onko tämä sinusta empatiakyvyttömyyttä? tunnevammaisuutta? välinpitämättömyyttä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja venja
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
[QUOTE="vieras";28829950]No kai sitä ihminen voi olla välittämättä toisesta tai olla haluamatta harrastaa seksiä tämän kanssa ja on silti tunne-elämältään normaali. Teidän suhde ei varmaan nyt vaan ole hyvä, mutta ei se miehestä luonnevikaista tee. Sinä kuulostat luonnevikaisemmalta, jos kuvittelet, että vain sinua haluamalla ja rakastamalla ihminen on normaali.[/QUOTE]

no miksihän se meni mun kanssa naimisiin,teki lapsen, on ollut mun kanssa monta vuotta..

voin silloin lähteä oletuksesta että hän rakastaa,tai on ainakin rakastanut..

mutta tarvitseeko sun rakastaa jotakuta jotta voit koskettaa häntä kun hänellä on pahaolla? et pysty siis lohduttaa ketään muuta kuin lapsiasi ja ehkä miestäsi?

minä kosketan esimerkiksi olkapäälle, ja kuuntelen/keskustelen ihmisen kanssa jos hänellä on pahaolla.. eikä mun tartte rakastaa tätä ihmistä..
 
Minua ärsyttää tässä jutussa se, että ap sanalee miehelleen mitä mies ajattelee ja tuntee. Ei ihmisille mennä sanomaan, että pidät minua rumana ja inhoat seksiä kanssani ja sitten odotetaan, että toisen antaa sen jälkeen ymmärrystä ja lohtua "kun tässä saa vaan itkeä omaa pahaa oloaan".

Jos olisin samassa tilanteessa kävelisin taatusti pois manaten, että marttyyripäivä tänään.

Koetan asettua miehesi asemaan ja miettiä, miten hän ymmärtäisi sinua. Saatat hämmästyä, että se poikkaa ihan siitä miten sinä tahdot ongelmistanne puhua, Parisuhteessa haastavaa on opetella yhteinen kieli ja sitä sinulle ei vaan ole edes harjoittelun asteella.
 
No mutta ajattele asiaa toisinpäin. Jos sinua ei seksi kiinnostaisi ja mies syyllistäisi sinua pihtaamisesta ja sen päälle odottaisi vielä että sinä häntä hellisit ja lohduttelisit. Miten luulisit toimivasi?

onko tämä sinusta empatiakyvyttömyyttä? tunnevammaisuutta? välinpitämättömyyttä
Olin ahdistunut. Vaimo tuli lopulta kysymään mikä ahdistaa.

itkien kerroin että minua ahdistaa se
että minun tarpeeni ahdistaa vaimoa(esimerkiksi seksuaalinen haluni ahdistaa häntä).
ahdistaa se että tunnen itseni rumaksi,eikä se tunne lähtisi vaikka muuttaisin kuinka itseäni ulkoisesti koska kokisin edelleen olevani se paska jonka kanssa ei voi edes rakastella.

vaimo istui hetken hiljaa lähti pois!

tällänen hän on aina ollut.. mutta mitä kauemmin koen tuollaista kylmyyttä sitä enempi olen alkanut ahdistumaan, ja se että hän jättää minut yksin vaikeitten tunteiden kanssa lisää ahdistusta,kun taas kosketus,halaminen asiasta puhuminen lievittäisi ahdistusta. Vaimo tietää sen olen kertonut miltä se tuntuu ja mitä kaipaisin.

mitä siis vaimon käytös on?
 
Kiinostaako seksi sitten jonkun kauniimman tai muuten paremman tapauksen kanssa? Nimittäin miehen haluttomuudesta ei kannata vetää sitä johtopäätöstä että se johtuu kumpanista.

no siltä se tuntuu.. että vika on minussa(fyysisesti) en vaan kiihota häntä enään,niin luonnollistahan se on että seksikään ei kiinnosta. mikä muu se syy voi olla? tähän asti kun suhteissani on astunut kuvioon miehen haluttomuus.. on siitä seurannut se että mies on pettänyt ja jättänyt.. tai vain pettänyt.
en minä osaa välttämättä ajatella asiaa rationaalisesti...mutta musta tuntuu siltä että en voi tuntea itseäni enään koskaan haluttavaksi, tuntuu ettei mikään ulkoinen/sisäinen muutos saa minua enään näkemään itseäni kauniina/haluttavana.

kai se on lopputulos siitä kun vuosia on joutunut kestämään miehen haluttomuutta ja samaan aikaan ei muutenkaan oteta tunteita huomioon, ei kehuta,ei sanota koskaan kauniiksi.

jos vika ei ole minussa niin mies voisi yrittää olla vähän vähemmän itsekäs, eikä vaan ajatella omaa napaansa. Minä en kuitenkaan voi yksin ratkaista tätäkään ongelmaa..
 
ai nytkö ootte palanneet yhteen? vai vieläkö jauhat jostain vanhoista? tehän olitte erossa yli puoli vuotta. ei toi teidän juttu näytä edelleenkään toimivan.
 
jos miestäni ahdistaisi minun haluttomuuteni, olisin varmasti onnellinen! sillä en ole kokenut 3vuoteen sitä että olisin seksuaalisesti haluttu.

minä en kävele pois vaikeista tilanteista, vaan yritän aina puhumalla luovia tilannetta paremmaksi.en myöskään jättäisi ketään itkemään yksin,olisi itkun syy mikä tahansa.. jos olisin itse aiheuttanut rakkalleni pahanolon,pyrkisin muuttamaan tilanteen..niin että molemmilla olisi hyvä olla.


ihanko tosi vaan vaimon kuuluu ajatella meistä/miehen tunteita/ymmärtää miestä? miehellä ei ole mitään velvollisuuksia avioliitossa?
 
mies tietää mitä tunnen ja miksi..
kertokaas sitte viisaat syy siihen miksi hän ei voi koskaan kehua ulkonäköäni jos siinä ei kerran ole vikaa?

ei mahdu minun järkeeni se että tahallaan pahennetaan läheisen ihmisen oloa(siis ei tietenkään saa pahentaa kenenkään ihmisen oloa,vaikka olisi tuntematonkin)
 
no siltä se tuntuu.. että vika on minussa(fyysisesti) en vaan kiihota häntä enään,niin luonnollistahan se on että seksikään ei kiinnosta. mikä muu se syy voi olla? tähän asti kun suhteissani on astunut kuvioon miehen haluttomuus.. on siitä seurannut se että mies on pettänyt ja jättänyt.. tai vain pettänyt.
en minä osaa välttämättä ajatella asiaa rationaalisesti...mutta musta tuntuu siltä että en voi tuntea itseäni enään koskaan haluttavaksi, tuntuu ettei mikään ulkoinen/sisäinen muutos saa minua enään näkemään itseäni kauniina/haluttavana.

kai se on lopputulos siitä kun vuosia on joutunut kestämään miehen haluttomuutta ja samaan aikaan ei muutenkaan oteta tunteita huomioon, ei kehuta,ei sanota koskaan kauniiksi.

jos vika ei ole minussa niin mies voisi yrittää olla vähän vähemmän itsekäs, eikä vaan ajatella omaa napaansa. Minä en kuitenkaan voi yksin ratkaista tätäkään ongelmaa..

Ymmärrän (tiedä) toki että se sellaiselta voi tuntua, mutta painostaminenkaan siihen ei auta eikä sekään että tunnet itsesi surkeaksi... parisuhdeterapia?
 
Toisen haluaminen ei voi olla kenenkään velvollisuus, ei edes avioliitossa. Ja mun korviin ylipäätänsä toi velvollisuus-sana kuulostaa vähän oudolta. Velvollisuudesta kun tulee mieleen pakollinen asia, mikä taas ei sovi yhteen rakastumisen ja rakastamisen kanssa.

Se, miksi miehesi käyttäytyy tuolla tavoin, on meille täysi arvoitus. Kommenttiesi perusteella ei tee lohduttamista tai oikeastaan edes välittämistä kovin helpoksi. Joissain tilanteissa voi olla viisainta ja helpointa olla hiljaa, kun oikeaa ja hyväksyttävää vastausta ei ole antaa.
 
joku kysyi että mitä mies voisi sanoa: hän voisi sanoa vaikka näin;rakastan sinua ja tuntuu pahalta että kärsit. Haluaisin että sinulla on hyvä olla.

mutta ehkä hän haluaakin että kärsin.

miten niin en tee lohduttamista helpoksi? en usko että kukaan jaksaisi jatkuvaa torjuntaa tuntematta mitään.. minulla se tunne on aina lopulta viha,en ole silloin helppo,en todellakaan. mutta ei kukaan voi elää parisuhteessa loukaten toista jatkuvasti ja olettaa sitte että tämä toinen vaan hyimyilee onnelisena.

miehellä on velvollisuus huolehtia avioliitostaan, miehellä on velvollisuus yrittää ratkaista ongelmat,koska muuten ne johtaa eroon.

toimiva parisuhde ja seksuaalielämä on molempien vastuulla. jos kokee haluttomuutta eikä osaa tehdä silel mitään itse,silloin varmaan lähtee hakemaan apua,eikö niin?

varaa ajan pariterapiaan,seksologille,psykoterapeutille,lääkärille ja lähtee selvittämään haluttomuuden syytä.

vai ihanko todella joku on sitä mieltä että toista on oikeus loukata vaikka vuosia jos ei vaan satu haluamaan seksiä?
 
Kauanko te sitten olette olleet yhdessä? :) Tai siis onko hän ihan aina ollut suhteessanne tuollainen? Mitä sitten saat mieheltäsi jos et läheisyyttä ja tukea?

Millä tapaa oot yrittänyt keskustella miehes kanssa, että tarvit halauksen jos itkettää? Jos olet huomaamatta ns. hyökkäävä? Ja mies menee vain kuoreensa... Totta kai suhteessa pitäisi osata tukea toista ja kyllä mun mies ainakin kehuu mua ja mä puolestani kehun häntä. Siis ei pelkästään pinnallisia juttuja vaan myös luonteenpiirteitä yms. Se tuntuu mukavalta ja kohentaa itsetuntoa :) Ja nimenomaan itsetunnossa sulla onkin tsempattavaa ja miehes voisi auttaa siinä. Tai siis susta itsestäsi se kohennus lähtee mutta ei se lähimmäisen tuki olisi pahitteeksi.

Seksiin vain tarvitaan molempien halu. Jos miestäs ei haluta niin... Ei se välttämättä tarkoita että se vika ois sussa :) Jos miehelläsi on stressiä vaikka töistä?

Jos nyt yrittäisit lähestyä miestäs toisella tapaa niin ehkä saisitte komminikaation pelaamaan :) Mites miehes lapsuuden kodissa? Jos hän ei vain ole saanut sitä "mallia" miten lohduttaa toista.
 
Jos sinusta tuntuu että mies on loukannut sinua vuosikausia, miksi annat sen tapahtua, miksi edelleen olette yhdessä. Miehellä on velvollisuuksia sinua kohtaan mutta sinulla ei itseäsi kohtaan?
 
Ei millään pahalla, mutta olisi todella ahdistavaa olla ihmisen kanssa jolla on huono itsetunto. Ihan sama mitä sitä sanoo, väärin se kuitenkin menee. Ja oikeesti on todella turn off jos ihminen jaksaa valittaa koko ajan kuinka vihaa itseään ei sellaista kukaan jaksa.
 
  • Tykkää
Reactions: Porho
Olisko sitten käynyt niin että lapsensaamisen jälkeen mies kokee sut vain äitinä eikä enää naisena? Onko teillä tarpeeksi aikaa olla vain kahdestaan? Pariterapia voisi olla hyvä vaihtoehto, ehkä miehesikin sitten huomaisi että asia todella vaivaa sua. Voithan myös yrittää positiivisella tavalla herättää miehen seksuaalisen kiinnostuksen (ellet ole sitä vielä kokeillut) eli ei arkiseksin yritystä vaan nätit alusvaatteet ja vaikka romanttista musiikkia tms. ja lapselle oot tietty tällöin järjestänyt hoitopaikan.
 
Haluan lisätä, että olen kerran elämässä sanonut yhdelle poikakaverille, että näytän läskiltä. Minulle sanottiin heti, "jos et pidä itsestäsi niin tee asialle jotain, valittaminen ei auta asiaa". En ole sen jälkeen koskaan harrastanut "huomiohuorausta". Tottahan se on, jos jokin mättää niin tee asialle jotain tai sitten opettele elämään itsesi kanssa.
 
joku kysyi että mitä mies voisi sanoa: hän voisi sanoa vaikka näin;rakastan sinua ja tuntuu pahalta että kärsit. Haluaisin että sinulla on hyvä olla.

mutta ehkä hän haluaakin että kärsin.

miten niin en tee lohduttamista helpoksi? en usko että kukaan jaksaisi jatkuvaa torjuntaa tuntematta mitään.. minulla se tunne on aina lopulta viha,en ole silloin helppo,en todellakaan. mutta ei kukaan voi elää parisuhteessa loukaten toista jatkuvasti ja olettaa sitte että tämä toinen vaan hyimyilee onnelisena.

miehellä on velvollisuus huolehtia avioliitostaan, miehellä on velvollisuus yrittää ratkaista ongelmat,koska muuten ne johtaa eroon.

toimiva parisuhde ja seksuaalielämä on molempien vastuulla. jos kokee haluttomuutta eikä osaa tehdä silel mitään itse,silloin varmaan lähtee hakemaan apua,eikö niin?

varaa ajan pariterapiaan,seksologille,psykoterapeutille,lääkärille ja lähtee selvittämään haluttomuuden syytä.

vai ihanko todella joku on sitä mieltä että toista on oikeus loukata vaikka vuosia jos ei vaan satu haluamaan seksiä?
Olet kyllä todella tasapainosta pois. Mies on mitä on. Käsittääkseni ollut samaa jo alusta asti. Et voi pakottaa häntä muuttumaan. Tee sinä jotakin eli ota ero.
 
[QUOTE="vieras";28830344]Olet kyllä todella tasapainosta pois. Mies on mitä on. Käsittääkseni ollut samaa jo alusta asti. Et voi pakottaa häntä muuttumaan. Tee sinä jotakin eli ota ero.[/QUOTE]
Uskon, että mies tietää, ettei mistään hoidoista ole apua. Ei suurin osa tarvitse mitään hoitoa, vaan on joko muuten vaan haluttomampi tai sitten kumppani on vaan väärä.
 
Kylläpäs täällä löytyy ymmärrystä. Jos minä itkisin pahaa oloa ja kertoisin syyn, odottaisin kyllä mieheltäni jotain konkreettista vastausta eikä niin, että hän vain jättää minut yksin.

Tuossa tilanteessa esim. "ei haluamattomuuteni johdu sinusta" ja halaus.

Mielestäni tuo ap:n mainitsema käytös osoittaa varmasti myös neuvottomuutta mutta myös välinpitämättömyyttä. Kyllä parisuhteessa pitää osata tarttua ongelmiin, eivät ne itsestään mihinkään katoa. Seksi on tärkeä osa parisuhdetta ja ennemmin tai myöhemmin parisuhde melko varmasti kaatuu, jos seksittömyys jatkuu eikä asialle tehdä mitään. Ja nähtävästi mies ei halua tehdä asialle mitään.
 
Minusta kuulostaa siltä, että teillä on todella vakava kommunikaatio-ongelma. Sinä vaikutat olevan passive aggressive (anteeksi, en muista mikä se on suomeksi), leikit ehkä marttyyria. Miehesi vaikuttaa neuvottomalta ja hänellä on ehkä vaikeuksia ilmaista itseään suullisesti.

Älä enää tee oletuksia miehen ajatuksista tai tunteista. Miehessä ei välttämättä ole mitään varsinaista vikaa (henksesti tai seksuaalisesti), vaikka hän voi olla hieman lukossa tai eksyksissä. Tai voi olla, että hänessä on jotain vikaa - mutta sitä et voi tietää, jos hän ei sano mitään. Lopeta marttyyrileikit, itsesääli ja huomionhakeminen tuolla tavalla. Teidän pitäisi nyt opetella kommunikoimaan, mikä on ehkä helpointa aloittaa jostain kevyemmästä aiheesta kuin parisuhteen ongelmat. Jos mies ei ole halukas tekemään asioille mitään, ota ero tai hyväksy asiat niin kuin ne ovat.
 
Jos muutosta haluaa, on ensin muututtava itse.

Miehet ja naiset ovat keskenään hyvin erilaisiaja reagoivat asioihin niin eri tavoin, että ymmärrystä miehen käytökselle ei voi saada "miten minä tuossa tilanteessa tekisin" -ajattelusta. Lisäksi vielä persoonakohtaiset erot ja lapsuudenkodista ja mahdollisista aiemmista suhteista opitut mallit ovat ne, jotka ohjaavat käytöstä eniten.

Kannattaa lukea seuraava kirja: John Gray - Mars ja Venus törmäyskurssilla. Myös muut ko. kirjailijan kirjat ovat tutustumisen arvoisia. :)
 
[QUOTE="...";28831018]
Kannattaa lukea seuraava kirja: John Gray - Mars ja Venus törmäyskurssilla. Myös muut ko. kirjailijan kirjat ovat tutustumisen arvoisia. :)[/QUOTE]

Oikeasti, nämä kirjat ovat täyttä paskaa. Riittää kun ymmärtää, että ihmiset - sukupuolesta riippumatta - ovat keskenään hyvin erilaisia. Erot naisten kesken tai miesten kesken ovat ihan yhtä isoja kuin erot naisten ja miesten välillä. Tällaiset typerät stereotypiat eivät oikeasti auta ketään elämässä eteenpäin. Siitä tulee vain lisää väärinymmärryksiä. Kannattaa oikeasti tutustua siihen omaan puolisoon ihan itse, niin ei tarvitse huuhaa-kirjoja "avuksi".
 

Yhteistyössä