L
La Boheme
Vieras
Haluaisin kuulla mielipiteen tästä "ystävyydestä". Kaksi naisihmistä, tunnettu 10v josta kaksi läheisemmin. Olen jotenkin aina ihaillut ystävää, pitänyt selittämättömällä tavalla coolina tyyppinä, ja olin iloinen kun lähennyimme. Alusta asti kuitenkin hän on pitänyt minua varpaillaan, ja en ole täysin voinut olla oma itseni hänen seurassaan. Se, mikä nyt katkaisi kamelin selän, on hänen toistuvat yhtäkkiset raivokohtaukset jossa haukkuu minut aivan lyttyyn. Niitten jälkeen saattaa mennä muutama viikko ja hän ottaa muina miehinä yhteyttä, ja kun saan soperrettua että et sinä noin voi käyttäytyä, hän nauraa ja kohauttaa harteitaan ja on niinkuin ei mitään. (tässä vaiheessa totean itselleni olevan tyhmä kun olen sietänyt noita kohtauksia, sitä vain häkeltyy toisesta niin että ajattelee itse ylireagoineensa..!)
Lisäksi hän vaihtaa mielipiteitään lennossa, ja aina kaikki mitä minä sanon, on hänen mielestään väärin, tai tyhmästi ajateltu ja hän jokaisella tapaamisella saa minut kyseenalaistamaan omia ajatuksiani. Jaksaa jaaritella sellaisista muista ystävistään joita minä en tunne, mutta ei puolta sanaa minun muista kavereista. Matkii joittenkin ihmisten käyttämiä ´sloganeita´, puhetyyli muuttuu aikaajoin, hän on kuin tuuli joka muuttuu sekunnin välein. Hän mollaa avioliittoani, ihmettelee kuinka mieheni jaksaa minua, ja kertoo kuinka hän olisi parempi nainen miehelleni (uskomatonta eikö!). Mutta eipäs puhutakaan siitä, että hänen oma miehensä heitti hänet pihalle ja otti eron, jaa miksiköhän..?
Se, mikä hämmentää eniten, on se että MIKSI hän on ollut tiiviisti tekemisissä kanssani jos minä olen niin kamala ihminen kuin hän antaa olettaa? Ja nuo raivarit, kesken normi puhelun saattaa yhtäkkiä napsahtaa ja tulla täyslaidallinen painokelvotonta tekstiä. Minut on kasvatettu niin että noin ei ihmisille puhuta, -IKINÄ.
Persoonallisuushäiriö? Jakomielitauti? Narsisti?
Sen sentään olen tajunnut, vasta nyt, että tälläisestä kannattaa pysyä helvetin kaukana.
Lisäksi hän vaihtaa mielipiteitään lennossa, ja aina kaikki mitä minä sanon, on hänen mielestään väärin, tai tyhmästi ajateltu ja hän jokaisella tapaamisella saa minut kyseenalaistamaan omia ajatuksiani. Jaksaa jaaritella sellaisista muista ystävistään joita minä en tunne, mutta ei puolta sanaa minun muista kavereista. Matkii joittenkin ihmisten käyttämiä ´sloganeita´, puhetyyli muuttuu aikaajoin, hän on kuin tuuli joka muuttuu sekunnin välein. Hän mollaa avioliittoani, ihmettelee kuinka mieheni jaksaa minua, ja kertoo kuinka hän olisi parempi nainen miehelleni (uskomatonta eikö!). Mutta eipäs puhutakaan siitä, että hänen oma miehensä heitti hänet pihalle ja otti eron, jaa miksiköhän..?
Se, mikä hämmentää eniten, on se että MIKSI hän on ollut tiiviisti tekemisissä kanssani jos minä olen niin kamala ihminen kuin hän antaa olettaa? Ja nuo raivarit, kesken normi puhelun saattaa yhtäkkiä napsahtaa ja tulla täyslaidallinen painokelvotonta tekstiä. Minut on kasvatettu niin että noin ei ihmisille puhuta, -IKINÄ.
Persoonallisuushäiriö? Jakomielitauti? Narsisti?
Sen sentään olen tajunnut, vasta nyt, että tälläisestä kannattaa pysyä helvetin kaukana.