Eroaminen ja yhteenpaluu

[taasko?]

Erosin siis miehestäni noin vuosi sitten ja muutimme erillemme.
Kesän ajan tapailin yhtä aijemminkin jo tuntemaani miestä ja olin jo rakastumassa, kunnes palasin yhteen eksäni kanssa.
Yhteenpaluun ehkä suurin syy oli perheiden painostus, etenkin mun puolelta.
Sisko lopetti kokonaan yhteydenpidon kun aloin tapailla tuota uutta (mies oli siskon kaveri ennen) ja mun äiti ei enää edes soitellut, muuta kun tosi harvoin ja ei pyydetty samalla tavalla kylään jne.

Yhteen paluun jälkeen kaikki on nyt mennyt sitten ihan ok, mies on muuttanut tapansa ja on nykyään hyvä isä lapsille ja auttaa kotona jne.
Itseäni vaan joku tuossa vielä ärsyttää ja saa ärsyyntymään usein. Ahdistaa olla kotona, en halua läheisyyttä. Ehkä olen vielä vihainen menneistä, en tiedä.
Usein tuntuu siltä, että yksin olikin oikeestaan helpompi elää ja että tein virheen kun otin tuon takaisin.
Meillä on kaksi pientä lasta, joten ei kai auta kun sinnitellä? En vaan voi tehdä lapsille sitä, että rikon perheen taas, vaikka itsestäni tuntuukin niin pahalta koko ajan.
En jaksa olla hyvä äiti lapsilleni juuri nyt, masentaa liikaa, surettaa ja väsyttää koko asia.

Asiaa ei myöskään helpota se, että tämä viimekesän mies, jonka kanssa ollaan edelleen kavereita, on ajatuksissa koko ajan. Rakastan häntä ja en vaan voi pyyhkiä kokonaan pois elämästä. Ollaankin tavattu toisiamme enemmän ja vähemmän tänä aikana.

Hävettäisi liikaa erota taas..

En tiedä mitä tällä hain, kun tämän kirjoitin. Kai halusin vaan purkaa itseäni.
Jos täällä on eronneita, yhteen palanneita tai uudestaan eronneita, niin olisi kiva kuulla miten on sujunut.

 

[astrolabe]

Ihmiset eroavat "vääristä" syistä ja näemmä palaavat yhteenkin vääristä syistä. Sinun pitää ymmärtää, että olet aikuinen ihminen, eikä antaa yhteisön paineen vaikuttaa elämääsi vaikuttaviin suuriin päätöksiin.

Jos et voi enää olla hyvä puoliso niin mikä estää olemasta hyvä vanhempi kuitenkin? Lasten elämänhän ei tarvitse suuremmin rikkoutua, jos he saavat jatkaa arjen elämistä isänsä kanssa.

 

[vinkvink]

astrolabelta ei kannata ottaa neuvoja vastaan. Jos yhtään on palstaillut niin tietää, että on aika naiivi tyyppi. Kun on ne mun ja sun ja meidän lapset, niin en alkais paljon neuvoja jakelemaan.

 

["vieras"]

Mä olen sitä kalibeeria, että jos on kerran erottu, niin yhteen ei enää mennä. Mä en usko, että jos ei kerralla onnistu, niin ei onnistu toisellakaan kerralla. Mutta sitä en sano, että se olis hyvä tai oikea tapa.
Sun olo on kurja ja sitä on syytä hetken pohtia. Ootko valmis luopumaan omasta onnesta? Lapset ei kuitenkaan isäänsä menetä, vaan heillä elämä jatkuu isänkin kanssa.

 

[wut]

[QUOTE="vieras";28401635]Mä olen sitä kalibeeria, että jos on kerran erottu, niin yhteen ei enää mennä. Mä en usko, että jos ei kerralla onnistu, niin ei onnistu toisellakaan kerralla.[/QUOTE]

Olet ns. luovuttaja tyyppi, kun se sanotaan suomeksi.

 

["vieras"]

Jaa, ihan sama mitä muut asiasta ajattelee, mutta kyllä sun pitäis tehdä niin kuin itsestä oikealta ja hyvältä tuntuu, ja jollei ole ratkaisuistaan varma, niin ottaa asiassa aikalisää ja miettiä rauhassa asioita. Tärkeää on myös opetella tulemaan toimeen ihan itsekseen, elelepä hetki ihan ilman yhtäkään miestä?

 

[wut]

En tiedä mitä tällä hain, kun tämän kirjoitin. Kai halusin vaan purkaa itseäni.
Jos täällä on eronneita, yhteen palanneita tai uudestaan eronneita, niin olisi kiva kuulla miten on sujunut.

Olen kokenut vain lyhyehkön asumuseron, mutta sanon silti. Ei se toinen ero ole yhtään sen kummallisempi kuin ensimmäinenkään. Perheesi painostus on taas jotain uskomatonta, kommunikointia enemmän siihen suuntaan, että sinulla ei ole hyvä olla ja heidän käytös ei paranna olotilaa. Joskus yhteen palaaminen ei ole oikea ratkaisu, vaikka muiden mielestä se olisi.

Voitte myös mennä parisuhdeterapiaan ja etsiä ne ongelmat mitkä sinua edelleen ärsyttävät. Katsotte voidaanko niille tehdä jotain.

 

[Tír na nÓg]

Onko isä teistä se vakaampi persoona? Jos ero tulee taas niin ehkä lasten on parempi olla isänsä luona, ei toikaan nyt kovin hyvä ja vakaa malli ole vaihtaa mieltä kuin tuuliviiri sen mukaan mitä muut käskee tehdä.

 

[Näin]

Ei kuulosta hyvältä jos kerran rakastat toista ja pitää olla yhdessä entisen miehesi kanssa suvun painostuksesta tai muista vääristä syistä. Joku toinen ehdotti tätä aiemmin ja peesaan: käykää miehesi kanssa juttelemassa jossain noista ongelmista, josko ne voitaisiin ratkoa. jos ei voida, erotkaa. Ja tällä kerralla lopullisesti. Juupas-eipäs-leikki ei voi jatkua.

Mä olen itse asumuserossa ollut reilut puoli vuotta, eroa ei ole haettukäytännön syistä toistaiseksi. Moni kysyy vieläkin että palataanko yhteen, ollaan paljon tekemisissä exän kanssa. Mutta ei palata, se on ihan varma, minä seurustelen tahollani, miehen kuvioita en ole kysynyt.
Mutta ikipäivänä en antaisi sukulaisten vaikuttaa tähän päätökseen, vaikka esimerkiksi isäni on eroa vastaan hyvinkin jyrkästi.

 

[frea]

Itse olen eronnut miehestäni, ja muutaman vuoden jälkeen palasimme yhteen. Siinä välissä kummallakin ehti olla muita suhteita (tai ainakin yksi). Sen muutaman vuoden aikana ehdimme molemmat kasvaa ja tajuta asioita uudella tavalla, ja huomata, että molemmat halusimme kuitenkin olla toistemme kanssa loppujen lopuksi.

Meillä ei taustalla ollut mitään "pahaa" kummankaan puolelta, ei pettämisiä, ei väkivaltaa jne. Yhteenpaluuta mietittiin kovasti, ja päälimäisenä ajatuksena oli se, että jos nyt yhteen palataan ei enää erota, koska lapsille riittää yksi koettu ero ja yhteenpaluu. Yhtään enempi olisi jo tosi julmaa lapsia kohtaan. Jos vaikeita paikkoja nyt tulisi joskus tulevaisuudessa, molemmat tiedämme, ettemme eronneina olleet sen onnellisempia, vaan paras meillä on kuitenkin yhdessä, joten niistä vaikeista paikoista pitää vaan yhteistuumin päästä yli.

Sinun kohdallasi tuntuu, että menet kuin tuuliviiri. Ero, uusi mies, takaisinpaluu vaikka uusi mies yhä mielessä, muiden mielipiteiden mukaan poukkoilu... Lopettaisin hetkeksi, jos olisin sinä, ja keskittyisin miettimään mitä elämältä haluan. Unohtaisin miehet vähäksi aikaa. Tällä en tarkoita, että lähdet nyt sieltä lätkimään ja muutat taas uuten kotiin, vaan että voitko laittaa nuo miessuhteet ikäänkuin mielessäsi sivuun ja elää vaan ihan omaa elämääsi. Jos poukkoilet sinne tänne teet hallaa paitsi itsellesi, myös lapsillesi ja miehillesi.

Suvun painostuksesta en tekisi yhtään mitään, he eivät elä sinun elämääsi eivätkä elä sinun ratkaisujesi seurausten kanssa.

 

["Helmi"]

Voitte myös mennä parisuhdeterapiaan ja etsiä ne ongelmat mitkä sinua edelleen ärsyttävät. Katsotte voidaanko niille tehdä jotain.

Näin!