Miten niin äiti on laiska jos isompi lapsi on hoidossa kun äiti kotona vauvan kanssa?

["vieras"]

Heihei talouden pyörä pyörii! Kaikki lapset vaan päiväkotiin, vaikka äidit on kotona. Saa ihmiset töitä kun uusia päiväkoteja perustetaan!

 

["juu"]

Mä voi kertoa esimerkin myös tutun päivästä. Heillä on kolme lasta. Vauvan lisäksi 5- ja 3-vuotiaat lapset. Isommat lapset laitetaan kahdestaan pihalle aamupäivällä, jolloin äiti hoitaa kotityöt, juo kahvin ja tekee lounaan vauvan nukkuessa. Isommat siis ovat ulkona omakotitaloalueella kahdestaan ja niiden äiti ei tiedä yhtään missä ovat ja mitä tekevät. En pitäisi sitä ainakaan noin lasten kannalta sen parempana vaihtoehtona, kun sitä, että veisi parina päivänä päiväktoiin ja tekisi ne asiat silloin.

 

[ninnunnaa]

Esimerkkitapaus:

Klo: 00-03: vauva nukkuu pätkissä ja äiti nukkuu huonosti, pätkittäin. Klo: 03-06 vauva nukkuu paremmin, mutta herää klo: 6 syömään ja imetykseen menee parikytminsaa.

3v herää pirteänä klo: 7 ja haluaa aamupalaa ja äidin kanssaan juttelemaan ja puuhaamaan. Haluaa, että äiti katsoo kun hän piirtää. Äiti tekee aamupalan isommalle ja katselee piirtelyä. Sitten johdattelee 3v:n leikkimään nukeilla itsekseen. Tunnin kuluttua 3v ei jaksa enää yksinleikkiä vaan haluaa muuta. Alkaa olla jo hieman villillä päälläkin.

Vaihtoehto a: Äiti imettää vauvan vielä klo: 8 ja sen jälkeen pukee kaikille ulkovaatteet päälle ja lähdetään kävelyllä päiväkodille, jonne 3v jää päivähoitoon. Äiti ja vauva palaavat kotiin.
Vauva ottaa vaunutirsat lenkin päätteeksi ja sillä välin äiti hörppää kahvia ja lukee lehden sekä laittaa hieman tiskiä ja pyykkiä koneisiin.
Vauva herää klo: 9.30 tirsoiltaan ja äiti ja vauva seurustelevat sun muuta normaalia. Klo: 12 vauva menee parin tunnin päikkäreille ja äidillä on omaa aikaa/aikaa rauhassa kotitöille pari tuntia. Äiti myös syö kaikessa rauhassa. Ehkäpä ottaa itsekin tirsat. Vauvan herättyä makoisaa oleilua kahdestaan vauvan kanssa ja seuraavan syötön jälkeen pikkuhiljaa hakemaan isompaa hoidosta. Ilta menee pirteänä koko perheen parissa, kotityöt tehtynä ja levättynä.

Vaihtoehto b) Äiti katsoo 3v:lle ulkovaatteet, samoin vauvalle ja itselleen ja lähdetään leikkipuistoon. Siellä äiti katselee 3v:n perään ja heijailee välillä kitisevää vauvaa vaunuissa. 3v saa pienen uhmakohtauksen kun pitäisi lähteä kotiin ruoanlaittoon. Kotona 3v haluaa auttaa ruoanlaitossa (menee hieman kiukutteluksi kun on nälkä) ja vauva kitisee myös huomionkaipuutaan. Ruokaa napaan ja vauva klo: 12 pitkille parin tunnin päikkäreille. Tätä hetkeä 3v on odottanut, hän saa äidin kaiken huomion pariksi tunniksi Äiti hieman askartelee 3v:n kanssa, lukee tälle kirjoja, katselee 3v:n tanssi- ja sirkusesityksiä ja tulee vieraaksi 3v:n teekesteille. Sitten vauva herää ja vauvan syöttö, välipalan laitto 3v:lle ja pyykkiä, tiskiä siinä lasten hoidon ohessa. Sitten ulos, koska 3v on taas täynnä energiaa, kaipaa seuraakin, joten suuntaatte tällä kertaa perhekahvilaan, jossa onkin aika hälinä ja 3v:lle tulee riitaa toisen leikki-ikäisen kanssa, jota äiti saakin sitten selvitellä vauvanhoidon ohessa. Sitten kotiin ja ruokaa koko perheelle. Mies tulee kotiin ja äiti on tässä vaiheessa aika väsynyt, mutta toki onnellinen, koska on hoitanut ihan itse velvollisuutensa eli omat lapsensa ja kodin ja siinä ohella (vaikkakin väsyneenä) myöt nauttinut joka hetkestä. Ainutlaatuista aikaa. 3v suukottelee vauvaa ja heiluttaa tälle helistintä, välit ovat läheiset kun saavat viettää päivät yhdessä.

Vaihtoehto A:sta tulee mieleen esikoisen vauva-aika. Siis herranjestas, miten paljon omaa aikaa silloin oli, melkein hävettää ajatellakin. Vaihtoehto B on mun nähdäkseni aika normimeininkiä lapsiperheessä, kun lapsia kerran on päättänyt hankkia enemmän kuin yhden... Eikö se mies muuten tee yhtään mitään?

 

["miumau"]

mun mielestä jokaisella leikki ikäisellä on oikeus olla oman ikäistensä seurassa eikä passivoitua kotona koska vauva on kuitenkin se keskipiste siellä kotona väkisinkin uutena tulokkaana.

 

["vieras"]

Mun mielestä pitäisi olla enemmän kerhoja lapsille, jotka ovat vain parina päivänä viikosta hoidossa. Ja sitten poistaa subjektiivinen päivähoito-oikeus. Ei kokoaikaista/viikkoista hoitopaikkaa lapsille, joilla vanhempi kotona. Paikat ensisijaisesti niille, jotka sitä todella tarvitsevat.

 

["vieras"]

[QUOTE="miumau";27366386]mun mielestä jokaisella leikki ikäisellä on oikeus olla oman ikäistensä seurassa eikä passivoitua kotona koska vauva on kuitenkin se keskipiste siellä kotona väkisinkin uutena tulokkaana.[/QUOTE]

Herranjestas tätä uusavuttomuutta!!! Jos äiti hoitaa asiansa normaalisti niin leikki-ikäisen ei tarvitse todellakaan "passivoitua kotona" )

Tottahan toki siinä pitää vähän vaivaa nähdä, mutta aika on kallisarvoista myös leikki-ikäiselle. Onhan se oma perhe todella tärkeä. Leikkipuistot, perhekerhot, äidin järkkäämät leikki- ja askartelutuokiot (ei tarvitse mitään ihmeempää olla, muovailua ja piiirtelyä, vesivärejä niin että äiti on hengessä mukana), kirjastossa käyntiä ja kirjojen lukemista, eri leikkipuistoissa kiertelyä ja välillä voi kutsua kaverin kotiin ihan keskellä päivääkin. Joo, ei se vauvakaan siitä kärsi. Ja kotona on aivan varmasti muitakin leikki-ikäisiä!!! Niihin tutustuu aamupäivisin leikkipuistoissa ja perhekerhoissa ym.

Ei lapset kaipaa mitään ihmeellistä ulkopuolisten tahojen puolelta järjestettyä härdelliä ympärilleen. Ihan normaali puuhakas arki riittää.

Tietysti siinä tulee vastaan se, että eipä parin pienen lapsen kotiäidillä juuri aikaa ole esim. palstailla. Se aika menee siellä leikkipuistossa ja leikki-ikäisen kanssa piirrellessä ym. Mutta aika aikaansa kutakin. Se on kuitenkin ihan oikeaa elämää eikä elämänsä ulkoistamista päiväkodin hoidettavaksi.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27366399]Mun mielestä pitäisi olla enemmän kerhoja lapsille, jotka ovat vain parina päivänä viikosta hoidossa. Ja sitten poistaa subjektiivinen päivähoito-oikeus. Ei kokoaikaista/viikkoista hoitopaikkaa lapsille, joilla vanhempi kotona. Paikat ensisijaisesti niille, jotka sitä todella tarvitsevat.[/QUOTE]

"Vain parina päivänä viikossa hoidossa". Herranjestas! Ei se 3v tarvitse mitään omaa kerhoa vielä edes täysin kotihoidossa ollessaan, saati jos käy vielä päivähoidossakin parina päivänä viikossa!

Hyvin oppii keksimään omia leikkejä sisällä ja siihen, ettei joka hetki ole lapsilaumaa ympärillä viihdyttämässä, kun vaan annetaan perustarvikkeet, äidin huomiota ja kiinnostusta ja silloin tällöin sitä kaveriseuraa, tarpeeksi ulkoilua höyryjen päästelemiseen ym.

 

["Mä vain"]

[QUOTE="vieras";27366399]Mun mielestä pitäisi olla enemmän kerhoja lapsille, jotka ovat vain parina päivänä viikosta hoidossa. Ja sitten poistaa subjektiivinen päivähoito-oikeus. Ei kokoaikaista/viikkoista hoitopaikkaa lapsille, joilla vanhempi kotona. Paikat ensisijaisesti niille, jotka sitä todella tarvitsevat.[/QUOTE]

tääkin tietty on totta, mutta käsitin aloittajalta, että kolme vuotias olisi aloittanut jo ennen äidin äitiyslomaa päiväkodin. Tällöin lapsella on jo "solmittuna" päiväkotikaveri- yms. suhteita joista on vaikea luopua siksi, että vauvan takia täytyy kotiin jäädä. Kiva, että aloittaja "ajattelee" todellakin lastensa näkökulmasta asioita.

Mun mielestä tuo 1-2 kertaa viikossa päiväkodissa lapsen pitäminen ei ole paha, on heitäkin, jotka hoidattavat lapsensa jo alle vuoden ikäisinä siellä.

 

[JB]

[QUOTE="vieras";27366429]Herranjestas tätä uusavuttomuutta!!! Jos äiti hoitaa asiansa normaalisti niin leikki-ikäisen ei tarvitse todellakaan "passivoitua kotona" )

Tottahan toki siinä pitää vähän vaivaa nähdä, mutta aika on kallisarvoista myös leikki-ikäiselle. Onhan se oma perhe todella tärkeä. Leikkipuistot, perhekerhot, äidin järkkäämät leikki- ja askartelutuokiot (ei tarvitse mitään ihmeempää olla, muovailua ja piiirtelyä, vesivärejä niin että äiti on hengessä mukana), kirjastossa käyntiä ja kirjojen lukemista, eri leikkipuistoissa kiertelyä ja välillä voi kutsua kaverin kotiin ihan keskellä päivääkin. Joo, ei se vauvakaan siitä kärsi. Ja kotona on aivan varmasti muitakin leikki-ikäisiä!!! Niihin tutustuu aamupäivisin leikkipuistoissa ja perhekerhoissa ym.

Ei lapset kaipaa mitään ihmeellistä ulkopuolisten tahojen puolelta järjestettyä härdelliä ympärilleen. Ihan normaali puuhakas arki riittää.

Tietysti siinä tulee vastaan se, että eipä parin pienen lapsen kotiäidillä juuri aikaa ole esim. palstailla. Se aika menee siellä leikkipuistossa ja leikki-ikäisen kanssa piirrellessä ym. Mutta aika aikaansa kutakin. Se on kuitenkin ihan oikeaa elämää eikä elämänsä ulkoistamista päiväkodin hoidettavaksi.[/QUOTE]

Juuri näin!!!!!!!!!!!!

 

["jep"]

Oma esikoinen oli kuopuksen vauva-ajan kotona, koska oli vain 1 v 10 kk ikäinen kuopuksen syntyessä, enkä ollut käynyt välissä töissä, joten lapsikin oli ollut kotihoidossa koko ajan. Toisaalta tuo pieni ikäero oli siinä mielessä helpotus, että esikoinen nukkui vielä pitkät päiväunet, jolloin sai vähän levätä itsekin.

Ymmärrän kyllä hoitoon laittamisen äitiysloman aikana, varsinkin jos lapsi on siihenkin asti hoidossa ollut. Toki päivien tulisi olla lyhyehköjä, ja tuskin on ihan kokoviikkoiselle hoidolle tarvetta. Mutta esim. univaje on vanhastaan tunnettu kidutuskeino, joka voi romuttaa ihmisen mielenterveyden, ja niitä jälkiä voi joutua paikkailemaan pitkään. Väsymyksen äärirajoilla toimiva äiti ei ole lastenkaan etu, joten jos päivähoito mahdollistaa esim. äidin lepohetken/päiväunet lyhyen ja huonon yön jälkeen, se varmasti koituu lapsen eduksi, kunhan pysyy kohtuuden rajoissa. Olen vilpittömän iloinen kaikkien niiden palstamammojen puolesta, jotka jaksoivat vauva-aikana muutaman tunnin pätkäunilla siivota, leipoa, ulkoilla, askarrella ja hymyillä esikoisen kanssa, koska vaan niinkun rakastivat lapsiaan, mutta aina se ei oikeasti onnistu, vaikka kuinka olisi hyvää tahtoa.

Kerhot ovat tietysti hieno juttu, jos homma toimii. Mutta jos kerho kestää esim. kaksi tuntia, ja kävelymatka on 45 min/suunta, ei siinä oikein äidin lepo mahdollistu.

Ja siis juu, oli meilläkin vaiheita, jolloin vauva nukkui huonosti, eivätkä lapset nukkuneet päiväunia yhtä aikaa, ja minäkin selvisin. Mutta todellakin se vaikutti jaksamiseen, asioista suoriutumiseen ja vuorovaikutukseen lasten kanssa. Mielelläni soisin sen lepohetken kaikille sitä tarvitseville. Tuskin kukaan vakavalla naamalla väittääkään, että sen lepohetken tulisi kestää puoli kahdeksasta aamulla puoli viiteen iltapäivällä .

 

[niinpä niin]

[QUOTE="Mä vain";27366464]tääkin tietty on totta, mutta käsitin aloittajalta, että kolme vuotias olisi aloittanut jo ennen äidin äitiyslomaa päiväkodin. Tällöin lapsella on jo "solmittuna" päiväkotikaveri- yms. suhteita joista on vaikea luopua siksi, että vauvan takia täytyy kotiin jäädä. Kiva, että aloittaja "ajattelee" todellakin lastensa näkökulmasta asioita.

Mun mielestä tuo 1-2 kertaa viikossa päiväkodissa lapsen pitäminen ei ole paha, on heitäkin, jotka hoidattavat lapsensa jo alle vuoden ikäisinä siellä.[/QUOTE]

Meillä vaihtui 3,5veellä kokopäivähoito leikkikerhoksi muutamaksi tunniksi viikossa, kun kuopus syntyi. Esikoinen aloitti silloin eskarin, joten hän oli sen 4tuntia päiväsä eskarissa. Keskimmäinen oli aloittanut päiväkodissa reilut 2vuotiaana. Ja eipä hän kyllä näyttänyt kärsivän siitä, että jäi kotiin ja rupesi kerhoilemaan. Päinsvastoin, hänestä oli mukavaa saada uusia kavereita ja se kerho oli hänelle yhtälailla "oma juttu" kun isoveljelle eskari.

Nyt, pari vuotta myöhemmin, keskimmäinen palasi samaan päiväkotiin (satiin samaan paikkaan ilman hoitotakuuta ja paikan "varaamista"kaan )iloisin mielin pikkuveljen kanssa. Hoitotätien kommenti "ihan, kun hän ei olisi ikinä pois ollutkaan" Eli mielestäni se breikki päiväkodista oli erittäin hyvä ratkaisu ja olen itse todella tyytyväinen, että hoitimme asiat juuri tällä tavalla.

Mä olen sitä mieltä, että nykyajan äideillä puuttuu uskallus edes kokeilla, että miten sitä präjäisi. Kaikki pitää varmistella paihimman skenarion mukaan, vaikka todennäköisesti se pahin skenario toetutuu todella harvalla.

 

["Mä vain"]

Mä olen itse kahden lapsen "kotiäiti". Esikoinen 3,5 v ja kuopus 1,5 v. Olen esikoisen syntymästä lähtien ollut "kotona" . Nyt, tää esikoinen aloitti päiväkerhon, joka kerran viikossa ja kestää 2 tuntia, niin hän on ollut todella iloinen siitä, että tapaa muita ikäisiään. Kun taas aina samaa rataa tämän kuopuksen kanssa. En tiedä ymmärtikö kukaan pointtiani, mutta olen tullut ajatelleeksi myös sitä, että leikki-ikäiset kaipaavat myös toisia lapsia.
Mun mielestä leikki-ikäisen viemisestä muutaman kerran viikossa hoitoon muualle ei ole mitään tekemistä äidin laiskuuden kanssa, jos on VAUVA hoidettavana äidillä. ETENKIN, jos vanhempi lapsi siitä itse pitää. Tällöinhän äiti juuri haluaa myös viettää "kahden" keskistä aikaa vauvan kanssa, sitä samaa mitä oli esikoisen kanssa, mutta myös ajattelee sitä esikoistaankin.

 

[Vierasäiti]

Älkää tehkö mammat niitä mukuliabkun ette niitä pysty/ kykene hoitamaan.
Ei ole oikein laittaa niitä yhteiskunnan hoidettaviksi.
Lapsi tarvii pienenä eniten äitiään ei suurta kiljuvaa mukula laumaa ympärilleen.

Kerhot ja äidin kanssa touhuilu lapselle parempaa ajankulua.

 

["aloittaja"]

Älkää tehkö mammat niitä mukuliabkun ette niitä pysty/ kykene hoitamaan.
Ei ole oikein laittaa niitä yhteiskunnan hoidettaviksi.
Lapsi tarvii pienenä eniten äitiään ei suurta kiljuvaa mukula laumaa ympärilleen.

Kerhot ja äidin kanssa touhuilu lapselle parempaa ajankulua.

No ei 1-2 lyhyttä hoitopäivää viikossa kovin iso osa viikosta ole, eli en nyt sanoisi että yhteiskunta hoitaa esikoisen. Kyllä 3-vuotias osaa jo ilmaista haluaako sinne päiväkotiin, jos ei halua niin en tietenkään vie. Eri asia jos veisin itkevän lapsen joka päivä päiväkotiin koska haluan itse levätä, nyt ei kuitenkaan ole siitä kyse.

 

[no joo]

Esimerkkitapaus:

Klo: 00-03: vauva nukkuu pätkissä ja äiti nukkuu huonosti, pätkittäin. Klo: 03-06 vauva nukkuu paremmin, mutta herää klo: 6 syömään ja imetykseen menee parikytminsaa.

3v herää pirteänä klo: 7 ja haluaa aamupalaa ja äidin kanssaan juttelemaan ja puuhaamaan. Haluaa, että äiti katsoo kun hän piirtää. Äiti tekee aamupalan isommalle ja katselee piirtelyä. Sitten johdattelee 3v:n leikkimään nukeilla itsekseen. Tunnin kuluttua 3v ei jaksa enää yksinleikkiä vaan haluaa muuta. Alkaa olla jo hieman villillä päälläkin.

Vaihtoehto a: Äiti imettää vauvan vielä klo: 8 ja sen jälkeen pukee kaikille ulkovaatteet päälle ja lähdetään kävelyllä päiväkodille, jonne 3v jää päivähoitoon. Äiti ja vauva palaavat kotiin.
Vauva ottaa vaunutirsat lenkin päätteeksi ja sillä välin äiti hörppää kahvia ja lukee lehden sekä laittaa hieman tiskiä ja pyykkiä koneisiin.
Vauva herää klo: 9.30 tirsoiltaan ja äiti ja vauva seurustelevat sun muuta normaalia. Klo: 12 vauva menee parin tunnin päikkäreille ja äidillä on omaa aikaa/aikaa rauhassa kotitöille pari tuntia. Äiti myös syö kaikessa rauhassa. Ehkäpä ottaa itsekin tirsat. Vauvan herättyä makoisaa oleilua kahdestaan vauvan kanssa ja seuraavan syötön jälkeen pikkuhiljaa hakemaan isompaa hoidosta. Ilta menee pirteänä koko perheen parissa, kotityöt tehtynä ja levättynä.

Vaihtoehto b) Äiti katsoo 3v:lle ulkovaatteet, samoin vauvalle ja itselleen ja lähdetään leikkipuistoon. Siellä äiti katselee 3v:n perään ja heijailee välillä kitisevää vauvaa vaunuissa. 3v saa pienen uhmakohtauksen kun pitäisi lähteä kotiin ruoanlaittoon. Kotona 3v haluaa auttaa ruoanlaitossa (menee hieman kiukutteluksi kun on nälkä) ja vauva kitisee myös huomionkaipuutaan. Ruokaa napaan ja vauva klo: 12 pitkille parin tunnin päikkäreille. Tätä hetkeä 3v on odottanut, hän saa äidin kaiken huomion pariksi tunniksi Äiti hieman askartelee 3v:n kanssa, lukee tälle kirjoja, katselee 3v:n tanssi- ja sirkusesityksiä ja tulee vieraaksi 3v:n teekesteille. Sitten vauva herää ja vauvan syöttö, välipalan laitto 3v:lle ja pyykkiä, tiskiä siinä lasten hoidon ohessa. Sitten ulos, koska 3v on taas täynnä energiaa, kaipaa seuraakin, joten suuntaatte tällä kertaa perhekahvilaan, jossa onkin aika hälinä ja 3v:lle tulee riitaa toisen leikki-ikäisen kanssa, jota äiti saakin sitten selvitellä vauvanhoidon ohessa. Sitten kotiin ja ruokaa koko perheelle. Mies tulee kotiin ja äiti on tässä vaiheessa aika väsynyt, mutta toki onnellinen, koska on hoitanut ihan itse velvollisuutensa eli omat lapsensa ja kodin ja siinä ohella (vaikkakin väsyneenä) myöt nauttinut joka hetkestä. Ainutlaatuista aikaa. 3v suukottelee vauvaa ja heiluttaa tälle helistintä, välit ovat läheiset kun saavat viettää päivät yhdessä.

Mitä ihmeellistä tuossa on? Normaalia perhearkea. Sellaista se on vain pienten lasten kanssa. Ei pidä lisääntyä, jos ei pysty katrastaan hoitamaan. Mitä jos sulla olis vaikka 5 lasta? Et pärjäis sitten mitenkään?

 

["ehkä"]

Sanoisin, että tuollainen äiti ei ole ehkä laiska. Jaksaa sentään kuljettaa esikoisen kukonlaulun aikaan päiväkotiin. Mutta ajattelematon tuollainen äiti on. Lapsi vie päivähoitopaikan sitä kipeämmin tarvitsevalta ja omien lasten sisarussuhde ei pääse kehittymään normaalisti. Ja ei siitä ole mitään hyötyä viedä 3v. hoitoon kerran tai pari viikossa! Tällä tavalla lapsi ei sosiaaliseksi opi. Ne, jotka ovat siellä joka päivä, jatkavat leikkejään porukassa ja harvemmin käyvä ei pääse välttämättä mukaan. Olen tämän ihan käytännössä nähnyt.

 

[hehhheee]

Esimerkkitapaus:

Klo: 00-03: vauva nukkuu pätkissä ja äiti nukkuu huonosti, pätkittäin. Klo: 03-06 vauva nukkuu paremmin, mutta herää klo: 6 syömään ja imetykseen menee parikytminsaa.

3v herää pirteänä klo: 7 ja haluaa aamupalaa ja äidin kanssaan juttelemaan ja puuhaamaan. Haluaa, että äiti katsoo kun hän piirtää. Äiti tekee aamupalan isommalle ja katselee piirtelyä. Sitten johdattelee 3v:n leikkimään nukeilla itsekseen. Tunnin kuluttua 3v ei jaksa enää yksinleikkiä vaan haluaa muuta. Alkaa olla jo hieman villillä päälläkin.

Vaihtoehto a: Äiti imettää vauvan vielä klo: 8 ja sen jälkeen pukee kaikille ulkovaatteet päälle ja lähdetään kävelyllä päiväkodille, jonne 3v jää päivähoitoon. Äiti ja vauva palaavat kotiin.
Vauva ottaa vaunutirsat lenkin päätteeksi ja sillä välin äiti hörppää kahvia ja lukee lehden sekä laittaa hieman tiskiä ja pyykkiä koneisiin.
Vauva herää klo: 9.30 tirsoiltaan ja äiti ja vauva seurustelevat sun muuta normaalia. Klo: 12 vauva menee parin tunnin päikkäreille ja äidillä on omaa aikaa/aikaa rauhassa kotitöille pari tuntia. Äiti myös syö kaikessa rauhassa. Ehkäpä ottaa itsekin tirsat. Vauvan herättyä makoisaa oleilua kahdestaan vauvan kanssa ja seuraavan syötön jälkeen pikkuhiljaa hakemaan isompaa hoidosta. Ilta menee pirteänä koko perheen parissa, kotityöt tehtynä ja levättynä.

Vaihtoehto b) Äiti katsoo 3v:lle ulkovaatteet, samoin vauvalle ja itselleen ja lähdetään leikkipuistoon. Siellä äiti katselee 3v:n perään ja heijailee välillä kitisevää vauvaa vaunuissa. 3v saa pienen uhmakohtauksen kun pitäisi lähteä kotiin ruoanlaittoon. Kotona 3v haluaa auttaa ruoanlaitossa (menee hieman kiukutteluksi kun on nälkä) ja vauva kitisee myös huomionkaipuutaan. Ruokaa napaan ja vauva klo: 12 pitkille parin tunnin päikkäreille. Tätä hetkeä 3v on odottanut, hän saa äidin kaiken huomion pariksi tunniksi Äiti hieman askartelee 3v:n kanssa, lukee tälle kirjoja, katselee 3v:n tanssi- ja sirkusesityksiä ja tulee vieraaksi 3v:n teekesteille. Sitten vauva herää ja vauvan syöttö, välipalan laitto 3v:lle ja pyykkiä, tiskiä siinä lasten hoidon ohessa. Sitten ulos, koska 3v on taas täynnä energiaa, kaipaa seuraakin, joten suuntaatte tällä kertaa perhekahvilaan, jossa onkin aika hälinä ja 3v:lle tulee riitaa toisen leikki-ikäisen kanssa, jota äiti saakin sitten selvitellä vauvanhoidon ohessa. Sitten kotiin ja ruokaa koko perheelle. Mies tulee kotiin ja äiti on tässä vaiheessa aika väsynyt, mutta toki onnellinen, koska on hoitanut ihan itse velvollisuutensa eli omat lapsensa ja kodin ja siinä ohella (vaikkakin väsyneenä) myöt nauttinut joka hetkestä. Ainutlaatuista aikaa. 3v suukottelee vauvaa ja heiluttaa tälle helistintä, välit ovat läheiset kun saavat viettää päivät yhdessä.

Tätä lukiessani jo arvasin, että pääosa tähän viestiin tulevista vastauksista on tasoa "mitäs teit (toisen) lapsen jos et sitä jaksa hoitaa". Ja niitähän on ketjussa riittänyt. Oih, miten kypsää ja ennen kaikkea validia argumentointia!

 

["hmmm"]

jos esikoisen päiväkotiajat lyhenee kun vauva syntyy, kaikki ok

sitä en ymmärrä, että esikoinen ALOITTAA päiväkodin kun vauva syntyy...

 

["aloittaja"]

[QUOTE="ehkä";27367462]Sanoisin, että tuollainen äiti ei ole ehkä laiska. Jaksaa sentään kuljettaa esikoisen kukonlaulun aikaan päiväkotiin. Mutta ajattelematon tuollainen äiti on. Lapsi vie päivähoitopaikan sitä kipeämmin tarvitsevalta ja omien lasten sisarussuhde ei pääse kehittymään normaalisti. Ja ei siitä ole mitään hyötyä viedä 3v. hoitoon kerran tai pari viikossa! Tällä tavalla lapsi ei sosiaaliseksi opi. Ne, jotka ovat siellä joka päivä, jatkavat leikkejään porukassa ja harvemmin käyvä ei pääse välttämättä mukaan. Olen tämän ihan käytännössä nähnyt.[/QUOTE]

Lapsi aloitti hoidossa osa-aikaisena kun vielä opiskelin (1-vuotiaana) ja oli kyllä hyvin mukana porukassa jo silloin ja viihtyi, lapsella edelleen samat kaverit. Oppi myös paljon (esim. pottailu sujui hyvin päiväkodissa kun otti muista mallia)

En nyt usko että sisarussuhde hirveesti kärsii siitä että lapsi on pari päivää viikossa hoidossa 6-7 tuntia omasta tahdostaan. Mitenhän ne pysyy toisistaan erossa kun menen töihin ja kuopus aloittaa päiväkodissa eri ryhmässä? Silloinhan ne näkee toisiaan vielä vähemmän.

 

[oolooll]

Subjektiivinen hoito-oikeus pois. Tilalle kerhoja tms. PERKELE, ne päiväkodit on juuri täynÄ näiden "kotiäitien" muksujen takia. JA SE EI OLE OIKEIN. Piste.

Kyllä lapsi tarvii kavereita. JA tekemistä. JOS se mamma ei kykene itse järjestämään niin viekööt sitten kerhoon. Mutta päiväkodit vaan niille alpsille jotka TODELLA tarvitsevat hoitoa.

"kotiäidit" jaksatte aina mainostaa miten kallista kunnille työssä käyvien lasten hoito on. Onko se teidän paaperon virikehoito muka valtiolle halvempaa?? Ette tuo verotuloja ja käytettä samalla hyväksi hoitoa joks maksaa valtiolle TUNTUVASTI enemmän kuin se muutama sata mitä siitä ehkä itse maksatte.

Eli lapset kotiin ja TEIDÄN tehtävä on keksiä niille tekemistä jos on niin pirun vaikeaa olla lasten kanssa. Kumma miten ennen kotiäidit tuli toimeen katraan kanssa ja hoitivat samalla vielä kotia, koneita ei ollut. Hyvä että nyt pääseen helpommalla - mutta ei sitä tartte totaalisesti laiskistua.

 

[oliskin noin yksinkertaista]

Subjektiivinen hoito-oikeus pois. Tilalle kerhoja tms. PERKELE, ne päiväkodit on juuri täynÄ näiden "kotiäitien" muksujen takia. JA SE EI OLE OIKEIN. Piste.

Kyllä lapsi tarvii kavereita. JA tekemistä. JOS se mamma ei kykene itse järjestämään niin viekööt sitten kerhoon. Mutta päiväkodit vaan niille alpsille jotka TODELLA tarvitsevat hoitoa.

Ei niitä kerhopaikkoja ainakaan meidän kulmilla (Tre) ole kaikille, kerhot on tupaten täynnä ja jonossakin vielä vaikka kuinka paljon lapsia. Oma 3-vuotiaani sai paikan iltapäiväkerhosta kahdeksi päiväksi viikossa, kun älysin ajoissa hakea.

 

[niin no]

[QUOTE="Mä vain";27366842]Mä olen itse kahden lapsen "kotiäiti". Esikoinen 3,5 v ja kuopus 1,5 v. Olen esikoisen syntymästä lähtien ollut "kotona" . Nyt, tää esikoinen aloitti päiväkerhon, joka kerran viikossa ja kestää 2 tuntia, niin hän on ollut todella iloinen siitä, että tapaa muita ikäisiään. Kun taas aina samaa rataa tämän kuopuksen kanssa. En tiedä ymmärtikö kukaan pointtiani, mutta olen tullut ajatelleeksi myös sitä, että leikki-ikäiset kaipaavat myös toisia lapsia.
Mun mielestä leikki-ikäisen viemisestä muutaman kerran viikossa hoitoon muualle ei ole mitään tekemistä äidin laiskuuden kanssa, jos on VAUVA hoidettavana äidillä. ETENKIN, jos vanhempi lapsi siitä itse pitää. Tällöinhän äiti juuri haluaa myös viettää "kahden" keskistä aikaa vauvan kanssa, sitä samaa mitä oli esikoisen kanssa, mutta myös ajattelee sitä esikoistaankin.[/QUOTE]

Herää kysymys: MIKSI tehdä useampi lapsi jos ei pärjää kahden kanssa yhtä aikaa??

Toinenkin kysymys: Miten ennen kyettiin taivaan vallat elämään ilman subjektiivisia hoitoja? No kun kotiäidit oli oikeasti naisia. Ei ruikuttajia. He osasivat ihan itse järjestää lapsille tekemistä. Veivät kerhoihin tai tapasivat muita äitejä joilla saman ikäisiä lapsia. Auttoivatkin toisiaan. Se ei ollut valtion tehtävä (muistakaa subjektiivinenkin hoito maksaa maltaita valtiolle)

On ok haluta päästä helpommalla. Ja ok että lapselle järjestää ikäistään seuraa. Mutta paikka ei ole päiväkoti. Kuinkahan paljon päikkyjen tilanne helpottaisi kun subjektiivinen hoito-oikeus poistettaisiin???

 

[juuu]

Tätä lukiessani jo arvasin, että pääosa tähän viestiin tulevista vastauksista on tasoa "mitäs teit (toisen) lapsen jos et sitä jaksa hoitaa". Ja niitähän on ketjussa riittänyt. Oih, miten kypsää ja ennen kaikkea validia argumentointia!

Miksi kommentti ei ole validi? Eikös näitä aivottomia olisi syytä koulia ajattelemaan tekojensa seurauksia eteenpäin?? Että jos teet toisen lapsen, sinulla tulee olemaan hetken hankalampaa.

Tuntuu olevan tosi vaikea tajuta, käsittämättömän vaikea.

Jos olisin mies ja mun muija ottais oikeudekseen että raahaa meidän muut muksut hoitoon siksi aikaa kun olen töissä että voi olla vauva kanssa..niin kenkää sais. Minun tehtävä puolisona on työnjälkeen jeesata vaimoani yhteisessä rupeamassa, että saa silloin huilattua sen mitä tarvii.

 

["mmm"]

Ei niitä kerhopaikkoja ainakaan meidän kulmilla (Tre) ole kaikille, kerhot on tupaten täynnä ja jonossakin vielä vaikka kuinka paljon lapsia. Oma 3-vuotiaani sai paikan iltapäiväkerhosta kahdeksi päiväksi viikossa, kun älysin ajoissa hakea.

Niin no näitä palveluja pitäisi ajaa takaa. Se on teidän tehtävä.

Yksityisiä palveluja on. toki ne maksaa. Mutta eihän sillä pitäs väliä olla, jos ei ole varaa niin sitten hoidetaan ne omat lapset kotona

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27366167]No aika laiskaa minusta, jos miettii omia esiäitejämme, jotka hoiti sen vauvan lisäksi kymmenen muuta mukeloa, kodin ja vielä lauman elukoita siinä sivussa samaaan aikaan... Ne vasta supernaisia oli! Me nykyajan "mammat" ei olla mitään siihen verrattuna![/QUOTE]

Kyllä ne lapset aika paljon hoitivat toisiaan ja itse itseään.. Vauva oli sisällä sängyssään sillä aikaa kun äiti oli navetassa lypsyllä ja koko kylän penskat kulki päivät omassa porukassaan heti kun jalat piti sen verran että pystyi roikkumaan mukana. Oma mummoni on kertonut "ihania" tarinoita lapsuudestaan,kerran saivat naapurin lasten kanssa idean että hei,kaadetaan lampusta öljyt lattialle ja katotaan mitä tapahtuu kun heittää tulta perään. Ikää n. 4 vuotta.

Siihen aikaan koko kylä kasvatti,ei kukaan äiti joutunut yksin vahtimaan viittä lasta. Jokainen vastaantulija ojensi kakaroita jos huomasi niiden olevan tihutöissä,äiti oli pellolla tai navetassa eikä tosiaan kerennyt olla mikään "superäiti".