S
Surullinen ap
Vieras
Hyvä ystäväni rakastui kolmisen kk sitten netissä tapaamaansa mieheen korviaan myöten, oli sitä mieltä että on löytänyt sen oikean. Minäkin olin todella onnellinen hänen puolestaan, koska hän oli vuosia haaveillut rakastuvansa, muttei ollut löytänyt sopivaa. Pian heille alkoi kuitenkin tulla ongelmia kun mies alkoi puhua ettei ole varma pystyykö kuitenkaan vakavaan suhteeseen. Pari viimestä viikkoa heillä oli paljon riitaa asiasta, yritin lohduttaa parhaani mukaan ja olla kannustava, sanoa että kannattaa katsoa jos mies on vaan hitaasti lämpenevää tyyppiä jne.
Alkuviikosta ystäväni soitti minulle itkien ja kertoi että mies oli kirjoittanut hänelle ettei halua nyt suhdetta, haluaa vaan tapailla, jutella ja jotain muuta, niin kauan kun se tuntuu hyvältä... sanoin että minusta tuntuu niin pahalta ystäväni puolesta kun hän haluaisi vakavamman suhteen. Ystäväni sanoi että aikoo jättää miehen. Kirjoitin hänelle puhelun jälkeen, että on varmasti vaikea päätös tuo jättäminen, mutta uskon sen olevan oikea koska tavoitteet eivät heillä kohtaa ja tiedän ystäväni olevan tunneihminen kuten itsekin, ja että itsekin tekisin vastaavassa tilanteessa samoin. Lähetin sitten halauksen ja halaushymiöitä jne. ja toivotin paljon voimia rakas ystäväni jne.
Ystäväni suuttui minun viestistäni verisesti, ja ainut mitä hän enää kirjoitti, oli että lietsoin hänen epävarmuuttaan miehen suhteen. Yritin selittää, että hänhän kertoi harkitsevansa miehen jättämistä ja tuin häntä aivan kuten olen tehnyt aiemminkin.
Olen kirjoittanut ja koittanut soittaa ja pyytänyt anteeksi ja että voisimme puhua puhelimessa, koska viesteillessä helposti tulee väärinkäsityksiä, ja että minä oikeasti luulin hänen jättävän miehen kun hän minulle itkien soitti. Ystäväni ei vastaa viesteihin eikä puhelimeen.
Nyt minulla on todella paha mieli. Olemme olleet yli kuusi vuotta ystäviä emmekä ole aiemmin riidelleet, tämä oli eka riita . Olen kuunnellut ystäväni huolia ja jakanut hänen ilonaiheensa, olemme olleet tiivisti yhteyksissä, joka päivä soitelleet tai viesteilleet, meillä 150 km välimatkaa. Olin myös hänen kahden lapsensa kummi.
Minulla on toki muitakin ystäviä enkä nyt ilman ystäviä jää. Mutta silti olen sitä mieltä että tämän ei olisi pitänyt mennä näin. Ystäväni sanoi monesti että olen hänen paras ystävänsä ja hänkin oli yksi minun parhaimmista ystävistäni. Olen mielestäni ystävänä lojaali, olen pyrkinyt olemaan rehellinen mutta rakentava, Vältän arvostelemasta kovin sanoin ihmisiä joiden kanssa heillä mahdollisesti on ongelmia, olen halunnut olla mahdollisimman diplomaattinen.
En hae tässä vain hyväksyntää itselleni, ja ystäväni syyllistämistä. Haluaisin vain näkökulmia asiaan.
Alkuviikosta ystäväni soitti minulle itkien ja kertoi että mies oli kirjoittanut hänelle ettei halua nyt suhdetta, haluaa vaan tapailla, jutella ja jotain muuta, niin kauan kun se tuntuu hyvältä... sanoin että minusta tuntuu niin pahalta ystäväni puolesta kun hän haluaisi vakavamman suhteen. Ystäväni sanoi että aikoo jättää miehen. Kirjoitin hänelle puhelun jälkeen, että on varmasti vaikea päätös tuo jättäminen, mutta uskon sen olevan oikea koska tavoitteet eivät heillä kohtaa ja tiedän ystäväni olevan tunneihminen kuten itsekin, ja että itsekin tekisin vastaavassa tilanteessa samoin. Lähetin sitten halauksen ja halaushymiöitä jne. ja toivotin paljon voimia rakas ystäväni jne.
Ystäväni suuttui minun viestistäni verisesti, ja ainut mitä hän enää kirjoitti, oli että lietsoin hänen epävarmuuttaan miehen suhteen. Yritin selittää, että hänhän kertoi harkitsevansa miehen jättämistä ja tuin häntä aivan kuten olen tehnyt aiemminkin.
Olen kirjoittanut ja koittanut soittaa ja pyytänyt anteeksi ja että voisimme puhua puhelimessa, koska viesteillessä helposti tulee väärinkäsityksiä, ja että minä oikeasti luulin hänen jättävän miehen kun hän minulle itkien soitti. Ystäväni ei vastaa viesteihin eikä puhelimeen.
Nyt minulla on todella paha mieli. Olemme olleet yli kuusi vuotta ystäviä emmekä ole aiemmin riidelleet, tämä oli eka riita . Olen kuunnellut ystäväni huolia ja jakanut hänen ilonaiheensa, olemme olleet tiivisti yhteyksissä, joka päivä soitelleet tai viesteilleet, meillä 150 km välimatkaa. Olin myös hänen kahden lapsensa kummi.
Minulla on toki muitakin ystäviä enkä nyt ilman ystäviä jää. Mutta silti olen sitä mieltä että tämän ei olisi pitänyt mennä näin. Ystäväni sanoi monesti että olen hänen paras ystävänsä ja hänkin oli yksi minun parhaimmista ystävistäni. Olen mielestäni ystävänä lojaali, olen pyrkinyt olemaan rehellinen mutta rakentava, Vältän arvostelemasta kovin sanoin ihmisiä joiden kanssa heillä mahdollisesti on ongelmia, olen halunnut olla mahdollisimman diplomaattinen.
En hae tässä vain hyväksyntää itselleni, ja ystäväni syyllistämistä. Haluaisin vain näkökulmia asiaan.