Jos oman kropan kunto raskauden jälkeen häiritsee, niin miksi ette tee asialle jotain!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kyllästynyt"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="Lissu";25445079]Olisitko tehnyt saman, ellei olisi ollut pakko? Ellei perheen elanto olisi riippunut siitä?

Mä en olisi 6 viikkoa synnytyksestä psytynyt vielä mihinkään noista... pieleen mennyt sektio komplikaatioineen, toipuminen suht normaalikuntoon vei pari kuukautta.[/QUOTE]

Niin, no 6 viikkoa synnytyksestä on tosiaan aika vähän, mutta entäs kun siitä on jo vuosi tai yli ja silti muistuttaa valasta? Onko silloin enää tekosyitä, jos on ihan terve muuten?

Mua huvittaa ne 2-3-vuotiaiden vanhemmat, jotka valittaa repsahtamisestaan ja sitä kun ei aika riitä ja lapsi vie kaiken ajan, kun siinä vaiheessa sen lapsen voi todellakin jo jättää hoitoon, vaikka sinne lapsiparkkiin ja muutenkin se lapsi ei enää tarvitse tissiä jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja väärin;25445103:
Minäpä olen valvonut ihan tosissani ihan kuukausitolkulla. Tilanne oli aika samankaltainen, poika nukkui todella rikkonaisesti miltei kaksivuotiaaksi, kokonaisia öitä ei vaan ollut. Miehen kanssa jaettiin heräämisiä tasan, mutta kun lapsi heräili ihan jatkuvasti, niin molemmat oli kovilla.

Tästäkin huolimatta pidin kiinni siitä, että harrastan liikuntaa, enkä muumioidu sohvalle ja koneelle herkkujen kanssa, vaikka se helpompaa olisi ollutkin. Hommasin kotikuntoiluvälineitä (painot ja tangot ei tosiaan maksa paljon ja niillä saa tosi tehokkaan treenin tehtyä, ihan kuin salilla).

Pitää olla valmis tulemaan pois mukavuusalueelta. Jos tilanne on niin huono, että on aivan jäässä ja kävelevä zombie, niin silloin pitää toki jo hakea apua.

Eli olen kärsinyt väsymyksestä jatkuvasti heräilevän koliikkilapsen kanssa, mutta silti olen pitänyt itsestäni huolta, vaikka se ei aina ole helppoa ja mukavaa ollutkaan (kuka niin on edes väittänyt). Mut palkitsevaa se ainakin on, eikä tarvitse valittaa rumasta vartalosta, jaksaakin paremmin kun on lihasta kropassa.

Tässäkin varmaan on yksilökohtaisia eroja. Mulle ei kahden tunnin yöunet (kuukausikaupalla) vaan riitä, eikä siinä vaiheessa kyllä edes ajatellut alkaa nostella painoja jos oli puolen tunnin väli vaikka nukkua. Toisaalta eipä mua oma kroppa tuohon aikaan olisi voinut vähempää kiinnostaakaan... nyt taas eri mietteet, kun on oma henkinen vireystila normaali. :)
 
Joskus se vaan on niin vaikeaa että ajatuskin hengästyttää: paljon pieniä lapsia joita ei saa raahattua omalle lenkille mukaan (säännöllinen lapsenvahti tai mies vahtimassa tulee kalliiksi/sekoittaa arjen rytmin), rahat tiukilla, ei varaa kuntosaliin, ei tilaa crossarille. Jos otat lapset mukaan uimahalliin, lenkille, koti-jumppaan, niin aika kuluu mukavasti niitä vahtiessa/odottaessa/painonaolemisvuoro-riitelyä selvittämässä.

Onneksi en ole lihonut, nimittäin multa ei onnistuis!
 
No joillekin ihmisille riittää vähempi uni, oli lapsia tai ei. Mikäs siinä, jos kokee jaksavansa reippailla 4h yöunien päälle. Minä en jaksa.

Lenkkeillä toki voi jos on 1 lapsi rattaissa. Näin minäkin tein, kun esikoinen oli pieni. Mutta kokeileppa samaa, kun 2 vuotias kulkee vierellä. Tunnissa kiertää pari korttelia, eikä sillä vielä kyllä rasvaa polteta.

Kotona voi toki jumpata, mutta jostain syystä ei vain onnistu minulta. En osaa tehdä liikeitä oikein ja kun mies siinä vielä "kannustaa" vieressä, niin no thanks.

Itselleni sopii parhaiten salitreeni, mutta vauvan ollessa ihan pieni ei vain onnistunut. Aikaa kuluu 1 1/2-2 tuntia + matkat. Jos kotona on rintaruokittu vauva, joka ei vaan kelpuuta pulloa, niin mieluummin jään kotiin leviämään. Nyt kun nuorimmainen kohta täyttää vuoden, olen parin kuukauden ajan käynyt salilla 2-4 kertaa viikossa. Edelleenkään en voisi kuvitella jättäväni vauvaa lapsiparkkiin. Toinen luultavasti huutaisi suoraa huutoa, kun on joku äitiäiti kausi menossa. Ei varmaan hoitajatkaan kauaa sitä jollotusta kuuntelisi. Minulla on onneksi hyvät tukiverkot ja isä ja mummo katsovat lapsia kun mamma reenaa. Mutta kaikilla ei tätäkään mahdollisuutta ole.

Ja kyllä, minäkin tuhersin itkua ja pupesin suklaata ensimmäiset 6kk kun vauva oli pieni. Ihmiset elävät erilaisissa elämäntilanteissa ja se joka sopii sinulle, ei välttämättä sovi muille. Ohjeeksi: Tuki korvasi ja pidä huoli omista läskeistäsi :kieh:
 
Miksi te joilla on kaaosmainen tilanne kotona puolustelette tässä ketjussa itseänne? siis te jotka ette saa juurikaan nukuttua ja se mitä tulee nukuttua on hyvin pienissä pätkissä. Eihän kukaan puolikkaalla aivollakaan varustettu varsinkaan samassa tilanteessa ollut kyseenalaista sitä miten lähes-kuollut olo ja mitään jaksamaton ihminen on kun koko elämä pyörii vaan sen ympärillä että saa arjen jotenkin hoidettua ja kaikenaikaa haaveilee vaan edes yhden yön yhtämittaisesta unesta.

Tosin kun elämä on tuollaista, niin ei silloin murehdita niitä pelastusrenkaita, vaan lähinnä sitä että joskus saisi lepoa mitä ei katkaista ennenkuin on edes kunnolla kerennyt silmät ummistaa.
 
  • Tykkää
Reactions: moekoe
[QUOTE="lll";25444980]Oman teoriani ne kenellä on hyvin nukkuvat lapset jaksavat liikkua paremmin ja ne, kenen lapset valvottavat (en puhu nyt yhdestä tai kahdesta yöheräämisestä vaan valvottamisesta isolla V:llä) eivät kykene harrastamaan liikuntaa pohjattoman väsymyksen vuoksi. Mielestäni näillä äideillä on täysi oikeus tyytymättömyyteen omaan kroppaan kohtaan, niin kuin sinullakin on oikeus haukkua heitä saamattomaksi.
Yönsä hyvin nukkuvien lasten vanhemmilla ei anteeksi vain ole käsitystäkään siitä kuinka rankkaa se valvominen on ja mitä se kropalle tekee. Oma lapsi alkoi onneksi nukkumaan vuoden kukkumisen jälkeen ja jaksoin palata takaisin rakkaiden liikuntaharrastusten pariin. Hienoa, jos joku jaksaa liikkua rankasta univajeesta huolimatta, mutta mielestäni väsynyt kroppa on liian altis loukkaantumisille ja ne hetket, jotka voi nukkua, kannattaa ehdotomasti käyttää siihen.[/QUOTE]

Tää on niiin totta. Mulla on kokemusta valvomisesta suunnillen kahden vuoden ajalta, ehkä vähän yli 2 vuotiaana toi muksu alkoi nukkumaan jotenkin järjellisesti. Näinä kahtena vuotena mulla oli tukiverkkoa vaikka mies tekikin pitkiä reissutöitä. Mutta ainoa mikä oli mielessä oli uni. Jos ja kun mutsi tai joku muu tuli muksun kanssa olemaan tai otti hoitoon, niin mitä tein. Nukuin. Saatoin nukkua vuorokauden putkeen. Vessassa heräsin käymään välillä. Väsymys oli välilä niin kauheaa, etten uskaltanut ajaa autolla.
Ja minä, joka ennen olin himoliikkuja ja maksimissa kokoa 38 lihosin kahden vuoden aikana sen reilu 30kg. Enkä tunnusta mättäneeni ns roskaruokaa vaan mielestäni söin samaan tyyliin kuin aikaisemmin. Vaan enpä muista noista sumuajoista juurikaan...

Nyt kun muksu nukkuu ja sille on tullut ikääkin lisää niin taas olen löytänyt sen ilon liikkua. Vihdoin. Ja kilotkin lähtee.
 
No täällä ei ole varaa mitään kuntosalikortteja ostella ja vauva on ilmeisesti alottanut vaunulakkoilun, eli ei tykkää olla vaunuissa. Sen verran kuitenkin terveyttäni ajattelen, että tässä kunnossa (100kg) en varmaan halua raskaaksi tulla kuitenkaan. Ensin varmaan laihdutan ennen kuin seuraavan haluan.
 
Siis huonosti nukkuvat vanhemmat eivät ulkoile lastensa kanssa, vai ymmärsinkö jotenkin väärin? Toivottavasti! Eikö sitä väsymystä helpottaisi juurikin se pikku lenkki raikkaassa ulkoilmassa, ja tunnetusti ulkoilu edesauttaa lastenkin hyviä yöunia.

Ylipainon pudottamiseen riittää ruokavalion muutoskin, liikunta ei sikäli ole "pakollinen" laihtumiseen. Syötte joka tapauksessa, saman ajan se vie, jos syö terveellisemmin. Ja vähemmän aikaa kun syö hieman vähemmän ja harvemmin ;)
 
No täällä ei ole varaa mitään kuntosalikortteja ostella ja vauva on ilmeisesti alottanut vaunulakkoilun, eli ei tykkää olla vaunuissa. Sen verran kuitenkin terveyttäni ajattelen, että tässä kunnossa (100kg) en varmaan halua raskaaksi tulla kuitenkaan. Ensin varmaan laihdutan ennen kuin seuraavan haluan.

Niin kuin aloitusviestissä mainittiin, terveellisesti syöminen ei vie sen enempää aikaa kuin epäterveellisestikään.
 
[QUOTE="kyllästynyt";25444829]Monesti törmää siihen valitukseen ja itkemiseen, kun kroppa on päästetty raskaudessa levähtämään ja selluliittia ja ylikiloja on päässyt kertymään. Kenenkään ei tarvitse olla tietynlainen, mutta jos asia itseään häiritsee, niin miksi ei voi sitten tehdä jotain, vaan jää suklaan kanssa sohvalle valittamaan ja arvostelemaan parempikuntoisia. Ihan kuin se hyvä vartalo kovinkaan monelle olisi tuosta noin vaan ilmaiseksi tullut.

Ylimääräistä nahkaa vatsasta ei joskus saa pois kuin ilman veistä, mutta harvemmin. Laihdutus ja tiukka salitreeni tekee paljon. Se on viitsimiskysymys. Aikaa treeni ei tosiaan vie paljon ja hätätapauksessa kotiinkin voi hommata käsipainot ja levytangon, ei maksa edes paljon. Lenkillähän lapsi kulkee rattaissa tai vaunuissa kätevästi. Normaalissa tapauksessa tosin sen lapsen isäkin osallistuu jälkikasvunsa hoitoon ja pääsee ihan itsekseen liikkumaan.

Jos liikunta jostain tekosyystä on niin vaikeaa, että edes kotona ei voi treenata ja lenkillä käydä, niin oikein syöminen ei kyllä vie aikaa yhtään. Jos näin väittää, niin se on jo todellinen tekosyy. Mut aika ankea elämä pitää olla, jos ei muka ikinä pääse pois kotoa, edes hetkeksi.

Ryhdistäytykää ja tehkää makkaroillennne jotain jos ette ole tyytyväisiä tilanteeseen. Turha kyräillä timmejä äitejä, he ovat todennäköisesti jaksaneet tehdä asialle jotain.[/QUOTE]

Voi kuule kun raskauden ja imetysrumban jälkeen (sinä aikana ei kandee laihduttaa) haluaa ottaa aikaa itselle ja mulle se rentoutuminen ei tarkoita salitreeniä, vaan ihan esim. leffailtoja, baari-iltoja, ystävien kanssa ulkonasyömistä yms. tekemistä, joka enemmänkin tuo kaloreita, kuin niitä kuluttaa. Ja kun olisin ollut valmis laihduttamaan ensimmäisen lapsen jälkeen, niin tulinkin uudestaan heti ekalla yrityksellä raskaaksi, eli siihenpä ne laihdutuskkuurit sitten taas jää joksikin aikaa. Toisen lapsen syntymän jälkeen aion sitten tehdä asialle jotain, koska kolmatta meille ei tule ja sitten voi taas keskittyä itseensä ihan kunnolla :) Tollaiset moraalisaarnausaloitukset ei saa ketään nousemaan sohvanpohjalta, enkä tiedä mitä tollaisella aloituksella haluat edes saavuttaa? Tuleeko sulle jotenkin parempi mieli, kun mollaat äitejä, jotka haluaa hieman edes hemmotella itseään lastenhoidon ja kodin/työn pyörityksen lomassa?
 
Ei liikkumiseen kuntosalikortteja tarvita. Nettikin on pullollaan mukavia jumppavideoita, esim YouTubesta saa "ryhmäliikuntaa" jos vaikka vauvan terveys vangitsee sisätiloihin.

Terveellisesti syöminen alkaa ostoskorista: kylläisenä kauppaan eikä mitään roskaruokaa ostoshihnalle.

Itse olen ihan lähinnä sipsien, karkkien yms. poisjättämisellä ja pienellä kotijumpalla saanut -5kg vauvakiloja pois syksyn aikana. Kun pääsee jumpan (Pilates <3) alkuun, kevyempää "oloa" ei tee mieli pilata raskaalla ruualla.
 
Siis huonosti nukkuvat vanhemmat eivät ulkoile lastensa kanssa, vai ymmärsinkö jotenkin väärin? Toivottavasti! Eikö sitä väsymystä helpottaisi juurikin se pikku lenkki raikkaassa ulkoilmassa, ja tunnetusti ulkoilu edesauttaa lastenkin hyviä yöunia.

Ylipainon pudottamiseen riittää ruokavalion muutoskin, liikunta ei sikäli ole "pakollinen" laihtumiseen. Syötte joka tapauksessa, saman ajan se vie, jos syö terveellisemmin. Ja vähemmän aikaa kun syö hieman vähemmän ja harvemmin ;)

Mulla on hyvin nukkuvat lapset mutta sä otat tässä taas kerran oletuksena sen että lapsia on se yksi kappale. Tervetuloa lenkkeilemään vaikka noiden meidän muksujen kanssa. Nuorempi kohta 2-vuotias ei ole istunut suosiolla rattaissa puoleen vuoteen. Vauvanakaan ei nukkunut vaunuissa, vain sisällä. Nykyään se kirkuu ja potkii kun yrittää laittaa rattaisiin, ja sen tappelun jälkeen kitisee kunnes saa kävellä taas. 4-v sentään suostuu aina joskus seisomaan seisomalaudalla. Mutta kunnon kävelylenkki on aika utopiaa "koska mennään leikkikentälle" "ei mennä kierrosta ensin" "joko pysähdytään" höpötyksen keskellä. Eli ulkoilu lasten kanssa tarkoittaa seisomista leikkikentän reunalla. Tänä talvena kun ei noita lumitöitäkään ole ollut tehtävänä.

Mitä tulee pelkkään ruokavalioon niin sillä saa painoa pudotettua. Mutta jos kiinteytyä haluaa niin liikunta on välttämättömyys. Samoin liikunta helpottaa painonhallintaa muutenkin.
 
Ja muuten, miksi sen hemmottelun pitäisi olla jotain lihottavaa? Eikö oma aika kuntosalilla, lenkkipolulla tai uimassa voisi olla hemmottelua? :)

Siis oikeastiko uskot, että joku ton aloituksen jälkeen saa jonkun ahaa-elämyksen, että ei hittolainen! Munhan pitää nousta ylös, ulos ja lenkille! Huoh, anna mun kaikki kestää... Eiköhän nykypäivänä jokainen tiedä, miten sen painon saa alas. Minäkin olen joskus laihduttanut 30kg ja ihan itse, joten mekanismit on kyllä tiedossa. Lisäksi meillä on oma kuntosali, eli ei edes rahasta olis kiinni. En vaan ole saanut aikaiseksi laihduttaa imetyksen jälkeen ja nyt on liian myöhäistä. Imetin melko pitkään, en ole kuin pari kuukautta tässä naatiskellut elosta ja nyt siis uudestaan raskaana.

Kunhan laihdutuksen sitten toisen lapsen imetyksen lopetuksen jälkeen aloitan, niin oma pääkopan sisältö se on, joka mut saa ylös. Ja peilikuvani. Ei todellakaan muiden kommentit, en muutenkaan tee elämääni muutoksia jonkun kehotuksesta, vaan ihan oman itseni takia tai yhdessä mieheni kanssa päättäen. Hemmottelu ei ole mulle liikkumista, ennen kuin kunto on kohdillaan, sitä ennen se on jotain ihan muuta... :)
 
Mutta kunnon kävelylenkki on aika utopiaa "koska mennään leikkikentälle" "ei mennä kierrosta ensin" "joko pysähdytään" höpötyksen keskellä. Eli ulkoilu lasten kanssa tarkoittaa seisomista leikkikentän reunalla.

Älä seiso, liiku! Vedä lasten pulkka mäkeä ylös, tee leuanvetoja kiipeilytelineessä, askelluksia hiekkalaatikonreunalla, jne jne jne. Mahdollisuuksia on miljoonia.
 
Minä en nyt taida ymmärtää, missä ja ketä tällaiset kamalat valittajat ovat? Ne, jotka valittavat asiasta jatkuvasti eivätkä muuta teekään ja käyttävät kaiken energiansa vain läskiensä ja selluiittiensa valittamiseen? Kyllä minäkin olen kuullut tällaisia "valituksia", mutta eivät ne nyt ole jatkuvaa valittamista eikä se nyt ihmisten aikaa ja energiaa kovin paljon vie. Helpompihan se on silloin tällöin huokaista, että kroppa on huonossa kunnossa, kuin järjestää koko elämä uudestaan sen paremman kropan saamiseksi.

Tässä ihmetellään miten se on muka niin vaikeaa, mutta samaan hengenvetoon luetellaan lista vaatimuksia. Sanotaan, että kaikkihan siihen pystyy, mutta sitten jossain vähän kaunistellaan, että "ymmärtäähän sen tietysti jos valvotaan paljon jne".

Ja sitten tuo ap:n viestissä oleva syömisjuttu. Kyllä minun logiikallani on sata kertaa helpompaa lämmittää se einespizza tai nakata uuniin nakkeja ja ranskalaisia, kuin kuoria ja pilkkoa kasviksia ja salaattiaineksia.
 
[QUOTE="kohta kahden äiti";25445554]oma pääkopan sisältö se on, joka mut saa ylös. Ja peilikuvani.[/QUOTE]

Aloituksessa puhuttiin nimen oman niistä, jotka valittaa, haluais muuttua, mutta EI TEE MITÄÄN.
 
No mitä tuolee rukavalioon, niin suht terveellisesti söin lasten syntymän jälkeen. Suklaata tuli syötyä jonkin verran, mutta ei sipsejä/roskaruokaa/valtavia annoksia. Painoin synnytyksen jälkeen 74kg(pituutta 173) ja näytin plösöltä. Paino ei kuitenkaan tippunut tuosta kuin pari kiloa, vaikka imetin. Kun imetys loppui(imetin reilun vuoden), niin humps! 10 kiloa tippui saman tien. Että voihan se olla aineenvaihdunnasta/hormoneista kiinni, että se paino ei vain tipu.

Kyllä sitä varmasti moni turhautuu, kun paino on mitä on, vaikka miten söisi. Siinä kohtaa voi olla itselle ihan sama mitä syö, kun tuntee epäonnistuneensa. Mutta toisen haukkuminen nahjukseksi ei usein ole se oikea keno saada lähimmäinen laihtumaan. Minut se saisi vain uppoamaan syvemmälle kurjuuden suohon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja säpäle;25445592:
Ja sitten tuo ap:n viestissä oleva syömisjuttu. Kyllä minun logiikallani on sata kertaa helpompaa lämmittää se einespizza tai nakata uuniin nakkeja ja ranskalaisia, kuin kuoria ja pilkkoa kasviksia ja salaattiaineksia.

Etkö sä lapsillekaan tarjoa salaattia tai muuta kuin eineksiä? Hei tuo on minusta jo paha juttu. Jokainen vanhempi voi pilata kroppansa rauhassa vaikka millä paskaruualla, mutta voisiko ne lapset kuitenkin ruokkia kunnon sapuskalla, ja tarjota niitä rehujakin... ja samalla kun tekee lapsille, se tulee itsellekin tehtyä.
 
Etkö sä lapsillekaan tarjoa salaattia tai muuta kuin eineksiä? Hei tuo on minusta jo paha juttu. Jokainen vanhempi voi pilata kroppansa rauhassa vaikka millä paskaruualla, mutta voisiko ne lapset kuitenkin ruokkia kunnon sapuskalla, ja tarjota niitä rehujakin... ja samalla kun tekee lapsille, se tulee itsellekin tehtyä.

Missä sanoin, että puhuin itsestäni? Minä puhun tuosta ap:n logiikasta, jossa ihmeteltiin, miten terveellinen ruoka muka vie enemmän aikaa kuin epäterveellinen ja lihottava. Ymmärrätkö?
 

Yhteistyössä