Minä en halua tätä lasta, mutta poikaystävä painostaa!

[Lilith Le Nuit]

Mä sanoisin ukolle että joko minä tai vauva.. Siitä voi valita. Mä en ainakaan suostuisi lapseen pakolla.

 

["Huh"]

[QUOTE="Hanna";27578909]Kun katsoo näitä teiniäiti ohjelmia, niin tulee mieleen, että se abortti olisi varmasti ollut sittenkin parempi vaihtoehto. Pikkuisilla ei ole mitään turvaa ja niitä pallotellaan paikasta toiseen. Jos et tunne olevasti valmis tarjoamaan lapselle turvallista ja seesteistä kotia, niin abortti on varmasti parempi vaihtoehto.

Eri asia on, pääseekö miehesi koskaan sen yli. Ehkä hän on saanut jo kovan vauvakuumeen ja alkaa syyttämään sinua varmasti teostasi jälkeenpäin. Todennäköisesti suhteenne ei kestä sitä. Saattaa olla, että mies etsii itselleen uuden naisen, joka on kypsä äidiksi. Sattaa myös olla, ettei näin ikävästi käy sinun kannaltasi. Sitä ei voi tietää.[/QUOTE]

Lasta ei voi eikä saa tehdä vain toisen mieliksi. Se olisi sairasta.

 

[Vaimo-Rakas]

[QUOTE="Huh";27579599]Lasta ei voi eikä saa tehdä vain toisen mieliksi. Se olisi sairasta.[/QUOTE]

Niin olisi, yhtä sairasta kuin tehdä lapsi vasten miehen tahtoa ja pakottaa testeihin, elareihin ja haluttomaan isyyteen. Mutta naiset jyrää molemmissa vaihtoehdoissa.

 

[Lispetti]

Mä sanoisin ukolle että joko minä tai vauva.. Siitä voi valita. Mä en ainakaan suostuisi lapseen pakolla.

Tuossa olisi oikeudenmukainen vaihtoehto.

 

["vieras"]

Sinä et halua lasta. Miksi se ei riitä syyksi? Tulin raskaaksi parikymppisenä vahingossa ehkäisyn pettäessä, mutta minua painostettiin aborttiin. Luotin kuitenkin siihen, että elämä järjestyy ja synnytin lapseni. Totta kai aluksi oli vain pelkkä suuri järkytys asiasta, mutta tiesin, että haluan ehdottomasti joskus lapsia myöhemmin, lapseni halusi vain syntyä vähän etuajassa.

Seuraavat kaksi ei sitten tullutkaan enää niin helposti, vaan hoidot piti ottaa avuksi. Silloin mietin, että mitä jos en olisi pitänyt ensimmäistä, niin minulla ei olisi sitä yhtäkään.

Opiskelin ensimmäisen ollessa vauva, olin välillä useita vuosia töissä ja opiskelen taas, vaikka minulla on nyt myös kaksi alle kolmevuotiasta lasta. Rahapula, nuori ikä ja kesken olevat opiskelut olisivat olleet omalla kohdallani vain omatunnon rauhoittelua, jos olisin aborttiin päätynyt. Minun ei tarvinnut asioida näistä syistä huolimatta sossunluukulla, pärjäsimme mainiosti muutenkin.

Abortti kuitenkin on jokaisen henkilökohtainen asia, ei kukaan voi sinua vaatia pitämään lasta, jota et halua!!! Varaudu kuitenkin siihen, että aborttipäätöksesi voi olla miehellesi todella kipeä asia.

Se syy miksi kirjoitin, on se, että jos haluat pitää lapsesi lopulta, niin älä huolehdi liikaa tulevaisuudesta. On hyvä varautua tulevaisuuteen, mutta ei sen takia voi jättää elämättä.

 

[tytsi-89]

Vaihtoehto on sekin, että tuntemattoman on helpompi sanoa asiat suoraan kuten ne ovat, koska ei tarvitse välittää toisen tunteista.

Miksei tarvitse välittää? Kyllä mun mielestä pitäisi.

 

[fortunate]

Surkea tilanne kyllä.

On kyse sinun kehostasi (raskaus, synnytys, imetys) ja myös sinä olisit seuraavat 18 vuotta vastuussa toisesta ihmisestä, eli ei tosiaan mikään pikku juttu.
Miestä käy sääliksi, etenkin kun itse tunnen kaksi miestä jotka vuosienkin jälkeen murehtivat ja humalassa vollottavat nuoruudessa "menetettyjen lasten" (nainen teki abortin) perään.

Mutta se on sinun päätöksesi, valitettavasti tässä asiassa ei voida saavuttaa tasa-arvoa, vaan biologia jyrää naisten eduksi.
Toivottavasti teillä menee hyvin ja miehesi pääsee yli tapahtuneesta!

 

[ffff]

Älä tuhoa vauvaa ja miehesi elämää.

 

["vieras"]

Ellet itse halua vauvaa, voisit synnyttää sen ja luovuttaa miehelle. Ihmettelen kyllä miksi joku mies on tuollaisen naisen kanssa.

 

["lahja"]

Päin vastoin, moni on sanonut, että päätös on varmasti oikea, kun tilanne ja tunne on tuo, ja että lapsia ehtii hankkimaan myöhemminkin (siis todennäköisesti).

Niitä lapsia ei välttämättä noin vain hankitakaan. Varsinkaan kun ikää tulee. Minun ensimmäiseni tuli parikymppisenä hyvin helposti, mutta toista ei kolmikymppisenä alkanut tulemaan. Meni vuosia. Lapsi on kuule lahja.

 

[kiitollinen äiti]

Yritin vuosia epätoivoisesti lasta ja nyt olen vihdoin ikionnellinen ja lapseni biologiselle äidille äärimmäisen kiitollinen adoptioäiti. Tätä onnea ei vieläkään voi uskoa todeksi enkä voi ymmärtää miksi monelle abortti tuntuu olevan ihan ok, mutta adoptiota hyvin harva harkitseekaan. En siis ole ikinä vastustanut aborttia terveydellisistä syistä tai jos ei äiti ei mitenkään muuhun pysty, mutta nyt kun olen ihan oikeasti saanut tuon kalleimman lahjan mitä kukaan voi toiselle antaa, ihmettelen miksi vaihtoehtona on aina vain pitää lapsi tai tehdä abortti. Jos et missään tapauksen halua lasta pitää niin voitko harkita adoptiota? Kotimaisessa adoptiossa sinulla olisi vielä 8 viikkoa lapsen syntymän jälkeen aikaa päättää haluatko sittenkin pitää lapsen. Synnytyksen jälkeen lapsi kuitenkin vietäisiin tuoksi harkinta-ajaksi sijaisperheeseen, jos niin siis haluaisit. Voisit myös koko raskausajan miettiä haluatko pitää lapsen. Miten lapsesi isä suhtautuu? Voiko hän hyväksyä abortin tai ettette pidä lasta. Kestääkö suhde tämän tilanteen? Yksi vaihtoehto on antaa lapsi isälle, jos hän tämän lapsen haluaa ja sinä et.

 

[,,,,,]

Minusta ap vaikuttaa todella itsekkäältä.
Ei vaan halua lasta sotkemaan omaa elämäänsä ja ilmeisesti adoptiokin olisi liian suuri häpeä ja taakka...
Mutta jokainen tietysti päättää itse miten elää.

 

["vieras"]

Haluatko lapsen kuitenkin joskus tulevaisúudessa?

Tällöin en tekisi aborttia. Voihan olla, että sitten myöhemmin et tulekaan raskaaksi kun haluat .

Mutta mikäli et välttämättä tahdo lasta koskaan, on abortti varsin hyvä vaihtoehto. Kenenkään ei pitäisi syntyä maailmaan eitoivottuna.

 

["vieras"]

Minusta ap vaikuttaa todella itsekkäältä.
Ei vaan halua lasta sotkemaan omaa elämäänsä ja ilmeisesti adoptiokin olisi liian suuri häpeä ja taakka...
Mutta jokainen tietysti päättää itse miten elää.

No ihan varmasti mieluummin abortti kuin adoptio! Pikuisen painii eri sarjoissa nuo vaihtoehdot. Mieti nyt hyvä ihminen mitä lauot näppikseltäsi!!

Mikä helvetin pakko apn on lapsi tehdä jollei halua??! Maailmassa on ihan tarpeeksi sellaisia lapsia joiden äidin olisi suonut mielummin tehneen aikanaan abortin.

 

[Peyote]

Jos keskeytät raskauden, suhteenne menee rikki tai ei koskaan tule ennalleen. Kai sinä melkein kolmekymppinen ihminen tiesit, että saatat tulla raskaaksi? Ei heru nyt sääliä muuta kuin miehellesi, jolta menee parisuhde ja 5 vuotta hukkaan. Mä en ainakaan voisi olla ihmisen kanssa joka ois tappanut mun lapsen tai vienyt siltä mahdollisuuden elämään.

 

["fiona"]

niin ja miehell äei ole mitään sananvaltaa vaikka lapsi on 50% hänen! Miksi näin?

 

["fiona"]

niin ja miehellä ei ole mitään sananvaltaa vaikka lapsi on 50% hänen! Miksi näin?

 

["vieras"]

Jotkut ihmiset suhtautuu aborttiin todella vakavasti. Joku voi pitää sitä jopa murhana. Jos miehesi olisi tällainen ja ajattelisi, ettei halua sinun murhaavan lastaan, niin tod.näk. hän tulisi olemaan hyvinkin katkera. Vaikea sanoa, kun me ollaan kaikki niin erilaisia.

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";27578676]"Poikaystävä painostaa." Kuin teini-ikäisen suusta. Yritä ajatella, että olet jo parhaan hedelmällisyysiän ohittanut aikuinen nainen, jolla opinnot vaan jostakin syystä ovat myöhässä (onko muukin elämä?). Jos jätät tilaisuuden käyttämättä, niin voi mennä mahdollisuus sekä mieheen että lapseen. Mies kuitenkin elää ilmeisesti jo kolmekymppisen elämää.[/QUOTE]

Elämä myöhässä? Mitä se tarkoittaa? Itse olen pian 40 ja opinnot kesken ja ihan elämää elän, en koe että elämäni olisi myöhässä. Eikä elämän kolmikymppisenä tartte mennä tietyllä tavalla, eikä missään iässä. Saa olla lapseton nelikymppinen, saa rakastua ja mennä naimisiin kahdeksankymppisenä, saa hankkia lapsia alta parikymppisenä. Ei ole oikeita ikiä. Ja 28-v ei todellakaan ole vanha.

 

["lisko"]

Et avaa mitenkään niitä todellisia syitä, ettet nyt kykene äidiksi. Mitä tarkoittaa ettei ole henkisesti valmis kasvamaan äidiksi? Oletko masentunut, sairas jotenkin?
Ymmärräthän, että normielämää iloineen , suruineen, väsymyksineen ja ongelmineen eläville perheenäideille täällä, voi olla vaikea tajuta, että 28 vuotias (jo hieman iäkäs ensisynnyttäjä), jolla on ilmeisesti opinnot hyvään ammattiin hyvällä mallilla ja vakaa parisuhde ja mies joka haluaa lapsen selittelee ihan pokkana ettei nyt ole hyvä hetki. Eipä se kuule oikein koskaan tuon parempi ole. Mutta oikeasti et täällä ole kyllä antanut ensimmäistäkään syytä abortin puolesta. Päinvastoin.