Ystävä suuttui kun en ottanut hänen lapsia hoitoon...Menossa rv 37

[njuuh]

Kyllä mä annan lastenhoitoapua ystävällä raskaanakin ollessa, JOS tilanne toimii molemmin päin. Mutta ap:lla ei ilmeisesti ole omia lapsia hoidettavana muutenkaan. Silloin kun ei voi vaan lepäillä vaikka väsyttäis, joten 2 hoitolasta muutaman tunnin ajan ei juurikaan muuta tilannetta mihinkään suuntaan.

Voi hyvääpäivää. Kyllä kaks hoitolasta viimeisillä viikoilla muuttaa tilannetta huonompaan suuntaan, vaikka olis oma/ omiakin siinä pyörimässä. Ja just sekin, että minne ne hoitolapset tyrkkäis, jos tuliskin lähtö synnärille. Kukaan tolkullinen ei pyydä toista ottamaan lapsiaan hoitoon raskauden viimevaiheessa. Ap, pää pystyyn!

 

[+]

no mielummin vika sinussa kun pyytäjässä..mun mielestä muutaman tunnin ajan hoidossa olevat lapset ei vaikuta sinun raskauteesi tai väsymykseesi ja vaivoihisi mitenkään.mutta kaikki ei halua olla avuksi..elä vaan tarjoa koskaan sitten sinun pilttiäsi kenellekkään hoitoon..kukapa viitsisi ottaakkaan

 

[Yök]

No itse otan ystävän lapset hoitoon aina jos on oikeasti tarvetta, oletan myös ystävän tekevän näin. Mun mielestä toi väsymys yms. on kyllä aika paska selitys, se on ainoastaan psyykkistä. Olet varmaan vaan makoillut ja voivotellut koko raskausajan?
Itse kävin 2,5 h lenkillä aamulla ja illalla synnytin, ei mitään heikkoutta ollut. En siis ymmärrä tuota vouhkausta muka kaikista mahdollisista raskausoireista. Huoh!

Voi helv... mikä tehopakkaus, oikein täydellisistä täydellisin ihminen! Ai että väsymys on vaan psyykkistä - kuule se on yhtä todellista kuin fyysisetkin vaivat. Jos oisit nyt tässä potkaisisin sua perseelle! Niin ottaa päähän sun kommentti. Sä kuulut varmaan niihin joiden mielestä masennuskin on vaan laiskuutta ja teeskentelyä. Hemmetti että sun kaltaiset itseään täynnä olevat suorittajat saa sapen kiehumaan! Vai että oikeen 2,5 km:n lenkki aamulla ja illalla synnytys - varmaan synnytitkin yhtä tehokkaasti! Onko sun kaltaisella ihmisellä edes tunteita? Epäilen. Toivottavasti elämä opettaa sinuakin!

 

[Vieras]

Minä en tarvitse mitään syytä olla ottamatta jonkun 1- ja 4-vuotiaita hoitoon, jos en jaksa tai halua eikä itselle ole tullut mieleenkään koskaan kavereiden niskoille omia lapsia jättää. MLL:n hoitajille olen maksanut ja harvakseltaan isovanhemmille vienyt. Ap ystävälläsi ei ollut pienintäkään oikeutta suuttua. Tuollaiset palvelukset voisin ajatella tekeväni omasta aloitteestani, jos haluaisin ilahduttaa, mutta en velvoitteesta. Ja itse asiassa olen hyvinkin auttavainen - harmittaa vain, kun joku edellyttää ystäviltään jotain ja kehtaa vielä valittaa, jos raskaana oleva kieltäytyy...

 

[ihme]

vaikka en olisi raskaana. en silti ottaisi kaverin lapsia hoitoon. Menot pitää hoitaa niin että joko se puoliso kenen kanssa lapset ollaan hankittu tai sit lapset mukaan tai palkata hoitaja. Vaikka ihmiset ovat ystäviä ei sentää takapuolta tarvitse pyyhkiä. mutta myös mä en pyydä ystäviltäni tollasia palveluksia tai ainakaan suutu, koska en ole siihen oikeutettu!!

Tsemppiä ap:lle loppu raskauteen.

 

[:)]

No itse otan ystävän lapset hoitoon aina jos on oikeasti tarvetta, oletan myös ystävän tekevän näin. Mun mielestä toi väsymys yms. on kyllä aika paska selitys, se on ainoastaan psyykkistä. Olet varmaan vaan makoillut ja voivotellut koko raskausajan?
Itse kävin 2,5 h lenkillä aamulla ja illalla synnytin, ei mitään heikkoutta ollut. En siis ymmärrä tuota vouhkausta muka kaikista mahdollisista raskausoireista. Huoh!

Voi helv... mikä tehopakkaus, oikein täydellisistä täydellisin ihminen! Ai että väsymys on vaan psyykkistä - kuule se on yhtä todellista kuin fyysisetkin vaivat. Jos oisit nyt tässä potkaisisin sua perseelle! Niin ottaa päähän sun kommentti. Sä kuulut varmaan niihin joiden mielestä masennuskin on vaan laiskuutta ja teeskentelyä. Hemmetti että sun kaltaiset itseään täynnä olevat suorittajat saa sapen kiehumaan! Vai että oikeen 2,5 km:n lenkki aamulla ja illalla synnytys - varmaan synnytitkin yhtä tehokkaasti! Onko sun kaltaisella ihmisellä edes tunteita? Epäilen. Toivottavasti elämä opettaa sinuakin!

Itse asiassa kyllä, synnytykseni oli tosi tehokas, enkä kaivannut mitään kivunlievitystä (en ymmärrä miksi joku tarvitsee, synnytys on kestetty kautta aikojen ilman mitään myrkkyjä joita elimistöön työnnetään. Kertoo vain ihmisen heikkoudesta siis!). Mutta näinhän se kuulemma on että hyväkuntoisille synnytys on helpompaa. Niiden kohdalla,jotka valittavat joka perhanan turvotuksesta ja kolotuksesta, makaavat sängyssä, lopettavat liikkumisen (sikäli mikäli ovat koskaan liikkuneetkaan) ja lukevat vauvalehtiä koko raskausajan toivoen olevansa sitten ehkä maailman paras äiti kun soseuttaa oma kasvattamansa porkkanat lapselle, ei voi olettaakkaan että synnytys on vaivatonta, eihän kuntoakaan ole nimeksikään.

 

[tytsi-89]

Tosi OUTO ystävä sulla.

 

[tytönjapoikienmamma]

Onko yleistäkin, että ystäviltä pyydetään lastenhoitoapua? Omassa tuttavapiirissäni ei ole ollut tällaista tapaa ollenkaan. Isovanhemmat on meillä mukana elämässä tiiviisti, kylläkin. En kyllä ikimaailmassa kaehtaisi pyytää raskaana olevaa ystävääni hoitamaan lapsiani, enkä muutenkaan pyytele ystäviltäni sellaista, heillä on oma elämäsä ja omat lapsensa.

Toki, jos ei ole isovanhempoia ja on vastavuoroista, niin silloin ok.

 

[:)]

Todellakin on kohtuutonta suuttua tuossa tilanteessa moisesta. Itse en todellakaan noilla viikoilla enää nostelisi vuosikasta enkä juoksisi taaperon perässä. Itsellenikin tyrkytettiin hoitolapsia pari viikkoa sitten, kouluikäisen suostuin ottamaan koska hän ei mitään erityistä vahtimista tarvitse ja riittää kun laittaa välipalaa pöytään ja pistää videon pyörimään mutta leikki-ikäisen perässä en tasan rupea tässä vaiheessa juoksemaan.

No voi että sentään, ensimmäistä ja viimeistä sitten odotat vai? Kyllä varsin hyvin voi rv39 nostella 1v5kk ikäistä ja juosta 2v10kk perässä päivät pitkät..

Eikun niin, tyhmä minä.. ois tietty pitäny johonkin hoitoon ne lykätä tän loppuraskauden ajaksi.

 

[poikia3]

No itse otan ystävän lapset hoitoon aina jos on oikeasti tarvetta, oletan myös ystävän tekevän näin. Mun mielestä toi väsymys yms. on kyllä aika paska selitys, se on ainoastaan psyykkistä. Olet varmaan vaan makoillut ja voivotellut koko raskausajan?
Itse kävin 2,5 h lenkillä aamulla ja illalla synnytin, ei mitään heikkoutta ollut. En siis ymmärrä tuota vouhkausta muka kaikista mahdollisista raskausoireista. Huoh!

juu, itse olin tuossa vaiheessa ollut jo pitkään sairaslomalla korkean verenpaineen vuoksi, lisäksi huimasi ja voin huonosti - ihan oksetti. Omakin lapsi oli hoidossa synnytykseen asti, juuri siksi, ettei mua otettaisi sairaalaan sisään. Oli verenpaine lääkitys ja siitä huolimatta verenpaine, siis alapaine 116.

Eli vouhkaus voi olla ihan totta. Ap, ihan oikein teit!

 

[poikia3]

Todellakin on kohtuutonta suuttua tuossa tilanteessa moisesta. Itse en todellakaan noilla viikoilla enää nostelisi vuosikasta enkä juoksisi taaperon perässä. Itsellenikin tyrkytettiin hoitolapsia pari viikkoa sitten, kouluikäisen suostuin ottamaan koska hän ei mitään erityistä vahtimista tarvitse ja riittää kun laittaa välipalaa pöytään ja pistää videon pyörimään mutta leikki-ikäisen perässä en tasan rupea tässä vaiheessa juoksemaan.

No voi että sentään, ensimmäistä ja viimeistä sitten odotat vai? Kyllä varsin hyvin voi rv39 nostella 1v5kk ikäistä ja juosta 2v10kk perässä päivät pitkät..

Eikun niin, tyhmä minä.. ois tietty pitäny johonkin hoitoon ne lykätä tän loppuraskauden ajaksi.

Riippuu kuule ihan niistä raskaus oireista, mulla esikko oli koulussa, keskimmäinen hoidossa, kun odotin kuopusta. Vaihtoehto tälle olisi ollut se, että äiti olisi otettu sisään sairaalaan lepäämään viikoiksi!

 

[Ei]

Ei siitä suuttua saa, mutta kyllä muakin vituttais jos joku mun ystävistä ei vois auttaa sen verran, että jos ois ihan oikeasti tärkeä meno.

Ihmeellinen vinkuja, ei se väsymys yhestä auttamisesta pahanis, ja eikähön se äiti olisi lapsensa hakneu jos synnyttämään olisit mennyt.

Tur

 

[poikia3]

Itse asiassa kyllä, synnytykseni oli tosi tehokas, enkä kaivannut mitään kivunlievitystä (en ymmärrä miksi joku tarvitsee, synnytys on kestetty kautta aikojen ilman mitään myrkkyjä joita elimistöön työnnetään. Kertoo vain ihmisen heikkoudesta siis!). Mutta näinhän se kuulemma on että hyväkuntoisille synnytys on helpompaa. Niiden kohdalla,jotka valittavat joka perhanan turvotuksesta ja kolotuksesta, makaavat sängyssä, lopettavat liikkumisen (sikäli mikäli ovat koskaan liikkuneetkaan) ja lukevat vauvalehtiä koko raskausajan toivoen olevansa sitten ehkä maailman paras äiti kun soseuttaa oma kasvattamansa porkkanat lapselle, ei voi olettaakkaan että synnytys on vaivatonta, eihän kuntoakaan ole nimeksikään.

Tiedätkö, että melkoista tekstiä syydät. Tiedätkö, että kivun tunteminen on yksilöllistä, ja että ne kivut ovat myös oikeastikin eri-ihmisillä erilaisia. Ja hyväkuntoinenkin ihminen voi raskausaikana saada sellaisia oireita, että joutuu kuukausiksi sairaalaan. Esim. mulla on ollut petikaverina hepatoosin sairastunut nainen, oli maannut sairaalassa jo 3 kk, saman verran oli edessä päin. Tai esim. ystäväni, jonka istukka sattui kiinnittymään kohdun suulle, ja istukka vuosi rajusti, hänkin oli sairaalassa kuukasia, liikkuminen oli täysin poissuljettu asia, kun istukka olisi vuotanut välittömästi. Kannattaa ehkä hiukan ottaa selvää asioista, ennen kuin tuommoista syytää näppikseltään.

 

[Sintin äiti]

Kaverisi raivari viittaa mielestäni siihen, ettei sillä olisi ollut pakollista menoa. Jos on oikea meno niin sitä reagoi vähän eri lailla.

 

[Lanski]

Itse asiassa kyllä, synnytykseni oli tosi tehokas, enkä kaivannut mitään kivunlievitystä (en ymmärrä miksi joku tarvitsee, synnytys on kestetty kautta aikojen ilman mitään myrkkyjä joita elimistöön työnnetään. Kertoo vain ihmisen heikkoudesta siis!). Mutta näinhän se kuulemma on että hyväkuntoisille synnytys on helpompaa. Niiden kohdalla,jotka valittavat joka perhanan turvotuksesta ja kolotuksesta, makaavat sängyssä, lopettavat liikkumisen (sikäli mikäli ovat koskaan liikkuneetkaan) ja lukevat vauvalehtiä koko raskausajan toivoen olevansa sitten ehkä maailman paras äiti kun soseuttaa oma kasvattamansa porkkanat lapselle, ei voi olettaakkaan että synnytys on vaivatonta, eihän kuntoakaan ole nimeksikään.

No jooo, ollaan sitten heikkoja kaikki. Itsekin ennen raskautta ajattelin et tää on sellainen helppo juttu - no eipä ollutkaan! Ensin kolme kuukautta oksensin kaikki mitä suuhun tuli, sitten tuli turvotukset, selkäkivut ja muuta kivaa. Ja se väsymys on välillä ollut niin kova, että joutuin kesken työpäivä mennä vähän sivuhuoneeseen makulle - kun ei vain jaksa! Ja olen liikkunut aina paljon, hyvä kunto oli. Ap:lle - jos ei jaksa, niin sitten ei jaksa. Kyllä ystävän pitää ymmärtää!

 

[anni]

teit ihan oikein, itsellä tänään 3. laskettu aika ja olo ollut kuukauden jo sellainen ettei tosiaan voisi miettiäkään hoitolapsia, puhumattakaan tosiaa siitä mihin ne lapset saisi sitten kun itse ryntäilee sairaalaan, minulla ollut 2 aikaisempaa synnytystä nopeita, eli esikoisen kanssa ehdin olla kotona vajaat 20 minuuttia, kakkosen kanssa lähtö tuli ensisupistuksella ja hyvä kun vartissa ehdittiin sairaalaan...nyt kolmosta odottaessa en uskalla yksin pitää omiakaan lapsia liikoja kotona ennenkuin mies pääsee lomille ihan siitä syystä etten halua synnyttää yksin kotona eteiseen, enkä voi odottaa etes sitä varttia että joku tulisi paikalle...tilanteita on erilaisia joten älä syyllisty näiden täydellisten odottajien paineisiin. sitäpaitsi ihailen ihmisiä jotka voivat lenkkeillä vielä h40 kieppeillä, itse pääsen postilaatikolle (50 m ja ryntään takaisin vessaan...) se niistä pidemmistä lenkeistä.

 

[mmmmmmmmm]

Itse asiassa kyllä, synnytykseni oli tosi tehokas, enkä kaivannut mitään kivunlievitystä (en ymmärrä miksi joku tarvitsee, synnytys on kestetty kautta aikojen ilman mitään myrkkyjä joita elimistöön työnnetään. Kertoo vain ihmisen heikkoudesta siis!). Mutta näinhän se kuulemma on että hyväkuntoisille synnytys on helpompaa. Niiden kohdalla,jotka valittavat joka perhanan turvotuksesta ja kolotuksesta, makaavat sängyssä, lopettavat liikkumisen (sikäli mikäli ovat koskaan liikkuneetkaan) ja lukevat vauvalehtiä koko raskausajan toivoen olevansa sitten ehkä maailman paras äiti kun soseuttaa oma kasvattamansa porkkanat lapselle, ei voi olettaakkaan että synnytys on vaivatonta, eihän kuntoakaan ole nimeksikään. [/quote]




Hei mä oon IHAN SAMAA MIELTÄ sun kanssa! Ihme vinkujia suurin osa ihmisistä.

Mäkin oksensin ekat 3kk, tuli raskausmyrkytys ja synnytys käynnistettiin.. Silti kävin kävelyllä(ihan rauhallisella kylläkin) ihan loppuaikoihin saakka. Ja joo, alipaine oli välillä 117. En mäkään valittanut, se EI AUTA MITÄÄN(muutakuin saa ympärilläolevat ärsyyntyneiksi)! Ainiin, ihan ilokaasulla selvisin siitä kuuluisasta käynnistetystä kauheasta synnytyksestä.

En tosin mäkään ottaisi semmoisen tyypin lapsia hoitoon, joka tollain mulle vastaisi miten ap:lle. Ja jos joskus(en ole kyllä ikinä tehnyt) veisin lapseni jollekin ystävälleni hoitoon omasta aloitteestani, maksaisin kyllä hoidosta edes vaikka sen 20e.

Mä en NIIIIIIIIIN jaksa noita vinkujia jotka ei pysty edes paskalla käymään valittamatta kun ollaan niin raskaana olevaa..

 

[r]

Ei siitä suuttua saa, mutta kyllä muakin vituttais jos joku mun ystävistä ei vois auttaa sen verran, että jos ois ihan oikeasti tärkeä meno.

Ihmeellinen vinkuja, ei se väsymys yhestä auttamisesta pahanis, ja eikähön se äiti olisi lapsensa hakneu jos synnyttämään olisit mennyt.

Mä on just samaa mieltä. Jos toinen tarvitsee apua niin silloin sitä annetaan, koskaan ei voi tietää milloin on itse avun tarvitsijana. Oletan myös saavani apua vastavuoroisesti.