Miten niin äiti on laiska jos isompi lapsi on hoidossa kun äiti kotona vauvan kanssa?

[jos oikein pitkälle viedään]

[QUOTE="niin";27367797]Mun mielestä silloin on kun toisen laiskuus kostautuu muille.

Niille lapsille joiden on pakko olla hoidossa. Valtiolle joka joutuu äitien laiskuudesta maksamaan (juu se hoito todellakin maksaa).
[/QUOTE]

Eri kysymys on sitten se, että kenen oikeasti on pakko olla hoidossa. Eihän kaikkien työssäkäyvien äitien tarvitsisi käydä työssä. Töistä pois ja lapset kotihoitoon. Tarvittaessa voi esim. muuttaa pienempään asuntoon ja elää vain toisen aikuisen palkalla. Ettei mene niitä hoitopaikkoja turhaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="eipäs";27368023]No ei jokainen lapsi psykiatrilla käy - teillä on ollut "aavistuksen epänormaali" lappsi joka tarvii terveytens'ä tuekti hoitoa.[/QUOTE]

Osaatko lukea? Missä kohtaa mainitsin psykiatrin? Kerroin että kävimme perheneuvolassa ja siellä psykologin mielipide oli että lapsi tarvitsee ikäistään seuraa ja ikätasolleen sopivaa tekemistä ryhmässä,siinä se. Syy: Turhautuminen joka purkautui aggressiivisuutena ja itkuisuutena KERHOSTA HUOLIMATTA. Voin kertoa että nykyään menee aivan loistavasti :heart: Lapsi on onnellinen ystävistään ja kertoo aina innoissaan mitä ovat muiden lasten kanssa pihalla leikkineet.

Että ihan normaali lapsi joka tarvitsi elämäänsä muutakin kuin äidin,vauvan ja jeesuskerhon kerran viikossa.

 

[Madicken04]

Äiti on laiska = hoidattaa lapsensa muilla. Noin se ajattelu kai pääsääntöisesti menee.

Tietty riippuu tapauksestakin tuo, joissain tilanteissa on kyllä helpompi pitää se isompi lapsi kotona ja elellä arkea oman rytmin mukaan kuin herättää isompi ja vauva jotta kerkeäisi ajoissa päiväkodille ja muutamaa tuntia myöhemmin taas puettava vauva että pääsee hakemaan isompaa kotiin. Tietty jos tilanne on se että isä vie ja hakee virikelapsen omien työaikojensa puitteissa (8-10h hoitopäivät) äidin lepäillessä vauvan kanssa niin silloin kuulostaa vähän siltä että päivähoito vastaa lähinnä äidin tarpeisiin saada lapsesta "vapaata" eikä niinkään lapsen tarpeisiin saada päiväkodista virikkeitä.

Mutta nyt näyttää siltä että oma 2v aloittaa myös alkuvuodesta päivähoidon minun jäädessä vauvan kanssa kotiin. Itse pääsisin helpommalla ja kokisin mukavammaksi vaihtoehdoksi pitää tuon tulevan isosiskon myös kotona. Joskus on kuitenkin äitinä ajateltava muutakin kuin itseään ja omaa mukavuuttaan. Siksi lapsen kannalta kompromissiratkaisu 2kpl 6h hoitopäiviä/vko.

 

[aamuvirkee]

en kaiva lainaukseksi asti, mutta joku kommentoi, ettei 20 vuotta sitten ois tullut kuulonkaan. minä olin vajaa 20 vuotta sitten osapäivähoidossa, kun äitini oli pikkusiskoni kanssa äitiyslomalla. kaipasin kavereiden seuraa, johon olin jo tottunut. ja sisko oli huono nukkumaan, joten missä välissä äitini olisi levännyt? olin jo niin iso, etten nukkunut päiväunia, eikä siskoni nukkunut öisin, eikä päivisin.

oma esikoisenikin nukkui ensimmäisen vuotensa niin huonosti, ettei tulisi mieleenkään tehdä toista mukulaa perään, kun vieläkin on silmäpussit ja hermo kireällä unen puutteesta. ja jos joskun parin vuoden päästä unohdettuani vauvavuoden karmeuden menen toisen tekemään ja hän samanlaiseksi kukkujaksi osoittautuu, niin tuskin pakotan esikoista kotiin tappelemaan väsyneen mamman kanssa.

 

["vieras"]

Perheens syntyy vauva. Mamma raapottaa isommat muksut hoitoon 2-3 pvä viikko. Sitten vielä illalla itkee kun mies ei osallistu ja auta. Poor baby...

Itsestäänhän ne lapset on maailmaan tulltu. Ylläreinä... Kamalan työllistävinä ylläreinä.

Meillä esikko on 2,5 v kun syntyy pikkusisarus. Pidetään hoitopaikka, lapsi todnäk 0-2pv viikossa siellä. Aamuisin saa iskä viedä ja itse varmaankin haen pois, toisinaan iskä voi ottaa töistä tullessa. Illalla ollaan yhdessä koko perheen kera ja puoliksi hoidetaan hommat.

En valita yhtään mitään, kun ei ole aihetta. Olen elämääni erittäin tyytyväinen

 

[PoolopaitainenBensaletku]

[QUOTE="vieras";27368508]Meillä esikko on 2,5 v kun syntyy pikkusisarus. Pidetään hoitopaikka, lapsi todnäk 0-2pv viikossa siellä. Aamuisin saa iskä viedä ja itse varmaankin haen pois, toisinaan iskä voi ottaa töistä tullessa. Illalla ollaan yhdessä koko perheen kera ja puoliksi hoidetaan hommat.

En valita yhtään mitään, kun ei ole aihetta. Olen elämääni erittäin tyytyväinen [/QUOTE]

Toivotaan, että teillä sujuu käsikirjoituksen mukaan . Uusin tulokashan ei ole vielä edes syntynyt. Kannattaa varautua myös kevyesti negatiivisempaan mielikuvaan. Puoliksi tehdyt kotiyöt.... Yhdessä koko perhe... Voi, kun nuo ruusuiset kuvitelmat toteutuisivatkin aina pienten lasten vanhemmilla. Entä, jos uusin tulokas huutaa yöt, kuka saa nukkua? Joku käy päivisin töissä, ja tekee illallakin hommat puokkeen? Pari vuotiaan uhmakkuus+vatsavaivainen vauva... Meillä ainakin molemmat vanhemmat väsyivät ja pinnat kireällä yritettiin rämpiä eteenpäin. Rehellisesti sanottuna, kavereilla oli noita unelmia perheen suhteen ja nyt ne on eronneet arjen raskauden ja eri mielisyyksien takia.

Toivottavasti teidän unelma säilyy.

 

["vieras"]

Toivotaan, että teillä sujuu käsikirjoituksen mukaan . Uusin tulokashan ei ole vielä edes syntynyt. Kannattaa varautua myös kevyesti negatiivisempaan mielikuvaan. Puoliksi tehdyt kotiyöt.... Yhdessä koko perhe... Voi, kun nuo ruusuiset kuvitelmat toteutuisivatkin aina pienten lasten vanhemmilla. Entä, jos uusin tulokas huutaa yöt, kuka saa nukkua? Joku käy päivisin töissä, ja tekee illallakin hommat puokkeen? Pari vuotiaan uhmakkuus+vatsavaivainen vauva... Meillä ainakin molemmat vanhemmat väsyivät ja pinnat kireällä yritettiin rämpiä eteenpäin. Rehellisesti sanottuna, kavereilla oli noita unelmia perheen suhteen ja nyt ne on eronneet arjen raskauden ja eri mielisyyksien takia.

Toivottavasti teidän unelma säilyy.

On meillä ainakin kolmen lapsen kanssa onnistuttu jakamaan kotityöt aika tasan viettämään sitä aikaakin yhdessä. Mun mielestä kuulostaa lähinnä normaalilta perhe-elämältä eikä miltään fantasialta. Aika heppoisella pohjalla on kavereides suhteet jos univelka ja pienet lapset sen kaatavat. Me ei edes annettu toistemme palaa loppuun asti,aina toinen oli levänneempi kuin toinen. Se joka venyi sillä hetkellä paremmin antoi toisen levätä ja seuraavan kerran toisinpäin. Ja iiik,kyllä lasten isäkin heräili öisin vaikka kävi töissä. Ihan kuten mä heräilen nyt yrjötautisen esikoisen kanssa tai painajaisia näkevän pienimmän kanssa. Elämää se vain on.

"Arjen raskaus", tulikohan se jotenkin puskista ja yllätyksenä?

 

[fcgcfbg]

[QUOTE="nanna";27366173]Täydelliset äiti-ihmiset, mitä väärää on siinä että haluaa päästä joissain asioissa vähän helpommalla, armahtaa itseään ja suo itselleen pari vähän helpompaa päivää viikossa kun vanhempi lapsi on hoidossa? Mun mielestä on koko perheen etu että äiti saa vähän huilata ja nauttia vauvasta rauhassa ja isompi lapsi olla ikäistensä seurassa tutussa paikassa. Meidän perheessä uskon ainakin että toi 3vuotias tarvii pienen huilin väsyneestä ja valvoneesta äitistä jonka kaikki energia menee tällä hetkellä vauva arjen kanssa totutteluun. Oon varmaan syntinen mutta musta on rankkaa lähteä aamulla ulos ton energisen esikoisen kanssa ku on ollu huonoilla yöunilla enkä usko että kenelläkään on silloin kivaa tälläsen zombin kanssa. Ja jos rehellisiä ollaan niin en välitä oikeestaan yhtään siitä mistä toiset saavat päiväkotipaikkansa. Täällä kaikki paikan saa varmasti ja oon tehnyt kyllä 10vuotta töitä sen eteen että pidän pari vuotta "turhaan" lastani päiväkodissa.[/QUOTE]

Luinko mä oikein? Siis ARMAHTAA ITSEÄÄN???? Armahtaa miltä? Omalta lapselta? Oman lapsen hoitamiselta? Yhdessä leikkimiseltä/askartelulta/leipomiselta/lukemiselta/syliltä ja halauksilta? Sen vauvan ja 3v:n voi laittaa myös yhtä aikaa päiväunille ja levähtää itse samalla jos yöllä ei saa nukuttua.

 

[Phoebsi]

Tavallaan ymmärrän, että ei haluta menettää hyvää hoitopaikkaa, mutta ei sen silti pitäisi niin mennä. Se lähin hoitopaikka pitäisi olla saatavissa sitten taas, kun äiti palaa töihin.

Rehellisesti, en aina ymmärrä mitä se kaksi-kolmevuotias siellä päiväkodissa tekee, kun kotonakin hänen varmasti olisi hyvä olla. Ja rehellisesti, kyllä pidän vanhempaa laiskana, jos ei saa vietyä lastaan leikkipuistoon tai kylään, perhekerhoon tai päiväkerhoon jos niitä virikkeitä on pakko saada. Ja rehellisesti, yhden tuttavan kaksivuotias on hoidossa puoli kahdeksasta puoli viiteen, maanantaista perjantaihin kun äiti on kotona työttömänä - ilman edes sitä vauvaa. Sitä en käsitä millään.

Välillä tekee mieli sanoa, että sellaista se arki nyt vaan kahden kanssa on ja jos sitä ei kestä, voi olla, että taustalla on silkkaa osaamattomuutta tai laiskuutta. Ei kaikkien kohdalla, mutta joidenkin, ihan varmasti.

 

[PoolopaitainenBensaletku]

[QUOTE="vieras";27368776]On meillä ainakin kolmen lapsen kanssa onnistuttu jakamaan kotityöt aika tasan viettämään sitä aikaakin yhdessä. Mun mielestä kuulostaa lähinnä normaalilta perhe-elämältä eikä miltään fantasialta. Aika heppoisella pohjalla on kavereides suhteet jos univelka ja pienet lapset sen kaatavat. Me ei edes annettu toistemme palaa loppuun asti,aina toinen oli levänneempi kuin toinen. Se joka venyi sillä hetkellä paremmin antoi toisen levätä ja seuraavan kerran toisinpäin. Ja iiik,kyllä lasten isäkin heräili öisin vaikka kävi töissä. Ihan kuten mä heräilen nyt yrjötautisen esikoisen kanssa tai painajaisia näkevän pienimmän kanssa. Elämää se vain on.

"Arjen raskaus", tulikohan se jotenkin puskista ja yllätyksenä?[/QUOTE]


Kaikki eivät ole yhtä vahvoja ja yhteenhiileen puhaltavia kuin te! Hienoa, että te osaatte elää oikealla tavalla!!

 

["vieras"]

Tietysti se lapsi kaipaa muutakin kuin kyrpääntyneen äidin ja neljän seinän sisällä istuskelua! siinähän se äidin työ onkin, järjestää sille lapselle sitä tekemistä... viedä ulos ja hankkia kontakteja jne. Siinä mielessä lapsensa hoitoon turhaan vievät ovat laiskoja, eivät viitsi itse sitä lasta hoitaa ja virikettä järjestää. Minusta on outoa jos selitetään että "meidän muksu tarvii virikettä niin siksi käy päiväkodissa"... no shit? niin tarvii kaikki lapset! kai ihmiset sen verta ymmärtää kun lapsia tekee? ja jos ei ole ymmärtänyt, niin luulis että tajuaisi olla tekemättä lisää jos ei jaksa ekaakaan.

Kerhot ja muut on toki kiva ja jees juttu, mutta päiväkotipaikkoja ei kyllä ole varaa kustantaa vaan siksi kun joka toinen äiti ei nykyään "jaksa". Yks kiva idea on myös avoimet päiväkodit, niitä lisää! siellä on lapsille virikettä ja seuraa, mutta jokainen hoitaa omansa. Ja samalla äiti saa vähän happea ja aikuista seuraa, ettei jokainen olisi niin masentunut ja väsynyt kaiken aikaa (ihmekös tuo jos kotona kökkii vuodesta toiseen).

 

["joo"]

[QUOTE="juu";27366210]No mun mielestä on väärin, että minä joudun antamaan oman lapsen jo olemassa olevan päivähoitopaikan jollekin, koska olen sen lyhyen aikaa kotona. Ja se olisi väärin, että töihin palatessani joutuisin olemaan se, joka vie sitä lasta sinne kauas päivähoitoon ja se joku muu on saanut hyötyä mun äitiyslomastani. Kyllähän se hoitopaikkatakuukin on varaamista. Meidän päiväkotiin ei otettu ketään mun lapsen tilalle, joka oli vuoden hoitopaikkatakuulla.[/QUOTE]


Mietin vaan et onko sulle ok, roudata yks muksu tonne ja toinen muutaman kilsan päähän tänne, sitten kun joku muu varaa paikkaansa ja se sun kakkonen ei mahdukaan sinne? SE VITUTTAA.

 

["vieras"]

Toivotaan, että teillä sujuu käsikirjoituksen mukaan . Uusin tulokashan ei ole vielä edes syntynyt. Kannattaa varautua myös kevyesti negatiivisempaan mielikuvaan. Puoliksi tehdyt kotiyöt.... Yhdessä koko perhe... Voi, kun nuo ruusuiset kuvitelmat toteutuisivatkin aina pienten lasten vanhemmilla. Entä, jos uusin tulokas huutaa yöt, kuka saa nukkua? Joku käy päivisin töissä, ja tekee illallakin hommat puokkeen? Pari vuotiaan uhmakkuus+vatsavaivainen vauva... Meillä ainakin molemmat vanhemmat väsyivät ja pinnat kireällä yritettiin rämpiä eteenpäin. Rehellisesti sanottuna, kavereilla oli noita unelmia perheen suhteen ja nyt ne on eronneet arjen raskauden ja eri mielisyyksien takia.

Toivottavasti teidän unelma säilyy.

No meillä esikko huusi kaikki päivät vatsavaivojen takia eikä siis nukkunut päikkyjä kuin viiden minuutin pätkissä, tilanne ratkaistiin niin että kun mies tuli kotiin, olin ovella vauvelin kanssa vastassa ja hän hoiti loppupäivän (poislukien imetykset) Öisin tietty minä syötin kun imetin, mutta kun yösyötöt loppui niin ihan yhtä usein on mies sen tutin lapsen suuhun työntänyt. Pahimmat yöt mentiin niin, että toinen nukkui toisessa huoneessa, ei tarvinnut kummankin valvoskella joka yö. Välillä iskä nukkui vauvan kanssa, välillä minä, riippuen kumpi oli enemmän unen tarpeessa.

Mieheni tietää, että lapset on yhteinen "projekti" ja vaikka töissä käykin päivät, niin on hyvin jaksanut illat. Väliaikaistahan tämä vaan on ja parin vuoden päästä helpottaa. Ja on meilläkin ajoittain hermo kireällä jo nyt yhden lapsen kanssa, sehän kuuluu elämään, mutta yhdessä niistä päivistä ja illoista luovitaan.

Ja sanotko vielä, mistä unelmasta sinä puhut?

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27368776]On meillä ainakin kolmen lapsen kanssa onnistuttu jakamaan kotityöt aika tasan viettämään sitä aikaakin yhdessä. Mun mielestä kuulostaa lähinnä normaalilta perhe-elämältä eikä miltään fantasialta. Aika heppoisella pohjalla on kavereides suhteet jos univelka ja pienet lapset sen kaatavat. Me ei edes annettu toistemme palaa loppuun asti,aina toinen oli levänneempi kuin toinen. Se joka venyi sillä hetkellä paremmin antoi toisen levätä ja seuraavan kerran toisinpäin. Ja iiik,kyllä lasten isäkin heräili öisin vaikka kävi töissä. Ihan kuten mä heräilen nyt yrjötautisen esikoisen kanssa tai painajaisia näkevän pienimmän kanssa. Elämää se vain on.

"Arjen raskaus", tulikohan se jotenkin puskista ja yllätyksenä?[/QUOTE]

Ja tämähän kuulostaa siis kuin meidän elämältä, vaikka meillä vasta se yksi lapsi onkin. Mutta siis joo, varsinkin tätä palstaa lukiessa sun ja mun tilanne on kai sitten sitä unelmaa? Mun mielestä se on ihan normaali tilanne. En kyllä ois lapsia muunlaisen miehen kanssa edes tehnyt.

 

["vieras"]

Tavallaan ymmärrän, että ei haluta menettää hyvää hoitopaikkaa, mutta ei sen silti pitäisi niin mennä. Se lähin hoitopaikka pitäisi olla saatavissa sitten taas, kun äiti palaa töihin.

Rehellisesti, en aina ymmärrä mitä se kaksi-kolmevuotias siellä päiväkodissa tekee, kun kotonakin hänen varmasti olisi hyvä olla. Ja rehellisesti, kyllä pidän vanhempaa laiskana, jos ei saa vietyä lastaan leikkipuistoon tai kylään, perhekerhoon tai päiväkerhoon jos niitä virikkeitä on pakko saada. Ja rehellisesti, yhden tuttavan kaksivuotias on hoidossa puoli kahdeksasta puoli viiteen, maanantaista perjantaihin kun äiti on kotona työttömänä - ilman edes sitä vauvaa. Sitä en käsitä millään.

Välillä tekee mieli sanoa, että sellaista se arki nyt vaan kahden kanssa on ja jos sitä ei kestä, voi olla, että taustalla on silkkaa osaamattomuutta tai laiskuutta. Ei kaikkien kohdalla, mutta joidenkin, ihan varmasti.

Niin pitäis, vaan kun ei ole. Ja itseasiassa me emme sitä lähintä edes halua, kun se on sellainen laitos, vaan haluamme sen missä esikko nyt on, joka on ihanan pieni yksityinen päiväkoti. Sääli vain, ettei siellä ole sitä takuuta olemassa, siksi se paikka pidetään. Mutta siis 0-2pv/vko eikä täysiä päiviä edes, ei esikko siitä kyllä mitään traumoja tule saamaan