Yrittääkö tehdä tonen lapsi vai ei? MItenkä saada omat ajatukset selkeäksi...

[nokkapuoli]

Meillä on siis tyttö joka nyt 3v6kk. Ihana tyttö onkin, rauhallinen jne. Mies oli alkuun vahvasti sitä mieltä että toista ei halua, ja niin olin itsekin, mutta nyt omat ajatukset jo viimeisen vuoden olleet vähän toisella kantilla. Nyt kun sitten mies näyttää vihreää valoa, mutta toisaalta ehkä lähinnä minun mankuamisen takia(haluaa tietysti itsekin toista lasta, mutta ei varmaan halu ole niin suurta läheskään kuin minulla), niin nyt alkaa tuntua että haluanko edes toista lasta. Pelkään että lapsi ei olisi terve, tai että mitenkä jaksan univelkojen kanssa jne. Ikäero on jo suuri, että mitenkä kestää esikoisen kovan mustasukkaisuuden jne. Tiedän että hän olisi kovasti mustasukkainen, on aina ollut sellainen jne.

Mitenkä saisin omat ajatukseni jäsennettyä järkevästi?!

 

[up]

up

 

["Neith"]

mulla on vähän samanlaisia mietteitä.. poika on 3v7kk ja olisi ehkä ollut helpompaa tehdä se toinen heti perään.. yritystä on kokoajan (mutta ei ole onnistunut 1,5v)

mie oon koittanut laittaa plussat ja miinukset paperille molemmista puolista.. se voi auttaa
toisaalta elämä on nyt mukavaa tuon yhden kanssa ja toisaalta olisi mukavaa jos lapsia olisi 2

 

[elämä yllättää]

noita asioita kun liikaa pähkäilee, ja yritys alkaa niin saattaapi olla ettei sitä niin vaan raskaaksi tullakkaan... Joten mielummin ehdottomasti yrityksen aloittaminen pian kuin myöhemmin.

 

[dfghj]

jos mies vähääkään näyttää vihreää valoa niin hommat käyntiin. Koska pian se saattaa muuttua taas punaiseksi. Ja kun vauvakuume sinulla korkeimmillaan niin vauvaa ei kuulukaan...

 

[debbs]

tuskin osaat etukäteen ajatella noita asioita, esikoisen suhtautumisia jne. Mutta kun tulet raskaaksi, ja alat tuntea vauvan, niin huomaat kaiken järjestyvän kuin itsekseen.
Yhdessä lapsessakin on hyvät puolensa, meillä on yksi 3vuotias, jolle pikkusisarusta yritetty nyt jonkin aikaa. Alkaa vaan tuntua että ei tästä mitään tuu...

 

["wilma"]

Mä mietin myös toista lasta. Ikäeroa kyllä tulisi vähemmän (esikoinen on 1,5v.). Koska esikoinen on todella hankala, vaativa lapsi, pelkään etten pärjäisi kahden kanssa. Tai että tulisi kaksi hankalaa, jotka olisivat ihan hallitsemattomia tapauksia. Lisäksi pohdituttaa talous ja mun ura eli tulisi tosi pitkä aika poissa työelämästä. Raskauskaan ei ollut helppo eli en voisi todennäköisesti olla raskausaikanakaan töissä Hirmu paljon asioita pohdittavana. Mies ei osallistu juurikaan lastenhoitoon, joten lähes kaikki olisi mun vastuulla. Miehellä on lisäksi kesämökkiprojekti eli luulenpa että karkaisi mökille yksin vauva-aikana kun alkaisi ahdistaa. Se ei kestä vauvan huutoa (esikoisella oli koliikki).

Jos sitä toista ei tee, katuuko sitten vanhana? Ja entä jos lapsi ei olekaan terve tms.? Siinäpä se...

 

[me myös]

Me myös mietittiin pitkään toista lasta. Meilläkin esikoinen on tyttö. Välillä oli vaiheita kun oltiin varmoja ettei enempää. Toista lasta alettiin kuitenkin "tekemään" kun esikoinen oli 3v, vähän ristiriitaisin tuntein. Ehkä tärkeimpänä kuitenkin se, että meidän tyttö saisi sisaruksen itselleen. Se on kuitenkin aika upea juttu elämässä, että on ihan ikioma sisarus, samaa lihaa ja verta, samat vanhemmat ja taustat. Sinänsä meistä elämä 1 lapsen vanhempina oli todella hyvää, ei kaivattu mitään "lapsikatrasta". Toinen syntyi kun esikoinen oli 4v3kk. Poika.
Aika paljon elämä muuttui, yhden lapsen kanssa on rauhallista ja voi keskittyä vain häneen. Hetkeäkään ei kuitenkaan tietysti olla kaduttu ja helppo oli kuopuksen vauva-aika, isompi oli jo niin omatoiminen ja reipas. Ja haltioitui täysin vauvasta. Jo odotusaikana innoissaan tunnusteli liikkeitä vatsasta jne.

Nyt lapset jo aika isoja ja ollaan tosi tyytyväisiä että se toinenkin lapsi tuli tehtyä, siitä huolimatta vaikka nyt välillä täytyy "jakaantua kahtia" kun esikoisella on balettiharkat ja kuopus tahtoisi jäädä kotiin leikkimään legoilla. Silti juuri sisarusten välit on aivan upeaa seurattavaa, kaikkine tappeluineenkin, ovat mielettömän tärkeitä toisilleen. Esikoinen on sanonut että pikkuveli on hänelle rakkainta maailmassa.

Ja on se itsellekin tietysti suuri rikkaus, että on kaksi upeaa lasta. Kiva seurata missä asioissa lapset on samanlaisia ja missä erilaisia keskenään jne. Mieti kun lapset on aikuisia/itse olet vanha, sisaruksesta on tukea monissa eri elämän tilanteissa.

 

["aloittaja"]

Joo tiedän hyvinkin sen, että toista lasta ei välttämättä heti-kohta kuulu, voi olla ettei kuulu ollenkaan. Ensimmäistäkin siis yritettiin yli vuosi, mulla endometrioosi jne, joten tiedostan sen että voi olla ettei toista lasta edes koskaan saataisi. Se on sitten kuitenkin eri asia ehkä mun hyväksyä, kun olen ainakin yrittänyt ja yksi ihana lapsi jo minulla on.

Tulisiko vielä mielipiteitä?

 

[tiiru]

En tiedä...Tänään päätettiin miehen kanssa että jätetään lapsiluku yhteen...
Mutta meillä on tosiaan hedelmällisyys esteenä, että joko nyt tai ei sitten ollenkaan, ja päädyttiin ettei ollenkaan...Vähän itketti, mutta toisaalta se on parempi...ehkä...

Valitsisin mieluiten että lapsi 3-4vuoden päästä, mutta aika epätodennäköistä onnistua.

 

[Chala]

Onko toisen lapsen saannissa enemmän hyviä vai huonoja puolia? Kaikissa ikäeroissa on puolensa ja puolensa, vaikka esikoinen pienenä olisikin mustasukkainen, ymmärtää hän jossain vaiheessa sisaruksen olevan rikkaus (yleensä ).

Todennäköisesti jos heittäydyt ja uskallat yrittää toista, olet onnellinen mahdollisesta raskaudesta ja tyytyväinen päätökseen, toisaalta jos tunnet että teidän perhe on tässä niin se on ihan yhtä hyvä

 

["aloittaja"]

Mietin sitä etenkin, että jos toinen lapsi meille tulisi, niin univelka olisi taas kauheaa ja se univelka tekee minusta aika hirveän ihmisen... ´pelkään että se kostautuu siinä mitenkä käyttäydyn vanhempaa lasta kohtaan jne. Sekin pelko on voimakas, että mitäs jos lapsi ei olisi terve tms... äh, hankalaa on. Mietin vissiin ihan liikaa.

 

["Ampiainen"]

Huh hu teidän ongelmia, ymmärrän tilanteen jos on endometrioosia tai muu este (esim. äidin vakava perussairaus), mutta muuten älkää miettikö asioita liikaa. Toki perhesuunnittelu on nykyään pop, mutta toisaalta antakaa asoiden mennä myös omalla painollaan. Minäkin olin yhtä kurinalainen aikasemmin kuin tekin. Ensiksi oli todella vaikea päättää että tuleeko sitä ensimmäistäkään, ehkäisyä kun ei millään malttanut lopettaa, sitten kun lopetin ja heti tulin raskaaksi niin sitten paruin sitä etten haluakkaan lasta ollenkaan. Kiukku oli hirveä. Lapsi tuli kuitenkin, mutta en yhtään rakastanut sitä raskausaikana enkä kun syntyikään, meni kuukausi ennenkuin tuli tunteita sitä kohtaan. Kuitenkin teidän tapaan päätin ettei toista tule koskaan kun en pitänyt itseäni äitityyppinä, mieskin tokasi suutuspäissään että noi vauvanvaatteet on sitten hävitettävä. Yhtäkkiä eniten masensi se että mies ei halunnut enää lapsia eikä oma mielipiteeni. Aika kului ja esikoinen oli jo yli 2 vuotias, minulla oli ollut orastavaa vauvakuumetta mutta olin kieltänyt sen koko ajan ja sanonut kaikille ettei meille toista tule. Nyt jaloissani leikkii 11 kk vanha tyttö ja en vois onnellisempi hänestä olla! Kaikki oli ihan toisin kun ekalla kerralla ja kaikki meni paremmin, jopa kiintymyssuhde oli valmiina kun hän syntyi. Loppujen lopuksi kaikki on Jumalan käsissä, jos sinun on määrä synnyttää ihminen jolla on joku tehtävä tässä maailmassa niin sitten ei kannata liikaa asioita pohtia vaan jättää asia kohtalon hoidettavaksi.