Täällä hieman vastaavaa. Mies saanut tuta hormonimyrskyjä siitä lähtien, kun hedelmöityshoidot starttasivat lokakuun puolivälissä. Nyt olen 12. viikolla raskaana ja jo ihan omien luontaisten hormonien varassa pelkästään. Oma keho ei miellytä alkuunkaan ja mustasukkaisuutta esiintyy aika paljonkin. Yritän suitsia käytöstäni niin pitkälti kuin mahdollista ja pyydän anteeksi ylilyöntejäni.
Kuitenkin minua tilanteessa auttaa se, että mieheni asennoituminen on jotain varsin toista kuin aapeella. Siinä missä täällä ihmiset rutkuttavat aapeelle, niin mie sanoisin aapeen miehelle, että hänenkin ois aika olla ihminen toiselle. Kun loppujen lopuksi se ei vaadi kovin kummoista, että molemmilla on parempi olo ja helpompaa yhdessä. Enemmän aikaa yhdessä (meilläkin eilen katsottiin Junior MasterChef sekä Simpsonit lasten kanssa ja mie sain kyhnöttää miehen lähellä sen aikaa) perheen sallimin rajoittein ja niitä pieniä sanoja puolin sun toisin, että mitä toiselle merkkaa. Se on turvallista nukahtaa nokosille miehen kainaloon, vaikka toinen tsekkailis padiltaan nettiä, kun mies antaa pusun otsalle ja sanoo "olet ihana".
Raskaus ei ole sairaus, eikä tekosyy, mutta se on poikkeama normaalitilasta ja kun se raskaus ainakin yleensä on molempien toive ja yhteinen lapsi tulossa niin perkele eikö MIESkin voisi vähän antaa periksi, että katsoa hieman läpi sormien ja antaa sitä hellyyttä, millä naisen oloa saisi paremmaksi?
Kuitenkin minua tilanteessa auttaa se, että mieheni asennoituminen on jotain varsin toista kuin aapeella. Siinä missä täällä ihmiset rutkuttavat aapeelle, niin mie sanoisin aapeen miehelle, että hänenkin ois aika olla ihminen toiselle. Kun loppujen lopuksi se ei vaadi kovin kummoista, että molemmilla on parempi olo ja helpompaa yhdessä. Enemmän aikaa yhdessä (meilläkin eilen katsottiin Junior MasterChef sekä Simpsonit lasten kanssa ja mie sain kyhnöttää miehen lähellä sen aikaa) perheen sallimin rajoittein ja niitä pieniä sanoja puolin sun toisin, että mitä toiselle merkkaa. Se on turvallista nukahtaa nokosille miehen kainaloon, vaikka toinen tsekkailis padiltaan nettiä, kun mies antaa pusun otsalle ja sanoo "olet ihana".
Raskaus ei ole sairaus, eikä tekosyy, mutta se on poikkeama normaalitilasta ja kun se raskaus ainakin yleensä on molempien toive ja yhteinen lapsi tulossa niin perkele eikö MIESkin voisi vähän antaa periksi, että katsoa hieman läpi sormien ja antaa sitä hellyyttä, millä naisen oloa saisi paremmaksi?