Onnistuuko suhde mieheen jolla entisestä liitosta 3 lasta?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Minttunen9960
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Minttunen9960

Vieras
Tilanne on siis se, että olen ihastunut mieheen jolla on kolme lasta edellisestä suhteesta: 7, 9 ja 12 vuotiaat. Olivat olleet 15 vuotta yhdessä exänsä kanssa. Minulla ei ole lapsia, mutta haluaisin ehdottomasti oman perheen ja olen jo 30-vuotias. Mies on todella huomaavainen ja ihana ja meillä on yhtriset harrastukset, haluaisin suhteen ja perheen hänen kanssaan. Mutta lapset ovat isossa roolissa hänen elämässään (joka toinen vkl miehellä) eikä hän ehkä ole innostunut aloittamaan uutta perhe-elämää ja lasten hankintaa. Tavallaan haluaisin kyllä oppia hyväksymään miehen lapset, mutta jostakin syystä ne minua vain ärsyttävät ja saavat ehkä tunteita myös siitä, ettei minulla ole lapsia. Toki myös muistuttavat miehen exästä ja vaikuttavat meidän aikatauluihin ja suunnitelmiin, mitä en oikein voi hyväksyä. Mies haluaisi että muutan hänen luo, ja haluaisi mahdollisimman paljon kahdenkeskistä aikaa silloin kun lapset eivät ole hänen luonaan. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä, vai pitäisikö minun vain puhaltaa peli poikki, vaikka tuntuukin että jään tällä menolla lopuksi ikää ilman perhettä ja lapsia!
 
Äitipuolena on vaikea olla.
Samoin lapsipuolena, siitä mulla on kokemusta.

Se ei ole vain nuo lapset nyt, vaan myös tulevaisuudessa: rippijuhlat, yo-juhlat, tulevat lastenlapset ja heidän juhlansa...

Mä en ryhtyis.
 
Äitipuolena on vaikea olla.
Samoin lapsipuolena, siitä mulla on kokemusta.

Se ei ole vain nuo lapset nyt, vaan myös tulevaisuudessa: rippijuhlat, yo-juhlat, tulevat lastenlapset ja heidän juhlansa...

Mä en ryhtyis.
Ei kai millään juhlilla nyt ole suurempaa väliä? Moni jättää niihin menemättäkin erilaisista syistä. Sitä paitsi voi olla, että lapsi ei edes mene ripille, tule ylioppilaaksi tai saa niitä lapsia joista tulisi lapsenlapsia.
 
Itse seurustelen miehen kanssa jolla 3 lasta joista yksi jopa ikätoverini mutta hyvin meillä sujuu koita nyt vaan hyväksyä miehen lapset eihän ne vanhempiaan voi valita ja entäs lasten äiti löytyykö uutta miestä? jos lapsilla äidin luona uusi isukki niin kyllä ne sulattaa isukin luona uuden äidinkin
 
tuhoon tuomittu ajatus, ei se mies enää halua vauva-aikaa kun on juuri päässyt siitä ohi

voitte toki pitää hauskaa mutta lapsista on turha haaveilla

Eli olen todennäköisesti vain kumppani, jonka kanssa mies haluaa nyt harrastaa ja pitää hauskaa, mutta minun pitää luopua omista lapsihaaveista ja hyväksyä suunnittelemaan aikataulut miehen ja hänen exänsä pillin mukaan jos yhteistä arkea pidemmälle jatkamme? En tiedä miksi mies niin kovasti haluaisi että muutan mahdollisimman pian hänen luokseen... Olisiko tilanne mielestänne erilainen jos minullakin olisi lapsia, onnistuisiko se paremmin, koska onhan onnellisiakin uusperheitä kai olemassa?

Olemme puhuneet miehenkin kanssa, että asia vaivaa minua. Mutta ei hän oikein ole osannut sanoa mitään sen kummempaa. Uusien lasten hankintaa sanoi harkitsevansa myöhemmin. Sanoi haluavansa nyt vain hyvän ja onnellisen parisuhteen.

Ap
 
Äitipuolena on vaikea olla.
Samoin lapsipuolena, siitä mulla on kokemusta.

Se ei ole vain nuo lapset nyt, vaan myös tulevaisuudessa: rippijuhlat, yo-juhlat, tulevat lastenlapset ja heidän juhlansa...

Mä en ryhtyis.
Tuo on kyllä totta. Voisi tuntea olonsa aika ahdistavaksi ja ulkopuoliseksi kun exän kanssa niitä juhlia sitten järjestelee.
Oletteko osallistuneet puolison aikaisempien lasten juhliin ja menoihin noin ylipäänsä? Vai onko kumppani hoitanut aiemmat lapsensa enemmän yksin ja lasten äidin kanssa?
Mies on sanonut minulle että saan osallistua ja tulla mukaan aina jos haluan. Sen ajan kun lapset ei ole, haluaisi viettää yhdessä. Suhtautuu välillä minun menoihin vähän nihkeästi, eikä oikein aina tunnu ymmärtävän että vieväthän lapset häneltä paljon aikaa minkä minä joudun hyväksymään. Muuten yhteinen aika miehen kanssa on todella ihanaa, ja tuntuu oikeasti että mies arvostaa suhdetta, minkä vuoksi en suhteesta ihan heti olisi luovuttamassakaan. Tosin hänen entinen suhteensa oli ilmeisesti pyörinyt vain lasten ympärillä.

Ap
 
Eli olen todennäköisesti vain kumppani, jonka kanssa mies haluaa nyt harrastaa ja pitää hauskaa, mutta minun pitää luopua omista lapsihaaveista ja hyväksyä suunnittelemaan aikataulut miehen ja hänen exänsä pillin mukaan jos yhteistä arkea pidemmälle jatkamme? En tiedä miksi mies niin kovasti haluaisi että muutan mahdollisimman pian hänen luokseen... Olisiko tilanne mielestänne erilainen jos minullakin olisi lapsia, onnistuisiko se paremmin, koska onhan onnellisiakin uusperheitä kai olemassa?

Olemme puhuneet miehenkin kanssa, että asia vaivaa minua. Mutta ei hän oikein ole osannut sanoa mitään sen kummempaa. Uusien lasten hankintaa sanoi harkitsevansa myöhemmin. Sanoi haluavansa nyt vain hyvän ja onnellisen parisuhteen.

Ap
Äijä haluaa sun muuttavan luokseen koska haluaa p*mpan lisäksi myös piian.
 
Jos nainen haluaa lapsia ja mies ei (tai toisinpäin), suhteesta ei tule mitään pidemmällä tähtäimellä riippumatta siitä onko jommalla kummalla aiempia lapsia vanhasta liitosta vai ei.

Lisäksi on vielä ongelma erikseen tuo uusperhekuvio, joka tuo omat haasteensa, mutta isoimpana kysymyksenä tuossa on se kuinka kovaa sinä haluat oman lapsen/lapsia ja kuinka varma mies on siitä ettei halua.

Tuo "ollaan vaan nyt kivassa suhteessa ja mietitään myöhemmin niitä lapsia" kuulostaa enemmän siltä että yhteisiä lapsia teille ei oo tulossa.
 
Todella haastava tilanne. Onko mies varakas? Tämäkin vaikuttaa osaltaan arjen pyöritykseen vaikkei ratkaisekkaan varsinaisesti mitään. Miehen lapset voivat satuttaa sinua muistuttamalla jatkuvasti haavettasi omasta lapsesta jota et välttämättä saakkaan.
 

Yhteistyössä