V
"vieras"
Vieras
Eli monien logiikalla kotona lastaan hoitava äiti tekee aina töitä, mutta työssäkäyvä äiti on kuitenkin esim. heinäkuun lomalla, vaikka saattaa tehdä täsmälleen saman silloin kuin se kotiäiti...
V
"vieras"
Vieras
Ei minulla mitään kotiäitiyttä vastaan ole. Päinvastoin, oikein hieno homma lapsille, jos se vain on taloudellisesti mahdollista. Kaikille se ei ole.
H
"hupsis"
Vieras
[QUOTE="työssäkäyvä äiti";26244140]No mielestäni kotiäitinä olemista ei voi rinnastaa työksi. En ymmärrä, miten omien lasten hoitamista kukaan voi laskea työksi. Ihan sama kuin ottaisi lemmikin ja vaatisi sitten palkkaa siitä, että jaksaa sitä lemmikkiä sitten lenkittää ja syöttää ja hoitaa. Jos hankit lapsen, niin pitäähän se sitten hoitaakin. Mielestäni työssäkäyvien äitien pitäis saada sama korvaus, joka annetaan kotiäideillekin, jos ei enemmänkin. Hehän joutuvat nimittäin vielä maksamaan päivähoitomaksun sen kaiken lisäksi, että tekevät kaikki kotiäitien työt töiden ohessa.
Ja ennen kuin joku alkaa kirkua, miten RANKKAA on olla kotona lasten kanssa, niin been there, done that. Enkä kokenut mitenkään rankaksi, vaan ihan normaaliksi lapsiperheen arjeksi.[/QUOTE]
Rakkausansa hahmottuu tässä niin nätisti. Että kun minä tykkään lapsistani ja olisi kiva hankkia niitä mahdollisimman monta, niin eihän sitä voida pitää työnä. Saati sitten että pitäisi naapurin kusipäämamman laiskottelua työnä, kun minun pitäisi hänen harrastuksensa maksaa.
Ja näinhän se on nykymaailmassa - jos lapsista maksettaisiin, kiusaus olisi tehdä mahdollisimman monta ja kukapa ne sitten maksaisi. Ja ei olisi kiva lapsillekaan tietää, että he ovat syntyneet, koska heistä sai hyvän hinnan. Tämä ongelma ei poistu sillä, vaikka säädettäisiin montako kukin saa palkallisesti hankkia ja loput ovat sitten niitä lemmikkejä.
Mutta siis lemmikkivertauksesi kaatuu siihen, että mitä jos kukaan ei hankkisi enää koiraa - no, lemmikkiteollisuuden kaatuessa menetettäisiin työpaikkoja mutta niitä syntyisi toisaalle kun ne rahat käytettäisiin muuhun. Vertaa tilanteeseen, jossa kukaan ei enää hankkisi lapsia.
Sosiologeille on ollut kauan selvää, että uusintamistyö on työtä, koska ilman sitä ei ole minkäänlaista muutakaan taloutta. Ei ole kysymys siitä, että pitäisi RINNASTAA uusintaminen työhön, vaan se aivan aidosti on tärkein työn laji, josta vain ei katsota tarpeelliseksi tai järkeväksi maksaa.
Jos jotkut harrastavatkin työntekoa, se ei pelkästään siksi ole harrastus. Sitten olisi ehkä asia erikseen, jos työpaikalle jäätäisiin laittelemaan kiviä nätisti portinpieliin työajan jälkeen. Mutta niinhän moni työnarkomaani tavallaan tekee nytkin. Ja toivottavasti mahdollisimman moni äitikin tekee enemmän kuin minimin, koska sosiaalinen ja henkinen ja jossain määrin taloudellinenkin pääoma suvussa lisääntyvät harrastuneisuuden kautta.
Nyt kuitenkin eletään niin kriisirajoilla, että naisten koventunut keskinäinen nokkiminen ja uupuminen kylmässä ilmapiirissä syö sitä sosiaalista pääomaa, joka on aiemmin pitänyt naiset pystyssä taakkansa alla. Seuraukset voivat olla niin ikävät, että Juhanakin eräänä aamuna herää kauhuissaan ja huoltosuhde tuntuu pieneltä huolelta. Työvoimaahan voidaan aina tuoda. Täyspäisiä lapsia sen sijaan ei.
Ja ennen kuin joku alkaa kirkua, miten RANKKAA on olla kotona lasten kanssa, niin been there, done that. Enkä kokenut mitenkään rankaksi, vaan ihan normaaliksi lapsiperheen arjeksi.[/QUOTE]
Rakkausansa hahmottuu tässä niin nätisti. Että kun minä tykkään lapsistani ja olisi kiva hankkia niitä mahdollisimman monta, niin eihän sitä voida pitää työnä. Saati sitten että pitäisi naapurin kusipäämamman laiskottelua työnä, kun minun pitäisi hänen harrastuksensa maksaa.
Ja näinhän se on nykymaailmassa - jos lapsista maksettaisiin, kiusaus olisi tehdä mahdollisimman monta ja kukapa ne sitten maksaisi. Ja ei olisi kiva lapsillekaan tietää, että he ovat syntyneet, koska heistä sai hyvän hinnan. Tämä ongelma ei poistu sillä, vaikka säädettäisiin montako kukin saa palkallisesti hankkia ja loput ovat sitten niitä lemmikkejä.
Mutta siis lemmikkivertauksesi kaatuu siihen, että mitä jos kukaan ei hankkisi enää koiraa - no, lemmikkiteollisuuden kaatuessa menetettäisiin työpaikkoja mutta niitä syntyisi toisaalle kun ne rahat käytettäisiin muuhun. Vertaa tilanteeseen, jossa kukaan ei enää hankkisi lapsia.
Sosiologeille on ollut kauan selvää, että uusintamistyö on työtä, koska ilman sitä ei ole minkäänlaista muutakaan taloutta. Ei ole kysymys siitä, että pitäisi RINNASTAA uusintaminen työhön, vaan se aivan aidosti on tärkein työn laji, josta vain ei katsota tarpeelliseksi tai järkeväksi maksaa.
Jos jotkut harrastavatkin työntekoa, se ei pelkästään siksi ole harrastus. Sitten olisi ehkä asia erikseen, jos työpaikalle jäätäisiin laittelemaan kiviä nätisti portinpieliin työajan jälkeen. Mutta niinhän moni työnarkomaani tavallaan tekee nytkin. Ja toivottavasti mahdollisimman moni äitikin tekee enemmän kuin minimin, koska sosiaalinen ja henkinen ja jossain määrin taloudellinenkin pääoma suvussa lisääntyvät harrastuneisuuden kautta.
Nyt kuitenkin eletään niin kriisirajoilla, että naisten koventunut keskinäinen nokkiminen ja uupuminen kylmässä ilmapiirissä syö sitä sosiaalista pääomaa, joka on aiemmin pitänyt naiset pystyssä taakkansa alla. Seuraukset voivat olla niin ikävät, että Juhanakin eräänä aamuna herää kauhuissaan ja huoltosuhde tuntuu pieneltä huolelta. Työvoimaahan voidaan aina tuoda. Täyspäisiä lapsia sen sijaan ei.
V
"vieras"
Vieras
en mä nyt tätä ihan töiksi kutsuis, ei tästä palkkaa saa mutta itseppä ne lapset on vapaa ehtoisesti hommannutkin..
H
"hippu"
Vieras
No itse olen ollut sekä koton että töissä, siis lähdin töihin ensin niin, että lapsen isä jäi kotiin vuorostaan, sitten lapset päivähoitoon 3v täytettyään. Mielestäni kotiäitiyttä ei kyllä voi kutsua varsinaisesti työksi, ainakin minä koin vauva/taapero vuodet jotka olin kotona helpommaksi kuin työssä olon, juuri siksi, että aikatauluja sai osin itse säätää, ja kotona olo oikeasti on juuri niin raskasta millaiseksi sen tekee, eihän sitä kotiakaan koko aika ole pakko puunata, ja itse kylä nukuin lasteni kanssa ihan sujuvasti ne päiväunetkin..mutta mielestäni kotiäitiys onkin raskasta toisinaan henkisesti. Itse ainakin ahdistuin aikuis seuran puutteesta, juurikin lasten jatkuvasta nahistelusta/kiukuttelusta... Eli siis ihan mielelläni palasin töihin, jossa veskissäkin saa käydä ovi kiinni, joku ei koko ajan kilju ja kitise(tai ainakin harvemmin), ruokansa voi yleensä syödä ihan rauhassa ja kahvihuoneessa voi rauhassa juoruilla työkaverien kanssa. Tässä taas miinus puolena aikaisin herääminen, yö duunit sillointällöin,työn fyysinen raskaus ,väsymys ym. Mutta itse kyllä mieluimmin käyn työssäni ja olen sitten kotona (minulla työstäni vapaata myös viikolla toisinaan, riippuu vuoroista) siivoamassa/ruokaa laittamassa/ lasten kanssa olemassa töideni ohella.
V
"vieras"
Vieras
Ja sille, joka sanoo, ettei äitejä arvosteta: höpönlöpön. Mielestäni isää arvostetaan vielä vähemmän, varsinkin huoltajuusasioissa. Minä olen äiti, enkä ole koskaan kokenut, ettei minua arvosteta.
J
"juu"
Vieras
[QUOTE="vieras";26248977]Eli monien logiikalla kotona lastaan hoitava äiti tekee aina töitä, mutta työssäkäyvä äiti on kuitenkin esim. heinäkuun lomalla, vaikka saattaa tehdä täsmälleen saman silloin kuin se kotiäiti...[/QUOTE]
No aika moni äiti valittaakin kesällä miten odottaa että pääsee töihin takas.
Lomaa se varmaan on,jos on molemmat vanhemmat samaa aikaa lomalla. Kotiäiti on aina yksin ja roudaa lapsia kerhoihin, neuvoloihin, ...
No aika moni äiti valittaakin kesällä miten odottaa että pääsee töihin takas.
Lomaa se varmaan on,jos on molemmat vanhemmat samaa aikaa lomalla. Kotiäiti on aina yksin ja roudaa lapsia kerhoihin, neuvoloihin, ...
Arvokasta hommaa kotiäitiys on mustakin, mutta ei tätä työksi voi sanoa.
Pikemminkin hatunnosto niille, jotka ovat sekä töissä että hoitavat arjen hommat siinä samalla.
Arvostan kotiäitiyttä jos siellä ollaan sen takia, että pystyy olemaan, siis talous on kunnossa. Sitä mä en arvosta, että elellään sossuntuella eikä vaan jakseta hakea töitä, koulutusta tai mitään muutakaan millä saisi itse ansaittua leivän pöytään.
Ja sitten selitetään, mutta kun haluan olla vaan kotona lasten kanssa ja sitä varten sossut on yms. (näitä tunnen muutamia ikäväkyllä)
Pikemminkin hatunnosto niille, jotka ovat sekä töissä että hoitavat arjen hommat siinä samalla.
Arvostan kotiäitiyttä jos siellä ollaan sen takia, että pystyy olemaan, siis talous on kunnossa. Sitä mä en arvosta, että elellään sossuntuella eikä vaan jakseta hakea töitä, koulutusta tai mitään muutakaan millä saisi itse ansaittua leivän pöytään.
Ja sitten selitetään, mutta kun haluan olla vaan kotona lasten kanssa ja sitä varten sossut on yms. (näitä tunnen muutamia ikäväkyllä)
M
"mä"
Vieras
Voi lapsiparkoja, kun tajuavat äidin pitävän heitä työnään :/
Äitinä olo on tavallista elämää, sitä perussettiä. Se on arkea, tavallista arkea. Lapset eivät ole äitinsä työtä (kuten ei puolisokaan).
Äitinä olo on tavallista elämää, sitä perussettiä. Se on arkea, tavallista arkea. Lapset eivät ole äitinsä työtä (kuten ei puolisokaan).
H
"hupsis"
Vieras
[QUOTE="mä";26249833]Voi lapsiparkoja, kun tajuavat äidin pitävän heitä työnään :/
Äitinä olo on tavallista elämää, sitä perussettiä. Se on arkea, tavallista arkea. Lapset eivät ole äitinsä työtä (kuten ei puolisokaan).[/QUOTE]
Työtään ei ole pakko inhota. Sitä voi myös rakastaa, ja moni muukin työ on sellainen joka ei oikeasti tule kunnolla tehdyksi leipääntyneenä. Työn perustehtävä on pitää perhe hengissä ja mielellään onnellisinakin, ja sehän on hyvä asia, kun kerran eletään maailmassa jossa ruoka ei tipu suuhun taivaalta.
Palkkatyö aiheuttaa tämän harhan, että ivallinen ja halveksiva etäisyys työhön on hieno asia. Silloin kun työtä tehdään itselle, sehän olisi suorastaan surkea asenne.
Äitinä olo on tavallista elämää, sitä perussettiä. Se on arkea, tavallista arkea. Lapset eivät ole äitinsä työtä (kuten ei puolisokaan).[/QUOTE]
Työtään ei ole pakko inhota. Sitä voi myös rakastaa, ja moni muukin työ on sellainen joka ei oikeasti tule kunnolla tehdyksi leipääntyneenä. Työn perustehtävä on pitää perhe hengissä ja mielellään onnellisinakin, ja sehän on hyvä asia, kun kerran eletään maailmassa jossa ruoka ei tipu suuhun taivaalta.
Palkkatyö aiheuttaa tämän harhan, että ivallinen ja halveksiva etäisyys työhön on hieno asia. Silloin kun työtä tehdään itselle, sehän olisi suorastaan surkea asenne.
R
rietas
Vieras
Toteanpa tähänkin ketjuun, että enpä menisi suoraan kaikkea kotiäitiyttä velttoiluksi sanomaan. Siihen vaikuttaa niin moni asia. Ajatellaanpa vaikka vammaisten lasten äitejä; ei varmasti ehdi juuri velttoilla jos täytyy ihan kaikki huolehtia lapselle.
Jollekin saattaa olla helppoa ja mukavaa olla kotona vaikka kuinka suuren katraan kanssa, joku kokee jo sen yhden lapsen työläänä.
Ja jos oma palkkatyö on kevyttä ja helppoa, se kotona oleminen voi tuntua paljon raskaammalta.
Jne, jne, jne.
Eikä ne kotityöt mihinkään katoa niiltäkään vanhemmilta, jotka ovat palkkatyössä.
Jollekin saattaa olla helppoa ja mukavaa olla kotona vaikka kuinka suuren katraan kanssa, joku kokee jo sen yhden lapsen työläänä.
Ja jos oma palkkatyö on kevyttä ja helppoa, se kotona oleminen voi tuntua paljon raskaammalta.
Jne, jne, jne.
Eikä ne kotityöt mihinkään katoa niiltäkään vanhemmilta, jotka ovat palkkatyössä.
V
"Vieras"
Vieras
Ei katoa ei, mutta onhan siinä lasten päiväkoti tai muu hoitaja auttamassa usean tunnin, toisin kuin kotiäidillä.
[QUOTE="Vieras";26254534]Ei katoa ei, mutta onhan siinä lasten päiväkoti tai muu hoitaja auttamassa usean tunnin, toisin kuin kotiäidillä.[/QUOTE]
Kotiäidillä taas on ~8 h enemmän aikaa päivässä tehdä vaikka niitä kotitöitä (enemmänkin, kun työmatkat lasketaan). Ja niihin ei kyllä millään saa kulumaan noin pitkää aikaa...ei, vaikka miten pitäisi kotonaoloa ihan 24/7-työnä.
Kotiäidillä taas on ~8 h enemmän aikaa päivässä tehdä vaikka niitä kotitöitä (enemmänkin, kun työmatkat lasketaan). Ja niihin ei kyllä millään saa kulumaan noin pitkää aikaa...ei, vaikka miten pitäisi kotonaoloa ihan 24/7-työnä.
S
"sipsi"
Vieras
En tiedä, joko aika on muistot kullannut, mutta minusta oli ihana olla lapsen kanssa kotona siihen, kun hän oli 1v 3kk. Sitten lähdin töihin. Ja vaikka työssäni erinomaisesti viihdyin, oli elo kamalan paljon rankempaa kuin kotona ollessa 
Kotona sai asiat tehdä päivän aikana omaan tahtiin, työssäollessa ne asiat sitten odottivat kotona - sekä miestä että minua.
Kotiäitiys ei ole velttoilua, mutta onhan siinä "vapaammat kädet" suunnitella päivänkulkua kuitenkin.
Kotona sai asiat tehdä päivän aikana omaan tahtiin, työssäollessa ne asiat sitten odottivat kotona - sekä miestä että minua.Kotiäitiys ei ole velttoilua, mutta onhan siinä "vapaammat kädet" suunnitella päivänkulkua kuitenkin.
V
"Vieras"
Vieras
Ei sun tarvitse ymmärtää ei. Olet selvästikin kotiäitejä vastaan ja se näkyy kirjoituksissasi ja peukutuksissasi. Itse arvostan kaikkia äitejä, jotka tekevät parhaansa lastensa vuoksi - oli kyseessä sitten kotiäiti tai sitten työssä käyvä äiti. En ala kinastelemaan kanssasi enempää. Kaikea hyvää Sinulle ja perheellesi.
Ap
Ä
"äippä 80"
Vieras
Kyseessä on kaksi erillistä asiaa: se, onko kotona olo helppoa velttoilua (ei välttämättä ole) ja se, onko yhteiskunnan mielekästä tukea naisten pitkiä poissaoloja työmarkkinoilta (ei missään nimessä ole).
Niin kauan kuin kotihoidontuki on olemassa, sitä saa syyllistymättä vapaasti käyttää. Mutta saattaa hyvinkin olla, että se päivä on jo aika lähellä, jolloin kyseinen tukimuoto menee remonttiin. Ja syystä!
Niin kauan kuin kotihoidontuki on olemassa, sitä saa syyllistymättä vapaasti käyttää. Mutta saattaa hyvinkin olla, että se päivä on jo aika lähellä, jolloin kyseinen tukimuoto menee remonttiin. Ja syystä!
[QUOTE="Vieras";26254650]Ei sun tarvitse ymmärtää ei. Olet selvästikin kotiäitejä vastaan ja se näkyy kirjoituksissasi ja peukutuksissasi. Itse arvostan kaikkia äitejä, jotka tekevät parhaansa lastensa vuoksi - oli kyseessä sitten kotiäiti tai sitten työssä käyvä äiti. En ala kinastelemaan kanssasi enempää. Kaikea hyvää Sinulle ja perheellesi.
Ap[/QUOTE]
En ole ikinä ollut kotiäitejä vastaan - en keksi kertakaikkiaan mitään syytä siihen, miksi olisin
Olen kertonut, että itse en kokenut kotiäitiyttä työnä, vaan leppoisana aikana. Kun aikataulut ei määritelleet mitään, kun sai heittäytyä sohvalle makaamaan jos siltä tuntui. Kotiäitiys on minusta elämää, etuoikeuskin, vapaa-aikaa...ei työtä. Ja täysin vapaaehtoista sitäpaitsi. Koen olevani etuoikeutettu, kun saan (sain) jäädä taas kotiin (vaikka en haluakaan jäädä tänne ikuisiksi ajoiksi). Mukavaa vaihtelua opiskeluarkeen/työssäkäyntiin. Jos joku sanoo tätä velttoiluksi, niin naurahdan, sen sijaan että suuttuisin ja loukkaantuisin. Ja olen ehkä vähän samaa mieltäkin, koska kyllä minä olen kotiäitinä myös velttoillut, ja velttoilen varmaan jatkossakin kun se kerran mahdollista on.
Sellaisia kotiäitejä en oikein jaksa, jotka itse tekevät itselleen kiireitä, luettelevat tekemisiään, ja toitottavat miten se on maailman rankinta työtä ja peräänkuuluttavat arvostusta itselleen joka taholta - eikö se riitä, että itse arvostavat sitä mitä tekevät, ja että esim. puoliso arvostaa? Riitti ainakin mulle, en osannut ajatella että arvostus esim. mitattaisiin rahassa (moni kun valittaa, että kotiäitiyttä ei arvosteta, koska siitä ei makseta tarpeeksi - mulle tuo ajatus on tosi vieras), tai että kaikkien (koko yhteiskunnan, iltapäivälehtien) tulisi arvostaa sitä mitä teen.
Vielä vähemmän jaksan/ymmärrän sellaisia kotiäitejä, jotka kertovat miten elämä lasten kanssa on oikeastaan yhtä helvettiä, ei hetken rauhaa, ei koskaan saa nukkua, lapset huutaa koko ajan ja äidillä on pinna kireällä, parisuhdekin kärsii kun niin kovasti vituttaa...ketä tuollainen palvelee; ei äitiä, ei lapsia, ei ketään, jos hampaat irveessä ja väkipakolla ollaan kotiäitinä. Marttyyrit ei ole muodissa enää. Turhan valittamista sanon minä: jos elämä ei miellytä, muuta asioita, ja tämä koskee ihan kaikkia, myös työssäkäyviä äitejä.
En pidä myöskään sellaisista kotiäideistä, jotka manaavat työssäkäyvät äidit alimpaan helvettiin, ja ovat sitä mieltä että nainen, joka vie pienen lapsen päivähoitoon, ei ole mikään äiti edes, hyvä jos on edes ihminen. Keskittyisivät vaan omiin asioihinsa.
Ap[/QUOTE]
En ole ikinä ollut kotiäitejä vastaan - en keksi kertakaikkiaan mitään syytä siihen, miksi olisin
Olen kertonut, että itse en kokenut kotiäitiyttä työnä, vaan leppoisana aikana. Kun aikataulut ei määritelleet mitään, kun sai heittäytyä sohvalle makaamaan jos siltä tuntui. Kotiäitiys on minusta elämää, etuoikeuskin, vapaa-aikaa...ei työtä. Ja täysin vapaaehtoista sitäpaitsi. Koen olevani etuoikeutettu, kun saan (sain) jäädä taas kotiin (vaikka en haluakaan jäädä tänne ikuisiksi ajoiksi). Mukavaa vaihtelua opiskeluarkeen/työssäkäyntiin. Jos joku sanoo tätä velttoiluksi, niin naurahdan, sen sijaan että suuttuisin ja loukkaantuisin. Ja olen ehkä vähän samaa mieltäkin, koska kyllä minä olen kotiäitinä myös velttoillut, ja velttoilen varmaan jatkossakin kun se kerran mahdollista on.
Sellaisia kotiäitejä en oikein jaksa, jotka itse tekevät itselleen kiireitä, luettelevat tekemisiään, ja toitottavat miten se on maailman rankinta työtä ja peräänkuuluttavat arvostusta itselleen joka taholta - eikö se riitä, että itse arvostavat sitä mitä tekevät, ja että esim. puoliso arvostaa? Riitti ainakin mulle, en osannut ajatella että arvostus esim. mitattaisiin rahassa (moni kun valittaa, että kotiäitiyttä ei arvosteta, koska siitä ei makseta tarpeeksi - mulle tuo ajatus on tosi vieras), tai että kaikkien (koko yhteiskunnan, iltapäivälehtien) tulisi arvostaa sitä mitä teen.
Vielä vähemmän jaksan/ymmärrän sellaisia kotiäitejä, jotka kertovat miten elämä lasten kanssa on oikeastaan yhtä helvettiä, ei hetken rauhaa, ei koskaan saa nukkua, lapset huutaa koko ajan ja äidillä on pinna kireällä, parisuhdekin kärsii kun niin kovasti vituttaa...ketä tuollainen palvelee; ei äitiä, ei lapsia, ei ketään, jos hampaat irveessä ja väkipakolla ollaan kotiäitinä. Marttyyrit ei ole muodissa enää. Turhan valittamista sanon minä: jos elämä ei miellytä, muuta asioita, ja tämä koskee ihan kaikkia, myös työssäkäyviä äitejä.
En pidä myöskään sellaisista kotiäideistä, jotka manaavat työssäkäyvät äidit alimpaan helvettiin, ja ovat sitä mieltä että nainen, joka vie pienen lapsen päivähoitoon, ei ole mikään äiti edes, hyvä jos on edes ihminen. Keskittyisivät vaan omiin asioihinsa.
Viimeksi muokattu:
T
Työ
Vieras
Osalla kaksplussalaisella on työ sana käsitteenä vähän hakusessa. Seuraavassa linkissä pienimuotoinen tietopläjäys sanasta työ, jotta sen väärinkäytöllä "ratsastaminen"loppuu.
Työ Wikipedia
Kotiäidit tekevät työtä. Mieluisaa ja palkatonta työtä perheensä hyväksi.
N
näinkö
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Työ;26254746:
Eli teenkö minä töitä kun siivoan taloani tai hoidan puutarhaa?
Voisko jokainen hoitaa oman äitiytensä niinkuin itse parhaaksi näkee? Se minun mielestä riittää. Tämmöinen toisten äitien mollaus on todella syvältä. Se on tärkeintä että äiti tekee perheensä eteensä parhaansa, oli sitten kotiäiti tai työssä käyvä.
Ä
"äippä 80"
Vieras
Se Vartiaisen kritiikki kohdistui yhteensä 6 asiaan, joista kotihoidontuki (ei kotiäidit) oli vain yksi. Muita olivat esim pitkät opiskeluajat ja omistusasumisen verovähennykset. En minäkään asunnonomistajana tuosta hermostunut, olin itseasiassa samaa mieltä
F
Fyyjtyjq
Vieras
[QUOTE="äippä 80";26254823]Se Vartiaisen kritiikki kohdistui yhteensä 6 asiaan, joista kotihoidontuki (ei kotiäidit) oli vain yksi. Muita olivat esim pitkät opiskeluajat ja omistusasumisen verovähennykset. En minäkään asunnonomistajana tuosta hermostunut, olin itseasiassa samaa mieltä[/QUOTE]
No ei kai siitä voikaan hermostua. Kotihoitoa on nykyään liikaa vähätelty mediassa. Hyvähän se luulisi olevan, kun kerrotaan se toinenkin näkökulma. Lasten hoitamista ei voi rinnastaa velttoiluksi.
[/QUOTE]No ei kai siitä voikaan hermostua. Kotihoitoa on nykyään liikaa vähätelty mediassa. Hyvähän se luulisi olevan, kun kerrotaan se toinenkin näkökulma. Lasten hoitamista ei voi rinnastaa velttoiluksi.
Ä
"äippä 80"
Vieras
Mun mielestä päinvastoin, 3 vuoden kotihoito on noussut kummalliseksi, viralliseksi totuudeksi jota näköjään ei saa kyseenalaistaa. Itse olen 2,5-vuotiaan tytön äiti ja kyllä musta olisi erikoinen tilanne nyhjätä kaikki päivät vain hänen kanssaan kahdestaan, kun ei ole edes enempää lapsia.En keksi että mitä tyttökään siitä hyötyisi, hermot menisi vaan molemmilla
Mun mielestä päiväkotejakin on kovasti 'teurastettu' mediassa viime aikoina. Keltikangas-Järvinen on ollut paljon äänessä esimerkiksi.
K
"kotiäiti"
Vieras
Ja oleellistahan olisi ajatella niitä LAPSIA, mutta ei, kaikki vaan jaksaa jauhaa äideistä ja yhteiskunnasta ja rahasta ja plaaplaaplaa, vaikka tätä asiaa pitäisi pohtia LAPSEN hyvinvoinnin kannalta. Ja täytyy olla melko vinksahtanutta elämää, jos lapsi ei hyödy siitä että saa viettää ensimmäiset vuodet äidin hoivissa. Tokikin jokainen SAA mun puolesta viedä lapsensa hoitoon vaikka synnäriltä, mutta en ymmärrä sitä asennetta että lapsen hoitamisessa itse olisi jotain pahaa, ja se juontaisi aina juurensa äidin velttoilusta tms.
Similar threads
Uusimmat
-
V
-
V
-
VEuroopan vasemmistolla paniikkikokous oikeiston vaalimenestyksen takia
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 1
-
V
-
VOrpo ja Purra vievät tuhkatkin pesästä: Hallitus ehdottaa vanhusten palvelujen maksujen nostamista
- Aloittaja: vierailija
- Viestiä: 5
-
V
Kuumimmat
-
V
-
V
-
V
-
-
V
-
V
-
V
-
V