Onko se nyt hyvä vai huono asia että lapsi jää itkien hoitoon?

[Sekavasti näin]

Minun kaksi lasta jäi ensimmäiset puoli vuotta huutaen hoitoon, toinen oli 3,5 v kun aloitti, toinen 2v. Asiasta olen paljon puhunut muiden vanhempien kanssa. Toisten kanssa kun puhuu tulee sellainen olo että omassa lapsessa jotakin vikaa kun alkaa huutamaan, näiden toisten jää iloisena hoitoon.
Sitten on osa vanhempia joiden kanssa puhuessa tulee olo että en saisi edes kertoa lapsen jäävän itkemään, minusta tuntuu että kokevat sen huonoksi kun oma lapsensa menee iloisesti eikä haluaisi lähteä kotiin hoidosta.


Ymmärtääkö nyt kukaan mitä yritän selittää..

 

[lastentarhanopettaja itsekin]

ymmärrän

mulla on kans lapset aina jääneet itkemään uudessa hoitopaikassa ainakin kuukauden tai parin ajan. lapset olleet alle 2v. mielestäni ei kannata ajatella, kumpi olisi "parempi" tilanne, itkeekö vai ei. tässä näkyy vain lasten erilaiset temperamentit. toiset reagoivat eri tavalla ja voimakkaammin kuin toiset.

 

[..]

Ei se ole hyvä eikä huono, riippuu ihan lapsen temperamentista. Omani jää aina hyvillä mielin. Hän luottaa, että hoitopaikkan tädit ovat kivoja ja äiti/isi tulee hakemaan työpäivän jälkeen. Lapseni ei kuitenkaan ole supersosiaalinen vaan yleensä vierastaa uusia aikuisia, joten tämän vuoksi olenkin ollut yllättynyt siitä kuinka helppoa päiväkotiin jääminen on. En kuitenkaan koe tästä huonoa omaatuntoa sillä tiedä, että lapsi ei jää sinne hyvillä mielin sen takia, että kotona olisi asiat huonosti

 

[..]

Riippuu varmaan lapsen iästä ja hoitokokemuksista. Ihmettelisin kyllä, jos pieni lapsi ei alussa reagoisi eroon. Jos kuusivuotias pillittäisi vielä kevätlukukautena, kummastelisin sitäkin. Lapset ovat yksilöitä. Silti heillä on tietyt fyysiset ja psyykkiset kehitysvaiheet, jotka tulevat noin suunnilleen samassa iässä. Kaikki lapset eivät reagoi itkulla. He voivat myös vetäytyä, kiusata jne.

 

["PIU"]

ymmärrän

mulla on kans lapset aina jääneet itkemään uudessa hoitopaikassa ainakin kuukauden tai parin ajan. lapset olleet alle 2v. mielestäni ei kannata ajatella, kumpi olisi "parempi" tilanne, itkeekö vai ei. tässä näkyy vain lasten erilaiset temperamentit. toiset reagoivat eri tavalla ja voimakkaammin kuin toiset.

Lastentarhanopettaja, joka vie omat lapset alle 2-vuotiaana hoitoon ?

 

["Vieras"]

Hyvä sekä huono. Se että lapsi itkee parin ensimmäisen viikon ajan, kertoo terveestä kiintymyssuhteesta vanhempaan. Toisaalta taas jos se itku jatkuu useamman kuukauden voi se kertoa lapsen perusturvallisuuden järkkymisestä tai että hoitajat eivät joko osaa helpottaa lapsen oloa tai hoitopaikassa ylipäätään on jotain vikaa.

 

["jojo"]

Lapsen hoitoon jättäminen on tosiaan monesti hirmuisen tunnepitoinen juttu, erityisesti vanhemman kannalta. Jos lapsi itkee, tulee huono omatunto, kun pitää vain jättää lapsi ja paeta paikalta. Jos lapsi on iloinen hoitoon tullessaan ja etenkin, jos lapsi ei halua lähteä kotiin haettaessa, voi vanhemmalle tulla olo, että hän ei kelpaakaan lapselle.

Oli sitten miten oli, niin ne ovat vain tapoja reagoida asiaan. On ok, jos lapsi itkee eron hetkellä ja sekin on ok, jos hän tulee reippaasti hoitoon. Sekään ei ole vaarallista, jos lapsi ei ole vanhempaa näkevinäänkään iltapäivällä. Näin hoitajana ajattelen asiaa toiselta kannalta: Jos lapsi itkee tuotaessa ja roikkuu iltapäivällä portilla herkeämättä odottamassa vanhempaa, minun voisi myös tulla olo, että teen jotain väärin. Molemmat voivat kuitenkin johtua vain vanhemman kaipuusta eikä siitä, että jokin on pielessä täällä meillä.

Eniten painoa panisin sille, miten hoitopäivä itsessään sujuu. Tulemiset ja lähtemiset ovat kovin pieni osa lapsen päivää. Olen sanonut vanhemmille, että meille saa tulla tupsahtaa ovesta varoituksetta kesken päivää katsomaan, miten menee, jos yhtään arveluttaa, miten lapsi pärjää. Vielä ei ole kukaan tullut, mutta vanhempia selvästi helpottaa, kun tuon sanoo ääneen. Muutaman kerran itkuisen aamun jälkeen on äiti tai isä soittanut minulle, ihan selvällä tekosyyllä, kuunnellakseen, onko lapsi rauhoittunut. Minusta on hassua keksiä tekosyitä, kun suoraankin voi sanoa, että lapsen itku jäi vaivaamaan. Joillekin vanhemmille olen laittanut viestiä perään, että lapsi on rauhoittunut jo ja takaisin on yleensä tullut ilahtunut vastausviesti.

 

[Minälapsena]

Minä menin päiväkotiin 3-vuotiaana ja itkin melkein aina kun äiti lähti, mutta sen jälkeen eli n. 2 minuutin itkemisen jälkeen kaikki oli taas hyvin ja hauskaa. Iltapvällä kun äiti tuli hakemaan en enää olisi halunnut lähteä kotiin.

 

[Koivuniemen herra]

Yleensä tuo itku loppuu heti kun vanhempi on kadonnut näköpiiristä tai viimeistään 1-5 min sen jälkeen.

 

["mamma"]

Minusta on aina ikävää jos lapsi pahoittaa mielensä.
Taitaa kuitenkin olla niin että näissä usein toistuvissa tilanteissa voi lapsi omaksua jonkinlaisen tietyn tavan toimia ja sitä kierrettä on vaikea murtaa. Välttämättä ei ole kyse muusta kuin että lapsi on tottunut että kun vanhempi lähtee päiväkodista niin kuuluu tirauttaa pienet itkut, joku toinen lapsi taas vaan antaa halin ja vilkuttaa iloisesti ja juoksee leikkeihin mukaan (meillä onneksi on toimittu näin jo 3 vuotta )

 

["jojo"]

Yleensä tuo itku loppuu heti kun vanhempi on kadonnut näköpiiristä tai viimeistään 1-5 min sen jälkeen.

Pidin tuota väittämää vanhempien rauhoitteluun tarkoitettuna valheena, kunnes totesin omin silmin, että se on totta.

 

["jojo"]

[QUOTE="mamma";28820054]
Taitaa kuitenkin olla niin että näissä usein toistuvissa tilanteissa voi lapsi omaksua jonkinlaisen tietyn tavan toimia ja sitä kierrettä on vaikea murtaa. Välttämättä ei ole kyse muusta kuin että lapsi on tottunut että kun vanhempi lähtee päiväkodista niin kuuluu tirauttaa pienet itkut[/QUOTE]

Tämän huomaa parhaiten, jos samaa lasta tuo välillä hoitoon joku muukin kuin yksi ja sama ihminen. Vaikka lapsi olisi tosi reipas kaikkina "normaaliaamuina", niin jos yks kaks hänet tuokin se toinen vanhempi tai vaikka mummo, niin siitä voi nousta iso poru. Jos tuoja on voivottelevaa sorttia, seuraa aina vain suurempi itku.

 

["vieras"]

Miten se voisi olla hyvä asia?

 

[leijona-76]

[QUOTE="jojo";28820060]Pidin tuota väittämää vanhempien rauhoitteluun tarkoitettuna valheena, kunnes totesin omin silmin, että se on totta.[/QUOTE]


Niinhän se menee että useimmat lopettaa kun ovi sulkeutuu ja ainakin melekein sillon. Jotkut jatkaa ja pitkin päivääkin. Pahin minkä itse olen hoitajana nähnyt oli reilu 1v joka huusi aamusta hakuun ekat 2kk. Huusi ja roikkui hoitajassa siinä kun ikätoverit tottuivat.

 

[leijona-76]

Ja kyllä munkin lapseni jäi alkuun itkemään, parissa viikossa loppu ja halin jälkeen meni leikkimään.

 

["pph"]

[QUOTE="jojo";28820060]Pidin tuota väittämää vanhempien rauhoitteluun tarkoitettuna valheena, kunnes totesin omin silmin, että se on totta.[/QUOTE]

Itse sanon tällaisessa tapauksessa vanhemmille, että jäävät hetkeksi oven taakse kuuntelemaan. Silloin vanhemmastakin tuntuu helpommalta lähteä töihin.

 

[itkupilleriina]

Apua. Tämä on juuri se asia mikä minua jännittää kun lapset nyt syksyllä aloittavat hoidossa. Ikää 5v ja 3½v. Eivät ole olleet päivähoidossa aiemmin.

Itse olen päiväkodissa työskennellyt mutta silti tämä tuntuu vaikealta jo ajatuksena. Miten kestän sen eron hetken jos lapsi itkee kamalasti hoitoon jäädessä? Onneksi lapset jo sen verran isoja että ymmärtävät sen kyllä että hakemaankin tullaan eivätkä joudu sen takia stressaamaan.

Sekin jo etukäteen stressaa että riippuen miehen työajoista - minä tuskin olen kovin usein viemässä tai hakemassa lapsia vaan aina sen tekee joku muut. Itselläni kouluun lähtö aamulla 6.00 aikoissa ( matka pitkä ja busseissa vaihtoja välillä ) ja jos koulu kestää klo 16 asti niin olen kotona vasta 17.30 aikoissa.

Kurja ajatus sekin etten itse koskaan pääse vaihtamaan kuulumisia päiväkodissa hoitajien kanssa

 

["jojo"]

Niinhän se menee että useimmat lopettaa kun ovi sulkeutuu ja ainakin melekein sillon. Jotkut jatkaa ja pitkin päivääkin. Pahin minkä itse olen hoitajana nähnyt oli reilu 1v joka huusi aamusta hakuun ekat 2kk. Huusi ja roikkui hoitajassa siinä kun ikätoverit tottuivat.

Onneksi noita tapauksia on harvassa. Olen kyllä törmännyt myös ilmiöön, ettei vanhemmalle sanota suoraan, mikä tilanne on, vaan se voidaan verhota jotenkin sanomalla vaikka, että lapsella on ollut "vähän vaikeuksia sopeutua hoitoon ja hän on ollut itkuinen". Se on kuitenkin ihan eri asia kuin todellisuus, jossa pieni huutaa päivät läpeensä. Ymmärrän taustalla olevan ajatuksen, ettei työhön lähtevää, ehkä muutenkin huonoa omatuntoa potevaa vanhempaa haluta kuormittaa tiedolla lapsen surkeista hoitopäivistä, mutta itse äitinä haluaisin silti, että minulle kerrottaisiin asia suoraan ja kaunistelematta.

 

["vieras"]

[QUOTE="PIU";28819638]Lastentarhanopettaja, joka vie omat lapset alle 2-vuotiaana hoitoon ?[/QUOTE]

Eli kaikkien lastentarhanopettajien pitää olla kotona hoitamassa kh-tuella siihen asti, kun omat lapset menee hoitoon? Onko niillä sitten niin helvetin isot palkat, että ehtivät säästää ennen lapsia jotta pärjäävät siihenn koulun alkuun asti?

 

["Mariska"]

Eniten kai tosiaan riippuu siitä, että miten loppupäivä menee. Eihän se varmasti hyvä juttu ole, jos lapsi itkee kuukausitolkulla hoitopaikassa - mutta jos kyse on vain parin minuutin eroitkusta, niin kai sen kestää (?).

Oma lapsi mene hoitajalle pienenä 1v2kk ja itkeskeli vain muutamana aamuna - onneksi. En tiedä miten olisi kestänyt, jos aina pitäisi jättää itkevä lapsi hoitoon. Lähes joka aamu lapsi menee iloisena hoitoon, joskus on niitä aamuja että halaillaan ja jutellaan pidempään eteisessä, ennen kuin pääsen lähtemään toihin.

Pois hakiessa yleensä juoksee riemuissaan vastaan, mutta juoksee sitten taas kauheeta vauhtia takas leikkimään. Sitten jos kaverit on jo haettu, niin sitten kyllä lähtee mukisematta kotiin Mutta parempi näin päin minusta, että aina ei malttaisi lähteäkään kotiin. Kivempi käydä töissä, kun tietää että lapsi viihtyy hoidossa ihan hyvin eikä vain odota kotiinpääsyä.

 

[leijona-76]

[QUOTE="jojo";28820345]Onneksi noita tapauksia on harvassa. Olen kyllä törmännyt myös ilmiöön, ettei vanhemmalle sanota suoraan, mikä tilanne on, vaan se voidaan verhota jotenkin sanomalla vaikka, että lapsella on ollut "vähän vaikeuksia sopeutua hoitoon ja hän on ollut itkuinen". Se on kuitenkin ihan eri asia kuin todellisuus, jossa pieni huutaa päivät läpeensä. Ymmärrän taustalla olevan ajatuksen, ettei työhön lähtevää, ehkä muutenkin huonoa omatuntoa potevaa vanhempaa haluta kuormittaa tiedolla lapsen surkeista hoitopäivistä, mutta itse äitinä haluaisin silti, että minulle kerrottaisiin asia suoraan ja kaunistelematta.[/QUOTE]

Pitäshän se olla rehellinen. Tuon huutajan äiti kysyi muodossa "miten se pärjää oikeasti". Ja kerroimme kyllä että váikeaa on ja itkee todella paljon. Mietittiin yhdessä miten helpottaa pienen oloa. Kun selkeästi muu ryhmä sopeutui ja tämä yksi ei meinannut.

 

["pph"]

Hyvä tai huono. Vaikea sanoa. Raastavaahan se on sekä vanhemmille, että hoitajille. Osa ei itke ollenkaan ja pieni osa ei tunnu sopeutuvan koskaan hoitoon. Ihan näitä on laidasta laitaan.

 

[merkitystä]

Onko sillä merkitystä, itkeekö lapsi uhmaa, kiukkua vai (ero)ahdistusta? Mitä päiväkodin henkilökunta siihen sanoo, jos lapsi on oikeasti ahdistunut? Me ei käydä päiväkodissa, mutta esim leikkipuistoon tms ei voi jättää, siellä tädit sitä mieltä että ei ole hyvä antaa huutaa tuskasena perään.