Kuinka yhdistää parisuhde äitinä olemiseen?

[Rytkäätys]

[QUOTE="Vilukissa";23156546]En mä näe sitä asiaa ollenkaan satukirjamaisena, että sen kaiken raskaan ja joskus jopa sietämättömän arjen keskellä väsyneenä ja aivan kulahtaneena - kenties - antaa niitä helliä katseita ja suukkosia ihan noin vain, ei niille vissiin tartte ihan kalenterista buukata aikaa? Toki on tilanteita, jolloin ottaa kaikki päähän, se ihana mieskin, mutta tuskin se nyt on alati päällä oleva tilanne. Ja miksi ihmeessä sille lapselle annetaan niin suuri voima ja valta, että se mukamas ottaa parisuhdeajankin haltuunsa? Ei se huomaavaisuus sitä aikaa syö, eri asia lienee se, että haluaako sitä ollenkaan....[/QUOTE]

Vilukissa on oikeassa. Oikeasti se parisuhteen "työstäminen" on niin pieniä asioita että niiden toteuttaminen on tahdon asia! Siinä samalla kun valmistetaan ruokaa tai istutaan ruokapöydässä, voi kysyä kumppanin päivästä ja saunan lauteilla on mitä parhainta jutella syvällisiä, ei siellä tarvitse hiljaa ähöttää. Ja ennen kuin kaatuu rättiväsyneenä sänkyyn, voi kyllä käydä halailemassa vähän sohvalla sitä kumppania.... Niin pirun pienestä se on kiinni, mutta toki pienetkin asiat alkaa tuntua vaikeilta jos ei olla muistettu/jaksettu/haluttu huomata sitä puolisoa siinä vieressä viikkoihin.

 

[alottajaap]

Siinä ei kuulkaa paljon tahtomiset auta kun väsymys on kova etkä tunne itseäsi kovin hehkeäksi naiseksi.

 

[Rytkäätys]

AP, ei sua edes halua auttaa ja lohduttaa enää kun sinä tuomitset onnelliset parit satukirja-elämää eläviksi. Niiden satujen ylläpitoon kun on kuitenkin nähty vaivaa ja sen eteen jotain tehty. Luuletko sinä että se teidän suhde siellä korjaantuu kun sinä ärhentelet katkeruuksissasi etkä vaivaudu laittamaan tikkua ristiin suhteenne eteen? Tämänkin ajan jonka olet jankuttanut ettei tuo tuosta parane, olisit voinut kirjoittaa miehellesi tunteistasi sen kirjeen jota joku viisas tuolla ehdotti...

 

[alottajaap]

Olen kuulkaa kertonut miehelle tunteistani enkä häneltä siihen vastakaikua saa. Olen yrittänyt olla hehkeänä, mutta kun en saa itselleni sitä tunnetta. Seksistä en pätkääkään iloa saa synnytyksen jälkeen. Turha v-ttuilla ajan käytöstä ja kun minä olen yrittänyt. En saa itselleni tolkutettua että voisin olla muutakin kun en pääse eroon äiti-olosta. Se on elämääni enkä muuta enää ole. Ehkä ei olisi pitänyt hankkia lapsia niin olisi tämäkin vuodatus jäänyt kirjoittamatta ja en olisi teidänkin elämää pilannut.
Olen katkera tilanteesta, myönnän ja kyllä korpeaa kun täällä ollaan niin onnellisia että. Minä olen yrittänyt kumminkin.

 

[Rytkäätys]

Siinä ei kuulkaa paljon tahtomiset auta kun väsymys on kova etkä tunne itseäsi kovin hehkeäksi naiseksi.

Ja sinä väität ettet ole masentunut? Ei tuo siltä kuulosta. Ja jos et ole masentunut, niin myönnä nyt edes se että taidat olla mieheesi lopen kyllästynyt ja hän ei sinua kiinnosta. Sinä teilaat kaikki ohjeet ja neuvot niiltä jotka ovat homman saaneet toimimaan, mutta sitten piikittelet kuitenkin satukirjaelämää! Kuule se satukirja ois kyllä sullakin mahdollinen mikäli sulta siihen tahtoa löytyisi!

 

[Rytkäätys]

Olen kuulkaa kertonut miehelle tunteistani enkä häneltä siihen vastakaikua saa. Olen yrittänyt olla hehkeänä, mutta kun en saa itselleni sitä tunnetta. Seksistä en pätkääkään iloa saa synnytyksen jälkeen. Turha v-ttuilla ajan käytöstä ja kun minä olen yrittänyt. En saa itselleni tolkutettua että voisin olla muutakin kun en pääse eroon äiti-olosta. Se on elämääni enkä muuta enää ole. Ehkä ei olisi pitänyt hankkia lapsia niin olisi tämäkin vuodatus jäänyt kirjoittamatta ja en olisi teidänkin elämää pilannut.
Olen katkera tilanteesta, myönnän ja kyllä korpeaa kun täällä ollaan niin onnellisia että. Minä olen yrittänyt kumminkin.

Miksi tuhlaat aikaasi miehen kanssa joka ei ole sinulle tukena eikä välitä sinun hyvinvoinnistasi? Entä seksi jonkun muun kanssa, olisiko se kiihottava ajatus? Vastaa siihen kysymykseen rehellisesti itsellesi ja mieti onko nyt kumminkin vika siinä että kumppani on väärin valittu?

 

[alottajaap]

Ja sinä väität ettet ole masentunut? Ei tuo siltä kuulosta. Ja jos et ole masentunut, niin myönnä nyt edes se että taidat olla mieheesi lopen kyllästynyt ja hän ei sinua kiinnosta. Sinä teilaat kaikki ohjeet ja neuvot niiltä jotka ovat homman saaneet toimimaan, mutta sitten piikittelet kuitenkin satukirjaelämää! Kuule se satukirja ois kyllä sullakin mahdollinen mikäli sulta siihen tahtoa löytyisi!

En todellakaan ole kyllästynyt mieheeni, sillä rakastan häntä. Tahtoa minulta löytyy, kun joka aamu herätessäni päätän olla mieheni kanssa sillä pelkkä rakkaus ei elämässä pitkälle kanna. En ole myöskään masentunut. 2 kpl huonosti nukkuvaa lasta tuppaa väsyttämään. Kaikilla ei ole sellaisia hyvintoimivia palleroita.

Olen lukenut neuvoja ja sisäistänyt, mutta ongelma on edelleen se että kuinka helvetissä saan itseni käännettyä äiti-moodilta pois kun en siihen pysty!!

 

[Rytkäätys]

Äiti on kuitenkin seksiä harrastanut nainen. Nainen, hedelmälliseksi todistettu. Nainen, lapsensa synnyttänyt, lapsensa hoitanut ja kasvattanut. Nainen. Nainen. Äiti on nainen!

 

[alottajaap]

Miksi tuhlaat aikaasi miehen kanssa joka ei ole sinulle tukena eikä välitä sinun hyvinvoinnistasi? Entä seksi jonkun muun kanssa, olisiko se kiihottava ajatus? Vastaa siihen kysymykseen rehellisesti itsellesi ja mieti onko nyt kumminkin vika siinä että kumppani on väärin valittu?

Kerroin jo pariinkin kertaan ETTEN TUNNE SEKSISSÄ MITÄÄN. En yksin tehtynä enkä yhdessä. Tunto on hävinnyt, piste. Mieheni on oikea minulle.

Haista sinä paska kun olet päättänyt teilata minut. Minä itken täällä kun sain lapset vihdoin tappelun jälkeen unille. Ajattelin jos täältä löytyisi kohtalotovereita, mutta ainoa minkä sain oli vieläkin paskempi olo ja tämän helvetillisen tuskan. Täältä sain ainakin sen olon, että olen paska ihminen ja minussa kaikki vika. Tänks. Toivottavasti teille ei tule tälläistä ikinä vastaan ja voitte elää vaan omaa täydellistä parisuhdettanne omien hyvin nukkuvien kakaroidenne kanssa.

 

[Rytkäätys]

Hei, voin kertoa että meidän 2v7kk ikäinen tyttö on vasta tammikuun alussa nukkunut ensimmäisen kokonaisen yön ja unikoulun avulla saatiin hänet jäämään omaan sänkyyn itse nukahtamaan samaan aikaan. Siihen asti ei ole pallero todellakaan kauhukohtauksineen nukkunut hyvin.
Ja väsymyksestä tiedän kanssa jotain kun kuopus huusi vajaat 5kk koliikkia tai mikä hitto se nyt häntä vaivasikin ja sen ajan nukuin neljän tunnin yöunia. Muistan kyllä tasan tarkkaan miltä tuntui hyssyttää vauvaa kuoleman väsyneenä ja itkeä turhautumista kun tuntui ettei mistään tullut mitään. Ja juuri väsymyksen keskellä mieheltäni sain parhaimman tuen kun hän jaksoi lohduttaa KUN PUHUIN hänelle tunteistani, tai jos halusin voimahalauksen niin menin sitä hakemaan ja sen sain.
Että älä luule ettei sitä väsymystä muissa perheissä ole ja silti asiat voi toisin tehdä.

 

[Rytkäätys]

Kerroin jo pariinkin kertaan ETTEN TUNNE SEKSISSÄ MITÄÄN. En yksin tehtynä enkä yhdessä. Tunto on hävinnyt, piste. Mieheni on oikea minulle.

Haista sinä paska kun olet päättänyt teilata minut. Minä itken täällä kun sain lapset vihdoin tappelun jälkeen unille. Ajattelin jos täältä löytyisi kohtalotovereita, mutta ainoa minkä sain oli vieläkin paskempi olo ja tämän helvetillisen tuskan. Täältä sain ainakin sen olon, että olen paska ihminen ja minussa kaikki vika. Tänks. Toivottavasti teille ei tule tälläistä ikinä vastaan ja voitte elää vaan omaa täydellistä parisuhdettanne omien hyvin nukkuvien kakaroidenne kanssa.

Haistattelun sijaan voisit nyt miettiä että onko sinulle kelvannut yksikään vastaus tässä kahdeksan sivun viestiketjussa. Minä olen kyllä ehdottanut todella montaa ratkaisua ja apukeinoa mutta sinä väität että teilaan sinut. Huhhuh. Harkitsehan vielä sitä ammattiapua!

 

[alottajaap]

Hei, voin kertoa että meidän 2v7kk ikäinen tyttö on vasta tammikuun alussa nukkunut ensimmäisen kokonaisen yön ja unikoulun avulla saatiin hänet jäämään omaan sänkyyn itse nukahtamaan samaan aikaan. Siihen asti ei ole pallero todellakaan kauhukohtauksineen nukkunut hyvin.
Ja väsymyksestä tiedän kanssa jotain kun kuopus huusi vajaat 5kk koliikkia tai mikä hitto se nyt häntä vaivasikin ja sen ajan nukuin neljän tunnin yöunia. Muistan kyllä tasan tarkkaan miltä tuntui hyssyttää vauvaa kuoleman väsyneenä ja itkeä turhautumista kun tuntui ettei mistään tullut mitään. Ja juuri väsymyksen keskellä mieheltäni sain parhaimman tuen kun hän jaksoi lohduttaa KUN PUHUIN hänelle tunteistani, tai jos halusin voimahalauksen niin menin sitä hakemaan ja sen sain.
Että älä luule ettei sitä väsymystä muissa perheissä ole ja silti asiat voi toisin tehdä.

Kaikilla ei ehkä sitten ole niin paljon voimia kuin sinulla. Toiset tarvitsevat ne yöunensa tietyn pituisina katkeamatta jotta jaksavat. Mutta ai niin, olen masentunut.

 

[Rytkäätys]

Voisiko miehesi sitten hoitaa lapsia jonkun yön että sinä saisit levättyä? Ja minusta kyllä miehesi tehtävä olisi ottaa vakavasti sinun väsymyksesi ja tunteesi. Ja kuunnella eikä sanoa että ongelma on yksin sinun.

 

["vieras"]

Kaikilla ei ehkä sitten ole niin paljon voimia kuin sinulla. Toiset tarvitsevat ne yöunensa tietyn pituisina katkeamatta jotta jaksavat. Mutta ai niin, olen masentunut.

Et ole. Kaikki on vaan paskaa muuten vaan,mikään ei kiinnosta eikä tunnu miltään. Mut hei,se on vaan tavallista huonompi päivä. Ehkä taas huomenna olet oma iloinen itsesi.

 

[ejk]

[QUOTE="vieras";23156803]Et ole. Kaikki on vaan paskaa muuten vaan,mikään ei kiinnosta eikä tunnu miltään. Mut hei,se on vaan tavallista huonompi päivä. Ehkä taas huomenna olet oma iloinen itsesi.[/QUOTE]

Voiko paremmin kiteyttää

 

["vieras"]

Se on ihan sama mitä tuolle sanoo,kun on jo valmiiks päättäny että mikään ei onnistu eikä mitään kannata edes yrittää. No kyllähän tuo sun elämä tuntuu aika perseestä olevan,eikä siihen mitään ratkaisuakaan näytä löytyvän että luultavasti kiva loppuelämä tulossa. Tuonko halusit kuulla? Mitä sun mielestä tässä voi enää sanoo tai tehdä,kun alat jo paskoja haistattelemaan ja muiden ihmisten onnellinen elämä on jostain satukirjasta? Mee nyt ittees ja mieti mitä sinä haluat eläkä ruikuta että mikään ei kelpaa.

 

[alottajaap]

Olen kyllä kuunnellut täällä neuvoja. Mutta onko kukaan teistä kokenut miltä tuntuu olla pelkkä äiti siis se tunne kun et tunne olevasi muuta?
Aion puhua mieheni kanssa vielä. Kyllä se silti laittaa ärsyttämään lukea kuinka onnellista toisilla on kun itse olen näin epäonnistunut lasten jälkeen enkä pysty eri rooleja yhdistämään.

 

[grjäe]

Ota ne huonosti nukkuvat lapset ja lähde hetkeksi vaikka jonnekin muualle. Omalle pikku lomalle. Minulla auttoi monesti tämä kun alkoi kaikki suorastaan v....aan. Minun lapset on 1v5kk ikäerolla ja esikoinen nukkui ensimmäiset kokonaiset yöunet 2,5v ja kuopus huusi koliikkia 4 ensimmäistä kuukautta. Nukuin 2h yössä jos sitäkään. Lapset ja koira oli hoidettava ja mies teki diplomityötään ja oli pitkiä aikoja koulussa ja välillä oli reissuhommissa ulkomaillakin. Nämä minun pikkulomat suuntautuivat äitini, anoppini tai appiukon luokse ja kaikki yrittivät auttaa parhaansa mukaan. Miehen kanssa pidettiin toisemme kasassa jotenkin ja puhuttiin IHAN kaikesta. Välillä tuntui, että tulen hulluksi. Nyt lapset ovat 6v ja 5v ja pikkuinen kolmonen on vatsassa Elämä hymyilee.

Kyllä se siitä kun jaksaa vaan puhua ja uskoa tulevaan!

 

[ejk]

Olen kyllä kuunnellut täällä neuvoja. Mutta onko kukaan teistä kokenut miltä tuntuu olla pelkkä äiti siis se tunne kun et tunne olevasi muuta?
Aion puhua mieheni kanssa vielä. Kyllä se silti laittaa ärsyttämään lukea kuinka onnellista toisilla on kun itse olen näin epäonnistunut lasten jälkeen enkä pysty eri rooleja yhdistämään.

Auta nyt vähän ymmärtämään, että miten se miehen kanssa asiasta puhuminen nyt auttaa tuohon sun tunteeseen ? Eikö sun pitäisi itse ottaa itseäsi niskasta ja mennä ja olla muutakin kuin vain äiti ?

 

[aottajaap]

Auta nyt vähän ymmärtämään, että miten se miehen kanssa asiasta puhuminen nyt auttaa tuohon sun tunteeseen ? Eikö sun pitäisi itse ottaa itseäsi niskasta ja mennä ja olla muutakin kuin vain äiti ?

Menemisen vaikeus on mennä minnekään yksin. Ja äitiys on niin täyttänyt elämäni etten tiedä edes minne menisin kun ei ole mitään kiinnostuksen kohteita.. tykkään hoitaa lapseni itse ja kasvattaa heitä. Mistä muusta tykkään? En todellakaan enää tiedä!

 

[Terveisiä maalta]

Kerropa ap... Rakastatko miestäs? Onko teillä muuten hyvät ja lämpimät välit? (en siis puhu nyt seksistä enkä muustakaan fyysisestä, vaan enempi tunnepuolen jutuista)

Sua ei siis kiinnosta elämässä kukaan/mikään muu kuin teidän lapset, ymmärsinkö oikein?

 

[ejk]

Menemisen vaikeus on mennä minnekään yksin. Ja äitiys on niin täyttänyt elämäni etten tiedä edes minne menisin kun ei ole mitään kiinnostuksen kohteita.. tykkään hoitaa lapseni itse ja kasvattaa heitä. Mistä muusta tykkään? En todellakaan enää tiedä!

Mitä sinä teit ennen lapsia ? Mistä nautit ,mikä antoi iloa ja rentoutti ?

 

[alottajaap]

Kerropa ap... Rakastatko miestäs? Onko teillä muuten hyvät ja lämpimät välit? (en siis puhu nyt seksistä enkä muustakaan fyysisestä, vaan enempi tunnepuolen jutuista)

Sua ei siis kiinnosta elämässä kukaan/mikään muu kuin teidän lapset, ymmärsinkö oikein?

Rakastan rakastan. Ei meillä mitenkään kireä tunnelma ole. Koska olen kotona hoitanut pääasiassa lapset ja kodin niin ei edes tilaa muulle ole juuri ollut. Lastenhoito vie niin suuren osan. Siinä sitten on jotenkin ajautunut tälläiseen. Enkä enää oikein edes tiedä mikä voisi edes kiinnostaa, kun tärkeintä on nyt olla lapsille äitinä ja nauttia kotiajasta ennen töihin paluuta. En ennen lapsiakaan harrastanut juuri mitään kun en ole harrastusihminen lapsenakaan ollut. Se mistä nautin voin tehdä lastenkin kanssa. Esim.luontokävelyt.

 

[Terveisiä maalta]

Rakastan rakastan. Ei meillä mitenkään kireä tunnelma ole. Koska olen kotona hoitanut pääasiassa lapset ja kodin niin ei edes tilaa muulle ole juuri ollut. Lastenhoito vie niin suuren osan. Siinä sitten on jotenkin ajautunut tälläiseen. Enkä enää oikein edes tiedä mikä voisi edes kiinnostaa, kun tärkeintä on nyt olla lapsille äitinä ja nauttia kotiajasta ennen töihin paluuta. En ennen lapsiakaan harrastanut juuri mitään kun en ole harrastusihminen lapsenakaan ollut. Se mistä nautin voin tehdä lastenkin kanssa. Esim.luontokävelyt.

No sitten kannattaa taistella, kun tunteita kerran vielä on :heart: Mutta Sä olet muutakin kun äiti, Sä olet ihminen. Älä nyt loukkaannu, mutta tulee vähän sellanen suorittamisen ("pakko olla hyvä, pakko nauttia") tunne tuosta Sun äitiydestä. Pitäskö Sun höllätä vähäsen??

 

["eee"]

Rakastan rakastan. Ei meillä mitenkään kireä tunnelma ole. Koska olen kotona hoitanut pääasiassa lapset ja kodin niin ei edes tilaa muulle ole juuri ollut. Lastenhoito vie niin suuren osan. Siinä sitten on jotenkin ajautunut tälläiseen. Enkä enää oikein edes tiedä mikä voisi edes kiinnostaa, kun tärkeintä on nyt olla lapsille äitinä ja nauttia kotiajasta ennen töihin paluuta. En ennen lapsiakaan harrastanut juuri mitään kun en ole harrastusihminen lapsenakaan ollut. Se mistä nautin voin tehdä lastenkin kanssa. Esim.luontokävelyt.

Mikset voi tehdä luontokävelyjä miehesi kanssa?