Olen(ko) pilannut elämäni?

["Maria Magdalena"]

Olen 44 vuotias kolmen pojan äiti. Olen ollut naimisissa ihanan, kiltin, huomaavaisen ja luotettavan miehen kanssa jo 26 vuotiaasta asti. Hänessä ei sinäänsä ole mitään vikaa, hoitaa kaiken kanssani yhdessä ja on ottanut minut kaikessa huomioon. Hänessä vaan.. noh.. ei ollut sitä jotain! Tarkoitan sitä mikä saa vatsan vääntämään.

Olen pidemmän aikaa miettinyt, että mitä muuta minulla voisi olla kuin tylsä työni (kaupungilla virka) mieheni ja nuo kolme ihanaa poikaa. Sitten tulikin vastaan se jokin.

Olimme työporukalla viettämässä kesäkauden "avausta" viereisen kaupungin yökerhossa. Tai siis siisti ravintolahan se oli. Siellä kohtasin tämän joka taas sai vatsan vääntämään heti ekasta lauseesta alkaen. Hän on minua 2 vuotta nuorempi ja vähän sellainen "renttu". Harrastaa moottoripyöriä jne. Ihastuin heti. En muista koskaan tunteneeni sellaista tunnetta silmiin katsoessa.

En mene yksityikohtiin mutta päädyin hänen luokseen ja harrastimme villiä seksiä. Siis todella rajua. Unohdin täysin mieheni ja lapset. En halunnut edes kotiin hänen luotaan enää. En usko että tällainen voimakas rakastuminen tulee kuin kerran kohdalle elämässä. Tietenkin rakastan myös miestäni ja lapsia yli kaiken mutta tämä on erilaista.

Noh, kerroin miehelleni heti seuraavana päivänä kun tulin taksilla vasta puolen päivän aikoihin kotiini. Tästä ehti jo tulla soppa. Poliisitkin oli soitettu ja perhe todella huolissaan. En itsekään tajua miksi en ilmoittanut mitään. Vastuutonta!

Nyt mieheni sydän on särkynyt eikä pysty kauheasti juttelemaan kanssani. Asun virallisesti edelleen kotona mutta vietän uuden miehen sinkkuboxissa illat ja öitäkin. Pyrin kuitenkin hoitamaan lapsia hyvin!

Tilanne on sietämätön. Naapurit puhuvat ja mies kärsii lapsista puhumattakaan.

En tiedä minkä liikkeen teen seuraavaksi?? Uskallanko lähteä kokonaan? Mieheni on anellut minua miettimään vielä mutta jokin aina vetää minut tämän "rentun" luokse.

Ongelmana on myöskin alkoholi. Hän on työtön _tällä_ hetkellä ja juo aika paljon olutta, sekä on ikävä tapa tiirailla muita naisia. Siksikään en vielä tiedä uskallanko heittäytyä! Ehkä jos hän saisi töitä ja elämän järjestykseen? Pitäisi ehdottomasti isompi kämppäkin ja puhua siisteydestä ja ruuasta. Olen tottunut hyvin erilaiseen arkeen kotona.

Onko muita täällä ollut tällaisessa tilanteessa tai edes lähellä?? Jouduin hakemaan unilääkkeet kun en saa kunnolla unta tilanteen sekavuuden vuoksi. Tuntuu että vanhin poika varsinkin yrittää ottaa etäisyyttä minuun. Pojat eivät halua tavata uutta miestäni. Nuorin ehkä mutta kaksi muuta ovat sanoneet ehdottoman EI:n.

En jaksaisi näin enää!

 

[Criminal Mind]

No ensinnäkään lasten ei tota "uutta"miestä tarvi tavata! Ja sinä voit ottaa vaikka ihan oman kämpän missä miettiä mitä teet, haluatko jatkaa perheen kanssa vai otatko uuden alkkislapsen huollettavaksi...

 

[memmmeli]

Toki sulla on oikeus uuteen mieheen, mutta ei oo itsestäänselvyys, että lapset haluais sitä ikinä nähdä. Mietin kumman kanssa on ns. parempi elämä. Ja pystytkö "kouluttamaan" tämän miehen niin, että sinusta tuntuu hyvältä ja sellaiselta mihin olet tottunut? Jos itse olisin valinnan edessa, en ottaisi tätä uutta, vaan pysyisin kotona ja yrittäisin löytää miehen kanssa hohdon suhteeseen takaisin.

 

["vieras"]

Muista kuitenkin että se rentun kanssa tuntema "jalat alta " fiilis voi mennä yhtä nopeasti pois kun on tullutkin. Ja sitten kaduttaa..
Kun arki iskee niin se kaikki onkin vaan unta

 

[.......]

toi ihastumisen tunne kun on tosi ihana, mutta harmi vaan kestää hetken! mieti sitä omaa miestäsi, kuinka paljon se sua mahtaa OIKEASTI rakastaa jos toivoo, että säkin miettisit mitä teet <3 suosittelisin sun nyt olemaan yksin, siis oikeesti miettimään noita asioita. hetken huuma ei pitkälle kanna.

 

["vieras"]

Renttu on renttu ja jos luulet että sen saat sellaisen koulutettua niin onnea vaan. Ainahan tietyntyyppiset naiset näin luulee. Sä oot rakastunu villiin seksiin ja uutuuden viehätykseen, veikkaan et ihan sama mikä renttu olis ollut kyseessä, niin olisit heittäytynyt eteen.
Mä en tee noin. Sä teet, koska et osaa arvioida tilannetta ja seurauksia. Sille rentulle sä et ole varmaankaan mitään erityistä. Varmaan toi homma kannatti hoitaa just noin?

 

["vieras"]

Jos mies on 42v., työtön, juo paljon ja tiirailee muita naisia... Olet kyllä tyhmä jos lähdet samaan kelkkaan. Tosin sekin jo kerto paljon että olet edes kysynyt haluaisiko lapsesi nähdä tämän uuden miehen.

Tee miehellesi ja lapsillesi palvelus ja muuta pois. He ansaitsevat parempaa. Ja mtä tähän uuteen mieheen tulee, vanha koira ei opi uusia temppuja, eli ei tule muuttumaan sinun vuoksesi.

Joten, vastatakseni kysymykseesi; kyllä, olet pilannut sekä omasi, miehesi että lastesi elämän. Onneksi olkoon!

 

["vakkari harmaana"]

Jos mahdollista, palaa kotiin ja yritä paikata mitä voit ja rakentaa liittosi uudelleen.

Ihan aikuisten oikeasti. Minä tiedän mistä puhun.

 

[ap.]

tuntuu, että tapan aviomieheni tällä. Hän on sairas surusta.. Tässä uudessa miehessä on vähän kaikkea epämääräistä mutta kun ne tunteet!! Vanha nainen hunningolla..

 

[Kärppänä heinälatoon]

Olet. Jos multa kysytään.

Muista, että alkuhuuma on alkuhuuma. Tuossa vaiheessa kaikki on tulista, johtuu ihan kemiallisesta reaktiosta, jota sun kroppa käy läpi. Valitettavasti se on ohi 18 kuukaudessa. Jos sen jälkeen on vielä tuollaisia tunteita tai minkään muunkaanlaisia, kutsu sitä sitten rakkaudeksi.

Ja arvaa mitä. Se arki on arkea sen uudenkin kanssa, mutta kuvailemasi miehen kanssa ei ehkä ihan niin kivaa kuin sen oman, tutun, turvallisen...

 

[Kotona Kirves Kädessä]

[QUOTE="Maria Magdalena";24311699]
Ongelmana on myöskin alkoholi. Hän on työtön _tällä_ hetkellä ja juo aika paljon olutta, sekä on ikävä tapa tiirailla muita naisia. Siksikään en vielä tiedä uskallanko heittäytyä! Ehkä jos hän saisi töitä ja elämän järjestykseen? Pitäisi ehdottomasti isompi kämppäkin ja puhua siisteydestä ja ruuasta. Olen tottunut hyvin erilaiseen arkeen kotona.
[/QUOTE]

Kuulostaa niin ihananalle miehelle! Totta mooses jätät sen tylsän ukkos, joka ihan huomioi sua, tollasen kultakimpaleen takia. Onhan se paljon jännempää odotella, että koska äijä kotiutuu kapakista, kotiutuuko ollenkaan, ja sitten ainakin tiedät, että teidän välillä on sitä TODELLISTA rakkautta, kun se ensimmäisen kerran kännissä hakkaa sut. Mutta eihän se mitään, kun sun rakkaus pystyy korjaamaan tuollaiset pienet viat.

Joten mitä sä nainen enää mietit, nyt äkkiä vaihtopikkarit mukaan, ja mars auvoiseen, ja JÄNNITTÄVÄÄN elämään tän uuden rentun kanssa, mä toivotan sulle/teille koko sydämestäni ONNEA! Kyllä se tosi rakkaus vaan aina löytyy.

 

[vierass]

Minä olen sitä mieltä, että lähde. Opi itse omien virheidesi kautta. Se ei hyödytä yhtään mitään, että me muut neuvotaan sua palaamaan, sinä palaat ja vuosikausia mietit, että "mitä jos"... Mun kaveri on nyt 10 vuotta miettinyt tuota "mitä jos"... Mun mielestä ois parempi, että lähtis vaan ja sais todeta itse, että huonosti kävi.

 

[Data]

Et sinä saa uutta miestä muuttumaan. Vahinko on kuitenkin suurimmaksi osaksi jo tapahtunut, joten jos pidät uutta parempana ilman muuttamista, niin vaihda pois. Nykyinen miehesi haluaa sinut nyt takaisin, mutta luulen että hän rakastaa sitä mitä luuli sinun olevan ja mitä hän luuli teidän välillänne olevan. Ette pysty ikinä palaamaan entiseen, mutta saattaisitte pystyä korjaamaan parisuhteenne jos olisit täysillä sitä mieltä että haluaisit. En kuitenkaan usko että suhde uuden miehen kanssa tulee kestämään. Se renttumaisuus johon rakastuit ei toimi yleensä arjessa.

 

["trolli"]

mä luulin että näin tyhmät naiset on vaan urbaanilegendaa. ja ikääkin on sen verran ettei teinitytön sinisilmäisyys mene läpi. siis tyhmä vanha nainen. harmi miehellesi ja lapsillesi.

 

[Data]

tuntuu, että tapan aviomieheni tällä. Hän on sairas surusta.. Tässä uudessa miehessä on vähän kaikkea epämääräistä mutta kun ne tunteet!! Vanha nainen hunningolla..

Hän tulee selviämään, jos saa pitää lapset. Uskoisin hänen löytävän uuden muutaman vuoden kuluessa, kunhan saa itsensä kasaan.

 

[Vieras2]

Jos on alkoholiongelma tuolla uudella niin ei kannata mitään oikeaa suhdetta ajatellakaan sen kanssa, ei se onnistu. Oletteko ajatelleet mennä johonkin parisuhdeterapiaan aviomiehesi kanssa? Jos ei vanha liitto jatku niin muuta tosiaan yksin, mieti rauhassa mitä teet.

 

[*pyrskähdys*]

Voi jeesus kristus sentään, tän on pakko referaatti jostain r- kipsan Harlekiinikirjan juonikuviosta.

Ei KUKAAN 44- vuotias nainen voi olla noin debiili.

 

["..."]

Olen paljon sinusta nuorempi, mutta väliäkös sillä. Minulle tapahtui melkein samanlailla. En vaan sänkyyn asti mennyt, mutta rakastuin toiseen mieheen, renttuun kuten sinäkin.
Mietin monta monituista kuukautta, heittääkkö hukkaan kaikki ihanat vuodet mieheni ja lasteni isän kanssa, joka todellakin ihana ja kaikinpuolin melkein täydellinen. Tietenkin se alkuhuuma
on mennyt ohi jo vuosikausia sitten, eikä tule niitä vatsankäänteitä kun mieheni näen

Mutta.
Vaikka olin todella rakastunut tuohon toiseen mieheen, siihen ihanaan lirkuttelijaan joka varmasti rakasti myös minua mutta en usko että olisi pysynyt uskollisena, vaikka siltikin uskoin että voisin
hänestä "kouluttaa" hyvän miehen itselleni... oli omat hömpötykset pakko lopettaa.
Pakko ajatella lapsia, ja onko se ruoho vihreämpää siellä toisella puolen??!
Minulla on niin mahtava mies olemassa muutenkin, että hänenlaistaan en varmaan koskaan mistään löytäisi.

Joten sanon tämän sinulle. Vaikka kuinka kipeää tekee, niin unohda.

 

["lissukka"]

Jos mä olisin sinä, tekisin näin: muutan omaan kämppään ja otan etäisyyttä molempiin miehiin. Annan aikaa pojilleni ja kokoan itseni. Huumassa en saisi järjen ääntä kuuluville, enkä täysin ymmärrä lopullisia seurauksia valinnoista, joihin saattaisin päätyä siinä rakastumisen huumassa.

Se mitä täysin yksin asuminen parista kuukaudesta alkaen näyttää ohjaisi valintojani.

Et kaipaa haukkumisia, mutta olet aika sika. Ensin ero, sitten vasta uusi. Tällä tavalla rikot kaiken kauniin elämässäsi.

 

[ansarikukka]

Alkuhuuma on, no alkuhuuma. Varmasti se osa, mitä jokainen välillä kaipaa ja sen olet nyt saanut. Se ei tule jatkumaan ja sanoisin vielä, että tuossa on ennemmin kyseessä seksihuuma, etenkin kun sanot rakastuneesi yhdessä illassa.

42-vuotias työtön, alkoholisoitunut sinkkumies tuskin muuttuu etkä sinä voi häntä muuttaa. Pyydä miehesi takaisin tai aloita uusi elämä yksin - ei tuollaisen rökäleen kanssa.

 

[vicy]

tuntuu, että tapan aviomieheni tällä. Hän on sairas surusta.. Tässä uudessa miehessä on vähän kaikkea epämääräistä mutta kun ne tunteet!! Vanha nainen hunningolla..

unohdat nyt ne tunteet ja menet järjellä! Ei tuosta uudesta "miehestä" seuraa sulle, miehellesi tai lapsillesi mitään hyvää ainakaan!
Jätä tämä "renttu" ja sitten mietit mihin suuntaan elämäsi haluat viedä eli haluatko jatkaa vanhan miehesi kanssa vai yksin?

 

[sikinsokin]

No onkos sulla ja ihastuksella muuta yhteistä kun huumaava seksi? Ymmärtäisin pähkäilysi jos olisit sinkku, mut miksi haluaisit hajottaa perheen ja pitkän suhteen? Mitäpä sitten jos/kun uusi mies etsisi uutta seuraa ja sinulle ei jäisi kuin luu käteen ja tuskin lapsetkaan tuollaisen jälkeen olisivat kovin luottavaisia sinun suhteen...Kannattaako vielä notkua siellä kämpässä vai mennä kotiin ja puhua asiat siten kuten ajattelet ja annat aviomiehesi tehdä ratkaisun, asutteko ja jatkatteko yhdessä vai ette? Että mietipä vielä....

 

["sasa"]

Voi jeesus kristus sentään, tän on pakko referaatti jostain r- kipsan Harlekiinikirjan juonikuviosta.

Ei KUKAAN 44- vuotias nainen voi olla noin debiili.

Ei voikaan. Tämä on hieman normaalia paremmin rakennettu trollipeikko. Mutta vain hieman...

 

[Ultramariini]

Mitä mieltä miehesi on asiasta, olisiko hän vielä valmis jatkamaan?
Uskotko todella tämän uuden ihmisen ja sinun välillä kytevän roihun olevan rakkautta, vaiko kuitenkin huumaa, himoa ja hekumaa. Hullaantumista siihen, että tämä "renttu " edustaa, jotain ihan erilaista kuin miehesi. Kielletyn hedelmän viehätystä? Arjen alle hautautuneen elämän elävöittämistä? Oletko varma, että rakastat tätä renttua, vai voisiko kyse olla vaan huumantumisesta ja hullaantumisesta, häneen ja kenties siihen, millaiseksi hän saa sinut itsesi tuntemaan. Uuden ihmisen seuraan on toisaalta niin helppo heittäytyä,päästää irti arjen hautaama minä villeine puolineen.. heittäytyä, kun toinen ei voi samalla lailla vaatia tai tarvita mitään, koska et ole hänelle äiti tai vaimo.

Onko se sellainen suhde, jonka varaan voisit rakentaa.. vaikket nyt ehkä kaipaisikaan tuttuutta ja turvallisuutta.. ehkä joskus vielä kaipaisit. Onko se sellainen suhde, jonka vuoksi kannattaisi riskeerta kaikki se, jota sinulla nyt on. Nyt jo tapahtunutta ei toki saa tekemättömäksi ja varmaan suhde mieheesi on pahasti säröillä, mutta voisi kenties vielä eheytyä..
Mutta jos päätät lähteä, ei varmaan sitten enää..

( provo tai ei, tälläisiä asioita tapahtuu.. aika monellekin. Mutta aika harva niistä tarinoista, joissa syöksytään intohimoisesti jonkun matkaan päättyy onnellisesti. )

 

[-R]

En lukenu välikommentteja... Mutta luin vaan, että pitäs rentun mennä töihin ja vähentää juomista ja siisteydestäkin pitäisi puhua... HOH... eikö sulla ole jo sellanen sinua rakastava mies kotona, vai tiiraako hänki naisia ??