Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
1. jotkut nukkuu todella levottomasti ja vauva voi jäädä alle tai jos aikuinen unissaan huitaisee, potkii, kääntyilee, on aika riskialtista nukuttaa vauvaa samassa sängyssä.
2. eikö olisi heti helpompaa nukuttaa vauva OMASSA sängyssä? jos vuoden, kaksi on tottunut vanhempien sänkyyn, on totuttaminen omaan sänkyyn aika vaikeaa
3. jokainen parisuhde kaipaa läheisyyttä ja hellyyttä kumppaniltaan, vaikka ne lapset maailman napoja onkin.
Vastaväitteet:
1. Ensimmäinen ajatus perhepedistä puhuttaessa on usein: "Entä jos kierähdän vauvan päälle?" Äiti on kuitenkin luonnostaan niin tietoinen vauvansa läsnäolosta, ettei tätä tapahdu. Eikä vauvakaan ole tilanteessa täysin puolustuskyvytön, vaan todennäköisesti herää itkemään, jos joku yrittää hänen päälleen kierähtää. Vain silloin, jos äiti on alkoholin, huumeiden tai huumaavien lääkkeiden vaikutuksen alainen, yhdessä nukkumista tulisi välttää. Turvallisuusnäkökohtia ei muutenkaan kannata ohittaa ilman paneutumista asiaan. Vauva kannattaa sijoittaa äidin ja seinän tai laidan väliin, sillä isä ei ehkä ole yhtä tietoinen vauvasta kuin äiti eivätkä isään päde hormonien aiheuttamat unen muutokset.
2. Perhepedissä hyväksytään lapsen tarve olla vanhempansa lähellä niin yöllä kuin päivälläkin. Yhdessä nukkuvat perheet eivät usein pidä esimerkiksi vauvan yöheräämisiä huonona tapana, josta on päästävä eroon, vaan kehitysvaiheena, joita tulee ja menee. Näissä perheissä perustan laskeminen turvallisuuden ja läheisyyden varaan nähdään tärkeämpänä kuin lapsen varhainen itsenäistyminen.
"Varhaislapsuudessa maksimaalisesti vanhempiensa lähellä ollut lapsi on kolme-, neljävuotiaana erittäin kyvykäs suuntautumaan ulkomaailmaan", kertoo Jukka Mäkelä kiinnittymistutkimukseen viitaten. Hän kumoaa myös väitteen siitä, etteivät perhepedissä nukkuvat lapset koskaan oppisi nukkumaan yksin: "Lapset siirtyvät omaan sänkyyn ja omaan huoneeseen sitten, kun oman tunnemaailman hallinta on kunnossa. On lapsia, jotka tarvitsevat läheisyyttä pidempään, mutta hekin siirtyvät ajallaan". Kun lapset siirtyvät perhepedistä omiin huoneisiinsa, heillä on positiivinen ja luottavainen käsitys nukkumisesta. He eivät yhdistä nukkumista yksinjäämiseen.
3. Toisinaan perhepetiä arvostellaan sillä, että sen sanotaan olevan pahaksi vanhempien seksielämälle. Lasta huonosta seksielämästä tuskin kannattaa syyttää ja nukkumajärjestelytkin ovat sivuseikka jos vain mielikuvitusta riittää. Elämä on täynnä valintoja ja vaihtoehtoja riittää. Seksiä voi harrastaa myös nukkuvan lapsen ollessa samassa huoneessa, jopa samassa sängyssä, kunhan muistaa huumankin keskellä ottaa sen huomioon. Toisia lapsen läsnäolo saattaa häiritä ja silloin voi siirtyä rakastelemaan vaikkapa olohuoneeseen tai kenties kokeilla kerrankin sitä kuuluisaa keittiönpöytää... Tässäkin kohden saattaa olla paikallaan tehdä kompromisseja ja rukata sitä tärkeysjärjestystä. Vanhempien hyvä keskinäinen suhde on onnellisen perhe-elämän perusta mutta ei liene reilua asettaa vastakkain aikuisten hallittavissa olevia tunteita ja haluja lapsen vielä kehittymättömien tunteidenhallintakykyjen kanssa.