Luin ketjun puolihuolimattomasti, mutta muutama asia kiinnitti huomion. Oma 4-vuotiaani on puolipäiväisesti hoidossa (vajaa 4 tuntia /päivä), itse olen kotona vauvan kanssa. Lapsemme aloitti hoidon 3-vuotiaana. Ennen sitä hänellä ei ollut yhtäkään kaveria, ja nytkin kaikki kaverit ovat päiväkodissa. Emme tunne täältä lähistöltä yhtäkään perhettä, jossa olisi samanikäisiä lapsia. Parilla omalla ystävälläni on, mutta he asuvat sen verran kaukana, että tapaaminen onnistuu ehkä kerran kuussa, vaikka samalla paikkakunnalla asutaankin (ystävieni työn vuoksi onnistuu vain viikonloppuisin, eikä heillä ole aina aikaa joka viikonloppu).
Itse pärjäisin ihan hyvin, vaikka 4-vuotias olisi kotona. En koe sitä rasittavaksi. Toki puistoon en aina jaksa tai pysty vauvan kanssa lähtemään - esim. jos on jotain pitkiä imetyssessioita tms. Minusta kaikkein rasittavinta on se, että nyt pitää vauvan kanssa onnistua viemään ja hakemaan esikoinen ajallaan, toki pieni ongelma sekin.
Meillä ainoa syy päivähoidolle sekä ennen vauvaa että vauvan tulon jälkeen on ollut juuri ikätovereiden seura ja lapsiryhmässä toimiminen - halusimme näitä lapsellemme. Ja toki päiväkodissa tehdään asioita, jotka oikeasti antavat vaihtelua ja virikkeitä, esim. siellä on musiikkihetkiä, askarteluja, tehdään erilaisia retkiä jne. Kyllähän näitä voi kotonakin tehdä, mutta on ihan eri asia, että itse lauleskelen lapsen kanssa kuin että muiden lasten kanssa lauletaan niin, että lastentarhanopettaja soittaa jotain soitinta. Minusta näillä on ihan eri funktio lapsen elämässä. Päiväkodista saa kavereita ja ikäänkuin harrastuksen samalla.
Miksi sitten lapsi ei ole kerhossa? No, kerhoja ei täällä oikein ole. Seurakunnan kerho ei käy, koska emme kuulu kirkkoon. Kaupungin kerhoon olisi saanut paikan kerran viikossa pariksi tunniksi. Minusta tämä on liian vähän lapselle, jolla ei muuten ole mitään kodin ulkopuolisia lapsikontakteja. Kalliita harrastuksia meillä ei ole varaa maksaa.
Minusta olisi sinänsä ihan ok, jos lapsi olisi vaikka kerhossakin, MUTTA kerhon pitäisi olla useammin kuin kerran viikossa, sen pitäisi olla maksuton, siellä pitäisi olla päiväkodin lailla yksilöllinen varhaiskasvatussuunnitelma, jne. Nythän näin ei ole.
Näissä keskusteluissa kannattaisi myös muistaa, että on täysin eri asia viedä päiväkotiin virikkeiden takia vaikka 4-vuotias kuin joku 1,5-vuotias. Ja kannattaa myös muistaa, että ei se päiväkoti palvele vain äidin tarpeita. Esim. itselläni on ihan kohtalaisen hyvin nukkuva vauva ja lapsenhoitoon osallistuva mies - minun ei tarvitse nukkua tai levätä päivisin. Päivähoidon syy on siis lähinnä lapsen tarpeet.
Tosin - ennen kuin joku alkaa haukkua minua laiskaksi kotiäidiksi, niin todettakoon nyt, että laiska saatan olla, mutta kotiäiti en ole. Teen kotona töitä vauvan nukkuessa ja esikoisen ollessa hoidossa. Ja en tarkoita kotitöitä.
)
Kaikki kunnolliset ihmiset käyvät töissä.
