V
"vieras"
Vieras
Pakko päästä höyryjä johonkin purkamaan.
Elikkäs asustellaan miehen kanssa kaupungissa ja siitä syystä meillä ei ole autoa, koska kaikki on kävelymatkan päässä - paitsi tietenkin minun ja hänen vanhemmat. Kummankin vanhempien luokse on noin 10-20min ajomatka eli ei siis pitkä. Tuosta voittekin varmaan arvata että kummankin vanhempia nähdään joka viikko milteimpä.
Ongelmaksi alkanut muodostua kun appivanhemmat soittaa miehelle joka viikonloppuna pe-su asti ja välillä arkipäivinäkin että sinne pitäisi mennä. Siis aina olettamuksena että meillä ei varmaan miehen kanssa voi olla omia suunnitelmia? EI varmaan tämäkään tule yllätyksenä, että minulla on vähän jäätävät välit heihin, tullaan toimeen kyllä muttei valitettavasti olla läheisiä. Itse en jaksa lähteä sinne joka kerta mukaan, koska siellä vierailut kestää aina sen 5-12h ja tälleen viimeisillään raskaana en jaksa, kun siellä ei ole edes yhtä huonetta missä vaikka saisi olla vähän rauhassa ja levätä!
Viimeksi tänään sanoin miehelle että sanoo vanhemmilleen että meillekkin ovat tervetulleita, että olisi kiva jos joskus vaivautuisivat meilläkin käymään kun heillä on sentään autot sun muut. Appi ei ole koskaan meillä käynyt ja anoppikin sen verran et voi yhellä kädellä laskea kerrat.
Sekä minusta on aika loukkaavaa käytöstä heiltä, että aina ovat heti tulossa miehen noutamaan muttei voi vauvautua tuomaan edes takaisin ja olettavat että minä lainaisin vanhempieni autoa ja hakisin tämän?! Jos minun vanhemmat pyytävät meitä kylään he hakee ja tuo takaisinkin.
Välillä jopa tuntuu että tää olis jotain kiusantekoa kun en lähde mukaan tai jotain? Miehenkin vaikea ymmärtää että ei sitä jaksa noin pitkiä vierailuja kun kenenkään kanssa ei ole puhuttavaa ja ei ole tekemistä. Minunkin vanhemmilla vieraillaan max 2h ja sit kotiin.
Toinen kerta jo tällä viikolla ku mies ei taas saa kyytiä sieltä takaisin ja muakin surettaa yksin olla kotona kun taas kaikki kotihommat jääneet mulle sun muuta. En haluaisi olla itsekäs, mutta hitsi kun ottaa hermoon. Nytkään se ei sieltä kyytiä takaisin saa ja joutuu jäämään yöksi...
Ongelmaksi alkanut muodostua kun appivanhemmat soittaa miehelle joka viikonloppuna pe-su asti ja välillä arkipäivinäkin että sinne pitäisi mennä. Siis aina olettamuksena että meillä ei varmaan miehen kanssa voi olla omia suunnitelmia? EI varmaan tämäkään tule yllätyksenä, että minulla on vähän jäätävät välit heihin, tullaan toimeen kyllä muttei valitettavasti olla läheisiä. Itse en jaksa lähteä sinne joka kerta mukaan, koska siellä vierailut kestää aina sen 5-12h ja tälleen viimeisillään raskaana en jaksa, kun siellä ei ole edes yhtä huonetta missä vaikka saisi olla vähän rauhassa ja levätä!
Viimeksi tänään sanoin miehelle että sanoo vanhemmilleen että meillekkin ovat tervetulleita, että olisi kiva jos joskus vaivautuisivat meilläkin käymään kun heillä on sentään autot sun muut. Appi ei ole koskaan meillä käynyt ja anoppikin sen verran et voi yhellä kädellä laskea kerrat.
Välillä jopa tuntuu että tää olis jotain kiusantekoa kun en lähde mukaan tai jotain? Miehenkin vaikea ymmärtää että ei sitä jaksa noin pitkiä vierailuja kun kenenkään kanssa ei ole puhuttavaa ja ei ole tekemistä. Minunkin vanhemmilla vieraillaan max 2h ja sit kotiin.
Toinen kerta jo tällä viikolla ku mies ei taas saa kyytiä sieltä takaisin ja muakin surettaa yksin olla kotona kun taas kaikki kotihommat jääneet mulle sun muuta. En haluaisi olla itsekäs, mutta hitsi kun ottaa hermoon. Nytkään se ei sieltä kyytiä takaisin saa ja joutuu jäämään yöksi...