Ei muuta kommentoitavaa, mutta jäin miettimään miksi se keskimmäinen tipahteli koko ajan sohvalta? 
Katso alla oleva video nähdäksesi, kuinka asennat sivustomme verkkosovellukseksi kotinäytöllesi.
Huomio: Tämä ominaisuus ei välttämättä ole käytettävissä kaikissa selaimissa.
Voi vee...että sellaiset kanakerhot on hanurista...se oo mitään muuta, kuin eukkojen nokittelua, ja pätemistä lapsellaan ja sen lapsen vaatteillaLuulen, että eniten aikuinen ihminen kaipaa ja odottaa sitä oman ikäistä seuraa, jutustelu kaveria ja älykästä toimintaa. Enkä pidä niitä mammakerhoja parhaana keinona tuohon. Yleensä siellä saa päänsäryn ja pahan mielen
Ei se ole välttämättä välinpitämättömyyttä. Ainakin itse olin ekan aikaan todella epävarma omasta äitiydestäni. Joka tuutti laulaa virikkeistä yms yms. Eli minä en luottanut itseeni, enkä siksi nauttinut kotona olosta. Minusta "ammattilaiselta" aika putkinäköistä ajattelua. Oletko koskaan miettinyt mikä siinä hoitoon tuomisen taustalla voi olla? Itse ainakin olin kova syyllistämään itseäni ja kärsin varmaan jonkinasteisesta mesennuksestakin eli kotona olo oli kovaa itsensä tarkkailua.
Alkuperäinen kirjoittaja Kotona Kirves Kädessä;27232556:Voi vee...että sellaiset kanakerhot on hanurista...se oo mitään muuta, kuin eukkojen nokittelua, ja pätemistä lapsellaan ja sen lapsen vaatteilla![]()
Voisko olla, että pienituloisille ne tuet tuntuu paremmille? Ei mulla oo mitään intressejä jäädä kituuttamaan 300 eurolla kuussa kotiin. Se ei oo mun mittapuun mukaan hyvä tukiMielestäni lapsen kuuluu olla ensimmäiset pari vuotta kotona, vanhempiensa luona. Kannattaako lasta edes tehdä, jos lapsiraasu joutuu jo puolivuotiaana päivähoitoon "taloudellisista syistä" tai siksi koska äiti ja isä eivät jaksa "raskasta vauva-arkea"? Se on itsekästä ja väärin lasta kohtaan. Yksivuotias tarvitsee tarhatädin sijaan vanhempiaan. Tarhassa lapsi ei paljon huomiota ennätä saada, se on nähty, ja yksivuotiaatkin ovat valtavan pitkiä aikoja tarhassa päivittäin, tästähän oli uutisissakin.
Suomessa on niin hyvät tuet, joka paikassa, että tuskin kellään on oikeasti talouden takia PAKKO laittaa lasta hoitoon ihan pienenä jo. En voi mitenkään uskoa tuota. Itsekin olen pienituloinen, mutta lapset on kotona, ja hyvin selvitään eikä ole rahasta tiukkaa kun tiedetään miten sijoitetaan kolikkomme.
Ei pidä tehdä kolmea lasta, kun on niin avuton kuin tuossa kolumnissa. Yksinkertaista mutta totta.
Huomaatteko että päiväkodin henkilökunnan hätähuutoja lasten kotihoidon puolesta on tämäkin palsta täynnä. Se jos mikä kertoo siitä, että jotain hälyttävää päivähoidossa on!
Niinpä. Varsinkin kun nykyään isovanhemmat ym. Sukulaiset ovat itsekin työelämässä eikä nekään enää asu naapurissa vaan usein satojen kilometrien päässä. Eikä sitä tajua ennen kuin se lapsi on siinä, siis sitä avuntarvetta ja tukiverkoston tarvetta.
Ei pidä tehdä kolmea lasta, kun on niin avuton kuin tuossa kolumnissa. Yksinkertaista mutta totta.
Huomaatteko että päiväkodin henkilökunnan hätähuutoja lasten kotihoidon puolesta on tämäkin palsta täynnä. Se jos mikä kertoo siitä, että jotain hälyttävää päivähoidossa on!
Ei pidä tehdä kolmea lasta, kun on niin avuton kuin tuossa kolumnissa. Yksinkertaista mutta totta.
Huomaatteko että päiväkodin henkilökunnan hätähuutoja lasten kotihoidon puolesta on tämäkin palsta täynnä. Se jos mikä kertoo siitä, että jotain hälyttävää päivähoidossa on!
Eli jos äidillä on rankkaa lastensa kanssa hän on avuton eikä pitäisi tehdä lapsia.
Jos päiväkodin henkilökunta valittaa työnsä rankkuutta he ovat....?
No sehän ei provo voinu olla. Ei, ei mitenkään, varsinkin, jos sen tältä palstalta luit?Muistuipa mieleeni, kun eräs äiti tiedusteli 6kk ikäiselle lapselleen päiväkotipaikkaa, koska lapsi ei kuulemma viihdy kotona...wtf
Päiväkodin henkilökunta valittaa päivähoidon rankkuutta LAPSILLE! Se vaikuttaa olevan perimmäinen syy kannanottoihin.
Monesti sillä sävyllä peitetään jotain muuta. Väittäisin, että suurin osa vanhemmista toimii niin kuin ajattelee lapselleen olevan parasta. Myöhemmin voi huomata ettei niin ehkä ollutkaan, mutta se kai on kuitenkin aika inhimillistä. Totta kai äitiys on myös luopumista, ei kai kukaan ole muuta väittänytkään.
Työttömyydestä en osaa sanoa mitään, en ole elämässäni päivääkään ollut.