Miten ja missä vaiheessa olette esitelleet uuden kumppanin lapsille?

["hui"]

Ite en ole tämän 3v aikana eron jälkeen tuonut ketään lasten eteen, ja nyt eka kertaa olis sellainen tunne, että tämä suhde kantaa. Mutta miten näitä hänen/minun lapsia tähän kuvioon lähdetään tuomaan, onkin mulle aika iso juttu. Miten teillä on edetty asian suhteen? Minua kauhistuttaa jos en tykkääkään hänen lapsistaan!

 

[Kokemusta]

Ekan kerran taisin tavata miehen lapset noin kahden viikon päästä ensitreffeistä kun hain hänet kotoa. Ekan kerran olin siellä yötä varmaan 2 kk ensitapaamisesta. Mun lapset hän tapasi suunnilleen samaan aikaan ekan kerran, ja yhdessä alettiin viettää aikaa koko lauman kanssa lomilla ja muutenkin noin 4 kk tapaamisesta. Yhteen muutettiin siitä reilun vuoden päästä.

Meillä molemmilla lapset yhteishuoltajuudessa, niin alkuun pystyi vekslailemaan tapaamisten kanssa.

 

[Kokemusta]

[QUOTE="hui";30763939]Ite en ole tämän 3v aikana eron jälkeen tuonut ketään lasten eteen, ja nyt eka kertaa olis sellainen tunne, että tämä suhde kantaa. Mutta miten näitä hänen/minun lapsia tähän kuvioon lähdetään tuomaan, onkin mulle aika iso juttu. Miten teillä on edetty asian suhteen? Minua kauhistuttaa jos en tykkääkään hänen lapsistaan![/QUOTE]

Ja p.s. on päiviä, jolloin suorastaan inhoan hänen lapsiaan ja he käyvät hermoilleni. kannattaa olla itselleen armollinen. Vieraat lapset ovat aina vieraita lapsia, omiin on helpompaa suhtautua. Vieraita lapsia ei ole tarpeen yrittää rakastaa, riittää kun sietää ja kohtelee ystävällisesti ja tasapuolisesti.

 

["hui"]

Ekan kerran taisin tavata miehen lapset noin kahden viikon päästä ensitreffeistä kun hain hänet kotoa. Ekan kerran olin siellä yötä varmaan 2 kk ensitapaamisesta. Mun lapset hän tapasi suunnilleen samaan aikaan ekan kerran, ja yhdessä alettiin viettää aikaa koko lauman kanssa lomilla ja muutenkin noin 4 kk tapaamisesta. Yhteen muutettiin siitä reilun vuoden päästä.

Meillä molemmilla lapset yhteishuoltajuudessa, niin alkuun pystyi vekslailemaan tapaamisten kanssa.

Oho, ootte olleet aika nopeita liikkeissänne!

 

["hui"]

Ja p.s. on päiviä, jolloin suorastaan inhoan hänen lapsiaan ja he käyvät hermoilleni. kannattaa olla itselleen armollinen. Vieraat lapset ovat aina vieraita lapsia, omiin on helpompaa suhtautua. Vieraita lapsia ei ole tarpeen yrittää rakastaa, riittää kun sietää ja kohtelee ystävällisesti ja tasapuolisesti.

Yhdessä asumista en uskalla vielä edes ajatella, aika ahdistava ajatus mulle, että kotona asuisi vieraita säännöllisesti. Jos nyt ensin yritetään tutustua toistemme lapsiin, sekin aika pelottavaa

 

[Kokemusta]

[QUOTE="hui";30763967]Yhdessä asumista en uskalla vielä edes ajatella, aika ahdistava ajatus mulle, että kotona asuisi vieraita säännöllisesti. Jos nyt ensin yritetään tutustua toistemme lapsiin, sekin aika pelottavaa [/QUOTE]

On. Kyllä siinä yhdessä asumisessa on ollut opettelemista, nyt ollaan asuttu saman katon alla viime kesästä.
Onneksi käytännössä joka toinen viikko ei ole lapsia ollenkaan, niin saa ladata akkuja

Lomareissujakin on yhdessä koettu jo useampi, ne ovat vielä vaikeampia

Rennosti vaan eteenpäin!

 

["hui"]

On. Kyllä siinä yhdessä asumisessa on ollut opettelemista, nyt ollaan asuttu saman katon alla viime kesästä.
Onneksi käytännössä joka toinen viikko ei ole lapsia ollenkaan, niin saa ladata akkuja

Lomareissujakin on yhdessä koettu jo useampi, ne ovat vielä vaikeampia

Rennosti vaan eteenpäin!

Ai kauhee, tuollaista en ole edes ajatellut, reissuja! Omat lapset on tosi reippaita matkustajia, niin varmaan mulla menis hermot jos hänen lapset onkin ihan jotain muuta! Mutta joo, en odota mitään, ehkä se on paras lähestymistapa.

 

[Tuula-82]

Ihan hetimmiten alettiin yhdistelemään. Alkuun meni sillä varjolla että pesukone meni rikki ja äiti ei osannut korjata vaan piti kutsua korjaaja. Ja todellisuudessa oli siis astianpesukone oikeasti rikki ja silloinen miestuttavuus tarjoutui katsomaan jos sille jotakin voisi tehdä.

Lapset minulla nyt 17 ja 16 vuotiaat ja silloin kolme vuotta sitten näkivät punaista jokaisesta miehestä johon ihastuin. Mutta pesukoneen korjaaja meni täydestä ja siitä lähti ystävyys "kehittymään" nuorten silmissä, vaikka oli tunnettu jo useampi viikko työromanssin merkeissä.

Poika otti hetken jälkeen ihan isähahmokseen kun ymmärsi heillä olevan paljon yhteistä. Ja taisi saada loputkin muurit murrettua kun osallistui koulutehtävien tekoon ja harrastuksiin.

Tyttö taas ei sulattanut tiiviin äiti-tytär suhteen menetystä niin helposti. Ei vaikka mies yritti häntäkin neuvoa koulutehtävissä ja auttaa harrastuksien kanssa. Eikä heillä ole vieläkään mitkään parhaat välit.

Sen sijaan molempien lapset tulevat toimeen aivan erinomaisesti. Hänellä edellisestä suhteesta kaksi lasta, tosin huomattavasti nuorempia (neljä ja kuusi vuotta). Mutta hyvin on minun lapset laskeutuneet nuorempien tasolle. Vaikka eivät nyt toisiaan nää kun muutaman kerran vuodessa.

 

[Surullista]

Ja p.s. on päiviä, jolloin suorastaan inhoan hänen lapsiaan ja he käyvät hermoilleni. kannattaa olla itselleen armollinen. Vieraat lapset ovat aina vieraita lapsia, omiin on helpompaa suhtautua. Vieraita lapsia ei ole tarpeen yrittää rakastaa, riittää kun sietää ja kohtelee ystävällisesti ja tasapuolisesti.

Ette ole ajatelleet lapsianne ollenkaan. Tuossa tilanteessa ei pitäisi edes harkita julkisesti seurustelua, saati yhteen muuttoa. Lapsi parat!!

 

[kokemusta]

Ette ole ajatelleet lapsianne ollenkaan. Tuossa tilanteessa ei pitäisi edes harkita julkisesti seurustelua, saati yhteen muuttoa. Lapsi parat!!

Kuinka niin? Ei lapsilla ole mitään hätää.

Miten niin ei pidä ajatella julkisesti seurustelua...?

 

["hui"]

Ihan hetimmiten alettiin yhdistelemään. Alkuun meni sillä varjolla että pesukone meni rikki ja äiti ei osannut korjata vaan piti kutsua korjaaja. Ja todellisuudessa oli siis astianpesukone oikeasti rikki ja silloinen miestuttavuus tarjoutui katsomaan jos sille jotakin voisi tehdä.

Lapset minulla nyt 17 ja 16 vuotiaat ja silloin kolme vuotta sitten näkivät punaista jokaisesta miehestä johon ihastuin. Mutta pesukoneen korjaaja meni täydestä ja siitä lähti ystävyys "kehittymään" nuorten silmissä, vaikka oli tunnettu jo useampi viikko työromanssin merkeissä.

Poika otti hetken jälkeen ihan isähahmokseen kun ymmärsi heillä olevan paljon yhteistä. Ja taisi saada loputkin muurit murrettua kun osallistui koulutehtävien tekoon ja harrastuksiin.

Tyttö taas ei sulattanut tiiviin äiti-tytär suhteen menetystä niin helposti. Ei vaikka mies yritti häntäkin neuvoa koulutehtävissä ja auttaa harrastuksien kanssa. Eikä heillä ole vieläkään mitkään parhaat välit.

Sen sijaan molempien lapset tulevat toimeen aivan erinomaisesti. Hänellä edellisestä suhteesta kaksi lasta, tosin huomattavasti nuorempia (neljä ja kuusi vuotta). Mutta hyvin on minun lapset laskeutuneet nuorempien tasolle. Vaikka eivät nyt toisiaan nää kun muutaman kerran vuodessa.

Teinien kanss aonkin ihan eri, kun ne heti tajuaa jos on vispilänkauppaa - pienemmät voi alkuun pitää ihan äitin/isin uutena ystävänä sen kummempia ihmettelemättä? Meillä on lapsia 4-10v ikähaitarilla, isoin varmaan jo jotain tajuaa, pienemmät ei?

 

[Kokemusta]

[QUOTE="hui";30764798]Teinien kanss aonkin ihan eri, kun ne heti tajuaa jos on vispilänkauppaa - pienemmät voi alkuun pitää ihan äitin/isin uutena ystävänä sen kummempia ihmettelemättä? Meillä on lapsia 4-10v ikähaitarilla, isoin varmaan jo jotain tajuaa, pienemmät ei?[/QUOTE]

Voi olla ettei se isoinkaan vielä juuri mitään asiasta tajua. Kyllä meilläkin on väännetty melkeinpä rautalangasta asioita vaikka on yhdessä miehen kanssa nukuttukin ja lapset ovat sen tienneet. Pieniähän nuo 10-vuotiaat siinä mielessä vielä on
Älä ihan oikeasti stressaa - pikkuhiljaa, pikkuhiljaa.

 

[bbierass]

Noin,parin kk jälkeen esittelin. Ajattelin, että lapset saattavat tulla käymään kun miesystävä on kyläilemässä, niin kivampihan sr on esitellä suoraan.