Ä
ärrinmurrin
Vieras
En voi käsittää, miten hyvä suomalainen mies alistuu kerta toisensa jälkeen entisen naisystävänsä pompoteltavaksi! Mies on pää kolmantena jalkana menossa aina kaikkialle, minne tämä nainen hänet käskee! Sen lisäksi mies "tukee" naista taloudellisesti, toisin sanoen maksaa mukisematta naisen erääntyneitä laskuja sekä ostaa naiselle lähes kaiken, mitä tämä kulloinkin kehtaa pyytää!
Minua loukkaa syvästi se, että mieheni huolenpito kohdistuu johonkin toiseen naiseen kuin minuun. Yleensä vielä minun kustannuksellani: minä olen se, joka meillä ruoan kantaa pöytään loppukuusta mieheni rahojen huvettua entisen naisystävänsä menoihin.
Saan tästä riidan aikaiseksi joka viikko. Mieheni aina vakuuttaa ottavansa etäisyyttä entiseen naisystäväänsä, mutta hetken päästä huomaankin heidän pitävän taas yhtä. Ja yleensä saan sen juuri itse huomata, ilman että mieheni olisi siitä minulle kertonut. Joudun tivaamaan mieheltäni hänen menoistaan, ja jos hän on ollut tekemisissä tämän naisen kanssa, niin hän ei sitä heti myönnä vaan vältellen sepittää jotain muuta. Pelkään käyväni vainoharhaiseksi ja alkavani vahtia haukan lailla mieheni menoja ja tuloja.
Ystäväni eivät ole ottaneet tätä asiaa juurikaan tosissaan, he eivät ymmärrä että mieheni ja tämän naisen kaveruus ei toimi enää normaaleissa rajoissa. Ymmärrän sen, jos mieheni ja tämä nainen pitävät yhteyttä yhteisen lapsensa tiimoilta mutta tätä loppua yksipuolista auttamissuhdetta en voi ymmärtää.
Voimani eivät riitä enää kauan elämään tällaisessa nöyryytyksessä. Silti jaksan yhä uskoa, että mieheni voisi katkaista välinsä tähän naiseen ja keskittyä meidän suhteeseemme. Meidän suhteemme on muuten hyvä enkä haluaisi antaa kenenkään kolmannen osapuolen pilata sitä!
Minua loukkaa syvästi se, että mieheni huolenpito kohdistuu johonkin toiseen naiseen kuin minuun. Yleensä vielä minun kustannuksellani: minä olen se, joka meillä ruoan kantaa pöytään loppukuusta mieheni rahojen huvettua entisen naisystävänsä menoihin.
Saan tästä riidan aikaiseksi joka viikko. Mieheni aina vakuuttaa ottavansa etäisyyttä entiseen naisystäväänsä, mutta hetken päästä huomaankin heidän pitävän taas yhtä. Ja yleensä saan sen juuri itse huomata, ilman että mieheni olisi siitä minulle kertonut. Joudun tivaamaan mieheltäni hänen menoistaan, ja jos hän on ollut tekemisissä tämän naisen kanssa, niin hän ei sitä heti myönnä vaan vältellen sepittää jotain muuta. Pelkään käyväni vainoharhaiseksi ja alkavani vahtia haukan lailla mieheni menoja ja tuloja.
Ystäväni eivät ole ottaneet tätä asiaa juurikaan tosissaan, he eivät ymmärrä että mieheni ja tämän naisen kaveruus ei toimi enää normaaleissa rajoissa. Ymmärrän sen, jos mieheni ja tämä nainen pitävät yhteyttä yhteisen lapsensa tiimoilta mutta tätä loppua yksipuolista auttamissuhdetta en voi ymmärtää.
Voimani eivät riitä enää kauan elämään tällaisessa nöyryytyksessä. Silti jaksan yhä uskoa, että mieheni voisi katkaista välinsä tähän naiseen ja keskittyä meidän suhteeseemme. Meidän suhteemme on muuten hyvä enkä haluaisi antaa kenenkään kolmannen osapuolen pilata sitä!
Harvoin mäkin näin sanon, mutta ethän ihan oikeasti alentuisi moiseen?
