi. Enkä itse neuvoisi ketään ryhtymään suhteeseen narkkarin, entisen tai nykyisen kanssa. Tiedän kyllä, että nämä ihmiset varmaankin tarvitsevat ymmärrystä ja kannustusta, eivät torjuntaa ja epäuskoa, mutta minä en vain siihen elämään voi lähteä.
A
ap.
Vieras
Jaa-a, vähän tuntuisi vaativan vielä "harjoittelua" tuo siviiliin palaaminen...
Ehkei tiedä oikein mitä samanikäiset tavikset oikein touhuavat ja miten he ajattelevat siellä ulkomaailmassa?
Ehkei tiedä oikein että mitä siellä kalterien ulkopuolella yleensä tehdään ja touhutaan.
Näin voi olla. 19-vuotiaana lähti jo ekan linnaan ihan pidemmäksi aikaa. vuodeksi. Ja kai kun on ensikertalainen niin siitä lusitaan puolet. Oisko tuomio sillon ollu joku 6kk.
Jep ja useamman vuoden vankilakierteessä se on ollu. Varmaan se vankila on ollu sit enemmän koti kun mikään muu paikka. Ei siis kauheasti ole kerennyt omillaan asua... ja vanha kaveripiiri ottaa varmasti heti yhteyttä aina vapautumisen jälkeen tai lomilla tai tämmöstä tai hän heihin. Osaan ihan kuvitella sen. Jos eivät ole muuten kerenneet jo ottaa, niin facebookissa ne samat kaverit kaverilistalla ainakin möllöttävät ja viimestään sitä kautta ottavat saletisti yhteyttä ja kyselevät kuulumisia. että " jokos se viitala on vapautunu? soitappa tähän numeroon 499433888 " terveisin milla, hep!
Että tämmöstä...
Uskon kuitenkin että se ajatusmaailma on normaali siinä mielessä että tietää mitä normaali elämä meidänkin ikäsillä on jne. eli osais halutessaan kuitenkin elää sitä. Vaikka se aluks vois oudolta tuntuakkin.
A
ap.
Vieras
Jep. Kiitos vastauksesta!
Sitähän se itekkin hokee " kun on tämän elämäntavan valinnu... "
Mut haaveita myös ollu ratistumisesta, kuivilla olosta, normaalista elämästä, työstä, perhe-elämästä, parisuhteesta jne. Sellasesta kaikesta kunnollisesta. Että ei esim. minkään narkkimuijan kanssa olla kamapäissään sekasin "parisuhteessa" tai pyöritetä huumeiden täyteistä "perhe-arkea" ja sellasta tekopyhää paskaa... koska eihän noi oikeesti oo mitään kunnon elämää.
A
ap.
Vieras
Kyllä niillä varsin usein on kaikilla haave normaalista elämästä ja perheestä ja ilman muuta myös käsitys siitä mitä se normaali elämä on. Ei ole vain kykyä elää sitä.
A
ap.
Vieras
A
ap.
Vieras
N
noup
Vieras
A
ap.
Vieras
Jep, totta. Muakin on elämä koulinu varmasti sen verran kovasti ja jättäny jälkiään, vaikka en ite koskaan mikään tuollanen oo ollukkaan, sanoinkin jo sen täällä, niin kyllä mäkin varmaan eniten kaipaisin sitä tasapainosta, normaalia, hyvää, tervettä parisuhdetta - tasapainosen, normaalin, terveen ja hyvän miehen kanssa. piste.
Ei musta nyt ensinnäkään ois mikskään terapeutiks tollaselle ihmiselle. Saatikka alkaa kiskoo sitä sieltä suosta ylös ja pelastamaan huonolta elämältä, jos omakin elämä on jo aivan hajalla. Ei vaan voimavarat riitä siihen nyt. Eikä mielellään tulevaisuudessakaan. Koska omaan elämääni en mitään helvettiä enää tai suurempaa paskaa halua, ainoastaan sitä pientä mikä kerrassaan on normaalia. Eli siis kahdelle ihmiselle voi tulla vaikka joku riita joskus, mikä sitten myöhemmin sovitaan ja joskus saattaa parisuhteissa tulla eroja. Mutta ei mitään sen kummempaa!
Tulevaisuudesta ei koskaan kuitenkaan tiedä missä kunnossa sitä on. Jos sitä joskus olisi taas sitten niin hyvä, ehjä ja vahva kuin mitään paskaa ja pahaa ei olisi noin suurinpiirtein koskaan tapahtunutkaan ja arvet visusti ummessa, niin sit vois ehkä harkita parisuhdetta kans tälläsen vaikeen ihmisen kanssa jos sattuu rakastumaan. Siis ex narkkarin tai rikollisen. Mut se ehdottomasti velvoittaa sitä, et ite on täysin kunnossa. Muuten tosta ei tuu mitään, molemmat hukkuu vaan siihen paskaan. Ja se ei oo ollenkaan hyvä juttu sit se ei.
N
nellai
Vieras
en varmaan alkaisi seurustelemaan mikäli narkkaamisesta olisi vain vuosi aikaa. olen itse kyllä naimissa entisen narkkarin kanssa, oli ollut neljä vuotta kuivilla kun mentiin yhteen. nyt ollaan kuudetta vuotta naimisissa, meillä on lapsia ja ollaan täysin päihteettömiä ja alkottomia molemmat. tosin mies tuli uskoon narkkaamisen lopettamisen jälkeen, sillä oli iso vaikutus.
A
ap.
Vieras
Surullista...
Surullista.
Surullista.
Tämän takia mä juuri haluaisin joskus auttaa tällästä ihmistä tai toivosin et jos kävis niin hyvin et mun rakkaus kykenis pelastamaan jonkun tälläsen ihmisen. Et se alkas voimaan hyvin, elämä avautus, tulis valoo elämään ja pääsis siihen normaaliin elämään kiinni mitä niin monet muutkin elää. Se ois upeaa. Jos rakkaus auttais jotakin ihmistä parantumaan. Mutta se on myös niin paljon itsestä kiinni, haluaako sitä tosissaan parantua, löytää toisen avulla esim. sen kyvyn miten sitä normaalia elämää eletäänkään ja oppia siihen. jne. Tuntus hyvältä tehdä hyvää ja nähdä miten rakkaus voi parantaa.
Joo minä taidan elää tälläsessä haave mailmassa...
A
ap.
Vieras
Sillon et varmaan voisi muhunkaan. Koska mulla on ollut joskus mielenterveysongelmia. =)
V
vierasa
Vieras
En lähtisi suhteeseen ihan kunnon narkkarin kanssa. Sellaisen, joka on ollut koukussa, ei ole opiskellut eikä käynyt töissä vaan vetänyt vain huumeita, tehnyt rikoksia, joutunut vankilaan. Olen seurustellut sellaisen miehen kanssa, joka nuorena käytti jonkun verran huumeita kavereiden kanssa, sellaisen nuoruuden hairahduksen kanssa voin elää, kunhan siihen ei liity vakavia rikoksia tai velkojia. Mutta meidänkin suhde kaatui lopulta aika lailla siihen mistä joku jo aikaisemmin kirjotti, niihin syihin sen huumeidenkäytön takana. Mies oli kuitenkin loppujen lopuksi vähän sellanen reppana: huono itsetunto, ei uskoa siihen, että itsestä on mihinkään, helposti kavereiden vietävissä, huono itsekuri.
