Miksi naiset valehtelette, minkälainen mies kiinnostaa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja katkera
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja näin;27910225:
Eikö olisi reilumpaa antaa älykkäille ja niille, jotka noudattavat yhteiskunnan sääntöjä, kuin "coolille" jossain hierarkiassa korkealle nousseelle?

En ymmärrä naisten miehistä käyttämää sanaa "nössö". Eli rauhallinen, hymyilevä, konflikteja karttava. Tällainen nainen on miesten unelma.

Naiset haluavat miesten kilpailevan heistä ja halveksivat niitä, jotka eivät osaa puolustaa itseään. Oksettavaa fasismia minun mielestäni, kun hierarkian yläpäässä miehiä palkitaan.


Höpö höpö, ihminen viehättyy oman tasoisestaan pohjimmiltaan. Nörtit nörteistä ja sportit sporteista jne.

Oma mies on vastineeni monin tavoin, fiksu, hauska, ajatteleva mutta myös hölmö, tyhmä ja urpo, kuten itsekin. Vastineeni.

Koskaan ei pelattu pelejä, koska itse en ollut nuorena kova pelaaja, ennemmin tutkija ja kun tämän miehen tapasin, oli siinä heti se tuntuma et se on nyt tässä, tää on erilainen, ei mikään hukassa itsensä kanssa oleva playeri vaan heti oli arvot ja toiveet tulevaisuudesta hallussa niin hyvin että osasi ne kertoa ja paikkaansa on pitäneet kaikki nää ytheiset vuodet.


Niin ja mitä antaa? Siis aivan käsittämättömän seksistinen, vanhanaikainen ja nolo ajatus.
 
Minä näkisin asian niin, että kyse on osaksi meidän kulttuurista. Meillä on hyvin tyypillinen kuvio, että nainen on ensin kiltti ja naiivi ja sitten joutuukin pettymään tai huonosti kohdelluksi miehen taholta tuossa parikymppisenä. Jolloin nainen alkaa kantaa näitä arpia vuosien ajan ja seuraavat suhteet kärsivät niistä, kaikki latinki ja se puhtain usko rakkauteen meni ensimmäiseen. Eli se naisen ensimmäinen kumppanivalinta menee syystä tai toisesta turhan usein pieleen ja yleensä niin päin, että naista hyväksikäytetään, petetään tms.

Tämä synnyttää sisuuntumisreaktion ja itsenäisyyden ylikorostamisen, johon taas mies, joka uskoo vielä tähän hyvään, ei oikein iske. Kun nainen haluaa järkevöityä suojellakseen itseään, hän ottaa samalla etäisyyttä tähän aiempaan hyväuskoisuuteen (ehkä myös tietynlaiseen tyttömäisyyteen jne.). Eli jos tällä tavalla "koulutettu" nainen tapaakin miehen, joka on "ihan oikeasti" hyvä ja mukava tyyppi, miehen, joka elelee tavallaan vielä tässä aiemmassa maailmassa, hänen onkin paljon vaikeampi uskoa ja luottaa sellaiseen myönteisin mielin ja omiin tunteisiinsa kun mielessä on yhä se miesten petollisuus kokemuksen perusteella. Odotusarvo on tavallaan jo varautuneempi ja kielteisempi, eikä kulttuurimmekaan hirveästi rohkaise naiiviuteen ja optimismiin - jotka olisivat toisaalta hirveän tärkeitä suhteen laadulle.

Alkuperäinen kirjoittaja Data:
Sitä ollaan aidosti omia itseään eikä muuteta luonnetta sen mukaan miten pääsee parhaiten pukille.

Tuo on monitulkintainen asia.

Yhtäältä seuran saaminen vaati aina pientä teatteria tai jotenkin toisin käyttäytymistä kuin omassa rauhassa kotona. Ja joku ihminen voi rakastaakin sitä, jos toisen valloittaminen on eräänlaista näytelmää, esim. hyvin pukeutumista, hyvää käytöstä, rahan käyttöä, erikoisia paikkoja, jne. Mutta, kenties Suomessa aitous on niin tärkeä arvona, että miehen Il Divo -tyylin lähestyminen asiaan on pelottavaa ja petollista, odotetaan vain naamioiden putoamista varautuneesti. Eli jälleen kyse on osaksi kulttuurista. Ristiriita voi tulla siitä, että joku mies voi vilpittömästi haluta olla kohtelias ja intohimoinen naista kohtaan ja puhua hänelle tunteista, mutta nainen tulkitsee tämän vain petolliseksi esittämiseksi. Tai jos mies aidosti pitää esimerkiksi hyvin pukeutumisesta. Naiselle sellainen voi olla varoitussignaali, meidän kulttuurissa. Eli tällaisen miehen olisi ehkä resurssitehokkaampaa, ironista kyllä, luopua omasta aitoudesta löytääkseen suomalaisen tavan olla aito, joka tarkoittaa, lyhyesti, tavallisuutta.

Miehen on hyvä osata olla hyvällä tavalla kylmä, Suomessa. Lisäksi suomalainen nainen haluaa usein miehen olevan riippumaton ja itsenäinen, ei avosylin vastaanottava tai mikään naminamihalihali. Jo esimerkiksi miehen tekstiviesti, jossa ilmaistaan tunteita vilpittömästi, voi olla suomalaiselle naiselle turn-off, koska mies on silloin, tavallaan, jo kesyyntynyt naiseen. Meillä ei ole sellaista seurustelukulttuuria kuin esim. mantereisessa Euroopassa, vaan primitiivisyys on paljon isommassa osassa. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että on haasteellinen sekoittaa nämä kaksi maailmaa. Eli paradoksaalisesti, vaikka olemme hyvin tasa-arvoinen maa, nainen monta kertaa edelleen haluaa, että mies on hänestä melko riippumaton ja etäinen. Eurooppalainen lepertelyn kulttuuri on meille edelleen, ehkä valitettavasti, melko vieras.

Toisaalta pakkaa sekoittaa se, että naiset tuntuvat myös kiinnostuvan tietynlaisesta feikkaamisesta - kunhan se on oikeanlaista. Yökerho on se paikka, josta iso osa ihmisiä hakee kumppania työn ja opiskelun ulkopuolella ja sehän perustuu oikeanlaiseen feikkaamiseen, oikeanlaisten kulttuurimeemien (kuvitteellisten mutta kulttuurin toiminnan kannalta keskeisten osasten) hyväksyntään ja hyödyntämiseen. Mies, joka, syystä tai toisesta, ei ole kotonaan yökerhokulttuurissa, muttei myöskään ole "aito suomalaismies" -tyylinen vaan pitää esimerkiksi draamasta ja kirjallisuudesta osana elämänkatsomusta, voi ollakin ongelmissa.

Meillä ei ole hirveän moninaisia foorumeita miehille. Koen itse miehenä, että meille miehille ei Suomessa vieläkään anneta niin valtavasti erilaisia tapoja olla mies siihen, että tie naisen sydämeen on tasainen tai tasaisempi kuin se muuten olisi. Mitä enemmän mies poikkeaa valtavirrasta näiltä osin, sen enemmän vaaditaan naiselta avoimuutta ja avarakatseisuutta hyväksyä poikkeamiset. Ja kokemukseni pohjalta aika harva nainen lopulta uskaltaa heittäytyä niin tunteiden vietäväksi, että lähtisi ymmärtämään yksilöllisempää miestä. Sitä ennen täytyy tavallaan ylittää liian monta estettä.
 
[QUOTE="mies";27910270]Minä näkisin asian niin, että kyse on osaksi meidän kulttuurista. Meillä on hyvin tyypillinen kuvio, että nainen on ensin kiltti ja naiivi ja sitten joutuukin pettymään tai huonosti kohdelluksi miehen taholta tuossa parikymppisenä. Jolloin nainen alkaa kantaa näitä arpia vuosien ajan ja seuraavat suhteet kärsivät niistä, kaikki latinki ja se puhtain usko rakkauteen meni ensimmäiseen. Eli se naisen ensimmäinen kumppanivalinta menee syystä tai toisesta turhan usein pieleen ja yleensä niin päin, että naista hyväksikäytetään, petetään tms.

Tämä synnyttää sisuuntumisreaktion ja itsenäisyyden ylikorostamisen, johon taas mies, joka uskoo vielä tähän hyvään, ei oikein iske. Kun nainen haluaa järkevöityä suojellakseen itseään, hän ottaa samalla etäisyyttä tähän aiempaan hyväuskoisuuteen (ehkä myös tietynlaiseen tyttömäisyyteen jne.). Eli jos tällä tavalla "koulutettu" nainen tapaakin miehen, joka on "ihan oikeasti" hyvä ja mukava tyyppi, miehen, joka elelee tavallaan vielä tässä aiemmassa maailmassa, hänen onkin paljon vaikeampi uskoa ja luottaa sellaiseen myönteisin mielin ja omiin tunteisiinsa kun mielessä on yhä se miesten petollisuus kokemuksen perusteella. Odotusarvo on tavallaan jo varautuneempi ja kielteisempi, eikä kulttuurimmekaan hirveästi rohkaise naiiviuteen ja optimismiin - jotka olisivat toisaalta hirveän tärkeitä suhteen laadulle.



Tuo on monitulkintainen asia.

Yhtäältä seuran saaminen vaati aina pientä teatteria tai jotenkin toisin käyttäytymistä kuin omassa rauhassa kotona. Ja joku ihminen voi rakastaakin sitä, jos toisen valloittaminen on eräänlaista näytelmää, esim. hyvin pukeutumista, hyvää käytöstä, rahan käyttöä, erikoisia paikkoja, jne. Mutta, kenties Suomessa aitous on niin tärkeä arvona, että miehen Il Divo -tyylin lähestyminen asiaan on pelottavaa ja petollista, odotetaan vain naamioiden putoamista varautuneesti. Eli jälleen kyse on osaksi kulttuurista. Ristiriita voi tulla siitä, että joku mies voi vilpittömästi haluta olla kohtelias ja intohimoinen naista kohtaan ja puhua hänelle tunteista, mutta nainen tulkitsee tämän vain petolliseksi esittämiseksi. Tai jos mies aidosti pitää esimerkiksi hyvin pukeutumisesta. Naiselle sellainen voi olla varoitussignaali, meidän kulttuurissa. Eli tällaisen miehen olisi ehkä resurssitehokkaampaa, ironista kyllä, luopua omasta aitoudesta löytääkseen suomalaisen tavan olla aito, joka tarkoittaa, lyhyesti, tavallisuutta.

Miehen on hyvä osata olla hyvällä tavalla kylmä, Suomessa. Lisäksi suomalainen nainen haluaa usein miehen olevan riippumaton ja itsenäinen, ei avosylin vastaanottava tai mikään naminamihalihali. Jo esimerkiksi miehen tekstiviesti, jossa ilmaistaan tunteita vilpittömästi, voi olla suomalaiselle naiselle turn-off, koska mies on silloin, tavallaan, jo kesyyntynyt naiseen. Meillä ei ole sellaista seurustelukulttuuria kuin esim. mantereisessa Euroopassa, vaan primitiivisyys on paljon isommassa osassa. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että on haasteellinen sekoittaa nämä kaksi maailmaa. Eli paradoksaalisesti, vaikka olemme hyvin tasa-arvoinen maa, nainen monta kertaa edelleen haluaa, että mies on hänestä melko riippumaton ja etäinen. Eurooppalainen lepertelyn kulttuuri on meille edelleen, ehkä valitettavasti, melko vieras.

Toisaalta pakkaa sekoittaa se, että naiset tuntuvat myös kiinnostuvan tietynlaisesta feikkaamisesta - kunhan se on oikeanlaista. Yökerho on se paikka, josta iso osa ihmisiä hakee kumppania työn ja opiskelun ulkopuolella ja sehän perustuu oikeanlaiseen feikkaamiseen, oikeanlaisten kulttuurimeemien (kuvitteellisten mutta kulttuurin toiminnan kannalta keskeisten osasten) hyväksyntään ja hyödyntämiseen. Mies, joka, syystä tai toisesta, ei ole kotonaan yökerhokulttuurissa, muttei myöskään ole "aito suomalaismies" -tyylinen vaan pitää esimerkiksi draamasta ja kirjallisuudesta osana elämänkatsomusta, voi ollakin ongelmissa.

Meillä ei ole hirveän moninaisia foorumeita miehille. Koen itse miehenä, että meille miehille ei Suomessa vieläkään anneta niin valtavasti erilaisia tapoja olla mies siihen, että tie naisen sydämeen on tasainen tai tasaisempi kuin se muuten olisi. Mitä enemmän mies poikkeaa valtavirrasta näiltä osin, sen enemmän vaaditaan naiselta avoimuutta ja avarakatseisuutta hyväksyä poikkeamiset. Ja kokemukseni pohjalta aika harva nainen lopulta uskaltaa heittäytyä niin tunteiden vietäväksi, että lähtisi ymmärtämään yksilöllisempää miestä. Sitä ennen täytyy tavallaan ylittää liian monta estettä.[/QUOTE]

Homo.
 
Ja ihmetyttää oikeesti miksi ap haluaa vaan kaataa naisia sänkyyn, miksi ei halua löytää sitä oikeaa yhtä naista? Eikö yksi riitä?

Ei se naisenkaan elämä niin helppo ole. Vaikka seksiä saa varmaan lähes joka nainen, niin luuletteko että se on naisesta kivaa, jos ei satu olemaan se parhaimman näköinen, että tietää että on sen panomiehen listalla varmasti aika häntäpäässä? ;)

Kyllä masturboiminen aina huonon seksin voittaa!
 
Itseasiassa ihmisluontoon kuuluu myös tietynasteinen idealismi (eli omakuvan värittäminen positiiviseen suuntaan), mutta se on osin automatio, jotta säästettäisiin kogntiivista energiaa.

Minun nähdäkseni idealismi miehille ei ole kovin hyväksyttyä Suomessa millään tasolla (haaveet, periaatteet), mies on silloin väärällä lailla sinisilmäinen ja irti todellisuudesta ja suorittamisesta. Naisilla idealismi on vahvimmillaan siinä parikymppisinä, mutta tulee aika äkkiä alas n. 25 vuoden kieppeillä. Tällaisen aika jyrkän muutoksen olen itse ollut havaitsevinani.

Unelmien ja kuvitelmien osuus parisuhteessa lienee meillä hyvin pieni kansainvälisesti. Pääpaino on selvästi käytännöllisyydessä ja tietynlaisessa järkevyydessä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin;27910071:
Seksi on nuorelle urokselle elämän keskipiste. Lähes kaikki pyörii sen ympärillä, että ei saa seksiä.

Naisen suvunjatkamisstrategia on eri, ja he eivät tätä todellisuutta ymmärrä. Naureskellaan niille nuorille miehille, jotka päättävät päivänsä seksin puutteen takia.

Oisko ne maksulliset naiset kuitenkin parempi ratkaisu kuin itsemurha.
 
  • Tykkää
Reactions: Kerpele
Kyllä mulla vaan on kiva ja kiltti mies. Mutta se ei oo enää se poika jota kiusattiin koulussa. Eikä sunkaan kannattais olla. Lopeta ruikutus niin ehkä löydätkin jonkun.
 
[QUOTE="mies";27910270]Minä näkisin asian niin, että kyse on osaksi meidän kulttuurista. Meillä on hyvin tyypillinen kuvio, että nainen on ensin kiltti ja naiivi ja sitten joutuukin pettymään tai huonosti kohdelluksi miehen taholta tuossa parikymppisenä. Jolloin nainen alkaa kantaa näitä arpia vuosien ajan ja seuraavat suhteet kärsivät niistä, kaikki latinki ja se puhtain usko rakkauteen meni ensimmäiseen. Eli se naisen ensimmäinen kumppanivalinta menee syystä tai toisesta turhan usein pieleen ja yleensä niin päin, että naista hyväksikäytetään, petetään tms.

Tämä synnyttää sisuuntumisreaktion ja itsenäisyyden ylikorostamisen, johon taas mies, joka uskoo vielä tähän hyvään, ei oikein iske. Kun nainen haluaa järkevöityä suojellakseen itseään, hän ottaa samalla etäisyyttä tähän aiempaan hyväuskoisuuteen (ehkä myös tietynlaiseen tyttömäisyyteen jne.). Eli jos tällä tavalla "koulutettu" nainen tapaakin miehen, joka on "ihan oikeasti" hyvä ja mukava tyyppi, miehen, joka elelee tavallaan vielä tässä aiemmassa maailmassa, hänen onkin paljon vaikeampi uskoa ja luottaa sellaiseen myönteisin mielin ja omiin tunteisiinsa kun mielessä on yhä se miesten petollisuus kokemuksen perusteella. Odotusarvo on tavallaan jo varautuneempi ja kielteisempi, eikä kulttuurimmekaan hirveästi rohkaise naiiviuteen ja optimismiin - jotka olisivat toisaalta hirveän tärkeitä suhteen laadulle.



Tuo on monitulkintainen asia.

Yhtäältä seuran saaminen vaati aina pientä teatteria tai jotenkin toisin käyttäytymistä kuin omassa rauhassa kotona. Ja joku ihminen voi rakastaakin sitä, jos toisen valloittaminen on eräänlaista näytelmää, esim. hyvin pukeutumista, hyvää käytöstä, rahan käyttöä, erikoisia paikkoja, jne. Mutta, kenties Suomessa aitous on niin tärkeä arvona, että miehen Il Divo -tyylin lähestyminen asiaan on pelottavaa ja petollista, odotetaan vain naamioiden putoamista varautuneesti. Eli jälleen kyse on osaksi kulttuurista. Ristiriita voi tulla siitä, että joku mies voi vilpittömästi haluta olla kohtelias ja intohimoinen naista kohtaan ja puhua hänelle tunteista, mutta nainen tulkitsee tämän vain petolliseksi esittämiseksi. Tai jos mies aidosti pitää esimerkiksi hyvin pukeutumisesta. Naiselle sellainen voi olla varoitussignaali, meidän kulttuurissa. Eli tällaisen miehen olisi ehkä resurssitehokkaampaa, ironista kyllä, luopua omasta aitoudesta löytääkseen suomalaisen tavan olla aito, joka tarkoittaa, lyhyesti, tavallisuutta.

Miehen on hyvä osata olla hyvällä tavalla kylmä, Suomessa. Lisäksi suomalainen nainen haluaa usein miehen olevan riippumaton ja itsenäinen, ei avosylin vastaanottava tai mikään naminamihalihali. Jo esimerkiksi miehen tekstiviesti, jossa ilmaistaan tunteita vilpittömästi, voi olla suomalaiselle naiselle turn-off, koska mies on silloin, tavallaan, jo kesyyntynyt naiseen. Meillä ei ole sellaista seurustelukulttuuria kuin esim. mantereisessa Euroopassa, vaan primitiivisyys on paljon isommassa osassa. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että on haasteellinen sekoittaa nämä kaksi maailmaa. Eli paradoksaalisesti, vaikka olemme hyvin tasa-arvoinen maa, nainen monta kertaa edelleen haluaa, että mies on hänestä melko riippumaton ja etäinen. Eurooppalainen lepertelyn kulttuuri on meille edelleen, ehkä valitettavasti, melko vieras.

Toisaalta pakkaa sekoittaa se, että naiset tuntuvat myös kiinnostuvan tietynlaisesta feikkaamisesta - kunhan se on oikeanlaista. Yökerho on se paikka, josta iso osa ihmisiä hakee kumppania työn ja opiskelun ulkopuolella ja sehän perustuu oikeanlaiseen feikkaamiseen, oikeanlaisten kulttuurimeemien (kuvitteellisten mutta kulttuurin toiminnan kannalta keskeisten osasten) hyväksyntään ja hyödyntämiseen. Mies, joka, syystä tai toisesta, ei ole kotonaan yökerhokulttuurissa, muttei myöskään ole "aito suomalaismies" -tyylinen vaan pitää esimerkiksi draamasta ja kirjallisuudesta osana elämänkatsomusta, voi ollakin ongelmissa.

Meillä ei ole hirveän moninaisia foorumeita miehille. Koen itse miehenä, että meille miehille ei Suomessa vieläkään anneta niin valtavasti erilaisia tapoja olla mies siihen, että tie naisen sydämeen on tasainen tai tasaisempi kuin se muuten olisi. Mitä enemmän mies poikkeaa valtavirrasta näiltä osin, sen enemmän vaaditaan naiselta avoimuutta ja avarakatseisuutta hyväksyä poikkeamiset. Ja kokemukseni pohjalta aika harva nainen lopulta uskaltaa heittäytyä niin tunteiden vietäväksi, että lähtisi ymmärtämään yksilöllisempää miestä. Sitä ennen täytyy tavallaan ylittää liian monta estettä.[/QUOTE]

Älä suostu tuollaiseen, vaan ole oma itsesi. Jos joku ei kelpuuta sinua omana itsenäsi, niin hän ei ole oikea sinulle. Jos jäät sen takia yksin, niin se on silti parempi kuin sitoutua 'ihan hyvään'-vaihtoehtoon, pahimmillaan suhteeseen jossa et voi olla oma itsesi. Jopa minun kaltaiselleni löytyy oikea, mutta sellaista ei todellakaan löytyisi yökerhoista.

Olen silti tehnyt virheitä ja ottanut tuollaisen ihan hyvän. Näin jälkiviisaasti totean vain olleeni kokematon ja itsetuntemukseni ei ollut niin hyvä, vielä vähemmän ymmärsin muita ihmisiä. Silloin minulla oli harhakuvitelma että 'tee toisille kuten toivoisit itsellesi tekemän' olisi pätevä neuvo. Ihmiset kuitenkin poikkeavat toisistaan, vaikka perustarpeet ovat kaikilla yhtenevät.
 
Jaahas, Liian täydellinen mies on taas palannut palstalle.

Voin kertoa sinulle, että tiedän monta hyvää ja kilttiä miestä, joilla on mukava ja kunnollinen nainen vaimona. Yhdelläkään tutullani ei ole mitän paskiaista miehenä, jos on joskus ollut, niin siitä on hankkiuduttu eroon. Kaikilla on ihan hyvät miehet.
 
Ja sillä ei sitten ole väliä, miten mies kohtelee muita ihmisiä. Murhaajat saavat todella paljon rakkauskirjeitä. Naisten pitäisi ymmärtää, että on todella itsekästä palkita pahantekijä seksillä vain siitä syystä, että evoluutio ja biologia on saanut naiset kiihottumaan vallassa olijoista.

Miehet ovat paljon parempia ihmisiä tässä suhteessa: he eivät arvosta naisessa valtaa, vaaraa. He haluavat hymyilevän ja mukavan naisen.

Miehet ovatkin keskimäärin parempia ihmisiä.

Tartun nyt kärjistykseen, mutta tämä moraalinäkökohta on erityisen mielenkiintoinen.

Olet siis sitä mieltä, että on moraalisesti parempi asia tehdä itse pahoja tekoja kuin viehättyä pahoja tekoja tekevästä ihmisestä?

Eikö keskimäärin paremman sukupuolen edustajan pitäisi ymmärtää, että murhaaminenkin on juuri tuota mainittua "biologian perässä juoksemista", jota kypsän ihmisen tulisi viimeiseen saakka vastustaa? Ja korkeammalla moraalilla varustettu mies ymmärtäisi myös olla palkitsematta seksillä sellaista naista, joka moisesta käytöksestä innostuu.

Kyllä maailmasta löytyy myös kilttejä naisia, ei ole aina pakko antaa niille pahoille tai keskenkasvuisille ja edesauttaa heidän geeniensä leviämistä. Miehet, tuntekaa moraalinen vastuunne älkääkä ottako itsekkäästi seksiä sieltä mistä sitä helpoiten saa!
 
Älä suostu tuollaiseen, vaan ole oma itsesi. Jos joku ei kelpuuta sinua omana itsenäsi, niin hän ei ole oikea sinulle. Jos jäät sen takia yksin, niin se on silti parempi kuin sitoutua 'ihan hyvään'-vaihtoehtoon, pahimmillaan suhteeseen jossa et voi olla oma itsesi. Jopa minun kaltaiselleni löytyy oikea, mutta sellaista ei todellakaan löytyisi yökerhoista.

Olen silti tehnyt virheitä ja ottanut tuollaisen ihan hyvän. Näin jälkiviisaasti totean vain olleeni kokematon ja itsetuntemukseni ei ollut niin hyvä, vielä vähemmän ymmärsin muita ihmisiä. Silloin minulla oli harhakuvitelma että 'tee toisille kuten toivoisit itsellesi tekemän' olisi pätevä neuvo. Ihmiset kuitenkin poikkeavat toisistaan, vaikka perustarpeet ovat kaikilla yhtenevät.

En suostukaan, tietenkään :) Olen kuitenkin huomannut, että vaatii aika hyvän itsetunnon kulkea omia polkujaan Suomessa. Ehkäpä alan ymmärtää naisia, jotka yrittävät samaa - heille sen täytyy olla vielä paljon vaikeampaa. Ehkä itsetunto voi täällä olla tavallaan "liian hyvä" ja sitä kautta miehestä voi tulla liian hyvä, jos hän uskaltaa näyttää sen muille ja vielä olla hyvä jne. toisia kohtaan. Lähestytään eräänlaista pylväspyhimystä Suomen oloissa, josta puuttuu joku alkukantainen, kesyttämätön elementti tai keskeneräisyys, jota moni nainen kaipaa. Mies on tavallaan liian hyvä ollakseen tosi ja liian rohkea yksilö. Kun taas jossain muualla tällainen käytös on lähes normi. Monissa maissa julkisesti toimiessa tai esim. ensitapaamisella "kuuluu" käyttäytyä ja esiintyä kohteliaasti ja vähän kaavamaisestikin. Suomessa taas tällaista on totuttu pitämään epäaitona, hienostelevana, jne. etenkin miehelle. Tämä on kulttuurimme eräs isoimpia erityispiirteitä.

Eräs isoimpia haasteita omassa tapauksessani on ollut olla romantikko Suomessa, minkä jo mainitsin. Nähdäkseni monelle naiselle se on vaarallista ja petollista, ei mitään nautinnollista tai "hienoa" ja vilpittömän aitoa. Siinähän on pohjimmiltaan kyse "vain" vahvasta uskosta rakkauteen ja hyvään ihmisessä ja halusta kohdella muita, etenkin naisia, hyvin, kunnioittavasti, jne. Naiset eivät kuitenkaan halua tai ehkä kaipaakaan siinä määrin hyvää kohtelua ja kehuja kuin, esim., Itä- ja Keski-Euroopassa, heille asia ei ole yhtä tärkeä ja suhteen dynamiikka toimii eri lailla. Suhde Suomessa on, yleensä, eräänlainen sekoitus käytännöllistä tasa-arvoa ja miehen vähäeleistä suorittamista. Ja paitsi ideologisiin eroihin, tämä liittyy mielestäni myös mainitsemaani idealismin vähyyteen.

Olen monta kertaa ajatellut, että suomalaisuuden vahvimmat tukijat, ajattelun ja käytöksen tasolla, löytyvät suomalaisista naisista ja mielestäni tämä on yksi esimerkki siitä.
 
[QUOTE="mies";27910524]En suostukaan, tietenkään :) Olen kuitenkin huomannut, että vaatii aika hyvän itsetunnon kulkea omia polkujaan Suomessa. Ehkäpä alan ymmärtää naisia, jotka yrittävät samaa - heille sen täytyy olla vielä paljon vaikeampaa. Ehkä itsetunto voi täällä olla tavallaan "liian hyvä" ja sitä kautta miehestä voi tulla liian hyvä, jos hän uskaltaa näyttää sen muille ja vielä olla hyvä jne. toisia kohtaan. Lähestytään eräänlaista pylväspyhimystä Suomen oloissa, josta puuttuu joku alkukantainen, kesyttämätön elementti tai keskeneräisyys, jota moni nainen kaipaa. Mies on tavallaan liian hyvä ollakseen tosi ja liian rohkea yksilö. Kun taas jossain muualla tällainen käytös on lähes normi. Monissa maissa julkisesti toimiessa tai esim. ensitapaamisella "kuuluu" käyttäytyä ja esiintyä kohteliaasti ja vähän kaavamaisestikin. Suomessa taas tällaista on totuttu pitämään epäaitona, hienostelevana, jne. etenkin miehelle. Tämä on kulttuurimme eräs isoimpia erityispiirteitä.

Eräs isoimpia haasteita omassa tapauksessani on ollut olla romantikko Suomessa, minkä jo mainitsin. Nähdäkseni monelle naiselle se on vaarallista ja petollista, ei mitään nautinnollista tai "hienoa" ja vilpittömän aitoa. Siinähän on pohjimmiltaan kyse "vain" vahvasta uskosta rakkauteen ja hyvään ihmisessä ja halusta kohdella muita, etenkin naisia, hyvin, kunnioittavasti, jne. Naiset eivät kuitenkaan halua tai ehkä kaipaakaan siinä määrin hyvää kohtelua ja kehuja kuin, esim., Itä- ja Keski-Euroopassa, heille asia ei ole yhtä tärkeä ja suhteen dynamiikka toimii eri lailla. Suhde Suomessa on, yleensä, eräänlainen sekoitus käytännöllistä tasa-arvoa ja miehen vähäeleistä suorittamista. Ja paitsi ideologisiin eroihin, tämä liittyy mielestäni myös mainitsemaani idealismin vähyyteen.

Olen monta kertaa ajatellut, että suomalaisuuden vahvimmat tukijat, ajattelun ja käytöksen tasolla, löytyvät suomalaisista naisista ja mielestäni tämä on yksi esimerkki siitä.[/QUOTE]

En koe olevani liian hyvä, mutta en myöskään teeskentele olevani parempi kuin olen. Kohteliaisuus kuuluu muuallekin kuin ensitreffeille ja ehkä nainen saa sinusta kuvan että esität. Sitä että sinussa on sivistyksen kuori, mutta sisimpäsi ei ole sopusoinnussa sen kanssa. Olet kohtelias ja huomaavainen koska haluat naiselta jotain, etkä siksi että niin tulee kohdella kaikkia kanssaihmisiä. Miten kohtelet niitä ihmisiä, joilta et halua mitään?
 
[QUOTE="Entinen Ksantippa S.";27910507]Kyllä maailmasta löytyy myös kilttejä naisia, ei ole aina pakko antaa niille pahoille tai keskenkasvuisille ja edesauttaa heidän geeniensä leviämistä. Miehet, tuntekaa moraalinen vastuunne älkääkä ottako itsekkäästi seksiä sieltä mistä sitä helpoiten saa![/QUOTE]

Ilman muuta löytyy kilttejä naisia, mutta syystä tai toisesta nämä naiset eivät valitse nuorena kumppaniaan kovin tarkkaan ja riittävällä kriittisyydellä. Nuorten naisten itsearvostus kaipaisi buustausta, koska hyväitsetuntoinen ihminen ei yksinkertaisesti hyväksy itsensä huonoa kohtelemista. Huono kohtelu ja pettymykset ovat juuri se voima, joka hävittää unelmat ja kyvyn vastaavaan myönteiseen ajatteluun ja avoimuuteen naisten mielistä kokemukseni mukaan. Lisäksi tyttömäisyys alkaa karista pois... :(

Minä en ainakaan ota seksiä vaikka tyrkytetään, ellei nainen ole sen arvoinen ;) Mutta arvioin että moni muu mies ottaa. Kyllä naisia riittää, mutta yleensä kiinnostun itse vain jos nainen on jotenkin erityinen ja viehättävä, kiinnostumiseni arvoinen. Tätä tapahtuu sinkkuna ehkä puolen vuoden välein noin suunnilleen.
 
[QUOTE="mies";27910524]En suostukaan, tietenkään :) Olen kuitenkin huomannut, että vaatii aika hyvän itsetunnon kulkea omia polkujaan Suomessa. Ehkäpä alan ymmärtää naisia, jotka yrittävät samaa - heille sen täytyy olla vielä paljon vaikeampaa. Ehkä itsetunto voi täällä olla tavallaan "liian hyvä" ja sitä kautta miehestä voi tulla liian hyvä, jos hän uskaltaa näyttää sen muille ja vielä olla hyvä jne. toisia kohtaan. Lähestytään eräänlaista pylväspyhimystä Suomen oloissa, josta puuttuu joku alkukantainen, kesyttämätön elementti tai keskeneräisyys, jota moni nainen kaipaa. Mies on tavallaan liian hyvä ollakseen tosi ja liian rohkea yksilö. Kun taas jossain muualla tällainen käytös on lähes normi. Monissa maissa julkisesti toimiessa tai esim. ensitapaamisella "kuuluu" käyttäytyä ja esiintyä kohteliaasti ja vähän kaavamaisestikin. Suomessa taas tällaista on totuttu pitämään epäaitona, hienostelevana, jne. etenkin miehelle. Tämä on kulttuurimme eräs isoimpia erityispiirteitä.

Eräs isoimpia haasteita omassa tapauksessani on ollut olla romantikko Suomessa, minkä jo mainitsin. Nähdäkseni monelle naiselle se on vaarallista ja petollista, ei mitään nautinnollista tai "hienoa" ja vilpittömän aitoa. Siinähän on pohjimmiltaan kyse "vain" vahvasta uskosta rakkauteen ja hyvään ihmisessä ja halusta kohdella muita, etenkin naisia, hyvin, kunnioittavasti, jne. Naiset eivät kuitenkaan halua tai ehkä kaipaakaan siinä määrin hyvää kohtelua ja kehuja kuin, esim., Itä- ja Keski-Euroopassa, heille asia ei ole yhtä tärkeä ja suhteen dynamiikka toimii eri lailla. Suhde Suomessa on, yleensä, eräänlainen sekoitus käytännöllistä tasa-arvoa ja miehen vähäeleistä suorittamista. Ja paitsi ideologisiin eroihin, tämä liittyy mielestäni myös mainitsemaani idealismin vähyyteen.

Olen monta kertaa ajatellut, että suomalaisuuden vahvimmat tukijat, ajattelun ja käytöksen tasolla, löytyvät suomalaisista naisista ja mielestäni tämä on yksi esimerkki siitä.[/QUOTE]

Plaa plaa plaa plaa plaa plaa. Joo. Kaikki ovat jo tähän mennessä ymmärtäneet, että ainoa vikasi onkin se, ettei sinussa vikoja ole. Vika on siis naisissa ja kaikissa suomen muissa miehissä.

Mitään vikaahan tietysti sinussa itsessäsi ei voi olla, vaan itsetuntosi on vain liian terve. Olet vaan kaikin tavoin ihan liian hyvä joka paikkaan. Joo, näin se on.


Kokeile joskus sitä, että jauhat vähän vähemmän siitä, mitä itse mielestäsi olet. Kokeile joskus vaikka kiinnostua jostain ihan muusta asiasta kuin omasta täydellisyydestäsi.
 

Yhteistyössä