Voiton maksimointi vai parisuhde?

[just joo]

Kyllä avioliitto ilman avioehtoa antaa sen laiturinpuolikkaan. oikeastaan on itsensä pettämistä ajatella, että istun ongella laiturilla, jonka omistan puoliksi ja yhdistää sen rakkauteen, kun edellisessä hetkessä on pelannut kaikki kauhuskenariot ja lakimiehet.
Toisaalta tämä keskustelu antaa hyvin raadollisen kuvan ihmisten materiaalisuudesta ja siitä miten omistaminen tuo onnea. Todellisuudessa, kun siinä laiturilla istuu, niin varmasti katseet tähyävät jo seuraavaan hankintaan ja miten hienoa olisi sen äärellä touhuta, jos siitä omistaisi puolet. Aika monelle asian onnellisuus selviää vähitellen.

Menkää naimisiin, niin voitte ihan aidosti rakastaa toisianne. Mutta ei ole vaikea ennustaa, että mikä teitä pitää yhdessä, yleensä rakastavaisten silmissä kiiltää kyynel.

 

[deben tuuri]

Kyllä materialismia mielestäni on, jos nauttii omasta laiturista ja, omien puiden pilkkomisesta. Miksei luonnosta voi nauttia ja pilkkoa puita vaikkapa avuksi. Oleskeluaan voi toki korvata toiselle auttamalla, tekemällä jotain hänen hyväkseen - en tarkoita siis taloudellista antamista suuremmissa mittapuissa. Aivan hyvin yhteiseloa miehen omistamalla mökillä voisi olla, että sovitte, että itse huolehdit kiinteistön juoksevista kuluista, sähköstä, jätehuollosta ja pikkuhankinnoista.

Ymmärrän kyllä yhteisen taloudenpidon ja yhteiset hankinnat, silloin kun ne loksaktavat hyvin molempien elämään, ovat tasapuolisia ja uusperhessäkin lasten etua ajattelevia. Mutta sellainen väkipakolla hankkiminen ja omistaminen on ihan jotain muuta. Vaimokkeen kuvaama tilanne vaikuttaa niin väkisin tehdyltä ja tilanteeseen sopimattomalta, etten voi muuta kuin yhtyä hänen ajatukseensa tunneriippuvuuden luomisesta mieheen - yhteisen omistuksen kautta.

Miehen motiiveja on vaikeampi arvailla, koskapa hän ei ole niitä itse kertomassa, mutta voisi ajatella, että järjestely kummallisuudessaan jo herättäisi epäluottamusta. Koska ilmeisesti olette aikuisia ihmisä, sinulla on isot lapset, niin mikä lienee miehen menneisyys, ellei hänellä ole perillisiä. En halua olla julma, mutta pankkikriisin aikoihin kirjoiteltiin siitäkin, että puhtaat luottotiedot on, kun ei ole ollut massa tai oli vankilassa sopivan kauan eli ei ollut lainaamassa eikä kuluttamassa.

 

[Luottotiedoista vielä]

Oletko nähnyt luottotiedot jossakin paperilla koodeina selvityksineen vai vain miehen kertomana. Saattaa olla poikkeamia.

 

[vaimoke (ap)]

koska en tunne viimeisten viestien koskevan tapaustani.

"Kyllä avioliitto ilman avioehtoa antaa sen laiturinpuolikkaan. oikeastaan on itsensä pettämistä ajatella, että istun ongella laiturilla, jonka omistan puoliksi ja yhdistää sen rakkauteen, kun edellisessä hetkessä on pelannut kaikki kauhuskenariot ja lakimiehet.
"
- en ole maininnut lakimiehiä tai kauhuskenaarioita, ne ovat muitten kirjoituksia. En myöskään verrannut rakkautta ja yhteisomistusta, rakastaa voi ilman omistuksiakin, mutta kukin tekee tavallaan, meille se olisi yhteisten haaveitten toteuttaminen (mm.) En aio käyttää avioliittoa saadakseni puolia laitureista tms. Tunneasialla tarkoitin, että on miellyttävämpää kokea olevansa omalla maallaan kuin toisten nurkissa, en tunneriippuvuutta mieheen. Eikä kukaan koe elävänsä toisen siivellä.

- miehellä on lapsia (jotka tunnen myös), mutta jo lentäneet pesästä (hänen luotaan), joten hän on minua (jolla on lapset kotona) vapaampi muuttamaan tai tekemään asumisjärjestelyjä.

- pystyn saamaan kenen tahansa luottotiedot niin halutessani. Eipä silti, ei ole tarvinnut epäillä, uteliaisuuttani olen katsonut, kuten tarkistanut myös omat puhtaat paperini Eli kommenteissanne voitte unohtaa hämärät menneisyydet. Ei ole pimennossa yhtään aikakautta elämistämme. Aina ei ole ollut aurinkoista, koska molemmat olemme eronneita, mutta elämään mahtuu kaikenlaisia tapahtumia.

 

[just joo]

Hyvä on, uskotaan, että kaikki on hyvin. Nämä omaisuusjärjestelyt ovat omaisuuden turvaamista. ja täällä varoitellaan sinua rakentamasta toisen tontille.

Mutta vaistoan, että olet ihan tosissasi myymässä omaisuuttasi ja rakentamassa sitä taloa miehelle, joka ei suostu edes sentin vertaa lauovuttamaan olettamastaan arvonnoususta sinulle. Jos sinulle on tullut outo olo asiasta, niin epäiletkö itseäsi vai puetko vaaleanpunaiset lasit.

Sano sille miehelle, että olet tekemässä testamenttia, jossa määrään omaisuudestani osan lapsille ja puolet SPR:lle, jos hänen naamansa venähtää, niin hän näkee sinussa ainakin puolet euroina.

 

[tuli.]

Ymmärrän hyvin tuon omalla laiturilla istumisen. Paikkaankin voi kiintyä henkisesti, ilman että on ahne, paska materialisti. Minulla on itselläni oma laituri ja mökki ja sen ympärillä luonto johon olen kiintynyt. Samoin paikkaan ovat juurtuneet myös lapseni. Toivottavasti myös joskus lapsenlapseni. On eriasia oleilla toisen nurkissa, kuin omissa -oma tupa, oma lupa. Kyse ei ole paikan rahallisesta arvosta, sitä ei voi mielestäni edes rahalla enää mitata.

 

[Herää kysymys]

Jos kaikki on hyvin, niin mikä olikaan ketjun aloittajan ongelma?

Joku sanoi aiemmin, että rakastuneelle ihmiselle on turha yrittää neuvoa mitään ja näin se on. Niin että siitä vaan ja itkut aikanaan!

 

[vaimoke (ap)]

Hyvä on, uskotaan, että kaikki on hyvin. Nämä omaisuusjärjestelyt ovat omaisuuden turvaamista. ja täällä varoitellaan sinua rakentamasta toisen tontille.

Mutta vaistoan, että olet ihan tosissasi myymässä omaisuuttasi ja rakentamassa sitä taloa miehelle, joka ei suostu edes sentin vertaa lauovuttamaan olettamastaan arvonnoususta sinulle.

Tilanteen tiivistys:
Miehellä on nyt vapaata rahaa, minulla ei käteistä, mutta talo omalla tontilla.
Suunnitelma:
A. Kesämökin hankinta: Molempien nimiin, mies lainaa minulle osuuteni, jonka jälkeen miehellä on edelleen mukavasti käteistä.
B. Taloni myynti 5v:n kuluttua: Minä maksan lainani miehelle, jonka jälkeen minullekin jää mukavasti käteistä. Ostan ehkä sijoitusasunnon ja yhdessä rakennamme puoliksi talon/isomman mökin.

En ole edelleenkään aikeissa rakentaa mitään miehen tontille tai rahoittaa rakentamista yksin. Luotte outoja mielikuvia. Molemmat haluamme turvata omaisuutemme, mutta minä ainakin haluan elää ihan itse oman elämäni ajattelematta jokaista euroa, jonka lapset ehkä menettävät tai saavat lisää perittävää. Haluan hankkia sellaista, josta itse nautin ja josta voimme nauttia yhdessä, vihdoinkin.

Minua loukkaava/ häiritsevä asia oli alunperin se, että mies haluaa maksimoida tässä laina-asiassakin voittonsa. Mutta siihen ehdotukseen en suostu. Olen sitten vaika hankkimatta mökkiä. Uskon, että miehenkin ajatukset kypsyvät vähemmän ahneeseen suuntaan.

 

[Asiahan]

on sitten kunnossa.

 

[deben tuuri]

vaimoke, et taida olla mikään luupää omaisuuden hankinnassa. Sinulla on jo talo omalla tontilla, ex-mies ja kohta kotoa lähtevät lapset. Voisi kysyä, onko omaisuutesi ihan itse hankittua, vai olosuhteilla saatua? Vaikutelma on sellainen, että haistat rahan.

Niin miehelle tosiaan jää käyttörahaa? Siitäkö, että maksat hänelle 3% korkoa viiden vuoden aikana, jolla hän rakentaa mökkiä. Eihän miehelle lainastasi käyttörahaa muutoin jää varsinkin, jos lupaat maksa velan vasta viiden vuoden päästä, kun/jos myyt talosi.

Entäpä, jos eroaisitte sitä ennen tai ottaisit uuden mihen, joka suorittaisi velkasi ja saisi puolet mummonmökistä teille ja lapsillesi ja sinulla olisi edellen talosi. Siinä olisi mökki kahden miehen omistuksessa. Tai jos tämä nykyinen tarvitsisi silloin viiden vuoden päästä käyttörahaa, niin maksaisitko hänet sopivalla hinnalla ulos. Saisit taas kiinteistön, johon sinula ei muutoin yksin olisi ollut varaa. Vaikka tämä on vain kuvitelma, niin ihan yhtä tosi.

Nimimerkille tuli. sanoisin, että oman perheen ja omien lasten mökki on aivan eri juttu kuin avoparin ja uusperheen ja uusioparin mökki. Ydinperheenmökissä ajatus usein on, että se siirtyisi suvussa polvesta toiseen. (Niin tosin harvemmin käy.) Mutta mitä enemmän omistajia on eri yksiköistä, sen kiemuraisemmiksi kuviot muuttuvat. On siinä sopimista, kuka milloinkin saa olla ja kenen luvalla. Kuka maksaa ja korjaa, ja kenen oikeudella.

 

[tuli.]

Juu, on eri asia. Puhuinkin nyt oikeastaan vain tuosta materialismista ja siitä, kuinka se ei välttämättä ole rahaan sidottua asia.

Oikeastaan, olisin muutama vuosi sitten voinut olla tuossa mökkiasiassa vähän vastaavassa tilanteessa ap:n kanssa. Olin jo kuitenkin aikaa sitten (eron jälkeen) tehnyt päätöksen, että jos ostan jotain, ostan sen yksin, en halua enää jakaa omaisuuttani enkä tehdä tasinkoja kenenkään kanssa, mahdollisen eron osuessa vielä kohdalle. Näin ollen tein itsekkään(?) ratkaisun ja ostin mökin maineen omilla rahoillani ja yksin... ei ole tarvinnut katua. Olisi kauheaa, jos nyt joutuisi arpomaan kuka saisi lunastaa kenetkin ulos mökkipaikasta. Siitä on todellakin tullut paikkana erityinen ja esim. kotiin (muutama eri osoite on ollut) en ole koskaan kiintynyt siinä mittakaavassa, että ajattelisin, "tässä se on, muuta en tahdo".

 

[vaimoke (ap)]

vaimoke, et taida olla mikään luupää omaisuuden hankinnassa. Sinulla on jo talo omalla tontilla, ex-mies ja kohta kotoa lähtevät lapset. Voisi kysyä, onko omaisuutesi ihan itse hankittua, vai olosuhteilla saatua? Vaikutelma on sellainen, että haistat rahan.

No, voihan sanoa, että alkupääoman sain isäni perintöä 80-luvulla, jolla sain pienen yksiön. Kun tuli aika myydä, sain siitä hyvän hinnan - vaihdoin kaksioon. Parin vuoden päästä piti suurentaa asuntoa, sain kaksiosta tuplahinnan, mitä olin maksanut. Eli ihan "vahingossa", laskelmoimatta, on omaisuus karttunut.

Menin naimisiin, ostettiin ok-talo, josta minä rahoitin 2/3, mies vähän ja loput lainaa. Jäin kotiäidiksi, mies kävi töissä ja siten lainaa maksettiin hänen tuloillaan, minä hoidin kodin, lapset ja ruuan hankinnan. Eli ihan perinteisesti elettiin. Kun tuli ero, oli lainaa vielä jäljellä, mies oli perinyt sillä aikaa vanhempiaan, eli kun "tasajako" tuli, sain nippanappa oman sijoitukseni "takaisin". Minulle jäi talo ja loppulaina (joka on nyt lähes maksettu). Olisinhan voinut jäädä pahasti nuolemaan näppejäni, jos ei olis ollut muuta jakaa kuin talo (josta siis maksoin suurimman osan).

Sanottaisiinko siis, että on ollut myös hyvää tuuria asuntokaupoissa, vaikka olen myynyt ja ostanut vain isomman asunnon tarpeessa. Ja jos rahasta "naisin", olisi tuossa ollut tarjokkaita rahatukkuineen ja uusine "mersuineen" kiertämässä, mutta eipä ole houkuttanut.


Enpä tämänkään miehen raha-asioista tiennyt ennen kuin oltiin jo seurustelusuhteessa, en kysellyt "onks sulla rahaa, en mä muuten sun kaa ala..."

Vaikka toisaalta, eipä tuo pahakaan asia ole, jos mies pärjää omillaan, eikä ole tyhjätaskuna roikkumassa rahaongelmineen. On hyvä, ettei tarvitse hirveästi pohtia, onko varaa lähteä vaikka lomamatkalle - onko toisella rahaa, vai pitäisikö toisen maksaa molemmat... Voisiko ostaa uudet huonekalut, vai pitäisikö säästää pari vuotta ensin... Tai aina katsoa kaupassa vaatteen hintalappua, onko varaa maksaa paidasta 50 vai pitääkö penkoa vitosen koria... Eipä silti, ei raha kauaa käsissä pysy, jos ei katso niitä hintalappuja Pitää osata ostaa oikein.

Niin miehelle tosiaan jää käyttörahaa? Siitäkö, että maksat hänelle 3% korkoa viiden vuoden aikana, jolla hän rakentaa mökkiä. Eihän miehelle lainastasi käyttörahaa muutoin jää varsinkin, jos lupaat maksa velan vasta viiden vuoden päästä, kun/jos myyt talosi.

Laskepas; jos on rahaa 200 000e, mies maksaa kesäpaikasta 50 000 ja lainaa minulle 50 000, niin jää hänelle vielä 100 000 "käyttörahaa". Kuka on sanonut, että hän rakentaa mökkiä yksin, ennen kuin minulta tulee oma osuuteni? Kannattaisi lukea tarkkaan, jos kerran kommentoi

Ja niinhän se on, että jollain rahaa valuu käsistä, joillakin se karttuu. Esimerkkinä miehen ex. Erossa 10v. sitten molemmat saivat n. 20 000 euroa, nyt miehellä on 200 000 ja exällä 2 000 eikä mitään omaisuutta. Ai, mistäkö tiedän - no tiedän vaan. Ex-vaimo on aina rahapulassa, asuu vuokralla. Mies on maksanut lasten koulutuksesta ison osan ja avustaa edelleen säännöllisesti nuoria aikuisia lapsiaan.

Tarjoutuihan tuo ostamaan minulle paremman auton alkuaikoina (kun vanha oli hajoamispisteessä), en suostunut. Oli mies vähän ymmällään, kun sitten ostin itse "uuden" auton. Kyseli, että meinaatko ottaa pankista lainaa vai muuta rahoitusta... Sanoin, että ei, kun maksan pankkikortilla. Eipä tiennyt, että oli vähän taskunpohjalla. Eli eipä tuokaan mun omaisuuden perässä ole. Oman omaisuutensa pitäisi tuottaa vain enemmän, kuin mitä vaimokkeelle lainaamalla saisi

 

[deben tuuri]

"vaimoke": Laskepas; jos on rahaa 200 000e, mies maksaa kesäpaikasta 50 000 ja lainaa minulle 50 000, niin jää hänelle vielä 100 000 "käyttörahaa". Kuka on sanonut, että hän rakentaa mökkiä yksin, ennen kuin minulta tulee oma osuuteni?

Onkohan koko juttu provo? Joskus nämä keskustelut ovat aika mielenkiintoisia, kun jutun luonne muuttuu edetessään.

Niin kyllähän miehellä olisi samanverran käyttörahaa, jos hän ei yhteistä mökkiä hannkkisi. Vai ajatteletko, että sinun 50 % omistus, joka todellisuudessa toteutuu vasta viiden vuoden päästä, jos silloinkaan, olisi miehelle jokin käyttörahaoptio?

Käytännössähän hän maksaa mökin, josta sinä omistat puolet jo ennekuin olet maksanut sen hankinnasta euroakaan. (Ehkäpä hankintakulut maksatte puoleksi?) Ihan sama, jos mies ostaisi mökin täysin omiin nimiinsä, Voisi hän sen mahdollisen arvonnousun myötä halutessaan myydä "sinulta lupaa kyselemättä". Ei tulisi kumpainenkaan huijatuksi ainakaan rahallisesti.

Viisi vuotta on pitkä aika, ehtii tapahtua paljon. Olet siis nyt hankkimassa itsellesi eräänlaista optiota. Paremmin tämän järjestelyn kyllä ymmärtäisi, jos mies antaisi sinulle lainan, josta alkaisit heti maksaa korkoa ja lyhennyksiä. Mutta silti koko juttu vaikuttaa niin kummalliselta, että...

onpahan mielenkiintoista tutustua uusparien talousasioihin. Riittää varmaankin asianajilla töitä tulevaisuudessa.

 

[just joo]

taas hyvä huomio, jos miehellä on varaa ostaa kesämökki, niin miksi ihmmeessä hän antaisi siitä puolikkaan jollekin naiselle?

 

[tuli.]

Tottapa tuokin. Mutta jos pointtina on, että pari uskoo olevansa vielä kiikkustuolissakin yhdessä, molemmat ehkä haluavat, että on jotain yhteistä maallista mammonaa -kiva mennä _meidän_ mökille, ei sun tai mun. Eli, mies ei loppujen lopuksi ole niin laskelmoiva tai oman sijoituksen maksimaaliseen voittoprosenttiin tähtäävä, kuin mitä moni hänet haluaa(?) nähdä.

 

[Mie tekisin näin]

Antaisin miehen ostaa rauhassa kesämökin itse omilla rahoillaan nyt, ja vierailisin siellä seuraavat 5 vuotta niinkuin kummallekin sopii. Sopisin vain että myös kun sitten olen valmis myymään asuntoni, ostan mieheltä silloin mökistä ja tontista puolet puolueettoman henkilön arvioimalla markkinahinnalla.

Eli jos tontti ja mökki ovat silloin arvoltaan nousseet kuten hän arvelee, mies saa siitä sen hinkuamansa voiton. Sinä puolestaan säästyt riidoilta ja lainan koroilta, ja saat lopussa sen himoitsemasi mökinpuolikkaan riihikuivalla eikä lainarahalla. Ja jos suhde ajautuu sen viiden vuoden aikana karille, niin kukaan ei menetä mitään eikä ole jaettavaa omaisuutta päänvaivana.

 

[vaimoke (ap)]

deben tuuri kirjoitti: Niin kyllähän miehellä olisi samanverran käyttörahaa, jos hän ei yhteistä mökkiä hannkkisi. Vai ajatteletko, että sinun 50 % omistus, joka todellisuudessa toteutuu vasta viiden vuoden päästä, jos silloinkaan, olisi miehelle jokin käyttörahaoptio?

Paremmin tämän järjestelyn kyllä ymmärtäisi, jos mies antaisi sinulle lainan, josta alkaisit heti maksaa korkoa ja lyhennyksiä.

Onkohan deben tuuri ollenkaan lukenut kirjoituksiani kokonaan, kun ei näytä ymmärtävän? Ymmärtääkö joku muu edes näin yksinkertaiset laskelmat:

200 000(miehen tilillä) - 50 000 (sijoittaa kesäpaikkaan) - 50 000 (lainaisi minulle kesäpaikan puolikasta varten)= miehelle jää vielä 100 000 tililleen.

Ja onhan hänellä sitten vielä se 50 000:n "käyttörahaoptio" kun maksan lainan takaisin. Loppujenlopuksi ei miehenkään tarvitse sijoittaa kesäpaikkaan kuin tuo puolet, eli 50 000. Voih, menikö liian vaikeaksi?

Muutama lainaus ed. viesteistäni:

”Miksikö en ota lainaa pankista? No, ei ole varaa enää isompiin kuukausimenoihin.
Miksi haluan olla osallisena loma-asunnon ostossa sen sijaan, että antaisin miehen ostaa sen yksin omiin nimiinsä? Se ei tuntuisi omalta, olisin vieraana toisen nurkissa. Ja meillä (molemmilla siis) on ollut pitkään suunnitelmissa hankkia yhteinen kesäpaikka.”

”Kyse onkin ollut rahoituksesta, eli olisin velkaa miehelle puolet hankintahinnasta. Mitä sinne sitten rakennettaisiinkin lisää, se rahoitettaisiin puoliksi (silloisin järjestelyin).”

”hän on tehnyt ”töitä” rahojensa eteen 10 vuoden aikana (kyse on kuitenkin vain n. 200 000 eurosta),”

Ja miten jutun luonne on muuttunut edetessään? Samasta asiasta olen koko ajan puhunut.

tuli. on sentään samalla aaltopituudella kanssani (tai ainakin osaa lukea kirjoitukseni)
"Mutta jos pointtina on, että pari uskoo olevansa vielä kiikkustuolissakin yhdessä, molemmat ehkä haluavat, että on jotain yhteistä maallista mammonaa -kiva mennä _meidän_ mökille, ei sun tai mun"

Ja mies on todella kunnollinen ja toisia ajatteleva ihminen, joskus vain huomaa, että pelko omaisuuden katoamisesta/ arvonnousun pysähtymisestä saa epämiellyttäviä piirteitä esiin hänessä.

Hän todellakin haluaa vähintään yhtä paljon kuin minä meille YHTEISTÄ kesäpaikkaa.

Luulenpa, että olen selittänyt jo tyhjentävästi tilanteemme. Selityksien lisääminen ei varmaankaan auta asiaa. Joku tajuaa, joku ei.

Kiitos kuitenkin hyvistäkin kommenteistanne!

 

[Hyvä kun lopulta]

tajuat itsekin, että turha tätä asiaa on täällä puida, kun tiedät itse, kuinka toimia.

Onnea matkaan!

 

[Niinku]

Ehkä kannattaisi miettiä, että haluatko sinä tosiaan kesäpaikan nyt heti vai mahdollisesti vasta 5 v päästä? Jos tyydytte vuokraamaan mökkejä seuraavan 5 v aikana, niin sitten rahoitusongelmaa ei ole.

Jos haluat mökin nyt heti, etkä halua ottaa pankkilainaa, niin vaihtoehtoina lienee se, että joko mies ostaa tontin (tai tontin jolla on jo pieni mökki) yksin tai se, että ostatte sen yhdessä, mutta lainaat rahat mieheltä. Jos mies ostaa mökin yksin, niin voithan sinä sitten maksaa kauppahinnasta puolet hänelle sitten 5v päästä. Tai sitten vain istutte yhdessä pöydän ääreen ja yritätte löytää jonkun muun keinon, jolla omistusoikeutenne olisi 50/50% niin, että ratkaisu tyydyttäisi kumpaakin.

Jos tyydyt siihen, että omistusoikeus on tilapäisesti seuraavat 5 v miehellä, niin onhan mökki silti sinun käytössäsi. Voithan omissa nimissäsi esim. ostaa sinne huonekaluja palkkarahoilla tms, joilla saat paikkaa enemmän omannäköiseksesi. Sitäpaitsi pihaa laittamalla jne saat oman käden jälkeä sinne. Voittehan silti tehdä jo kirjallisen sopimuksen siitä, että esim. vuonna 2012 ostat puolet mieheltä mökistä. Jatkohankinnat siis olisi sitten siitä eteenpäin omistussuhteella 50/50.

 

[riinu]

Mikset voi ottaa velkaa pankista mökkiä varten -- vai haluatko kenties itse hyötyä hieman?

 

[riinu]

Sori, en ollut lukenut tekstiäsi. Jos ei ole varaa niin ei ole varaa. Ostakaa mökki myöhemmin tai myy muuta omaisuuttasi.