G
ghk
Vieras
Jos pysytte yhdessä niin toivottavasti selvitätte lapsenkasvatukseen liittyvät ongelmanne, koska jos saatte omia lapsia, niin törmäätte samoihin ongelmiin ja sitten ne vasta isoilta tuntuvatkin.
A
"akka"
Vieras
Uusperhe-elämä on todella rankkaa kun on monenlaiset mukulat ja monenlaiset vanhemmat,sanon kokemuksesta.Pikkumukulan saa vielä kieryydellä tottelemaan mutta yritäppä sitä murkkuikäisille.
Onneksi ei ole enää kovin montaa vuotta siihen kun meilläkin kaikki on täysi-ikäisiä.
Pahimmassa tapauksessa ap.llä on edessä 15 vuoden tappelu.Kannattaa siis harkita tarkkaan hyppääkö siihen leikkiin mukaan kun pakko ei ole.
Onneksi ei ole enää kovin montaa vuotta siihen kun meilläkin kaikki on täysi-ikäisiä.
Pahimmassa tapauksessa ap.llä on edessä 15 vuoden tappelu.Kannattaa siis harkita tarkkaan hyppääkö siihen leikkiin mukaan kun pakko ei ole.
K
"ktm"
Vieras
On ihan ymmärrettävää, että isä lohduttaa itkevää lastaan. Vaikka itku ois kiukuttelusta tms, niin lohduttamalla näyttää, että lapsi on silti rakas. Periksi ei silti kannata antaa säännöistä, mutta raakaa se on tuo ap:n tapa, ettei kiinnitetä mitään huomiota itkevään lapseen! Ei hyvä.
Ja, kuten monet ovat sanoneet, älä syö karkkia lapsen nähden, jos lapsi ei sitä saa. Ei myöskään saa pakottaa lasta syömään lautasta tyhjäksi, siitä tulee vain paineita ja inhoa ruokailutilanteita kohtaan.
Ja, kuten monet ovat sanoneet, älä syö karkkia lapsen nähden, jos lapsi ei sitä saa. Ei myöskään saa pakottaa lasta syömään lautasta tyhjäksi, siitä tulee vain paineita ja inhoa ruokailutilanteita kohtaan.
Lapsi ihan normaali ikäisensä varmaan ja a.p. ihan okei varmaankin. Tuo kyllä vähän tuntuu oudolta, että noin tiiviisti isä ja ex pitää yhteyttä.
Mä en tuollaista oikein kestäisi enkä toisaalta vaatisi omalta exältä. Siis tarkoitan, että jos on erottu niin on.
Ja kokemuksesta voin sanoa, että silti voi hoitaa yhdessä lasten asioita. Sillätavalla sovittujen raamien sisällä.
Mä en tuollaista oikein kestäisi enkä toisaalta vaatisi omalta exältä. Siis tarkoitan, että jos on erottu niin on.
Ja kokemuksesta voin sanoa, että silti voi hoitaa yhdessä lasten asioita. Sillätavalla sovittujen raamien sisällä.
T
"tiitu"
Vieras
-karkkeja meillä syödään lauantaisin ruokailun jälkeen.Joskus ostan vain itselleni karkkeja ja syön niitä kun lapset nukkuu.
-Lapset syö minkä syö,säännölliset ruokailuajat kuitenkin on:aamupala,lounas,välipala,päivällinen ja iltapala.
-nukkumaan muksut menee klo 21.
Sinun tilanteessa juttelisin miehen kanssa siitä,että hän lähtee heti hakemaa esim. eksää kaupungilta kun vaan soittaa..
-Lapset syö minkä syö,säännölliset ruokailuajat kuitenkin on:aamupala,lounas,välipala,päivällinen ja iltapala.
-nukkumaan muksut menee klo 21.
Sinun tilanteessa juttelisin miehen kanssa siitä,että hän lähtee heti hakemaa esim. eksää kaupungilta kun vaan soittaa..
V
"vieras"
Vieras
[QUOTE="vieras";24714672]Kuulostat ap todella keskenkasvuiselta.[/QUOTE]
Niinhän ap onkin! Harva 20v. on kypsä. Se kasvu jatkuu aina, mutta selvästikään ei ole vielä ap:n omien lasten aika. Äitipuolen asemaan asettuminen on vielä vaikeampaa kuin kasvaa äitiyteen oman lapsen mukana. JOS ap päättäisi valita tämän miehen vakinaiseksi kumppanikseen, samalla hän valitsee myös olevansa äitpuoli. Halusi hän sitä tai ei. Siksi on paikallaan miettiä suhteen jatkuvuutta.
Niinhän ap onkin! Harva 20v. on kypsä. Se kasvu jatkuu aina, mutta selvästikään ei ole vielä ap:n omien lasten aika. Äitipuolen asemaan asettuminen on vielä vaikeampaa kuin kasvaa äitiyteen oman lapsen mukana. JOS ap päättäisi valita tämän miehen vakinaiseksi kumppanikseen, samalla hän valitsee myös olevansa äitpuoli. Halusi hän sitä tai ei. Siksi on paikallaan miettiä suhteen jatkuvuutta.
V
"vieras"
Vieras
Kuvaavaa on, että ap puhuu poikaystävästä eikä miesystävästä. Olen sen verran vanha, että minulle tuli ensimmäisenä mieleen ap:lla olevan jo teini-ikäinen tytär, joka on alkanut seurustella "lapsellisen" miehen kanssa. Se olisi jo kieltämättä vakava tilanne.
Noh, nyt ap itse onkin oikeastaan tämä teini. Tarvitaan vielä muutama vuosi kasvuaikaa.
Noh, nyt ap itse onkin oikeastaan tämä teini. Tarvitaan vielä muutama vuosi kasvuaikaa.
Ä
"äitix5"
Vieras
Mua on aina ärsyttäny kun nuoria äitejä mollataa (itse sain esikoisen 20-vuotiaana)
Noh, nyt ymmärrän taas vähän enenmmän, että miksi
Nuoria äitejä ei mollata VAAN lapsettomia jotka yrittää olla äitinä ja sortuvat itse olemaan yhtä lapsellinen kuin lapsikin.
LAPSI käyttäytyi ihan normisti. Vaikka sulla olis ollut mitä aikuisten herkkuja olit todella tyhmä ja lapselle julma kun aloit herkuttelee enen hänen syöntiään.
Vaikka kuinka tekis mieli vittuila lapselle ja näyttää että näin sitä saa herkkua kun syö ruokansa ei se ole oikein-
Tutustu lapsen varhaiskasvatukseen ja saat sieltä paljon tukea.
TODELLAKIn toivon että tämä on provo. Kohtelet lasta väärin etkä edes ymmärrä lapsen maailmasta mitään.
M
"minä"
Vieras
Ap:n ongelma on se. että hän ei pysty hyväksymään miehen lasta. Tosiasia on se, että vaikka lapsi olisi kuinka kiltti, se ei tule koskaan kelpaamaan ap:lle, koska ei ole oma.
Tottakai lapsi on miehelle se ykkönen, outoa olisi jos ei olisi niin. Et varmaan ap haluaisi sellaistakaan miestä, joka uuden naisen myötä hylkäisi vanhan lapsensa, koska tämä uusi nainen haluaa ydinperheen? Lapsion normaali uhmaikäinen, itselläni on samanikäinen eikä todellakaan syö aina lautasta tyhjäksi (eikä ole pakkokaan), on syönyt karkkia, mäkkärissä ja syö (hui!!) sokerijugurtteja ja vanukkaita. Jokapäivä tulee jostain asiasta vääntöä, mutta asioista keskustellaan (3v ei vielä kauhen hyvin ymmäärrä rangaistuksia, kun ap niitä olisi halunnut).
Todella törkeää on lähteä kesken lapsen syömisen ruokapöydästä pois syömään jotain sellaista, mitä lapselle ei anna. Miltä itsestäsi tuntuisi jos miehesi lähtisi kesken ruokailusi tylysti pois pöydästä ja jättäisi sinut sinne yksin syömään ja itse puputtaisi karkkia sohvalla??? Luultavasti ryntäisit sänkyyn itkemään yksin.
Et ole lapsen äiti, joten sinulla ei kasvatusvastuuta jos ette ole sellaisesta sopineet. Siksi sinun pitää noudattaa lapsen isän ja äidin määräämiä sääntöjä. Toki jos olette sinun kodissanne, voi siellä olla sinun sääntösi, mutta jos ne ovat ristiriidassa lapsen edun kanssa, en usko että lapsi isineen luonasi useinkaan vierailee. Voit toki ehdottaa jotain omasta mielestäsi hyviä kasvatusmalleja, mutta fakta on että et ole äiti. Et ole kasvattanut vielä yhtään lasta edes 3-vuotiaaksi. Kummasti ne parhaimmat kasvatusvinkit tuntuvat aina olevan niillä lapsettomilla.
Tottakai lapsi on miehelle se ykkönen, outoa olisi jos ei olisi niin. Et varmaan ap haluaisi sellaistakaan miestä, joka uuden naisen myötä hylkäisi vanhan lapsensa, koska tämä uusi nainen haluaa ydinperheen? Lapsion normaali uhmaikäinen, itselläni on samanikäinen eikä todellakaan syö aina lautasta tyhjäksi (eikä ole pakkokaan), on syönyt karkkia, mäkkärissä ja syö (hui!!) sokerijugurtteja ja vanukkaita. Jokapäivä tulee jostain asiasta vääntöä, mutta asioista keskustellaan (3v ei vielä kauhen hyvin ymmäärrä rangaistuksia, kun ap niitä olisi halunnut).
Todella törkeää on lähteä kesken lapsen syömisen ruokapöydästä pois syömään jotain sellaista, mitä lapselle ei anna. Miltä itsestäsi tuntuisi jos miehesi lähtisi kesken ruokailusi tylysti pois pöydästä ja jättäisi sinut sinne yksin syömään ja itse puputtaisi karkkia sohvalla??? Luultavasti ryntäisit sänkyyn itkemään yksin.
Et ole lapsen äiti, joten sinulla ei kasvatusvastuuta jos ette ole sellaisesta sopineet. Siksi sinun pitää noudattaa lapsen isän ja äidin määräämiä sääntöjä. Toki jos olette sinun kodissanne, voi siellä olla sinun sääntösi, mutta jos ne ovat ristiriidassa lapsen edun kanssa, en usko että lapsi isineen luonasi useinkaan vierailee. Voit toki ehdottaa jotain omasta mielestäsi hyviä kasvatusmalleja, mutta fakta on että et ole äiti. Et ole kasvattanut vielä yhtään lasta edes 3-vuotiaaksi. Kummasti ne parhaimmat kasvatusvinkit tuntuvat aina olevan niillä lapsettomilla.
H
"Hmmmmm"
Vieras
Onko asia varmasti noin, miten kerrot? Ettei kumminkin olisi niin, että lapsi on mustasukkaiselle mielellesi uhka? Ettei suurin ongelma olisi kuitenkin harrastamasi puukkohippa ja miehen eksälle tekstailu? Ja entä se musta silmä, jonka löit miehelle taannoin?
M
"minä"
Vieras
[QUOTE="Hmmmmm";24715059]Onko asia varmasti noin, miten kerrot? Ettei kumminkin olisi niin, että lapsi on mustasukkaiselle mielellesi uhka? Ettei suurin ongelma olisi kuitenkin harrastamasi puukkohippa ja miehen eksälle tekstailu? Ja entä se musta silmä, jonka löit miehelle taannoin?[/QUOTE]
Siis tunnetko ap:n??
Siis tunnetko ap:n??
N
"Neith"
Vieras
[QUOTE="ktm";24714734]On ihan ymmärrettävää, että isä lohduttaa itkevää lastaan. Vaikka itku ois kiukuttelusta tms, niin lohduttamalla näyttää, että lapsi on silti rakas. Periksi ei silti kannata antaa säännöistä, mutta raakaa se on tuo ap:n tapa, ettei kiinnitetä mitään huomiota itkevään lapseen! Ei hyvä.
Ja, kuten monet ovat sanoneet, älä syö karkkia lapsen nähden, jos lapsi ei sitä saa. Ei myöskään saa pakottaa lasta syömään lautasta tyhjäksi, siitä tulee vain paineita ja inhoa ruokailutilanteita kohtaan.[/QUOTE]
tähän mä esitän eriävän mielipiteeni.
toki itkevää lasta lohdutetaan, mutta kun kyse on uhma ulinasta niin kyllä se menee itekseen ohi ja varsinkaan silloin ei anneta periksi siinä asiassa, ei lapsi saa tottua siihen että kun vähän itkee niin jo saa tahtonsa läpi.
en mä suuremmin kiinnitä huomiota mun lapseen jos se uhmaraivarit saa, selitän kyllä rauhallisella äänellä miksi tilannne on tämä ja että siihen ei itku auta.
kun on rauhoittunut niin sitten halitellaan ja sovitaan asia.
ja tuo karkin syöminen, totta helvetissä ne jotka ovat jo syöneet saavat myös herkkuja. lapsi oppii ja olisi syytä muutenkin opettaa että herkut tulee vasta sen jälkeen kun on oikea ruoka syöty, ja jos ei sitä syö niin sitten ei tipu herkkuja. ja on myös turha kiukuta jos muut syö sitten ne herkut siinä edessä
kyllä 3v voi vaatia lautasen tyhjäksi syömistä, tuskin kukaan laittaa mitään aikuisen annosta siihen lautaselle? meillä lapsi joutuu syömään kaiken mitä on lautasella, on vain muutama ruoka-aine jota hänen ei tarvitse syödä. kaikkea pitää maistaa jne.
Ja, kuten monet ovat sanoneet, älä syö karkkia lapsen nähden, jos lapsi ei sitä saa. Ei myöskään saa pakottaa lasta syömään lautasta tyhjäksi, siitä tulee vain paineita ja inhoa ruokailutilanteita kohtaan.[/QUOTE]
tähän mä esitän eriävän mielipiteeni.
toki itkevää lasta lohdutetaan, mutta kun kyse on uhma ulinasta niin kyllä se menee itekseen ohi ja varsinkaan silloin ei anneta periksi siinä asiassa, ei lapsi saa tottua siihen että kun vähän itkee niin jo saa tahtonsa läpi.
en mä suuremmin kiinnitä huomiota mun lapseen jos se uhmaraivarit saa, selitän kyllä rauhallisella äänellä miksi tilannne on tämä ja että siihen ei itku auta.
kun on rauhoittunut niin sitten halitellaan ja sovitaan asia.
ja tuo karkin syöminen, totta helvetissä ne jotka ovat jo syöneet saavat myös herkkuja. lapsi oppii ja olisi syytä muutenkin opettaa että herkut tulee vasta sen jälkeen kun on oikea ruoka syöty, ja jos ei sitä syö niin sitten ei tipu herkkuja. ja on myös turha kiukuta jos muut syö sitten ne herkut siinä edessä
kyllä 3v voi vaatia lautasen tyhjäksi syömistä, tuskin kukaan laittaa mitään aikuisen annosta siihen lautaselle? meillä lapsi joutuu syömään kaiken mitä on lautasella, on vain muutama ruoka-aine jota hänen ei tarvitse syödä. kaikkea pitää maistaa jne.
V
"vieras"
Vieras
Suurinosa jotka on tätä mieltä että aapee tekee väärin , taitaa olla myös suurimmalla osalla näitä ulisioita joille annetaan periksi kaikki ja sitten ihmetellään.
Sympatiat aapeelle, tekstin mukaan olet tehnyt oikein sen mitä olet pystynyt, ainut että poikaystäväsi vetää maton altasi ja kumoaa sinun antamat kiellot lapselle. Joten ajankuluessa lapsi "itkee " sympatia itkua isälle kun ei aapeelta saa tahtoa läpi ja isä pelastaa tilanteen antamalla lapselle periksi jolloin lapsi tiedostaa että näin hän saa tahtonsa läpi.
Autoriteetti on hyvin pian menetetty näin lapseen kun toiselta vedetään se matto alta.
Sympatiat aapeelle, tekstin mukaan olet tehnyt oikein sen mitä olet pystynyt, ainut että poikaystäväsi vetää maton altasi ja kumoaa sinun antamat kiellot lapselle. Joten ajankuluessa lapsi "itkee " sympatia itkua isälle kun ei aapeelta saa tahtoa läpi ja isä pelastaa tilanteen antamalla lapselle periksi jolloin lapsi tiedostaa että näin hän saa tahtonsa läpi.
Autoriteetti on hyvin pian menetetty näin lapseen kun toiselta vedetään se matto alta.
Ä
"äitix5"
Vieras
kasvaustyllisi on behavioristinen ja jäänne 90luvulta.
nykyään pitää olla humanistinen tyyli<1
minusta AP:ta mollataan tässä turhaan, äiti ihmiset taas käy päälle kun hyeenat.
Pirjopetterillä ei ole selkeästi rajoja. Mutta niiden asettaminen selkeästi on ensin lapsen isän ja äidin tehtävä. Toki olet myös kasvattaja, mutta isän tulee ottaa ensin isompi rooli.
Perheestä: pakettiin kuuluu nyt mies ja lapsi. Lapsi on ja pysyy. Jos tahdon perheen ko miehen kanssa, hyväksy lapsen olemassaolo.
Mutta minusta isoin ongelma on se, että sinulla ja miehellä (eikä lapsen äidillä) ole selkeää linjaa miten lasta kasvatetaan.
Moni puuttuu tuohon karkki juttuun nyt. AP:lla ei ole lapsia, mistä hän voi tietää annetaanko lapselle karkkia tai mitään jne jne? Huoh.
Pirjopetterillä ei ole selkeästi rajoja. Mutta niiden asettaminen selkeästi on ensin lapsen isän ja äidin tehtävä. Toki olet myös kasvattaja, mutta isän tulee ottaa ensin isompi rooli.
Perheestä: pakettiin kuuluu nyt mies ja lapsi. Lapsi on ja pysyy. Jos tahdon perheen ko miehen kanssa, hyväksy lapsen olemassaolo.
Mutta minusta isoin ongelma on se, että sinulla ja miehellä (eikä lapsen äidillä) ole selkeää linjaa miten lasta kasvatetaan.
Moni puuttuu tuohon karkki juttuun nyt. AP:lla ei ole lapsia, mistä hän voi tietää annetaanko lapselle karkkia tai mitään jne jne? Huoh.
T
terveisiä näin on käynyt
Vieras
[QUOTE="vieras";24715244]Suurinosa jot
ka on tätä mieltä että aapee tekee väärin , taitaa olla myös suurimmalla osalla näitä ulisioita joille annetaan periksi kaikki ja sitten ihmetellään.
Sympatiat aapeelle, tekstin mukaan olet tehnyt oikein sen mitä olet pystynyt, ainut että poikaystäväsi vetää maton altasi ja kumoaa sinun antamat kiellot lapselle. Joten ajankuluessa lapsi "itkee " sympatia itkua isälle kun ei aapeelta saa tahtoa läpi ja isä pelastaa tilanteen antamalla lapselle periksi jolloin lapsi tiedostaa että näin hän saa tahtonsa läpi.
Autoriteetti on hyvin pian menetetty näin lapseen kun toiselta vedetään se matto alta.[/QUOTE]
Joo, kolmivuotias osaa jo manipuloinnin alkeet. Jos ei saa tahtoa tuolta läpi, ulisen niin että isi tulee antamaan kaiken.
Sitten semmonen juttu. Kyllä mä ihmettelen jos koko perhe odottaa kolmivuotiaan syömistä, että saa alkaa jälkkäriin tai poistua pöydästä. Aika ihmeellistä. Kauanko keskimäärin syötte? Tunti vai kaksi?
ka on tätä mieltä että aapee tekee väärin , taitaa olla myös suurimmalla osalla näitä ulisioita joille annetaan periksi kaikki ja sitten ihmetellään.
Sympatiat aapeelle, tekstin mukaan olet tehnyt oikein sen mitä olet pystynyt, ainut että poikaystäväsi vetää maton altasi ja kumoaa sinun antamat kiellot lapselle. Joten ajankuluessa lapsi "itkee " sympatia itkua isälle kun ei aapeelta saa tahtoa läpi ja isä pelastaa tilanteen antamalla lapselle periksi jolloin lapsi tiedostaa että näin hän saa tahtonsa läpi.
Autoriteetti on hyvin pian menetetty näin lapseen kun toiselta vedetään se matto alta.[/QUOTE]
Joo, kolmivuotias osaa jo manipuloinnin alkeet. Jos ei saa tahtoa tuolta läpi, ulisen niin että isi tulee antamaan kaiken.
Sitten semmonen juttu. Kyllä mä ihmettelen jos koko perhe odottaa kolmivuotiaan syömistä, että saa alkaa jälkkäriin tai poistua pöydästä. Aika ihmeellistä. Kauanko keskimäärin syötte? Tunti vai kaksi?
T
"tipitii"
Vieras
tsemppiä itse olen ollut 10v. samassa tilanteessa ja olen aikuinen ihminen 40v. Tulet Aina olemaan ikuinen kakkonen ja miehen mielestä oma lapsi on kaikki kaikessa ja vaikka saisitte yhteisiä lapsia niin se ei koskaan yllä miehen lapsen tasolle..paras juttu olikun meillä oli vieraita ja tämä miehen lapsi ei saanut kaikkea huomiota niin hämpä meni vessaan lukkojen taakse ja huusi mä tapan ittani ja kaikkee muutakin tällästä on ja meidän yhteiset pelisäännöt ei tietenkään koske miehen lasta kun se on niin täydellinen..pikkusiskoansa tönii ja liukumäessä pikkusisko tulee mustelmilla kotiin jaisosisko sanoo ettei mitään oo tapahtunut ja sisko ei uskalla kertoa nyt tämä miehen lapsi on 15v. ja laitta sähköpostia ,,jos tykkää pikkusiskosta enemmän ku musta niin en tule teille ..et tällästä helvettii meillä.....
S
sinnepäin
Vieras
Tottahan toki se ns. ydinperheen malli olisi varmaan miltei jokaiselle se "haaveissa" ollut tavoite, mutta aina niin ei vaan käy. Jos itselläni olisi kaksi vaihtoehtoa; mies, jolla on lapsia edellisen kumppanin kanssa vai mies, jonka kanssa minulla olisi vain yhteisiä lapsia, niin totta kai se vaaka kallistuisi vain niiden yhteisten lapsien kannalle. Mutta jos tilanne on se, että toisella on jo jälkikasvua, niin silloin se seurustelukumppani tulee ns. pakettina niiden lasten kanssa. Tälläisen ihmisen kanssa ET VOI edes haaveilla siitä ns. ydinperheestä. Ja huomioithan sen, että lapsi ei suinkaan tule teille hoitoon, vaan hän tulee isänsä (ja isän avovaimon) luokse.
Sinun on sopeuduttava ajatukseen, että lapseen liittyvät asiat menevät edellesi, ja näihin asioihin oleellisesti liittyy myös se lapsen äiti. Mahdollisesti tuleva lapsi on miehellesi varmasti yhtä rakas kuin edellinenkin, mutta olethan myös ottanut huomioon, että jos saatte miehen kanssa yhteisen lapsen, sijoituksesi miehesi "tärkeysjärjestyslistalla" alenee jälleen hieman? Onko todella niin, että miehesi ja lapsen äidin suhde menee sinun ja miehesi suhteen edelle, vai tuntuuko sinusta vain siltä? Itselleni tulee tunne kirjoitustasi lukiessani, että olet mustasukkainen ajasta, jonka miehesi jakaa muille, oli kyseessä sitten lapsi tai lapsen äiti. (viitaten kirjoituksesi alkuun; "olen mahdottoman rakastunut, teemme kaiken yhdessä, jos olemme päivääkään erossa...") Vaikea sanoa tähän mitään enempää, kun ei tiedä tarkemmin tilannetta, antaisitko hieman lisää esimerkkejä?
Kirjoituksestasi paistaa kaikinpuolin läpi se, että et ole juurikaan kiintynyt lapseen (tai "muksuun/kakaraan", kuten häntä kirjoituksesi loppupuolella nimität), vaan koet hänet lähinnä vain rasitteena. Tilanne on varmasti vaikea sinulle juurikin kuvailemiesi asioiden takia, mm. nukkumisajat, ruokailuasiat, kiroilu ym, jotka eroavat omasta ajatusmaailmastasi niin kovasti. Mutta ymmärräthän, että "syypää" sinua vaivaaviin asioihin ei ole se tällähetkellä uhmakautta läpi elävä pieni lapsi, vaan toisena pää-kasvattajana oleva miehesi? Asianne ovat ennenpitkää erittäin solmussa ja olosi todella kamala jos kasvatustapanne eroavat noinkin paljon toisistaan ettekä sovi yhteisiä pelisääntöjä miehesi kanssa. Ja varaudu siihin, että sinä, joka et ole lapsen vanhempi, olet se, joka kasvatusasioista päätettäessä joustaa enemmän. Jos et kykene sopeutumaan siihin, että lasta kasvatetaan mielestäsi väärin eikä miehesi jousta kasvatusperiaatteissaan tuumaakaan, niin täytyy kyllä sanoa suoraan, että en näe suhteellanne tulevaisuutta.
Korostan vielä sitä, että et voi ajatella olevasi pelkästään parisuhteessa mieheen, vaan olet suhteessa mieheen, jolla on lapsi. Tiedän omasta kokemuksesta, että tilanne on hankala (olen suhteessa miehen kanssa, jolla on kaksi ihanaa pientä lasta, itse olen lapseton, kasvatustapamme ja elämänkatsomuksemme eroavat miehen kanssa huomattavasti toisistaan), mutta jos on tahtoa ja sitä rakkautta riittää sen "varsinaisen" kumppanin lisäksi niille hänen jälkeläisilleenkin niin uskon, että homma voi kyllä onnistua. Paljon se vaatii, mutta paljon se myös antaa.
Sinun on sopeuduttava ajatukseen, että lapseen liittyvät asiat menevät edellesi, ja näihin asioihin oleellisesti liittyy myös se lapsen äiti. Mahdollisesti tuleva lapsi on miehellesi varmasti yhtä rakas kuin edellinenkin, mutta olethan myös ottanut huomioon, että jos saatte miehen kanssa yhteisen lapsen, sijoituksesi miehesi "tärkeysjärjestyslistalla" alenee jälleen hieman? Onko todella niin, että miehesi ja lapsen äidin suhde menee sinun ja miehesi suhteen edelle, vai tuntuuko sinusta vain siltä? Itselleni tulee tunne kirjoitustasi lukiessani, että olet mustasukkainen ajasta, jonka miehesi jakaa muille, oli kyseessä sitten lapsi tai lapsen äiti. (viitaten kirjoituksesi alkuun; "olen mahdottoman rakastunut, teemme kaiken yhdessä, jos olemme päivääkään erossa...") Vaikea sanoa tähän mitään enempää, kun ei tiedä tarkemmin tilannetta, antaisitko hieman lisää esimerkkejä?
Kirjoituksestasi paistaa kaikinpuolin läpi se, että et ole juurikaan kiintynyt lapseen (tai "muksuun/kakaraan", kuten häntä kirjoituksesi loppupuolella nimität), vaan koet hänet lähinnä vain rasitteena. Tilanne on varmasti vaikea sinulle juurikin kuvailemiesi asioiden takia, mm. nukkumisajat, ruokailuasiat, kiroilu ym, jotka eroavat omasta ajatusmaailmastasi niin kovasti. Mutta ymmärräthän, että "syypää" sinua vaivaaviin asioihin ei ole se tällähetkellä uhmakautta läpi elävä pieni lapsi, vaan toisena pää-kasvattajana oleva miehesi? Asianne ovat ennenpitkää erittäin solmussa ja olosi todella kamala jos kasvatustapanne eroavat noinkin paljon toisistaan ettekä sovi yhteisiä pelisääntöjä miehesi kanssa. Ja varaudu siihin, että sinä, joka et ole lapsen vanhempi, olet se, joka kasvatusasioista päätettäessä joustaa enemmän. Jos et kykene sopeutumaan siihin, että lasta kasvatetaan mielestäsi väärin eikä miehesi jousta kasvatusperiaatteissaan tuumaakaan, niin täytyy kyllä sanoa suoraan, että en näe suhteellanne tulevaisuutta.
Korostan vielä sitä, että et voi ajatella olevasi pelkästään parisuhteessa mieheen, vaan olet suhteessa mieheen, jolla on lapsi. Tiedän omasta kokemuksesta, että tilanne on hankala (olen suhteessa miehen kanssa, jolla on kaksi ihanaa pientä lasta, itse olen lapseton, kasvatustapamme ja elämänkatsomuksemme eroavat miehen kanssa huomattavasti toisistaan), mutta jos on tahtoa ja sitä rakkautta riittää sen "varsinaisen" kumppanin lisäksi niille hänen jälkeläisilleenkin niin uskon, että homma voi kyllä onnistua. Paljon se vaatii, mutta paljon se myös antaa.
Ä
"äitipuoli"
Vieras
Luin tämän ketjun ja on ihan pakko kirjoittaa...
Olen ollut äitipuoli nyt neljä vuotta, ja voin sanoa että kokemus on ollut fiilisten puolesta hurja vuoristorata. hieman päälle parikymppisenä tähän lähdin, miehellä yksi lapsi ennestään ja nyt on jo yksi yhteinenkin.
Olen käynyt läpi monenlaisia tunteita liittyen mustasukkaisuuteen, aluksi oli hankalaa hyväksyä lapsi saatikka se että miehen entinen on elämässämme. Oman kokemukseni perusteella sanon että äitipuolena oleminen voi herättää todella omituisia, noloja, naurettavia, katkeria, mustasukkaisia tunteita jotka voi tuntua uskomattoman vaikeilta. Hyväksyttäviä ja käsiteltäviä asioita on ollut paljon ja välillä luulin oikeasti sekoavani, enkä uskonut että hyvät ajat koittaa... Suuri kiitos kuuluu miehelleni joka on pysynyt vaikeina aikoina rinnallani kun olen kasvanut tähän "rooliini".
Tällä hetkellä voin sanoa etten olisi uskonut että tilanne kehittyy näin hyväksi. On vaadittu monet keskustelut, itkut ja hankalat olot, mutta voin sanoa että kyllä se vaan palkitsee kun uskaltaa antaa mahdollisuuden. Ja asenteella on uskomaton merkitys, vaikka aluksi olisikin hampaiden kiristelyä.
Meilläkin on vielä hankaluuksia,mutta ne tuntuu jo ihan normaaliperheen normaaleilta tilanteilta, mistä porskutetaan vain eteenpäin
Ja mitä tulee Ap:n tilanteeseen, voi olla että kaipaat vielä itsenäistä elämääsi liikaa kuuluaksesi osaksi lapsiperhettä. Mutta jos päätät jäädä, suosittelen että annat itsellesi mahdollisuuden läpi käydä kaikki tunteet. älä kuitenkaan pura lapseen, vaan keskustele miehesi kanssa.
Jos teette miehenne kanssa lapsia, tulee taas uudet läpi käytävät fiilikset kun tulet itsekin äidiksi. Oli ihanaa kun syntyi oma lapsi jota rakastaa eniten maailmassa, mutta samalla painin sen kanssa miten lapsi puolta kohtaan ei voinut tuntea samalla tavalla, ymmärrettävästi kun en ole hänen äitinsä. Mutta välittäminen kasvaa vuosi vuodelta, ja ihmisille puhun nykyään meidän lapsista
Järkevät ratkaisut omalle käyttäytymiselle löytää nopeasti, harmi vaan ettei tunteet seuraa niin pian perässä. Tsemppiä!
kuulisin mielellään muidenkin äitipuolien kokemuksia.
Olen ollut äitipuoli nyt neljä vuotta, ja voin sanoa että kokemus on ollut fiilisten puolesta hurja vuoristorata. hieman päälle parikymppisenä tähän lähdin, miehellä yksi lapsi ennestään ja nyt on jo yksi yhteinenkin.
Olen käynyt läpi monenlaisia tunteita liittyen mustasukkaisuuteen, aluksi oli hankalaa hyväksyä lapsi saatikka se että miehen entinen on elämässämme. Oman kokemukseni perusteella sanon että äitipuolena oleminen voi herättää todella omituisia, noloja, naurettavia, katkeria, mustasukkaisia tunteita jotka voi tuntua uskomattoman vaikeilta. Hyväksyttäviä ja käsiteltäviä asioita on ollut paljon ja välillä luulin oikeasti sekoavani, enkä uskonut että hyvät ajat koittaa... Suuri kiitos kuuluu miehelleni joka on pysynyt vaikeina aikoina rinnallani kun olen kasvanut tähän "rooliini".
Tällä hetkellä voin sanoa etten olisi uskonut että tilanne kehittyy näin hyväksi. On vaadittu monet keskustelut, itkut ja hankalat olot, mutta voin sanoa että kyllä se vaan palkitsee kun uskaltaa antaa mahdollisuuden. Ja asenteella on uskomaton merkitys, vaikka aluksi olisikin hampaiden kiristelyä.
Meilläkin on vielä hankaluuksia,mutta ne tuntuu jo ihan normaaliperheen normaaleilta tilanteilta, mistä porskutetaan vain eteenpäin
Ja mitä tulee Ap:n tilanteeseen, voi olla että kaipaat vielä itsenäistä elämääsi liikaa kuuluaksesi osaksi lapsiperhettä. Mutta jos päätät jäädä, suosittelen että annat itsellesi mahdollisuuden läpi käydä kaikki tunteet. älä kuitenkaan pura lapseen, vaan keskustele miehesi kanssa.
Jos teette miehenne kanssa lapsia, tulee taas uudet läpi käytävät fiilikset kun tulet itsekin äidiksi. Oli ihanaa kun syntyi oma lapsi jota rakastaa eniten maailmassa, mutta samalla painin sen kanssa miten lapsi puolta kohtaan ei voinut tuntea samalla tavalla, ymmärrettävästi kun en ole hänen äitinsä. Mutta välittäminen kasvaa vuosi vuodelta, ja ihmisille puhun nykyään meidän lapsista
Järkevät ratkaisut omalle käyttäytymiselle löytää nopeasti, harmi vaan ettei tunteet seuraa niin pian perässä. Tsemppiä!
kuulisin mielellään muidenkin äitipuolien kokemuksia.
M
mä ymmärrän
Vieras
Mä en hyväksyisi vierasta lasta noin nuorena ja jos mulla itselläni ei olisi vielä lapsia. Kyllä mä haluan olla ensin se tärkein miehelle jonkin aikaa ennen lapsia, enkä myöskään halua mitään "valmista pakettia" missään nimessä.
Ap, olet nuori ja sulla on elämä edessä, älä jää äitipuoleksi tuohon tilanteeseen, elämässä on paljon mielenkiintoisempiakin asioita olemassa kuin olla nuori äitipuoli vieraalle lapselle, tajuat sen myöhemmin. Moni arvostelee sun toimintaa ja epäkypsyyttä, mutta sä olet vasta 20v eikä sulla ole lapsia, joten mitä ihmettä sun pitäisi olla! Ihan kuin sun pitäisi huomioida ja kasvattaa tuota vierasta lasta kuin äiti.
Ei sun kuulukaan/tarvitsekaan tietää lapsista yhtään mitään, opit sitten jos joskus itse saat lapsia. Sinuna en tuhlaisi nuoruusvuosiani lapsiperheen arkeen äitipuolena hankalassa tilanteessa. Miehiä riittää tässä maailmassa ja ennen kaikkea sellaisia, joilla ei ole ennestään lasta riippakivenä, sellaisen kanssa on paras tilanne muodostaa suhde.
Ap, olet nuori ja sulla on elämä edessä, älä jää äitipuoleksi tuohon tilanteeseen, elämässä on paljon mielenkiintoisempiakin asioita olemassa kuin olla nuori äitipuoli vieraalle lapselle, tajuat sen myöhemmin. Moni arvostelee sun toimintaa ja epäkypsyyttä, mutta sä olet vasta 20v eikä sulla ole lapsia, joten mitä ihmettä sun pitäisi olla! Ihan kuin sun pitäisi huomioida ja kasvattaa tuota vierasta lasta kuin äiti.
Ei sun kuulukaan/tarvitsekaan tietää lapsista yhtään mitään, opit sitten jos joskus itse saat lapsia. Sinuna en tuhlaisi nuoruusvuosiani lapsiperheen arkeen äitipuolena hankalassa tilanteessa. Miehiä riittää tässä maailmassa ja ennen kaikkea sellaisia, joilla ei ole ennestään lasta riippakivenä, sellaisen kanssa on paras tilanne muodostaa suhde.
M
"mä"
Vieras
T
ttppii
Vieras
E
etääitipuoli:
Vieras
Mä tiedän miltä tuo tuntui.. Juuri sinun iässäsi.. Tosin olin vasta 17 vuotias! Miehellä oli pieni lapsi, jonka exä oli pillerit jättämällä tehnyt. Mies otti lapsesta vastuun ja me tapasimme silloin. Mies oli tosin silloin 24 vuotias.
Olin mustasukkainen, katkera etten saanut koskaan ydinperhettä. Olin katkera myös siitä, että sain tietää etten saisi omia lapsia (joka nyt raskausviikolla 30. tuntuu oudolta ajatukselta ja aikaakin tuosta on jo kulunut 7 vuotta) Olen vielä saman miehen kanssa yhdessä, olemme naimisissa ja elämämme on onnelista. Lapsi ei vienyt nuoruuttani, olemme matkustelleet, pyörineet baareissa ja juhlineet aivan tarpeeksi. Lapsi olikin meillä vain n. kerran kuussa, koska matkaa oli välillämme liian monta sataa kilometriä, joten ihan voi samaistua tilanteeseen.
Puhu miehesi kanssa AP! Selvitä onko kasvatussääntönne mahdollista hinata vähän paremmin yhteen? Lapsesta saat ihanaa seuraa kun hän vähän kasvaa. (kun tuo uhma loppuu!) Muistan koska olin lapsipuoleni vaipanvaihtaja ja nyt autan häntä läksyissä. En sano, että tilanne olisi helppo, minulla meni vuosia kasvaa siihen rooliin. Lapsen äidistä en pidä vieläkään, eikä minun ole pakko! Meillä on omat säännöt kotonamme, meillä ei kiroilla myöskään eikä puhuta kenellekkään loukkaavasti. En tiedä mitä muksu kotonaan tekee, mutta MEILLÄ säännöt on MEIDÄN sääntöjä.
Olin mustasukkainen, katkera etten saanut koskaan ydinperhettä. Olin katkera myös siitä, että sain tietää etten saisi omia lapsia (joka nyt raskausviikolla 30. tuntuu oudolta ajatukselta ja aikaakin tuosta on jo kulunut 7 vuotta) Olen vielä saman miehen kanssa yhdessä, olemme naimisissa ja elämämme on onnelista. Lapsi ei vienyt nuoruuttani, olemme matkustelleet, pyörineet baareissa ja juhlineet aivan tarpeeksi. Lapsi olikin meillä vain n. kerran kuussa, koska matkaa oli välillämme liian monta sataa kilometriä, joten ihan voi samaistua tilanteeseen.
Puhu miehesi kanssa AP! Selvitä onko kasvatussääntönne mahdollista hinata vähän paremmin yhteen? Lapsesta saat ihanaa seuraa kun hän vähän kasvaa. (kun tuo uhma loppuu!) Muistan koska olin lapsipuoleni vaipanvaihtaja ja nyt autan häntä läksyissä. En sano, että tilanne olisi helppo, minulla meni vuosia kasvaa siihen rooliin. Lapsen äidistä en pidä vieläkään, eikä minun ole pakko! Meillä on omat säännöt kotonamme, meillä ei kiroilla myöskään eikä puhuta kenellekkään loukkaavasti. En tiedä mitä muksu kotonaan tekee, mutta MEILLÄ säännöt on MEIDÄN sääntöjä.
V
"Vieras"
Vieras
Olet oikeassa minusta lähes kaikessa, karkin syömistä lapsen nähden en toki ymmärrä. Tosin jos olisit antanut ison karkin lapselle ja tämä olis meinannut tukehtua siihen niin silloin palstalaiset haukkuisivat sinua että miksi annoit ison karkin lapselle, huomaa että olet lapseton kun olet niin ajattelematon...
