Olen työssäkäyvä yrittäjä. 5 lastenlasta, pitkät päivät. Nykypäivän yrittäjä elättää veroilla eläviä, ei itseään. Ylimääräiset tavarat saa lapset viedä, en ole tavaraan kiintynyt.Ainoastaan autot, ne on minun, eivät lasten. Samoin aikani. Mikäli vapaata on, haluan hemmotella itseäni.
Olen kasvattanut ja elättänyt 3 lasta. Ilmoitin jo ajoissa, että kasvatustyön osalta olen tehnyt sen, minkä voin, en ole lasten lasteni hoitaja. Sitä vastuuta en jaksa enää kantaa. Ikää on 56 vuotta, ei voimani ole enää samat kuin nuorempana. Minun lapset tämän ymmärtävät. Pari kertaa vuodessa voin käydä jonkun lapsen lapsen kanssa kaupassa. Silloin ostetaan jotain tarpeellista tai lelu. Joskus, todella harvoin otan jonkun matkoilleni. Eilen sain ryöpyn niskaani tuntemattomalta ukolta. Oli näitä harvoja kertoja kun yksi pikkuinen oli mukanani. Humalainen mies noin 40v, sanoi että on hienoa kun hoidan lasten lastani, johon totesin, että ei suinkaan, aikani on minun aikaani, en enää hoida lastenlapsiani, vaan joskus harvoin otan mukaan reissuilleni. Siitäkös ukko riemastui, haukkui minut lyttyyn, itsekkääksi, olen toki itsekäs, kun jotain jää työstäni itsellenikin, hän sanomansa mukaan on ylpeä jos joskus saa hoitaa lasten lapsiaan, (ehtiiköhän jumisiltaan) ja jatkoi että olen paska akka, ym... Jatkoimme pojan kanssa kävelyä, poika sanoi: hassu ukko, eihän mummi ole lastenhoitaja, tuo oli ihan hassu, kuvitteli että mummi on lastenhoitaja.
Lasten ja imeväisten suusta se totuus tulee.
Mummi on mummi, oman osansa jo tehnyt ja väsynyt, kaukana on aika kun jaksoin hoitaa lapset ja valvoa yöt.