Appiukko otti ja repäs sitten :( Olen kai ihan huono äiti, ainakin ilkeä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huono äitikö?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Mammat täällä taas puuttuu epäolennaisiin ja piikittelee aloittajaa. Itse ymmärrän aloittajan pointin täysin. Aloittaja joka tuntee lapsensa, on myös pätevin arvioimaan ymmärtääkö lapsi syy-seuraussuhdetta vai ei. Tässä tilanteessa hänen arvioi lapsen ymmärtävän pelin hengen, mutta lapsella uhmavaihe ja haluaa kokeilla kepillä jäätä. Tilanteen toki voi hoitaa monella tapaa, mutta ei aloittajan kirjoituksessa mitään moitittavaa ollut. Jotkut mammat voisivat löysätä pipojansa!
 
[QUOTE="vieras";23577120]No, minustakin kiusasit lasta. Vaikka lapsi olisi kuinka fiksu tahansa, ei hän osaa ennakoida asioita tyyliin "nyt minä en syö, enkä saa herkkuja kahvipäydästä mutta sitten kun seuraavan kerran syön, saan herkkujaklin".

Ja se, että lapselle, joka kiukkuilee ruokapöydässä, tarjotaan seuraavallakin aterialla samaa ruokaa, on jo simputtamista.

Meillä on ruoka tarjolla normiaikaan. Totean äkkäilevälle lapselle, että sitä on tarjolla niin kauan kuin isä ja äiti ovat pöydässä. Sen jälkeen seuraava ateria on lounas/iltaruoka/iltapala whatever. Ei lapselle mitään herkkuja välissä, mutta jos tulee vieraita ja tarjolla vaikka pullaa, niin toki saa sen yhden ottaa niin kuin muutkin.[/QUOTE]

Miksi lapsi ei osaisi ennakoida tätä tilannetta, jos osaa ennakoida jo muita juttujakin?
Enkö mä nyt kuitenkin oman lapseni äitinä tiedä miten mun lapseni ymmärtää asioita?

Simputtamista? Meillä on joskus ihan oikeesti ihan ilman mitään syömättäjättämistä pariin otteeseen peräkkäin samaa ruokaa. En mä joka kerta välttämättä tee uutta ruokaa aikuisillekkaan. Ei se voi simputtamista olla.

Saako sun lapsesi siis juosta vaikka lastenhuoneen ja ruokapöydän väliä, jos vaan vanhemmat istuu pöydässä edelleen?
No meillä ei toimi noin. Sillä lasta kiinnostaa niin paljon muut asiat kuin ruoka (näin on ollut aina, en ole häntä itse tähän opettanut) että ei olisi ikinä pöydässä, vaan hilluisi menemään, koko ruuan ajan.
 
Ei jaksa.. Miten näin lepsuja vanhempia on olemassa.
Lapset saa syödä mitä haluavat milloin haluavat. :O Käsittämätöntä! (Meillä ruoka-ajat on jolloin maistellaan aina, sen jälkeen saa poistua ja seuraava ruoka-aika on seuraavana ruoka-aikana. Herkkuja saa vieraiden tullessa vain jos on maistellut sitä ruokaa.)

Ap, ymmärrän ärsyyntymisesi appi-ukon käyttäytymisestä ja miehesi asiaan puuttumattomuudesta. Isot mittasuhteet tästä on tehnyt kommentoijat eivät ap joka joutuu puolustaan omia toimintaperiaatteitaan.

Ihan pistää vihaksi tuollaiset vanhemmat, jotka antavat lastensa pompotella itseään ja sittenhän me kaikki muut tiedämme mitä se on sitten esim. koulussa ja muissa paikoissa jossa kohdataan aikuisia. Nenille hyppimistä ja suun aukomista. Joo ja olen sitä mieltä, että lapseltakin kysytään ja häntä kuunnellaan kuten meilläkin lapsi saa itse päättää syökö 1 lusikallisen vai 2 lautasellista.
 
Ja mistä tiedät että lapsellasi oli varmasti nälkä ruoka-aikana? Vaikka "kärkkyi" ruokaa ei se sitä tarkoita..

tämä lause kyllä mun mielestä kyseenalaistaa mun kyvyn tunnistaa oman lapseni nälkä? keskusteluahan tämä kai on kuitenkin? Miten niin et keskustellut nälästä?
 
[QUOTE="aloittaja";23577167]Miksi lapsi ei osaisi ennakoida tätä tilannetta, jos osaa ennakoida jo muita juttujakin?
Enkö mä nyt kuitenkin oman lapseni äitinä tiedä miten mun lapseni ymmärtää asioita?

Simputtamista? Meillä on joskus ihan oikeesti ihan ilman mitään syömättäjättämistä pariin otteeseen peräkkäin samaa ruokaa. En mä joka kerta välttämättä tee uutta ruokaa aikuisillekkaan. Ei se voi simputtamista olla.

Saako sun lapsesi siis juosta vaikka lastenhuoneen ja ruokapöydän väliä, jos vaan vanhemmat istuu pöydässä edelleen?
No meillä ei toimi noin. Sillä lasta kiinnostaa niin paljon muut asiat kuin ruoka (näin on ollut aina, en ole häntä itse tähän opettanut) että ei olisi ikinä pöydässä, vaan hilluisi menemään, koko ruuan ajan.[/QUOTE]

1) No ennakointi ja syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen sijaitsevat aivoissa sellaisessa lohkossa, joka on valmis vasta yli kaksikymppisellä.

2) No ehkä tässä vähän ylitulkitsin. Kun tiedän sellaisiakin vanhempia, jotka syötättävät laspella niin kauna samaa ruokaa, että suostuu sen syömään.

3) Mun lapseni ei pääsääntöisesti juoksentele ruokapöydästä pois. Meillä toimii tämä kertomani tapa, jos on joku tantrum päällä. Melkein aina on niin, että kaikki käydään yhtäaikaa pöytään. Olen todennut, että tuo hieman joustavampi suhtautuminen antaa kiukuttelevalle lapselle mahdollisuuden myöntyä ja perääntyä menettämättä kasvojaan. Näin ruokailustakaan ei tule ikuista vääntöä. Vanhemman lapsen kanssa sitten vähitellen voi kiristää ruuvia.
 
Kiitos uusista vastauksista, tuntuu jo vähän paremmalta, ehkä en olekkaan ihan kohtuuton.
Toki minussa on varmasti moniakin vikoja, ja varmasti tässäkin asiassa. Me kaikki olemme ihmisiä, joten kaikki teemme virheitä.
Mutta myönnän että kyllä mulle tuli semmonen olo, että apella on ehkä muutakin hampaankolossa, tuskin hän muuten poikkeaisi rauhallisesta suhtautumisestaan noin voimakkaaseen reaktioon.
 
[QUOTE="aloittaja";23577243]Kiitos uusista vastauksista, tuntuu jo vähän paremmalta, ehkä en olekkaan ihan kohtuuton.
Toki minussa on varmasti moniakin vikoja, ja varmasti tässäkin asiassa. Me kaikki olemme ihmisiä, joten kaikki teemme virheitä.
Mutta myönnän että kyllä mulle tuli semmonen olo, että apella on ehkä muutakin hampaankolossa, tuskin hän muuten poikkeaisi rauhallisesta suhtautumisestaan noin voimakkaaseen reaktioon.[/QUOTE]

Isovanhemmat eivät ole päivittäin tekemisissä pienten uhmaajien kanssa. He eivät enää muista omien lastensa uhmaikäaikoja eivätkä ymmärrä, että tiukkuuttakin vaaditaan. Lisäksi heidän on usein vaikea kohdata lapsen tahtoa ja kiukkua, kun omista kasvattaja-ajoista on niin kauan.
 
[QUOTE="vieras";23577242]1) No ennakointi ja syy-seuraussuhteiden ymmärtäminen sijaitsevat aivoissa sellaisessa lohkossa, joka on valmis vasta yli kaksikymppisellä.

2) No ehkä tässä vähän ylitulkitsin. Kun tiedän sellaisiakin vanhempia, jotka syötättävät laspella niin kauna samaa ruokaa, että suostuu sen syömään.

3) Mun lapseni ei pääsääntöisesti juoksentele ruokapöydästä pois. Meillä toimii tämä kertomani tapa, jos on joku tantrum päällä. Melkein aina on niin, että kaikki käydään yhtäaikaa pöytään. Olen todennut, että tuo hieman joustavampi suhtautuminen antaa kiukuttelevalle lapselle mahdollisuuden myöntyä ja perääntyä menettämättä kasvojaan. Näin ruokailustakaan ei tule ikuista vääntöä. Vanhemman lapsen kanssa sitten vähitellen voi kiristää ruuvia.[/QUOTE]

Mitenkään ivailematta, ole onnellinen jos teillä on semmonen tilanne tuossa kolmoskohdassa, että voitte tehdä noin. Mutta kun mä olen monta kertaa todennut, että meillä näin ei voi tehdä.
Lapset ovat erilaisia, ja eri luontoisia. Mulla on todella vahvaluontoinen lapsi, ja varmasti on perinyt vanhemmiltaan, moisen ihanan piirteen, mutta jos annan hälle periksi kaikessa saan katua sitä viimeistään murrosiässä.
Äitini on kertonut, että hänen olisi pitänyt olla kanssani johdonmukaisempi ollessani uhmaikäinen, niin ehkä olisi selvinnyt murrosiän taisteluista helpommalla. Sillä olen itse ollut ihan kamala teini. Ja häpeän sitä kovasti.
 
[QUOTE="aloittaja";23577266]Mitenkään ivailematta, ole onnellinen jos teillä on semmonen tilanne tuossa kolmoskohdassa, että voitte tehdä noin. Mutta kun mä olen monta kertaa todennut, että meillä näin ei voi tehdä.
Lapset ovat erilaisia, ja eri luontoisia. Mulla on todella vahvaluontoinen lapsi, ja varmasti on perinyt vanhemmiltaan, moisen ihanan piirteen, mutta jos annan hälle periksi kaikessa saan katua sitä viimeistään murrosiässä.
Äitini on kertonut, että hänen olisi pitänyt olla kanssani johdonmukaisempi ollessani uhmaikäinen, niin ehkä olisi selvinnyt murrosiän taisteluista helpommalla. Sillä olen itse ollut ihan kamala teini. Ja häpeän sitä kovasti.[/QUOTE]

Mitenkään myöskään ivailematta: oletko kokeillut tapoja, joissa annat tilaa ja kunnioitusta lapsen kasvavalle tahdolle ja persoonalle?
 
Ymmärrän mistä ap suuttui, mutta min mielestä kyse oli molemminpuoleisesta ylireagoinnista. Ei, ei appiukon ei olisi tarvinnut ärähtää sinulle, mutta ehkä olit vähän ehdoton noiden syömissääntöjen kanssa. Ei lastakaan tarvitse rangaista rankaisemalla jos ei halua jostain syystä syödä ruokaansa. Tuskin teillä joka päivä tarjotaan pullaa ruoan jälkeen ja ehdit olemaan ehdoton ja säännönmukainen vielä monen monta kertaa ilma että lapsella on mitään houkutuksia ruoan jälkeen.

Appiukko on lapsen isoisä. Näkee lasta varmasti harvemmin. Yritä edes ajatella asiaa hänen kannaltaan. Onko tuo nyt asia mistä kannattaa suuttua noin paljon? Kyllä mua välillä korpeaa kun anoppi syöttää lapsille paljon herkkuja, mutta meneekö ne lapset siitä oikeasti pilalle, kun ei päivittäin nähdä? Älä polta tuon asian takia siltoja takana tai tee tästä episodia.
 
[QUOTE="aloittaja";23577243]Kiitos uusista vastauksista, tuntuu jo vähän paremmalta, ehkä en olekkaan ihan kohtuuton.
Toki minussa on varmasti moniakin vikoja, ja varmasti tässäkin asiassa. Me kaikki olemme ihmisiä, joten kaikki teemme virheitä.
Mutta myönnän että kyllä mulle tuli semmonen olo, että apella on ehkä muutakin hampaankolossa, tuskin hän muuten poikkeaisi rauhallisesta suhtautumisestaan noin voimakkaaseen reaktioon.[/QUOTE]

Hyvä että on parempi mieli :) Olet hyvä ja johdonmukainen äiti, joka ei jätä vastuutaan kasvattamisesta muiden harteille ja tekee sen itse silloin kun se elämän perusta rakennetaan.

Eihän sitä kasvattamista kannata aloittaa silloin kun lapsi ymmärtää sen syy seuraus suhteen joskus 20 vuotiaana ;)
 
[QUOTE="kahden äiti";23575155]"Lievää" ylireagointia. Löysää pipoa ja lopeta ruuasta tappeleminen. Mikäli vieraita on käymässä niin ei yhdeltä (pieneltä lapselta!) kielletä herkkuja kun muut on kahvipöydässä.
2½vuotias on vielä pieni, eikä todellakaan voi olla varma, että hän ymmärtäisi syy-seuraus yhteyden. Ei vaikka teidän lapsi olisi kuinka fiksu ;)[/QUOTE]

Tästä asiasta samaa mieltä, minusta rangaistuksen pitäisi sitäpaitsi tulla välittömästi kun lapsi ei syö. Eli jos sillä aterialla kun ei syönyt olisi ollut jälkiruoka, sen olisi voinut jättää väliin. Mutta sitten kun vieraat tulevat ja pöytä katetaan uusiksi, lapsi ei ole tällä kerralla kiukutellut mitään, ja on kohtuutonta jättää ilman herkkuja kahvipöydästä.

Ja kyllä, ymmärrän että on parempi ensin syödä ruokaa ja sitten vasta herkkuja. Mutta toi taistelu ei liittynyt vieraiden tuloon mitenkään, joten en olisi rankaissut enää sitten kun vieraat oli jo paikalla.
 
[QUOTE="vieras";23577276]Mitenkään myöskään ivailematta: oletko kokeillut tapoja, joissa annat tilaa ja kunnioitusta lapsen kasvavalle tahdolle ja persoonalle?[/QUOTE]

Olen kokeillut.
Kukaan ei missään nimessä voi väittää että olen lytännyt lastani, hänen persoonaansa tai että en häntä kunnioittaisi.
Jos näkisitte minut hänen kanssaan, ette edes miettisi moista.
Enkä sano tätä koska olen ottanut nokkiini, vai siksi että mielestäni lapseni on hyvin tasapainoinen, eikä häntä missään nimessä ole mihinkään tiettyyn muottiin kukaan työntämässä.

Lapsi on reipas ja iloinen, oman tilansa "herra". Meillä on vaan samat säännöt kaikille, eikä mielestäni rajat ruokapöydässä, tai muussakin toiminnassa, mitenkään tapa lapsen omaa persoonaa tai tahtoa.
Ehdotonta ja poikkeuksetonta mikään ei ole, mutta pyrimme kuitenkin olemaan johdonmukaisia varsinkin tässä alussa. Sitten kun asia on hallussa, voimme yrittää uudelleen sitä, että välillä poiketaan sovituista normeista.
 
Huhhuh. Onneksi AP ei ole oma äitini. Olet kyllä todellinen tiukkis?

Oletko koskaan harkinnut että et tekisi niin tiukkoja sääntöjä asioista niin ei tarvitsisi ottaa noin kovia kilareita siitä jos kaikki ei mene suunnitelmiesi mukaan (eli jos joku uskaltaa kyseenalaistaa sun auktoriteettisi)
 
Hyvä ap!! Mä niin kannatan sua. Älä välitä noista jotka väittää et olit kohtuuton. Meillä samat säännöt ja samoin olisin toiminut. Ja olenkin toiminut. Ja niille jotka sanoo että eihän nyt kerran säännöistä lipsuminen haittaa, niin eihän lapsi ymmärrä että nyt se oli vaan tää kerta. Ens kerralla vastaava tilanne, niin lapsihan ottaa raivarit jos äiti ei annakkaan sitä pullaa. Lapsi ei ymmärrä "että nyt tän kerran saat".
 
[QUOTE="aloittaja";23577338]Olen kokeillut.
Kukaan ei missään nimessä voi väittää että olen lytännyt lastani, hänen persoonaansa tai että en häntä kunnioittaisi.
Jos näkisitte minut hänen kanssaan, ette edes miettisi moista.
Enkä sano tätä koska olen ottanut nokkiini, vai siksi että mielestäni lapseni on hyvin tasapainoinen, eikä häntä missään nimessä ole mihinkään tiettyyn muottiin kukaan työntämässä.

Lapsi on reipas ja iloinen, oman tilansa "herra". Meillä on vaan samat säännöt kaikille, eikä mielestäni rajat ruokapöydässä, tai muussakin toiminnassa, mitenkään tapa lapsen omaa persoonaa tai tahtoa.
Ehdotonta ja poikkeuksetonta mikään ei ole, mutta pyrimme kuitenkin olemaan johdonmukaisia varsinkin tässä alussa. Sitten kun asia on hallussa, voimme yrittää uudelleen sitä, että välillä poiketaan sovituista normeista.[/QUOTE]

Tietysti voisi ajatella niinkin, että säännöt mukailevat lapsen kehitysvaihetta. Eli vanhemmalta lapselta voi vaatia enemmän.
 
[QUOTE="vieras";23577120]No, minustakin kiusasit lasta. Vaikka lapsi olisi kuinka fiksu tahansa, ei hän osaa ennakoida asioita tyyliin "nyt minä en syö, enkä saa herkkuja kahvipäydästä mutta sitten kun seuraavan kerran syön, saan herkkujaklin".

Ja se, että lapselle, joka kiukkuilee ruokapöydässä, tarjotaan seuraavallakin aterialla samaa ruokaa, on jo simputtamista.

Meillä on ruoka tarjolla normiaikaan. Totean äkkäilevälle lapselle, että sitä on tarjolla niin kauan kuin isä ja äiti ovat pöydässä. Sen jälkeen seuraava ateria on lounas/iltaruoka/iltapala whatever. Ei lapselle mitään herkkuja välissä, mutta jos tulee vieraita ja tarjolla vaikka pullaa, niin toki saa sen yhden ottaa niin kuin muutkin.[/QUOTE]

Sun lapset varmasti tietää, että jos on vieraita tulossa. Niin ei kannata syödä ku saa pullaa myöhemmin mahan täytteeks :) Miten niin simputtamista? Kyllä meillä ihan tavallisesti syödään samaa ruokaa jopa muutama päivä peräkkäin. Voi ei, kuinkas paljon mä simputan?!
 
Sun lapset varmasti tietää, että jos on vieraita tulossa. Niin ei kannata syödä ku saa pullaa myöhemmin mahan täytteeks :) Miten niin simputtamista? Kyllä meillä ihan tavallisesti syödään samaa ruokaa jopa muutama päivä peräkkäin. Voi ei, kuinkas paljon mä simputan?!

Lapsen kiukuttelut ei kyllä osu mitenkään vain sellaisiin päiviin kun on vieraita. Itse asiassa aika harvoin meillä arkisin vieraita onkaan, ja yleensä arkisin nämä kiukuttelut, kun on päiväkotia ja väsymystä ja muuta.

Lapsi saa osoittaa mieltään. Joskus tunteiden osoittaminen sattuu ruoka-aikaan. Kiukuttelut kiukutellaan muualla, ruokapöytään pääsee kun on rauhoittunut - niin kauan kuin ruokaa on tarjolla eli minä ja/tai mies pöydän ääressä ruokailemassa.

Ja edelleen: näin pienet lapset eivät osaa käsitellä syy-seuraussuhteita samoin kuin aikuiset.

Simupttamisen korjasinkin ylitulkinnaksi. Kun siis on sellaisiakin vanhempia, jotka tarjoavat sitä aamupuuroa vaikka koko päivän, jos lapsi ei sitä aamupalalla suostu syömään. Ap:llä ei ilmeisesti tästä ollut kyse.
 
Ap:n appi toimi väärin, jos kerran ap:lle asiasta "murahteli". Se olisi ollut normaalia, mikäli olisi ihan ystävällisesti asiasta sanonut. Tosin hieman epäilen ap:n "oikeaa" tulkintaa appensa käytöksestä, kun kerran ei mieskään omassa isässään mitään huomannut...

Ap:n kunniaksi on sanottava, että johdonmukainen pitää olla, mutta oli lapsi sitten vaikka jo itse mensan jäsen, niin 2,5 -vuotias ON liian pieni ymmärtämään ap:n vaatimia syy-seuraus suhteita. Lapsi voi toistella äitinsä sanoja, jne., mutta ei hän sitä kuitenkaan YMMÄRRÄ. Odota ap vielä pari vuotta ennen kun alat sitä ymmärrystä edes vaatimaan.

Loppupelissä lapsi söi suolaista ruokaa (näin ymmärsin) ja sai sitten sen pullan palansa. Ainoa mikä tässä on outoa on on apen ja ap:n keskinäiset mökötykset. Ja niistäkin vain ap:n mökötys on varma fakta...
 
Lukematta ketjua kommentoin aloitukseen.

Ruoasta EI saa tehdä kiistakapulaa. Jos ei syö niin ei syö, mutta syömättömyyttä ei saa käyttää aseena seuraaviin toimintoihin. On äärimmäisen epäreilua sulkea lapsi pois vieraiden aikana herkkupöydästä kun kaikki muut saavat, oli lapsi sitten kaksi tai vaikka jo kymmenen. Teit mielestäni väärin. Ja noin pieni lapsi ei edes ymmärrä syy-seuraus-suhdetta vaikka on kuinka ikäistään kypsempi. Ja vaikka olisi isompikin lapsi joka tämän ymmärtää niin silti se on väärin. Jos olisi ollut kyse vain jälkiruoasta ruoan jälkeen oman perheen kesken niin olisi toiminut.

Minä olisin tarjonnut lapselle uudestaan ruoan pöytään silloin kun vieraatkin istuu ja sanonut että nyt syöt seurassa ensin kunnon ruoan niin päälle saat sitten herkkuja.

Ymmärrän että appiukko halusi kommentoida koska hänen oikeudentajunsa hälyytti ja syystä. Mutta vaikka teitkin väärin niin hänen olisi silti pitänyt olla hiljaa ja antaa sinun viedä tilanne loppuun, tai pyytää sinua syrjemmälle ja neuvotella kanssasi. Ymmärrän myös miehesi puuttumattomuuden. Hänenkin mielestään tilanne meni väärin, mutta hän sentään piti suunsa kiinni.
 
[QUOTE="Miukumauku";23577401]Hyvä ap!! Mä niin kannatan sua. Älä välitä noista jotka väittää et olit kohtuuton. Meillä samat säännöt ja samoin olisin toiminut. Ja olenkin toiminut. Ja niille jotka sanoo että eihän nyt kerran säännöistä lipsuminen haittaa, niin eihän lapsi ymmärrä että nyt se oli vaan tää kerta. Ens kerralla vastaava tilanne, niin lapsihan ottaa raivarit jos äiti ei annakkaan sitä pullaa. Lapsi ei ymmärrä "että nyt tän kerran saat".[/QUOTE]

Kyse onkin siitä miksi pitää tehdä tällaisia sääntöjä että seuraavallakaan ruoalla et saa mitään herkkuja jos nyt et syö? Miksi rangaistusta ei anneta heti, ja sitten kun vieraat on tulleet, nautita vieraiden seurasta? Ei rangaistuksen olisi pakko olla se että herkkuja ei saa, vaan jokin muu.

Älykäs äiti käyttää mielikuvitustaan rangaistuksen keksimisessä, eikä tee tahallaan tuollaista rangaistusta mikä pilaa kylävierailun kaikilta.
 
Lukematta ketjua kommentoin aloitukseen.

Ruoasta EI saa tehdä kiistakapulaa. Jos ei syö niin ei syö, mutta syömättömyyttä ei saa käyttää aseena seuraaviin toimintoihin. On äärimmäisen epäreilua sulkea lapsi pois vieraiden aikana herkkupöydästä kun kaikki muut saavat, oli lapsi sitten kaksi tai vaikka jo kymmenen. Teit mielestäni väärin. Ja noin pieni lapsi ei edes ymmärrä syy-seuraus-suhdetta vaikka on kuinka ikäistään kypsempi. Ja vaikka olisi isompikin lapsi joka tämän ymmärtää niin silti se on väärin. Jos olisi ollut kyse vain jälkiruoasta ruoan jälkeen oman perheen kesken niin olisi toiminut.

Minä olisin tarjonnut lapselle uudestaan ruoan pöytään silloin kun vieraatkin istuu ja sanonut että nyt syöt seurassa ensin kunnon ruoan niin päälle saat sitten herkkuja.

Ymmärrän että appiukko halusi kommentoida koska hänen oikeudentajunsa hälyytti ja syystä. Mutta vaikka teitkin väärin niin hänen olisi silti pitänyt olla hiljaa ja antaa sinun viedä tilanne loppuun, tai pyytää sinua syrjemmälle ja neuvotella kanssasi. Ymmärrän myös miehesi puuttumattomuuden. Hänenkin mielestään tilanne meni väärin, mutta hän sentään piti suunsa kiinni.

HYVÄ BLUE! Juuri näin! Kirjoitit sen mitä ajattelin, mutta paljon paremmin ilmaistuna.
 
Tämä ei enää ole kommentti siihen, mihin ap sitä kaipasi, mutta silti pitää vielä vähän kommentoida.

Jotenkin ap:n kommenteista saa sen käsityksen, että ruokailu on lähes aina jotenkin hankalaa ja levotonta. Olisiko siis järkevää miettiä niitä ruokailutilanteita. Ehkä voisi jopa joustaa omista kasvatusperiaatteistaan? Ruokailu on kuitenkin sellainen rutiini, joka toistuu päivittäin useita kertoja. Kannattaako siitä tehdä vallankäytön välinettä kummallekaan osapuolelle? Rajat tietenkin pitää olla, mutta ei niitä tarvitse teräsbetonista rakentaa.
 
Enpä malta minäkään olematta kommentoimatta asiaa. Minusta isovanhempien ei kuulu puuttua vanhempien tekemisiin kasvatusasioissa lasten kuullen. Ts. mitähän siitäkin seuraa jos vanhemmat ensin käskevät/pyytävät lasta tekemään jotain ja kohta isovanhemmat "kumoavat" käskyn/pyynnön. Minusta tässäkin, niinkuin monessa aikaisemmassakin, keskustelussa se pointti on se että äiti sanoo yhtä ja isovanhemmat siihen sitten puuttuvat lasten kuulleen. Esim. jos vanhempi sanoo lapselle että nyt keksien syönti riittää niin mummo tai ukki sanovatkin että otahan nyt vielä yksi keksi.

Jokainen meistä varmaan tekee lasten kanssa "virheitä" ja asian voisi hoitaa toisinkin kenties niinkuin kenties ap:n kuvailemassa tapauksessa, mutta ap kuitenkin oli johdonmukainen eli jos kerran lapselle on sanottu ettei herkkuja tule jos ruoka ei maistu niin siinähän on siinä tilanteessa sitten pysyttyvä. Mitähän se lapsi olisi miettinyt jos äiti ensin olisi kieltänyt jotain ja kohta sitten antanutkin saman asian, lapsi olisi vaan oppinut että ei se äiti kummiskaan tosissaan ole.
 

Yhteistyössä