Minä en halua tätä lasta, mutta poikaystävä painostaa!

[kauhuissaan]

Tilanne on se, että olen raskaana ehkäisystä huolimatta. Olemme 28-vuotias pariskunta ja yhdessä olemme olleet 5 vuotta, joten voisi kuvitella, että tässä ei ole mitään ongelmaa. Miehen puolelta ei olekaan ja hän ei pitänyt asiaa niin pahana.

Itse en missään nimessä voisi kuvitellakaan saavani lasta nyt. Piste. En vain halua, enkä pysty. Opinnotkin ovat vielä kesken ja tulot järkyttävä pienet, muutamana päivänä viikossa käyn töissä, en siis halua sossun luukullekaan. Mieskin opiskelee vielä.

Pystyykö toinen oikeasti hyväksymään sen, että en aio jatkaa raskautta? Mies on yrittänyt käännyttää minua viime päivät ihan tosissaan ja asiasta on väännetty paljon. Kantani ei kuitenkaan muutu ja koska mieheni on älykäs ihminen, hän totesi, että ei halua, että teen mitään vasten tahtoani. Jotenkin kuitenkin kuvittelen, että hän ei ole tyytyväinen tilanteeseen.

 

[astrolabe]

Sehän riippuu miehestäsi voiko hän jatkaa. Joku voi, toinen ei?

 

[mieti 2 kertaa]

En sinuna keskeyttäisi , kadut sitä myöhemmin.

 

[aapee..]

Sehän riippuu miehestäsi voiko hän jatkaa. Joku voi, toinen ei?

Kyllä hän voi jatkaa yhdessä kanssani, jos sitä tarkoitit. Kyse ei ole siitä. Pelkään vain, että asia jää kaivelemaan häntä ja hän katkeroituu.

 

[astrolabe]

Kyllä hän voi jatkaa yhdessä kanssani, jos sitä tarkoitit. Kyse ei ole siitä. Pelkään vain, että asia jää kaivelemaan häntä ja hän katkeroituu.

Hyvin todennäköistä on, että jos toinen toivoisi lasta, että ei pääse asian yli?

 

[mr peepew]

En sinuna keskeyttäisi , kadut sitä myöhemmin.

Tätähän täällä kysyttiin?

Kaikki ei muuten kadu.

 

["hmmm"]

Asiat järjestyy, jos pidät vauvan. Keskeytys jää kalvamaan jossain vaiheessa molempien mieltä niin, että suhde joutuu vaikeuksiin. Mieti 2 kertaa, mitkä ovat oikeat syyt, ettet pitäisi lasta nyt. Onko teillä kahdella aikomus kuitenkin hankkia lapsia myöhemmin - yhdessä?

 

["anni"]

Ei kannata tehdä lasta jos et halua.Kyllä mies varmasti hyväksyy asian ja myöhemmin kun on parempi aika voitte tehdä lapsen.

 

[aapee..]

Hyvin todennäköistä on, että jos toinen toivoisi lasta, että ei pääse asian yli?

En tiedä, ei ole ennen ollut tällaista tilannetta. Ei mies erityisesti lasta toivo, mutta olisi ollut valmis sen pitämään. Että ehkä voisi ajatella sen olevan silloin vähemmän paha paikka kuin se, että oikeasti toivoisi lasta ja toinen ei suostuisi.

 

["vieras"]

Älä nyt ton takia keskeytä. Järkkäätte asiat niin, että vauvalle on mahdollisuus tulla. Kyllä ne asiat selviää. Pahempi se on keskeyttää ihmisen elämä kuin turvautua sosiaaliturvaan kun tilanne nyt niin vaatii. Ei se vauva niin paljon kaikkea kallista tarvi.

 

["Jep"]

En sinuna keskeyttäisi , kadut sitä myöhemmin.

Harvemmin asiat ovat noin yksioikoisia.... itse olen yhden abortin tehnyt vastaavanlaisessa tilanteessa, enkä ole katunut, en edes vaikka nyt olen kolmen lapsen äiti ja tiedän "mitä menetin". Toisaalta tiedän nyt myös entistä vahvemmin että tuolloinen päätös oli aivan oikea siinä tilanteessa, silloin aikanaan en olisi lapselle voinut tarjota sitä samaa turvaa ja pysyvyyttä kuin nyt ja nyt kun niitä lapsia on tajuan kuinka tärkeätä se on mihin elämäntilanteeseen ne lapset tekee.

Ap:lle voimia! Näitä asioita on ajateltava myös järjellä, ja toivon todella että sinä ja poikaystäväsi pääsette asian yli yhdessä ja perustatte jokin päivä perheen kun se teistä Molemmista hyvältä tuntuu.

 

["vieras"]

No kyllä en itsekään ymmärtäisi yhtään, jos poikaystäväsi olisin. Ehkä on silti parempi, jos olet todella sitä vastaan, niin että teet miten parhaaksi näet.

Onko teillä siis joskus aikomuksena hankkia lasta, vai etkö ikinä halua lapsia? Jos joskus haluaisit kuitenkin lapsen saada, niin... Ymmärrän kyllä erittäin hyvin poikaystäväsi kannan, ja voi todellakin olla ettei hän asian yli täysin koskaan pääse.

 

[Big Bang Theory]

Mieti tarkasti. Siitä voi syntyä katkeruutta loppu elämäksi, varsinkin jos toinen on kovasti lasta toivonut. Entä sitten myöhemmin jos lasta ei sitten enää tulisikaan, mitä sitten?

 

[aapee..]

[QUOTE="hmmm";27578540]Asiat järjestyy, jos pidät vauvan. Keskeytys jää kalvamaan jossain vaiheessa molempien mieltä niin, että suhde joutuu vaikeuksiin. Mieti 2 kertaa, mitkä ovat oikeat syyt, ettet pitäisi lasta nyt. Onko teillä kahdella aikomus kuitenkin hankkia lapsia myöhemmin - yhdessä?[/QUOTE]

Onhan tässä totisesti mietitty ne syyt useampaankin kertaan, ja ne syyt ovat hyvin selvät ja perustellut.

Lapsen hankinnasta olemme kyllä keskustelleet ja se on sitten joskus, jos on tullakseen ja elämäntilanne on sen sallii. Ja kun olemme henkisesti siihen valmiita, tai vähintäänkin valmiita valmistautumaan lapsen tuloon.

 

["vieras"]

En tiedä, ei ole ennen ollut tällaista tilannetta. Ei mies erityisesti lasta toivo, mutta olisi ollut valmis sen pitämään. Että ehkä voisi ajatella sen olevan silloin vähemmän paha paikka kuin se, että oikeasti toivoisi lasta ja toinen ei suostuisi.

Mutta nyt kun olet jo raskaana, hän voi toivoa sitä lasta?

 

[aapee..]

[QUOTE="vieras";27578556]Älä nyt ton takia keskeytä. Järkkäätte asiat niin, että vauvalle on mahdollisuus tulla. Kyllä ne asiat selviää. Pahempi se on keskeyttää ihmisen elämä kuin turvautua sosiaaliturvaan kun tilanne nyt niin vaatii. Ei se vauva niin paljon kaikkea kallista tarvi.[/QUOTE]

Mun tapa katsoa asioita on vaan niin erilainen kuin tämä (samoin toiveet lähitulevaisuudelle), joten tämä ei ole mulle todellinen vaihtoehto.

 

[Aborttisucks]

Kauhuissaan olis se mukulakin jos tietäis että se yritetään tappaa jo alkuvaiheessa.

 

[aapee..]

Mieti tarkasti. Siitä voi syntyä katkeruutta loppu elämäksi, varsinkin jos toinen on kovasti lasta toivonut. Entä sitten myöhemmin jos lasta ei sitten enää tulisikaan, mitä sitten?

Niinhän sitä voi syntyä, sitähän tässä juuri pohdinkin, että miten sen yli voisi yhdessä päästä. Toisaalta taas uskon, että mies älykkäänä ja suhteellisuudentajuisena osaa käsitellä asian.

Ja jos myöhemmin ei lasta kuulu, jo/kun sellaista yhdessä toivoisimme, niin sitten tilanne pitäisi vaan käsitellä jotenkin. Vielä en osaa sanoa miten.

 

[astrolabe]

Kannattaa miettiä mitä olet valmis menettämään. Päätös on sinun, mutta sen mukana tulee myös vastuu päätöksesi seurauksista. Itse koen tilanteenne sellaisena, että valitset miten päin vain niin joku "häviää". Joko sinä joudut joustamaan omista periaatteistasi, opintojesi edistymisestä ja omasta vapaudesta tietyssä määrin tai sitten laitat riskille alttiiksi pitkän parisuhteen. Toivon, että pääsette eteenpäin mahdollisimman vähin vaurioin.

 

[astrolabe]

Toisaalta taas uskon, että mies älykkäänä ja suhteellisuudentajuisena osaa käsitellä asian.

Mie taas ennemminkin epäilen, että tämä on sellainen osa-alue elämää, että järjellä on hyvin vähän varaa toimia. Suhteellisuudentajunkin kanssa voi olla vähän niin ja näin. Kannattaa varautua siihen, että puolison reaktiot voivat olla hieman toisenlaisia kuin voisi olettaa. Kyseessä on kuitenkin hänen potentiaalinen jälkikasvunsa ja se on tunteiden ja primitiivisten vaistojen leikkikenttä.

 

["TeeTee"]

Voi että,näitä riittää.. Usko pois,et halua keskeyttää raskauttasi. Et voi uskoa sitä tunnetta kun saat vauvan ensikertaa syliisi. Vauva katsoo sinua syvälle silmiin,se tuntuu niin uskomattomalle. Puhummattakaan siitä ekasta rääkäisystä tai hymystä,jonka lapsesi sinulle antaa! On ihana katsoa kun lapsi kasvaa,omanikin on nyt jo 5kk jokelteleva ihanuus,aika menee nopeesti.

 

[aapee..]

[QUOTE="Jep";27578572]Harvemmin asiat ovat noin yksioikoisia.... itse olen yhden abortin tehnyt vastaavanlaisessa tilanteessa, enkä ole katunut, en edes vaikka nyt olen kolmen lapsen äiti ja tiedän "mitä menetin". Toisaalta tiedän nyt myös entistä vahvemmin että tuolloinen päätös oli aivan oikea siinä tilanteessa, silloin aikanaan en olisi lapselle voinut tarjota sitä samaa turvaa ja pysyvyyttä kuin nyt ja nyt kun niitä lapsia on tajuan kuinka tärkeätä se on mihin elämäntilanteeseen ne lapset tekee.

Ap:lle voimia! Näitä asioita on ajateltava myös järjellä, ja toivon todella että sinä ja poikaystäväsi pääsette asian yli yhdessä ja perustatte jokin päivä perheen kun se teistä Molemmista hyvältä tuntuu.[/QUOTE]

Ajattelin itse hyvin samalla tavalla, ja uskon, että abortin jälkeen ajatukseni ovat myös hyvin samankaltaisia.

Mä ajattelen järjellä ja olen myös hyvin pitkälti sitä mieltä, että en voi tarjota lapselle, miehelleni tai itselleni oikeanlaista turvaa (taloudellista ja henkistä) ja pysyvyyttä tässä vaiheessa elämää, jos minusta tulisi nyt äiti.

 

["TeeTee"]

Lisään vielä että meillä toivottiin lasta yli 8v. Mitään selvää syytä ei ollut siihen miksei vauvaa kuulu. Kun viimeis olin raskaana,tokihan se pelotti ja mietin onko se nyt sitten tosiaan sitä mitä haluan. Ja kyllä,kyllä se oli!
Mä en osais varmaan käsitellä asiaa,jos olisin mies ja puolisoni haluaa abortoida lapsen joka on myös minun. En pystyi hyväksymään. En siis hyväksy aborttia.

 

["vieras"]

"Poikaystävä painostaa." Kuin teini-ikäisen suusta. Yritä ajatella, että olet jo parhaan hedelmällisyysiän ohittanut aikuinen nainen, jolla opinnot vaan jostakin syystä ovat myöhässä (onko muukin elämä?). Jos jätät tilaisuuden käyttämättä, niin voi mennä mahdollisuus sekä mieheen että lapseen. Mies kuitenkin elää ilmeisesti jo kolmekymppisen elämää.

 

[aapee..]

Mie taas ennemminkin epäilen, että tämä on sellainen osa-alue elämää, että järjellä on hyvin vähän varaa toimia. Suhteellisuudentajunkin kanssa voi olla vähän niin ja näin. Kannattaa varautua siihen, että puolison reaktiot voivat olla hieman toisenlaisia kuin voisi olettaa. Kyseessä on kuitenkin hänen potentiaalinen jälkikasvunsa ja se on tunteiden ja primitiivisten vaistojen leikkikenttä.

Tiedostan kyllä tämänkin.

Mutta sitten taas tapa reagoida tämäntyyppiseen kriisiin on myös hyvin yksilöllistä; joku ei pääse asiasta yli, toiselle taas voi ottaa koville, mutta hän silti aktiivisesti käsittelee asiaa ja suuntaa katseen tulevaisuuteen. Osa taas käsittelee tunteella ja osa järjellä.