Olemmeko ainoat vanhemmat, jotka tahtovat hoitaa lapsensa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Löytyykö muita?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minä olen luullut että "haluan hoitaa lapseni itse" kertoo, että haluan tarjota lapselleni kotihoidon tarhan/pph:n sijaan mahdollisimman pitkään. Enpäs ole ikinä ajatellut, että tuo voisi tarkoittaa halua sulkea lapsi johonkin kultaiseen häkkiin. Kyllä minun mielestäni välittävät sukulaiset ja kummit ovat vain rikkaus ja tuovat lisävirikkeitä, joita tarvitsevat sekä lapsi itse että vanhemmat (ainakin se kotona oleva).
 
  • Tykkää
Reactions: Micosa
[QUOTE="xXx";24596701]No, tässähän jo kävi ilmi että ap taitaa olla hieman katkera ihminen.
Vai pystytkö käsittämään että "normaalien" isovanhempien päästäminen lapsen elämään ei ole lapselle haitaksi?[/QUOTE]


Ahaa, mutta kun minä en ole katkera, eikä miehenikään. Hän ei edes koskaan mollaa vanhempiaan ja se on minusta hieno ele ja mieheni on hieno mies :). - Eivätköhän kaikki ihmiset ole keskimäärin ihan normaaleja. Minua vain on pitkään ihmetyttänyt palstan jatkuva vonkuminen *puuttuvista isovanhemmista*, mikä tarkoittaa sitä, että he haluaisivat kiven kovaa tunkea omat lapsensa vieraille hoitoon.

Me haluamme olla lapsemme vanhemmat. Tottakai hän tuntee tuhansia muita ihmisiä, mutta me, juuri me, jotka olemme lapsemme vanhempia, todella haluamme olla lapsemme vanhemmat. :)

Tämä on suomalaisten mielestä epänormaalia.
 
Ahaa, mutta kun minä en ole katkera, eikä miehenikään. Hän ei edes koskaan mollaa vanhempiaan ja se on minusta hieno ele ja mieheni on hieno mies :). - Eivätköhän kaikki ihmiset ole keskimäärin ihan normaaleja. Minua vain on pitkään ihmetyttänyt palstan jatkuva vonkuminen *puuttuvista isovanhemmista*, mikä tarkoittaa sitä, että he haluaisivat kiven kovaa tunkea omat lapsensa vieraille hoitoon.

Me haluamme olla lapsemme vanhemmat. Tottakai hän tuntee tuhansia muita ihmisiä, mutta me, juuri me, jotka olemme lapsemme vanhempia, todella haluamme olla lapsemme vanhemmat. :)

Tämä on suomalaisten mielestä epänormaalia.

No musta on hieman epänormaalia tuomita muut ilmeisesti siitä että sattuvat omaamaan normaalia turvaverkkoa tai edes haluamaan sellaista. Että he ei sitten haluaisi olla vanhempia omalle lapselleen, vaan ihan kehtaavat "hoidattaa" lapsiaan silloin tällöin mummun hellässä huomassa. Että se on jotenkin vanhemmuudesta pois, jos lapsen elämässä on muitakin turvallisia aikuisia kuin vanhemmat.
 
Ahaa, mutta kun minä en ole katkera, eikä miehenikään. Hän ei edes koskaan mollaa vanhempiaan ja se on minusta hieno ele ja mieheni on hieno mies :). - Eivätköhän kaikki ihmiset ole keskimäärin ihan normaaleja. Minua vain on pitkään ihmetyttänyt palstan jatkuva vonkuminen *puuttuvista isovanhemmista*, mikä tarkoittaa sitä, että he haluaisivat kiven kovaa tunkea omat lapsensa vieraille hoitoon.

Me haluamme olla lapsemme vanhemmat. Tottakai hän tuntee tuhansia muita ihmisiä, mutta me, juuri me, jotka olemme lapsemme vanhempia, todella haluamme olla lapsemme vanhemmat. :)

Tämä on suomalaisten mielestä epänormaalia.

Mä en oo ennen tajunnutkaan et läheinen suhde isovanhempiin poistaa tai ainakin vähentää vanhemmuutta. Näinkö se tosiaan sun mielestä on? Et ole enää vanhempi jos lapsi on tekemisissä isovanhemman kanssa ilman sun valvontaa?
 
Millä tavalla isovanhempien läsnäolo lapsen elämässä on vanhemmuudesta pois? Meillä isovanhemmat luetaan kuuluvaksi perheeseen, eivätkä siis todellakaan ole mitään "vieraita", joille lasta tungetaan hoitoon. Mun mielestä on vain ja ainoastaan lapsen etu, jos lähipiiriin kuuluu muitakin läheisiä ja tärkeitä aikuisia kuin vanhemmat, lapsella kun ei voi olla liikaa rakastavia ihmisiä ympärillään. Olen monesti ajatellut, miten onnekkaita lapsemme ovat, kun heillä on elämässään heitä rakastavat isovanhemmat ja vielä osa isoisovanhemmistakin, jotka haluavat omasta tahdostaan viettää aikaa lastemme kanssa.
 
Mietin otsikon kysymystä.
Ette ole ainoat jotka Itse haluaa hoitaa Oman lapsen.
Useimmat taitaisivat haluta. (Tunnustan, että puhtaasti omien halujeni pohjalta kuuluisin siihen joukkoon.)
Mutta silti ne useimmat rakastavat lastaan kylliksi, jotta eivät halua olla Ainoita läheisiä aikuisia lapsensa elämässä...
Rakkaudettomia vanhempia lopulta aika vähän (Jos kohta jokainen on liikaa.)
 
Kyllä - kun pienistä lapsista puhutaan. En ole yhdestäkään lapsesta ollut vauvaiässä erossa montaakaan tuntia ja ikävä on ehtinyt tulla jo pakollisten lääkäri tms käyntien aikana. En myöskään ole kokenut tarvetta laittaa pieniä lapsia yökylään.

Sen sijaan meillä kyllä kerhoillaan ja tavataan muita ihmisiä, aikuisia ja sukulaisia - vanhempien seurassa. Isompina ja kouluikäisinä, kun lapsilta alkaa tulla omaa halua kyläillä yökylässä muuallakin kuin kotona, saavat toki mennä. Annan lasteni itsenäistyä irti vanhemmista lapsentahtisesti.

Mitä parisuhteen hoitamiseen tulee, niin en koe että parisuhdetta pitää hoitaa vaikkapa vauvavuoden aikana viikon lemmenlomalla. Sen sijaan voi joka päivä huomioida toista keskellä arkea ja aina on kahdenkeskistä aikaa, kun lapset nukkuvat. Vaikka joka ikinen ilta on aikaa hoitaa sitä suhdetta. Ei lasten tarvitse olla silloin pois kotoa.
 
Ahaa, mutta kun minä en ole katkera, eikä miehenikään. Hän ei edes koskaan mollaa vanhempiaan ja se on minusta hieno ele ja mieheni on hieno mies :). - Eivätköhän kaikki ihmiset ole keskimäärin ihan normaaleja. Minua vain on pitkään ihmetyttänyt palstan jatkuva vonkuminen *puuttuvista isovanhemmista*, mikä tarkoittaa sitä, että he haluaisivat kiven kovaa tunkea omat lapsensa vieraille hoitoon.

Me haluamme olla lapsemme vanhemmat. Tottakai hän tuntee tuhansia muita ihmisiä, mutta me, juuri me, jotka olemme lapsemme vanhempia, todella haluamme olla lapsemme vanhemmat. :)

Tämä on suomalaisten mielestä epänormaalia.

Minä taas ulkomailla asuvana epäilen, että vain joku Suomessa voi ajatella, että isovanhemmat ovat VIERAITA... :O

Ymmärrän kyllä, että lapsuudessa kaltoin kohdeltu, ongelmaperheestä kotoisin oleva ihminen ei halua altistaa omia lapsiaan samoille kokemuksille isovanhempien kanssa, mutta jos isovanhemmat ovat normaaleita ja kohtelevat lasta hyvin, on heillä käytännössä kaikissa maailman kulttuureissa jonkilainen rooli, Suomessa ehkä muita euroopan maita pienempi, mutta siltikin sen verran iso, että voi silloin tällöin hoitoon antaa.

Enkä minäkään ole lapsiani yökylään lykkäämässä, koska isovanhemmat ovat niin vanhoja/sairaita, etteivät ehkä jaksaisi pidempiä jaksoja, mutta jos jaksaisivat, antaisin mielelläni pidemmäksikin kuin pariksi tunniksi, niin kuin nyt.
 
Läheiset isovanhemmat eivät ole "vieraita" ihmisiä. Mutta sitähän sinä ap et taida tajuta kun sinulla ei niitä läheisiä isovanhempia lastesi elämässä ole. Olen myös ihan yhtä paljon lasteni vanhempi hoidin minä ne lapseni 24/7 tai oli ne lapset siellä isovanhemmilla, tai ihan vaikka naapurilla, hoidossa pari tuntia viikossa. Se että lapset ovat silloin tällöin ulkopuolisella hoidossa ei millään tavalla vähennä sitä vanhemmuuden määrää tai vastuun määrää. Ihan ihmeellisiä ajatuksia päässäsi kyllä pyörii ap. Mutta luulen, että se johtuu ihan siitä, että teiltä puuttuu se läheinen tukiverkosto.
 
Jos siis äitini tulee hakemaan mummolaan lapsiani, jotka riemusta kiljuen sinne lähtevät, niin minä en tahdo olla lasteni vanhempi mikäli annan lapset mummonsa mukaan?? Oliskin varmaan kaikkien etu, jos kieltäisin lapsia lähtemästä. Tai jos tunkisin itseni väkisin mukaan vain siksi, että koska olen lapsia hankkinut niin minun pitää jokaikinen hetki heidän kanssaan viettää, vaikkei siinä olis mitään järkeäkään. Kyllä lasten pitää saada olla isovanhempien/kummien/muiden tärkeiden aikuisten kanssa ihan itsekseenkin, ilman, että siinä on koko ajan äiti tai isä läsnäolollaan häiritsemässä vapaata kanssakäymistä.
 
Muuten, kun lapsi oli vauva, kutsuin isovanhempia kylään. En nyt tässä kerro, miten omat vanhempani tekivät, mutta anoppi kyllä tuli ja oli pari tuntia. Hän ei koskettanut lasta eikä tehnyt elettäkään, joka olisi osoittanut kiinnostusta vauvaa kohtaan. Kyllä hän katsoi vauvan vartalon, kun vaipan vaihdoin, mutta oli se hyvin väkinäistä tuo *kanssakäyminen*.
 
Mulle tulee ap noista sun kirjoituksista se olo, että koska sulla ei tunnu olevan ketään tarpeeksi luotettavaa läheistä, jolle voisit lapsesi hoitoon jättää, niin käännät sen niinpäin, että vain ne ovat loistavia vanhempia, jotka hoitavat lapsensa 100%sti itse. Koska jos sulla olis sellaisia ihania läheisiä, niin et säkään taatusti kieltäisi lapseltasi yhteistä aikaa heidän kanssaan - siis ihan ilman sinua tai miestäsi.
 
Meillä ei ole lapsia tehty vanhempien hoidettaviksi objekteiksi, joista pitää repiä se luvattu hoitamisen ilo irti kaikilta sekunneilta. Saimme lapsia tähän maailmaan, olemaan omia itsejään. Emme me heitä omista tai heillä leiki, tyyliin "ei saa koskea, se on mun ja en aio jakaa".
 
Mulle tulee ap noista sun kirjoituksista se olo, että koska sulla ei tunnu olevan ketään tarpeeksi luotettavaa läheistä, jolle voisit lapsesi hoitoon jättää, niin käännät sen niinpäin, että vain ne ovat loistavia vanhempia, jotka hoitavat lapsensa 100%sti itse. Koska jos sulla olis sellaisia ihania läheisiä, niin et säkään taatusti kieltäisi lapseltasi yhteistä aikaa heidän kanssaan - siis ihan ilman sinua tai miestäsi.

Niinpä. Kyse onkin enää siitä, uskotteko minun osaavan arvioida millaisia lähisukulaisemme ovat/olivat.

Mutta siitä mä en ota sanaakaan pois, että lapsi tarvitsee vanhempansa.

Minä en ole sanonut itseäni loistavaksi. Miksi valehtelisin, koska tiedän, mikä olen. Mieheni on kyllä etevä, mutta tämähän on aivan subjektiivinen arvio.

Se, mikä meissä vanhempina on loistavaa, on, että kaikesta huolimatta me vain hoidamme oman lapsemme, aina. Meidän lapsemme voi luottaa meihin, ottaen huomioon, että kukaan ei voi ennustaa tulevaisuuttaan sekunninkaan vertaa.
 
No ette. Meillä tosin siihen lasten hoitoon kuuluu myös pyrkimys tuoda sen lapsen elämään myös muita ihmissuhteita kuin vanhempansa. Jotka voi olla sille voimavara semmoisissa tilanteissa kuin vaikka että murkkuiässä menee sukset ristiin äidin kanssa, on sitten vaikka täti kelle jutella...tai mistäs sitä tietää vaikka meidät menettäisi jossakin onnettomuudessa, tai mitä vaan. Sanoit itsekin että tulevaisuutta ei voi ennustaa.

Uskon että kovasti rakastatte lastanne/lapsianne. Rakkaussuhde ei kuitenkaan ole omistussuhde, eikä sen suuruutta mitata omimisen määrällä. Tunnistan kyllä sen tarpeen pitää lapsi siinä ihan lähellä, ihan kyljessä, nyt ja hamaan maailmanloppuun...mutta se on minun tarpeeni eikä lapsen. Siksi rohkaisen: mene, elä, lennä.
 
[QUOTE="outo";24597046]Mutta luulen, että se johtuu ihan siitä, että teiltä puuttuu se läheinen tukiverkosto.[/QUOTE]

Kyllä apua aina saa, siitä ei ole kysymys. Me vain emme tarvitse arkeen hoitotyön teettämistä ilmaiseksi isovanhemmilla. :)
 
[QUOTE="vieras";24598017]Onko teillä hyvät säästöt vai elättekö yhteiskunnan rahoilla kun ette käy töissäkään vaan olette lapsen kanssa 24/7?[/QUOTE]

Kyllä, olin kotihoidon tuella lapsen ekat 3 v.
 

Yhteistyössä