Yritän olla asiallinen, mutta miten joku normaalipainoinen voi olla sairaalloisesti lihavan kanssa?

[ap]

Mulla nyt vaan on tapana kärjistää asioita ja kirjoittaa vahvasti, mutta vahvat on aiheet ja mielipiteetkin. Ketään yksittäistä henkilöä en ole tarkoituksella loukannut, vaan yleistä ryhmää.

Enkä ollenkaan pidä keskustelupalstojen tyylistä, jossa nimettömänäkään ei voida sanoa asioita suoraan, vaan halitaa, ja lohdutellaan ja puolustellaan toisia tuntemattomia vieraita ja nimimerkkejä.

Stereotypioinnissa ja kärjistämisessä on vain se vika, että vaikka puhuisit miten ryhmistä niin myös se yksilö kärsii. En vois sanoa, et ketju olis tehnyt mitenkään mannaa jo muutenkin huonolle itsetunnolle saati sille faktalle, et samaan touhuun törmää niin virtuaali kuin reaalimaailmassa. Jos ei sovi muottiin on jotain huonoa, kamalaa ja pois heitettävää.

Mut en mä kyl ymmärrä niitäkään jotka vihan voimalla vastaa vihaan. Loukkaukseen voi vastata korrektistikin. Enkä mä nyt todellakaan tarkoita, et kaikkien pitäis pitää kaikista, riittäis oikeasti vain se et antaa ihmisarvon kaikille. Mut mä en oikeasti varmaan koskaan voi unohtaa sitä miten yläasteella mua haukuttiin siaksi ja miten työharjoittelussa pomo kysyi et onko rumuus aiheuttanut sulle koskaan ongelmia.

Kova teksti herättelee läskejä miettimään kannattaisiko tehdä jotain liikalihavuudelleen. Se on asian tarkoitus, ei mennä henkilökohtaisuuksiin, mutta mennä kuitenkin. Myönsitkin, että lihavat kärsivät itsetunto-ongelmista. No olisiko se hyvä syy aloittaa se elämäntaparemontti?

 

[vieras]

Kova teksti herättelee läskejä miettimään kannattaisiko tehdä jotain liikalihavuudelleen. Se on asian tarkoitus, ei mennä henkilökohtaisuuksiin, mutta mennä kuitenkin. Myönsitkin, että lihavat kärsivät itsetunto-ongelmista. No olisiko se hyvä syy aloittaa se elämäntaparemontti?

Aina on hyvä tehdä elämäntaparemontti, niin henkinen kuin fyysinenkin. Mutta tämä ketju ei kyllä ollut sieltä motivoimmista päästä päinvastoin, varsin negatiivinen ja alistava. Sellainen joka nostaa vain huonot muistot pintaan ja itkettää. Vaikka sitä läskiä olis miten paljon tahansa, ei se tarkoita sitä etteikö tietäisi miten siitä pääsee eroon. Mut jos elämä oikeasti olisi aina 1+1, niin sehän olis helppoa ja ihanaa.. mut kun se voi olla 1-5 ja 1+6 ja kaikkea siltä väliltä. Itsetunto ongelmaa ei paranna kilojen pudotus, kyllä siihen tarvitaan myös sosiaalista feedbackkiä.

 

[vieras]

Kuka ihmeessä olisi kateellinen sun jakoperse-elämästäsi? Oli sitten vaikka Miss Universumin näköinen

Heh, juuri sitä! Jännä asenne sulla, "jakoperse"! Minähän nautin elämästäni ja seksistä. Se on ihanaa!

Mä nautin seksistä oman mieheni kanssa, en hae seksiäni baareista.

 

["Kaisla"]

Ehkä se lihonut ei ole ollut aina lihava niinkun meikäläisen tapauksessa. Tuskinpa tuo minunkaan mieheni mua kahtakertaa katsois kadulla nykyisin jos ei jo yhdessä oltais.
Kyllähän sitä jotkut ihastuu toisessa muihinkin asioihin kuin ulkonäköön. Ja kun rakastaa toista ihmistä niin ei ne läskit enää ole niin rumaa kuin ehkä jollakin tuntemattomalla olisi.

Löysin vahingossa tällaisen vanhan ketjun, ja tartuin tähän pointtiin, kun olen asiaa monesti miettinyt. Mitä mieltä te olette... Onko teitä paljonkin, jotka ajattelevat ettei mies/vaimo teitä enää huolisi, mikäli nyt saisi valita? Minusta tuo on hirveä ajatus, ja itse jos noin ajattelisin, kyllä tekisin asialle jotain... Kyllä mä vaan mieheni edelleen valitsisin - jos en, niin jotain olisi suhteessamme pahasti vialla. Minusta se on suoranainen petos, jos antaa itsensä muuttua niin paljon, että toinen ei enää kahta kertaa katsoisi.

 

[Ex-läski]

Me oltiin miehen kanssa molemmat tosi isoja. Minä laihdutin itseni normaalipainoon ja olen siinä pysynyt. Mieskin on laihtunut paljon, sillä tosin aina heittelee enemmän. Paluuta entiseen ei ole. Joudun varmaan loppuelämäni tarkkailemaan syömisiäni ja miehenkin. Sillä on taipumusta kiireaikoina ruveta syömään roskaruokaa, välillä joudun sanomaan että näitä ei tähän perheeseen enää osteta, ihan jo sen takia ettei lapset ala luulla että jotkin lihapiirakat on normaalisyömistä.

Kyllä mä luovuttaisin miehen suhteen jos antaisi itsensä lihoa jotain 30-50 kiloa. Syömishäiriö ei ole lapsiperheessä leikin asia. Järkyttävää katsoa kun tuhoaa terveyttään silmien edessä. Eikä laihdutus ole helppoa, siinä sivussa kärsii myös perhe.

En usko että pelko olisi aiheellinen, minä vastaan 80% ruuista meillä. En suostuisi elämään alkoholistinkaan kanssa...