Mun vanhemmat on niin... Jotain pula-ajan lapsia, en minä tiedä. Katkeria ja kateellisia ja MENEE HERMO.

["öööö"]

Kauheesti hymiöitä tässä. Varmaan sen varmistukseksi ettei varmasti olla hermostuneita. (Vähän ehkä kiree toi muutama hymiö...)

Jäi nyt vielä mietityttään että kenen saunassa sä sitten saunot jos äitisi tietää hangessa ja juomassa käyntisi?

 

["shihtzu"]

Olen työssäkäyvä yrittäjä. 5 lastenlasta, pitkät päivät. Nykypäivän yrittäjä elättää veroilla eläviä, ei itseään. Ylimääräiset tavarat saa lapset viedä, en ole tavaraan kiintynyt.Ainoastaan autot, ne on minun, eivät lasten. Samoin aikani. Mikäli vapaata on, haluan hemmotella itseäni.
Olen kasvattanut ja elättänyt 3 lasta. Ilmoitin jo ajoissa, että kasvatustyön osalta olen tehnyt sen, minkä voin, en ole lasten lasteni hoitaja. Sitä vastuuta en jaksa enää kantaa. Ikää on 56 vuotta, ei voimani ole enää samat kuin nuorempana. Minun lapset tämän ymmärtävät. Pari kertaa vuodessa voin käydä jonkun lapsen lapsen kanssa kaupassa. Silloin ostetaan jotain tarpeellista tai lelu. Joskus, todella harvoin otan jonkun matkoilleni. Eilen sain ryöpyn niskaani tuntemattomalta ukolta. Oli näitä harvoja kertoja kun yksi pikkuinen oli mukanani. Humalainen mies noin 40v, sanoi että on hienoa kun hoidan lasten lastani, johon totesin, että ei suinkaan, aikani on minun aikaani, en enää hoida lastenlapsiani, vaan joskus harvoin otan mukaan reissuilleni. Siitäkös ukko riemastui, haukkui minut lyttyyn, itsekkääksi, olen toki itsekäs, kun jotain jää työstäni itsellenikin, hän sanomansa mukaan on ylpeä jos joskus saa hoitaa lasten lapsiaan, (ehtiiköhän jumisiltaan) ja jatkoi että olen paska akka, ym... Jatkoimme pojan kanssa kävelyä, poika sanoi: hassu ukko, eihän mummi ole lastenhoitaja, tuo oli ihan hassu, kuvitteli että mummi on lastenhoitaja.
Lasten ja imeväisten suusta se totuus tulee.
Mummi on mummi, oman osansa jo tehnyt ja väsynyt, kaukana on aika kun jaksoin hoitaa lapset ja valvoa yöt.

Aika ikävältä kuulostaa kaikki tuo ja etenkin tuo, että 56-vuotiaana on niin väsynyt että ei jaksa lapsia ollenkaan hoitaa. Oma äitini on 68 ja jos joku sitä sanoo vanhaksi, niin turpaa varmaan saisi, hän kun ei itseään vanhaksi edes tunne. Ei lapset sinne usein yökylään mene, mutta kyllä mun vanhemmat lapsia hoitaa kun tarvetta on ja heillä ei ole muuta menoa. Niin ja ottavat tuon esikoisen välillä mökillekin mukaan muutamaksi päiväksi.

 

["alkup."]

[QUOTE="öööö";26337201]Kauheesti hymiöitä tässä. Varmaan sen varmistukseksi ettei varmasti olla hermostuneita. (Vähän ehkä kiree toi muutama hymiö...)

Jäi nyt vielä mietityttään että kenen saunassa sä sitten saunot jos äitisi tietää hangessa ja juomassa käyntisi?[/QUOTE]

No mä oon sattunu lapsuuteni ja osan nuoruudestani asumaan vanhempieni kanssa

Voi elämän käsi mitä vänkäämistä

 

[Katos näin]

[QUOTE="alkup.";26337297]

Voi elämän käsi mitä vänkäämistä [/QUOTE]


Veit jalat suustani. Voi elämän käsi mitä vänkäämistä. Anna sun vanhempien olla ihan rauhassa mitä ovat.

Ja nauti sinä omasta elämästäsi. Ilmeisesti vanhempasi ovat onnistuneet sinut säästämään omilta traumoiltaan, kun olet noin tavattoman fiksu.

Mitenköhän nykyvanhemmat pystyy siihen? Pystyykö?

 

["alkup."]

Veit jalat suustani. Voi elämän käsi mitä vänkäämistä. Anna sun vanhempien olla ihan rauhassa mitä ovat.

Ja nauti sinä omasta elämästäsi. Ilmeisesti vanhempasi ovat onnistuneet sinut säästämään omilta traumoiltaan, kun olet noin tavattoman fiksu.

Mitenköhän nykyvanhemmat pystyy siihen? Pystyykö?

No huhhuh :xmas:

 

[5lasta2aikuista]

Mun isä eli kanssa aikaa, kun rahaa oli tosi vähän ja kaippa siihenkin tottuu/jää päälle. Kun me oltiin lapsia niin oli ihan samanlaista (hyvin rajoitettua mitä sai syödä ja tehdä ja mihin laittaa rahaa). Auttoi meitä kyllä kun opiskeltiin ja edelleenkin.
Luulen että tuo tapa elää jää vaan päälle, niinkuin säkin sanoit niin olet tosi nopea suihkussa kävijä Samoin vanhemmillasi on jäänyt päälle toi tapa elää.
Eihän siinä tosiaan mitään pahaa olekaan, niin kauan kun kohdistuu vain teidän elämään, mutta tietysti on ikävää että jatkuvasti puuttuu teidän tapaan elää. Kaippa se on vain sitä huolta teidän pärjäämisestänne, ilmaisevat sen vain noin =)

Mä olen itse tyytyväinen että mun kasvatettiin noin, ei ole koskaan ollut rahaongelmia kun on aikoinaan opetttu säästäväiseksi ja rahankäyttöä muutenkin. Joskus vaan vähän surettaa isän puolesta kun ei juuri osaa hemmotella itseään millään.

 

["Minna"]

Veit jalat suustani. Voi elämän käsi mitä vänkäämistä. Anna sun vanhempien olla ihan rauhassa mitä ovat.

Ja nauti sinä omasta elämästäsi. Ilmeisesti vanhempasi ovat onnistuneet sinut säästämään omilta traumoiltaan, kun olet noin tavattoman fiksu.

Mitenköhän nykyvanhemmat pystyy siihen? Pystyykö?

Oletko noussut sängystä väärällä jalalla?

 

[Minni harmaana]

Olen työssäkäyvä yrittäjä. 5 lastenlasta, pitkät päivät.

Nykypäivän yrittäjä elättää veroilla eläviä, ei itseään - ylimääräiset tavarat saa lapset viedä - en ole tavaraan kiintynyt. Ainoastaan autot, ne on minun, eivät lasten. Samoin aikani. Mikäli vapaata on, haluan hemmotella itseäni.

Olen kasvattanut ja elättänyt 3 lasta. Ilmoitin jo ajoissa, että kasvatustyön osalta olen tehnyt sen, minkä voin, en ole lasten lasteni hoitaja. Sitä vastuuta en jaksa enää kantaa. Ikää on 56 vuotta, ei voimani ole enää samat kuin nuorempana.

Minun lapset tämän ymmärtävät. Pari kertaa vuodessa voin käydä jonkun lapsen lapsen kanssa kaupassa. Silloin ostetaan jotain tarpeellista tai lelu. Joskus, todella harvoin otan jonkun matkoilleni.

Eilen sain ryöpyn niskaani tuntemattomalta ukolta. Oli näitä harvoja kertoja kun yksi pikkuinen oli mukanani. Humalainen mies noin 40v, sanoi että on hienoa kun hoidan lasten lastani, johon totesin, että ei suinkaan, aikani on minun aikaani, en enää hoida lastenlapsiani, vaan joskus harvoin otan mukaan reissuilleni. Siitäkös ukko riemastui, haukkui minut lyttyyn, itsekkääksi, olen toki itsekäs, kun jotain jää työstäni itsellenikin, hän sanomansa mukaan on ylpeä jos joskus saa hoitaa lasten lapsiaan, (ehtiiköhän jumisiltaan) ja jatkoi että olen paska akka, ym...

Jatkoimme pojan kanssa kävelyä, poika sanoi: hassu ukko, eihän mummi ole lastenhoitaja, tuo oli ihan hassu, kuvitteli että mummi on lastenhoitaja.
Lasten ja imeväisten suusta se totuus tulee.

Mummi on mummi, oman osansa jo tehnyt ja väsynyt, kaukana on aika kun jaksoin hoitaa lapset ja valvoa yöt.

Minäkin olen 56-vuotias (kokeilin tuota tekstiäsi muokata luettavammaksi - sori) ja hoidan päivittäin ekaa lapsenlastani. Joskus väsyttää, mutta jaksan minä

 

[katos näin]

[QUOTE="Minna";26337479]Oletko noussut sängystä väärällä jalalla?[/QUOTE]

Miten niin?

Aloittajahan vaikuttaa hyvin tyytyväiseltä itseensä. Vanhemmat vain ovat tyhmiä ja paskapäitä (niinkuin aina; yleensä tuo asenne muuttuu suvaitsevammaksi ihmisen aikuistuessa). Totesin, että hyvä kun on tyytyväinen itseensä, ja ilmeisesti vanhempansa ovat jossain onnistuneet sentään vaikka niin tyhmiä ovatkin. Ja toivotin samaa hänelle itselleen.

Että en ole noussut sängystä väärällä jalalla.

 

[Keittiönoita]

Pula-aika oli 30-luvulla eikä 50-luvulla ja voin omista 30-luvulla lapsuutensa viettäneistä vanhemmistani sanoa, että heille muiden auttaminen on itsestäänselvyys. Ei niissä olosuhteissa olisi taidettu edes selvitä, jos ei olisi ollut yhteisöllisyyttä ja autettu niin sukulaisia kuin naapureitakin. Sun vanhempasi kuullostavat lähinnä piheiltä. Miksi muuten sun pitää kysyä niistä vaunuista vanhemmiltasi?

 

["vieras"]

Miten niin?

Aloittajahan vaikuttaa hyvin tyytyväiseltä itseensä. Vanhemmat vain ovat tyhmiä ja paskapäitä (niinkuin aina; yleensä tuo asenne muuttuu suvaitsevammaksi ihmisen aikuistuessa). Totesin, että hyvä kun on tyytyväinen itseensä, ja ilmeisesti vanhempansa ovat jossain onnistuneet sentään vaikka niin tyhmiä ovatkin. Ja toivotin samaa hänelle itselleen.

Että en ole noussut sängystä väärällä jalalla.

No kyllä sulla joku mättää kun pitää heti alkaa vänkäämään miten nyt ei osata ollenkaan arvostaa niitä vanhempia, ja tulkitaan muutenkin toisen sanomiset miten itseä huvittaa. Purat aivan selkeästi omaa pahaa oloasi nyt muihin. Se paistaa kilometrien päähän, halusit tai et.

Ja jos joku on 56-vuotiaana niin vanha ja väsynyt ettei jaksa edes lapsenlapsia muutamaa tuntia hoitaa, niin sääliksi käy. Vaikkei se mikään velvollisuus todellakaan ole, niin useimmat isovanhemmat ONNEKSI niin silti haluavat tehdä, koska ne ovat heidän lapsenlapsiaan! He HALUAVAT viettää aikaa yhdessä, ja hoitaakkin välillä. Eivätkä kyllä tunne itseään vanhoiksi ja raihnaisiksi.

 

[iu]

Noilla 50-luvun lapsilla taitaa olla jotenkin sisäänrakennettuna tuo pula-ajan elämäntapa. Mun äitini on ihan just samanlainen, noita jonkun mainitsemia pestyjä jugurttipurkkeja ja hedelmäpusseja myöten... Eikä todellakaan johdu siitä, että olis köyhä - ihan hyvissä varoissa on mummi. Mutta sitä on tosi helppo ilahduttaa: antaa jotain pientä ilmaiseksi, niin se on onnellinen monta viikkoa

Monta kertaa ollaan me lapset sanottu että käytä hyvä ihminen niitä rahojas johonkin mukavaan, mee ulos syömään, osta jotain kivoja vaatteita tai matkustele nyt kun vielä jaksat ja pystyt, mutta ei se osaa "tuhlata", kun ei oo siihen oppinut.

 

["Minna"]

Miten niin?

Aloittajahan vaikuttaa hyvin tyytyväiseltä itseensä. Vanhemmat vain ovat tyhmiä ja paskapäitä (niinkuin aina; yleensä tuo asenne muuttuu suvaitsevammaksi ihmisen aikuistuessa). Totesin, että hyvä kun on tyytyväinen itseensä, ja ilmeisesti vanhempansa ovat jossain onnistuneet sentään vaikka niin tyhmiä ovatkin. Ja toivotin samaa hänelle itselleen.

Että en ole noussut sängystä väärällä jalalla.

Sori, olin väärässä. Sä oletkin joku sekopää joka tekee aivan ihmeellisiä oletuksia toisista. Mä en tajua mistä sä teit ap:sta nuo sun päätelmät, mutta tuota se kai sitten on kun elää harhojen vallassa.

 

["huh"]

Kuulostaa todella ärsyttäviltä.

 

["heh"]

Kiva kun aloittaja täällä juttelee itsensä kanssa.

 

[7thHeaven]

Tiedän kyllä, mitä AP tarkoittaa vaikka omasta lähipiiristä ei taida sellaisia löytyä.
Oma äiti on köyhästä kahdeksan lapsen duunariperheestä, joilta jopa paloi koko talo ja omaisuus 60-luvulla. Tarkanmarkan penninvenyttäjiä kaikista lapsista on tullut mitä ostoksiin tulee, mutta tavaroiden poislahjoittaminen ei ole ikinä ollut ongelma. Ei varmaan edes suostuisi ottamaan noista vaunuista maksua. Johtunee siitä, että kodin palamisen jälkeen koko kylä auttoi heitä rakentamaan uuden talon, lahjoitti vaatteet lapsille jne.

Eipä kenenkään tarvitse omaisuuttaan ilmaiseksi jaella tai rahaa heitellä mihin sattuu, mutta sitten kun mennään tollaseen "hyi vittu mikä marmorikartano, en ikinä ottais!!"- määkimiseen, josta paistaa selkeästi pelkkä kateus läpi, niin vähemmästäkin pinna palaa...

 

[kookosta]

Mua henkilökohtaisesti rassaa tuo alekoreilla luuhaaminen ja sen tarpeettoman roinan kantaminen meille. Ilmeisesti meidän pitäisi nurisematta ottaa kaikki paska krääsä vastaan, koska ei olla millään mittapuulla rikkaita. Ja että meille voi saman syyn takia kantaa kysymättä huonekaluja tms tavaraa.

Siis mua ei haittaa jos joku haluaa antaa jotain eikä itselläni ole ongelmia antaa takaisin/eteenpäi. Kunhan se tavara olisi järkevää ja kunnollista. Ekohippi sisälläni kirkuu pää punaisena kun meille kannetaan halpahallin valo-joulupukkia (jota ei muuten ikinä käytetty, edes lapset ei halunneet sitä ikkunaan ja lopulta kiikutettiin se roskikseen monen vuoden säilömisen jälkeen) tai halpakaupan veitsisarjaa, jossa leikkuulauta on valmiiksi halki ja veitsistä irtoaa terät tai monitoimikone jolla pystyit muussaamaan tasan banaania, koska kovempi hedelmä sai rakkineen savuamaan |O Myöskin haluaisin sisustaa kotini meidän perheen näköiseksi, en haluaisi elää anoppilan-kopiossa.

 

["vieras"]

Minun vanhempani ovat oikesti sota-ajan lapsia, joilla oli köyhä lapsuus. Nuukasti ovat aina eläneet, nyt ovat eläkkeellä ja asuvat velattomassa omakotitalossa. Isovanhempina ovat olleet loistavia, lapsille on ollut aikaa. Käydessään tulivat aina ruokakassin kanssa ja tyrkyttivät rahaa. Kesti monta vuotta saada heidät uskomaan, että rahaa ei tarvita ja meille saa tulla tyhjin käsin.

Jossain vaiheessa minulla meinasti palaa pinna, kun äiti yritti kieltää lasten kavereiden meillä käynnit. Äiti marisi minulle, että minun pitää käskeä kaverit koteihinsa. Jos äiti toi jäätelöä, hän vannotti, että nämä on omille lapsille, ei kavereille. Lasten kavereita ei olisi saanut kutsua lasten synttäreille, kun "ei ne tuo kunnon lahjoja ja syövät paljon". Meidän olisi pitänyt saada kalliita lahjoja, mutta me ei oltaisi saatu ostaa kennelkään mitään.

Nyt oma kummityttöni pääsee ylioppilaaksi. Äiti kysyi, mitä annan lahjaksi ja epähuomiossa lipsautin, että satasen annan. Äiti vaikeroi puhelimessa ja varmaan hänellä menee pari yötä unettomana, kun hän suree järjetöntä tuhlaamistani.

Yleensä en puhu vanhemmilleni mitään raha-asioista tai paljon mistään muustakaan henkilökohtaisesta, mutta joskus väsyneenä ei aina muista, mitkä kaikki aiheet on kiellettyjä.

 

["Näinpä"]

Niinpä.

Vanhemmilla on omat taakkansa. Joka nyt ei satu muistamaan, sille tiedoksi, että suomalaiset sotivat vuosina 1939-1944, sen jälkeen maksettiin vuosikausia sotakorvauksia, ja rahat olivat todella tiukassa.

Jos nyt sitten tämän sukupolven lapset ovat nuukuutta oppineet ja köyhyyden pelkoa, mutta silti osanneet kasvattaa anteliaita ja luontevasti talouteensa suhtautuvia jälkeläisiä, niin kiitos heille ja kunnia (eikä kiittämättömyys ja kitinä siitä mitä kaikkea nämä ihmiset eivät ole).

 

[Madicken04]

Heh. Tuota samantyylistä asennetta on koettu yhden tutun osalta joka siis ei ole sukulainen eikä ole meille (eikä muillekaan arvostelemilleen perheille/ihmisille mitään lahjoittanut). Aina sama kauhistelu kun huomaa että on hankittu jotain uutta, vaatteita, huonekaluja, lasten leluja/tavaroita, uusia kännyköitä/läppäreitä jne. Ensimmäisenä tavatessa kauhistelu että "ei kai tuo vaan ole uusi paita, mitä ihmettä olet semmoisen mennyt hankkimaan???". Ruokapöydässä ihmetellään mitä tarjottavat ovat maksaneet ja luetellaan mistä (toiselta puolelta kaupunkia) tuonkin olisi saanut halvemmalla. Luonnollisesti harrastukset, kampaamokäynnit ja koira ovat jotain minkä vuoksi hän tykkää että ihmisen voisi asettaa holhouksen alle...

Ja sitten kun kuulee että joku on antamassa jotain itse ostamaansa ilmaiseksi pois, vieläpä jollekin muulle kuin ihan lähisukulaiselle. Se on kammottavaa.


Ja juu, ko ihminen on eläkkeellä ja käyttää aikansa pyörillessään ympäri kaupunkia supertarjousten ja ilmaisnäytteiden perässä. Ei pidä jääkaappia päällä koska säästää sähköä eikä luonnollisesti tuhlaa rahaansa mihinkään jääkaapissa säilytettävään ruokaan (syksyllä/talvella voi hankkia jotain mitä laittaa parvekkeelle jos saa tosi halvalla) koska näkkileivällä, kaurapuurolla ja vedelläkin pärjää hyvin. Vaatteita ei ole ostanut... varmaan koskaan. Saa tuttavilta vaatelahjoituksia joita sitten ompelee pienemmiksi että sopivat päälle.

 

[juuh]

Joo, tiedän mistä puhut. Anoppi ja appi.
Ja tuohon päääle vielä reikäiset lakanat.
Ja ehkä sitä rakkautta ei ole ollut, koska on opittu valehtelemaan lapsuudessa. Ehkä välttääkseen selkäsaunan (anoppi valehtelee aivan turhista asioista, esim. että on pessyt lasten vaatteet vaikka olivat likaisia, mua ei haittaa yhtään vaikka ei pessyt mutta se ihmetyttää että valehtelee asiasta).

Kaikesta on vain huonoa sanomista, ainakin jos meistä on kyse. Tai lapsistamme.

Kaikesta pitää saada joku palkka itselle heti, eli pyyteettömästi ei tee mitään tai anna mitään. Jos lapset joskus käyneet, ja hetken viipyneet ilman meitä vanhepia, niin vaatii heti vaikkakin epäsuorasti että mies tekee siellä yhtä sun toista. Juu halvemmaksi tulee maksaa vieraalle, kun välimatkaa on. Itse joudumme tuhansia kilometrejä ajella jos lapse siellä ja haluamme viettää kaksin aikaa tai sitten mennä hotelliin. Ja tästä pitäisi maksaa heille...

Juu ja useampi velaton kiinteistö ja muuta on.

Mutta itkettää niin kovasti kun ollaan niin köyhiä ja kurjia ja mitenhän sitä eläkkeellä pärjääkään. (aivan hyvät eläkkeet on ja vuokratuloja ja muuta)

 

["heh"]

[QUOTE="vieras";26337981]Minun vanhempani ovat oikesti sota-ajan lapsia, joilla oli köyhä lapsuus. Nuukasti ovat aina eläneet, nyt ovat eläkkeellä ja asuvat velattomassa omakotitalossa. Isovanhempina ovat olleet loistavia, lapsille on ollut aikaa. Käydessään tulivat aina ruokakassin kanssa ja tyrkyttivät rahaa. Kesti monta vuotta saada heidät uskomaan, että rahaa ei tarvita ja meille saa tulla tyhjin käsin.

Jossain vaiheessa minulla meinasti palaa pinna, kun äiti yritti kieltää lasten kavereiden meillä käynnit. Äiti marisi minulle, että minun pitää käskeä kaverit koteihinsa. Jos äiti toi jäätelöä, hän vannotti, että nämä on omille lapsille, ei kavereille. Lasten kavereita ei olisi saanut kutsua lasten synttäreille, kun "ei ne tuo kunnon lahjoja ja syövät paljon". Meidän olisi pitänyt saada kalliita lahjoja, mutta me ei oltaisi saatu ostaa kennelkään mitään.

Nyt oma kummityttöni pääsee ylioppilaaksi. Äiti kysyi, mitä annan lahjaksi ja epähuomiossa lipsautin, että satasen annan. Äiti vaikeroi puhelimessa ja varmaan hänellä menee pari yötä unettomana, kun hän suree järjetöntä tuhlaamistani.

Yleensä en puhu vanhemmilleni mitään raha-asioista tai paljon mistään muustakaan henkilökohtaisesta, mutta joskus väsyneenä ei aina muista, mitkä kaikki aiheet on kiellettyjä.[/QUOTE]

Ihana... siis huhhuh!

 

[juuh]

Mua henkilökohtaisesti rassaa tuo alekoreilla luuhaaminen ja sen tarpeettoman roinan kantaminen meille. Ilmeisesti meidän pitäisi nurisematta ottaa kaikki paska krääsä vastaan, koska ei olla millään mittapuulla rikkaita. Ja että meille voi saman syyn takia kantaa kysymättä huonekaluja tms tavaraa.

Siis mua ei haittaa jos joku haluaa antaa jotain eikä itselläni ole ongelmia antaa takaisin/eteenpäi. Kunhan se tavara olisi järkevää ja kunnollista. Ekohippi sisälläni kirkuu pää punaisena kun meille kannetaan halpahallin valo-joulupukkia (jota ei muuten ikinä käytetty, edes lapset ei halunneet sitä ikkunaan ja lopulta kiikutettiin se roskikseen monen vuoden säilömisen jälkeen) tai halpakaupan veitsisarjaa, jossa leikkuulauta on valmiiksi halki ja veitsistä irtoaa terät tai monitoimikone jolla pystyit muussaamaan tasan banaania, koska kovempi hedelmä sai rakkineen savuamaan |O Myöskin haluaisin sisustaa kotini meidän perheen näköiseksi, en haluaisi elää anoppilan-kopiossa.

Juu, tuttua. Useampi kerta kysytään samoista paskoista huonekaluista että otetaanko me ne.

Ja eivät ole mitään kivoja vanhoja täyspuisia, vaan paskoja 80-luvun tekeleitä.

Vanhan epämuodikkaan astiasarjan halusin antaa, mutta se piti puolittaa miehen siskon kanssa.

Jep.

 

[juuh]

Tuota, eihän meistä kukaan voi tiettää jaksaako hoitaa mummona lapsenlapsiaan.

Mutta jos vain valittaa ja vaatii itselleen vaikka on terve, on eläkkeellä, on rahaa, on aikaa ja silti lasten pitäisi ilmaiiseksi tehdä hänelle ja ruokaa ei jaksa kerran vuoteen tehdä lapsenlapsille, niin onhan se vähän outoa.

 

[Eedla]

Ap, kuulostaa pahasti mun anopilta toi meininki!! Nykyään se on jo oppinu pitämään naamansa kiinni mut ku esikoinen oli pieni niin ja jaksoi päivitellä sitä kuinka me tuhlataan rahaa. Esim ostettiin esikoiselle uusi turvakaukalo niin anoppi veteli herneitä nenään kun se ei ymmärtänyt miksi me ei voitu huolia sitä 15 vuotta vanhaa autokaukaloa joka oli paikallises lähetyskirpputoris myynnis ja maksoi vain 2 euroa (siis anoppi osti meille tuon 2euron kaukalon, toi meille, vieläpä pesi sen mun puolesta. Mutta arvaa otettiinko käyttöön...). samaa linjaa se on kaikissa asioissa. Mutta, kuten kirjotin, nykyään se todnäk vain puhuu selän takana noista asioista kun mää sanoin sille suorat sanat ku hermostuin siihen paasaamiseen.

ANopin on jotenki niin vaikeeta käsittää että meidän tulot ei ole samaa luokkaa kuin hänen tulonsa kun hänen lapset oli pieniä ja että mun ihan oikeesti ei tarvi aina ostaa sitä halvinta mahdollista. Ja mä en ees ole mikään tuhlaaja, en todellakaa osta aina kalleinta, en todellakaa osta aina uutta ja pyritään elämään niin että tavaraa ois vaan se pakollinen määrä. Että minkähänlainen joku mua "tuhlaavaisempi" ois anopin silmissä...