Akateeminen nainen-kouluttamaton mies

[bamby]

Julmaa kun se onkin, mulla ei toiminut. Ei se loppuen lopuksi koulutuksesta ollut kiinni, mutta duunarien "pillu-paska-kossu"-HAHHAHAHAHAHAA-tasoiset jutut eivät suhdetta ainakaan parantaneet. Eikä yleissivistyksen tai käytöstapojen puute, kiroilu tai junttius. Veikkaan, että jos kaveri olisi ollut enemmän kouluttautunut, nämä mielestäni huonot tavat olisivat jääneet vähemmälle.. Noh, muutenkin olen tarkka, inhoan esimerkiksi sitä, jos ihminen ei osaa (sitä vaativissa paikoissa) kirjoittaa hyvää kieltä (en nyt tarkoita mitään tekstareita...)

Eikä kaikki kouluttautumat olet moisia moukkia, en todellakaan sano niin...mutta toistaalta, kyllä valtaosa niistä, jotka olen itse tavannut. Henkinen taso on jäänyt sinne peruskoulun-amiksen väliin.

En ole itse täydellinen, työnsaanti on vaikeaa ym. mutta vaadin itseltäni käytöstapoja, kuten tervehtimistä, onnittelutaitoja kun jollekin on jotain sen ansaitsevaa tapahtunut, yleistä keskustelutaitoa, käytöstä juhlassa, syömistä ilman hattua, vkloppuiltaa ilman alkoholia ym...ehkä olen vaan tiukkis, mutta..

 

[väitöskirjaus]

Vaikka otsikko onkin karjistetty, haluan korostaa, etta tassa EI ole kyse siita etta arvottaisin ihmisia sokeasti vain heidan koulutustasonsa mukaan, tai etta korostaisin omaa ns asemaani.

Totta, mutta miksipä ei varjelisi statustaan pelätyltä häpeältä.
Jos nyt ajatellaan mitä merkityksellisiä arvoja, tasoja, asemia ja korostuksia voitaisiin sitten nähdä suppeasti tai laajemminkin. Ehän tässä muuta ongelmaa vaikuta ollenkaan olevan kuin kimurantti arvokysymys. Sekä vähemmän arvostelun määrä että riittävän arvostuksen laatu.

Tunnet tietäväsi ettet itse tiedä jotain ja mitä mies ei tunnu tietävän. Mitä puuttuu? Pohdit minkä arvoisena mies itseäsi pitää ja minkä arvoisena miestä pitäisit: "Ehka en yksinkertaisesti vain pida hanesta tarpeeksi?", eli et osaa tunnistaa ja päättää onko hän pitämisen arvoinen:

Otin eilen eri taustamme esille, han sanoi suuresti nauttivansa siita miten erilaisia olemme, mutta siina se onkin, ehka mina olen "janna" nainen hanelle, mutta mita han minulle talla tasolla taas tarjoaa? ((

Tausta-arvot ovat laadultaan erilaisia, mutta miten määritellen eriarvoisilla tasoilla?
Sanoisin että selkein arvovajaus ilmenee alueella jonka nimi on akateemisuus ja että miehellä ei voi olla kaikkia näitä laatuja tarjottavaksi.

Mies kyllä pitää korkeassa arvossa, mutta hänen arvonantonsa laatu ei vastaa akateemisen arvokkuuden odotuksia. Mies käyttäytyy omantuntonsa ja vakaumuksensa mukaan moitteettoman kunniallisesti. Hän ei kuitenkaan ilmennä muodollista akateemisuutta ns. ei näytä osoittavan kunnioitusta sosiaalisen pienryhmän omien akat. sääntöjen mukaan.

Määrä ei nyt korvaa laatua. Suurikaan nautinta-arvo jännitysmomentteineen ei täten akateemisesti ole nollaa suurempi. Mitä sitten 0 voisi sanoa esim. 8:lle? - Ompa sulla kiree vyö!

 

[satunnainen kirjoittaja]

oman kokemuksen perusteella koulutusta suurempi merkitys on lapsuudenkodilla. luontevaa käytöstä (tilanteessa kuin tilanteessa), kykyä henkeviin keskusteluihin, itsevarmuutta (ei ylimielisyyttä) ei ehkä hankita niinkään tenteillä ja tutkinnoilla, vaan se saadaan äidinmaidossa. paremman perheen kouluttamaton lapsi luo usein miellyttävämmän ja sivistyneemmän kuvan kuin kurjista oloista tullut nousukas.

 

[Havu]

Onpa kurjasti sanottu edelliseltä. Ihan kuin huonosta perheestä ei voisi kasvaa vastuuntuntoiseksi ihmiseksi ja hyväksi ja rakastavaksi äidiksi tai isäksi, koulutustaustasta riippumatta.

Omista tuttavistani mielestäni juuri ne elämän varjopuoliakin nähneet ihmiset ovat parhaita vanhempia, fiksuja, kärsivällisiä, eivät järkyty ja panikoi helposti.

 

[karisma]

oman kokemuksen perusteella koulutusta suurempi merkitys on lapsuudenkodilla. luontevaa käytöstä (tilanteessa kuin tilanteessa), kykyä henkeviin keskusteluihin, itsevarmuutta (ei ylimielisyyttä) ei ehkä hankita niinkään tenteillä ja tutkinnoilla, vaan se saadaan äidinmaidossa. paremman perheen kouluttamaton lapsi luo usein miellyttävämmän ja sivistyneemmän kuvan kuin kurjista oloista tullut nousukas.

Oletko ns. paremmasta perheestä? Annoitko nyt miellyttävän ja sivistyneen kuvan itsestäsi???

 

[väitöskirjaus]

paremman perheen kouluttamaton lapsi luo usein miellyttävämmän ja sivistyneemmän kuvan kuin kurjista oloista tullut nousukas.

Mutta mikä tekee perheestä paremman? Miten luodaan sivistynyt kuva? Olisiko oltava myös oikeasti sivistynyt vai riittäisikö aidon korvike? Ketä sitten halutaan miellyttää ja miksi?

Päivälliskeskustelussa on kavaljeerin, juttelun päästyä hyvään alkuun, mahdollisimman pian johdatettava se aloille, missä hänen naisensa tuntee olevansa kotonansa ja jotka ovat hänelle mieluisia. (HIENO MIES, Elämäntaidon ja säädyllisyyden oppikirja, 1926)

Mitä se on jos nousee kurjista oloista? Käykö se mitenkään päinsä? Voisi kai sanoa että ns. nousukkaita halveksutaan, heitä pidetään liian rahvaanomaisina parempiin seurapiireihin, missä kunnioitetaan sukupuun wanhalla rahalla pitkään jatkettuja kulttuuriperinteitä ja arvostetaan heraldikkaa hartaimmillaan.

Olisiko muunkinlaista tiedontarvetta miehelle vai pärjäisikö ainakin alkuun käytöstapojensa perusparannuksella?
______________________________________________________________________

Cullainen Kiria /
Nuorucaisten Tapain Sijwollisudest.

DES. ERASMUS ROTERODAMUS
toiwotta
Sille Surisucuiselle / josta hywä toiwo on / Her Hendrikille Burgundiasta /
Werianin Ruhtinan Adolphin Pojalle / Rauha ja Terweyttä:


V. LUCU
Sängycamarista (Cammiosta).

**1.*Cammiosa kijtetän hiliaisus ja kehnous. Tosin huuto ja jaaritus on sijwotoin / palio enämmin wuotessa.
**2.*Taica pääldäs risuisas eli nostesas / muista aina kehnoutta / ja waroi ettes jotakin paliastais muiden silmäin edes / jonga tapa ja luondo owat tahtonet olla peitos.
**3.*Jos sinulla cumpanis cansa on yhteinen wuode nijn maca alallas / älä myös Ruumistas heitellen idziäs paliasta / äläkä peitettä (Ylistä) wetäisäs ole cumpanilles waiwallinen.
–*–*–
**7.*Joille on tapahtunut hywin syndyä / nijlle on häpiä sucunsa tawoist poiketa.
**8.*Jotca onni on tehnyt yxikertaisixi / nöyrixi / ja halwemmixi / nijden myös pitä suurembi waari ottaman / että mitä onni eij ole heille suonut / mahdaisit Tapain caunistoxella täyttä.
**9.*Eij yxikän taida idzellens wanhembia eli Isän maata walita / mutta ymmärrystä ja tapoja taita jocainen idzellens toimitta.
**10.*Päätöxexi minä lisään yhden Manauxen / joka minulle näky olewan mahdollinen ensimmäisen siaan.
**11.*Se on suurin sijwollisuuden osa / coscas ett idze coscan wäärin tee / ettäs muiden wiat mielelläs andexannat / ja ett sentähden cumpanias pidä sen pahembana / waicka eij hänellä ole niin caunijt tawat. Sillä on nijtakin jotca tapain taitamattomuden muilla lahioilla parandawat.


PÄÄTÖS.
**1.*Tämän lahian / sencaltaisen cuin hän on / minun racas Poican Henrice, olen minä tahtonut coco Poicain joucolle sinun cauttas lahioita / sen päälle / ettäs tällä Lahialla cumpanitten mielet idzelles suositaisit / ja kiriallisten konstein harjoituxet heille ylistäisit.
**2.*Sinun caunijn luondos JESUXEN hywyys warielcon /ja aina parammaxi corottacon. Annettu Friburgin tykönä Briszgojasa / Maalis cuusa / Wuonna 1530.
FINIS.

 

[ap,,....]

Niin, ehka olisin voinut menna suoraan asian ytimeen, eli puhua erilaisuudestamme enka eri koulutustaustastamme.

Olemme valtavan erilaisia, eri maailmoista, mutta se tassa se ilmeisen mystinen ja kiinnostava seikka onkin, etta kohtaamme _siita huolimatta_ jollakin tasolla mika minuun nyt nayttaisi vetoavan. Silti, en vain syvalla sydammessani tunne etta han olisi minua varten, "minun mieheni".

Han voisi ehka ollakin (elamassahan voi ottaa niin monta suuntaa, monta roolia jne)... Han on jo rakastunut valtavasti, ja jotenkin sekin koskettaa minua. Siina olisi ikaankuin mies taysin valmiina ja vastaanottavaisena minun suhteeni (mita siis jo aloin toivomaan elamaani), aivan kuten tarjottimella han tupsahti elamaani. Han myos toimii niin, etta jos en erityisesti ala ns jarruttelemaan, tulen ajatumaan hanen seuraansa, ja vuorovaikuttamaan sitten silla meidan tavallamme hanen kanssaan, silla han tekee kaiken niin helpoksi minulle, etta en jotenkaan tasta teorisoinnista huolimatta nae tarpeelliseksi "jattaa hanta"...

Luin muiden kokemuksia asiasta, ja he joilta loytyi positiivisia kokemuksia usein listasivat miehen muutoin hyvia puolia ja piirteita joita ihailevat. Silloin tokihan se menettaa painoarvonsa mika koulutus on jos ihminen muutoin on aivan ihana ja ns oikea, mutta itse en ole niin varma onko han niin mahtava ´muutenkaan. Han eilen yllatti minut todella oudolla viestilla, jossa han kysyi aika tiukkaan savyyn etta "pelaanko" hanen kanssaan, hanen tunteillaan (!), etta han on valtavan rakastunut eika tunne etta mina tunnen samoin, ja etta han on ollut valtavan petetty elamassaan ja se hirvittaa hanta nyt taas.

Ymmarran kylla hanen tunteitaan, mutta olisin arvostanut sita etta han olisi avoimesti _kysynyt_ minulta mita ajattelen meidan jutusta, sen sijaan etta lahtee tuollaiselle typeralle, naiville, ja minusta suorastaan sanoen paranoidille linjalle kysyen (suorastaan vaittaen) "pelaanko" hanen tunteillaan! Sanoin hanelle, etta ensinnakin en pida tasta savysta jolla han asian ilmaisee, ja etta koen aiheettomana sen etta han vihjaa sen mahdollisuuteen, etta mina olisin henkilo joka "pelailee" huvikseen toisten tunteilla(eli on itsekas, nauttii vallantunteesta, ja jopa saattaa satuttaa toista taysin siita piittaamatta), etta vastaus on selkea EN TIETENKAAN.

Sen jalkeen sanoin kuitenkin etta vaikka minullakin on tunteita herannyt, minulla on viela myos kysymysmerkkeja suhteemme statuksen ja tulevaisuuden suhteen, etta en yksinkertaisesti ole varma mistaan, enka voi antaa minkaalaisia "takuita" tunteistani tai siita miten asiat etenevat. Kysyin myos hanelta, etta tarvitseeko han tassa vaiheessa naita takuita (silla itse ehka tarvitsisin jos olisin taysin rakastunut ja toinen eparoi, silla aavistelisin juuri taman asian ytimen, eli toinen ei ole taysin"into me", ja ottaisin vihjeesta vaarin enka jaisi rakkauden kerjalaiseksi). Han kuitenkin vastasi etta niin kauan kun minulla on ainakin joitakin aitoja tunteita minua kohtaan, han haluaisi jatkaa ja se riittaa hanelle. Tietysti minulla on joitakin tunteita hanta kohtaan (minusta on outoa etta han kyseenalaisti vilpittomyyteni, silla olen totaalirehellinen ja avoin henkilo), karsin vain ajatuksesta etta han ei ole se mies jonka kuvittelin kohtaavani.

Ehkapa minun pitaa vain tutustua haneen rauhassa ja katsoa mita tulevan pitaa... Toisaalta hanen "ethan vain pelaa minua, satuta minua, piruvie" tyylinen viestinsa loi minulle paineita. Kasittaaako han sitten tapaamisemme jonakin harhaanjohtamisena? Mielestani se on taysin typeraa, ei ihmsia voi tuolla lailla kiristaa, kun suhde on nainkin alussa, riski siita ettei se ala, tai menee monkaan on AINA olemassa, sen pitaisi olla ihan itsestaanselvyys, ja jos sita ei kesta ei pitaisi edes deittailla ketaan!

Aiemmasta kokemuksesta voin vain sanoa, etta mita enemman paatani joudun vaivaamaan miehen suhteen, sita suuremmalla todennakoisyydella han on VAARA minulle.

Kyseenalaistan silti itseni, ja haluaisin huomata hanessa mahtavia piirteita ja etta meilla olisi oikein hyva yhdessa. Ehka vain todella haluan suhteen, miehen, perheen, enka vain osaa olla liian nirso nyt. Toisaalta, jos han olisi TOTAALISEN vaara minulle, niin tuskin mina edes hanen suhteeseensa vaivautusiin....

Kai nama ovat vain valintoja elamassa... Ettei vain jaisi luu valitsijan kateen, tuntuu sisimpani huomauttavan....

 

[a-täti]

"Kai nama ovat vain valintoja elamassa... Ettei vain jaisi luu valitsijan kateen, tuntuu sisimpani huomauttavan.... "

Luin tätä viestiketjua harppien. Olet ap. totisesti aikamoinen jaarittelija kuten minäkin olen.

Suomesta on vaikea löytää puolisoa. Kun ikää karttuu löytäminen on vielä vaikeampaa.
Ehkä samaa tasoa kuin silmäneulan löytäminen heinasuovasta vanhaa kliseetä lainaten.

Mutta yrittänyttä ei laiteta. Ei kannata olla parisuhteessa vain "pitää olla joku" eli muodon vuoksi.
Siis että ei enää tarvitse kuunnella "hommaa uusi mies" jankutusta.

Akateeminen pohdiskelu on ihan fiksua. Mutta vaikka olisi kuinka sivistynyt niin ihmissuhteissa ei
tutkinnot paljon auta. On vain elettävä ja katsottava päivä kerrallaan.

En jaksaisi enää vatvoa ihmissuhteita. Elämässäni on paljon muutakin mietittävää.
Nyt otan printtaamani Dominique-laulun sanat mukaan ja lähden kävelemään vesisateeseen.
Kuulin tuon laulun aamulla Radio Suomen paikalliskanavalta.

 

[väitöskirjaus]

Niin, ehka olisin voinut menna suoraan asian ytimeen, eli puhua erilaisuudestamme enka eri koulutustaustastamme. Olemme valtavan erilaisia, eri maailmoista,…

Kyllä ja se täysin abstrakti ero ei synny koulumaailmasta, eikä sitä voi saada käytännön elämästä, mutta sen voi valita. Se löytyy kaikista mahdollisista ajatusmaailmoista, teillä nyt eri maailmoista.

Luin muiden kokemuksia asiasta, ja he joilta loytyi positiivisia kokemuksia usein listasivat miehen muutoin hyvia puolia ja piirteita joita ihailevat. Silloin tokihan se menettaa painoarvonsa mika koulutus on jos ihminen muutoin…

Lista hyvän puolen positiivisista piirteistä ja niiden summa summarum? Painoa ei saa selville matemaattisesti ynnäten plussat ja miinukset. Oikeustajun symbolina pidetään vaakaa, ei laskukonetta.

…on aivan ihana ja ns oikea, mutta itse en ole niin varma onko han niin mahtava ´muutenkaan.

Onko mahtavuus valtaa ja voimaa? Edustaako kunniakäsityksesi akateemisen sivistyksen sijasta syrjäseutujen paimentolaiskulttuuria? Mikäli pidät tätä kysymystäni henkilökohtaisesti loukkaavana, se käytännössä varmistaa asianlaidan näin olevan.

Kai nama ovat vain valintoja elamassa...

Ihminen ei tee valintojaan sen mukaan mikä olisi realistista, vaan abstraktin prioriteetin mukaan (arvoperusteinen tärkeysjärjestys).

Ettei vain jaisi luu valitsijan kateen, tuntuu sisimpani huomauttavan....

Yksi luun tärkeimmistä perusominaisuuksista on sen huomattavan suuri kovuus, mikä ilmenee yllättäen kuitenkin haurautena mikäli joustavuus ja kimmoisuus puuttuvat ominaisuuksien joukosta. Sisimpäsi on oltava oikeassa.

 

[pippa']

Ehkä ongelma on sitten tuo "pitäisi jo tietää mikä tää juttu on", eteneminen liian lujaa ja rytinällä. Jos tulee kauheat paineet niin eihän sellaista juttua halua jatkaa. Laita jäitä hattuun ja aseta vähän rajoja teidän tutustumisvauhdillenne.
Eihän ketään ihmistä hyväksytä läheiseksi yhdellä nielauksella. Mielestäni et ole kranttu ihminen vaan on vaan selvää ettei ihminen voi luopua omasta itsellisyydestään nopeasti, hyväksyä toinen, alkaa luottaa toiseen, vaikka kuinka olisi tunteita toista kohtaan.

 

[madmen81]

Olen katsellut vierestä, että akateeminen tausta on naisille tärkeämpää kumppanissa kuin miehille. Olen itse koulutukseltani ktm ja kumppanin koulutuksella ei ole mitään merkitystä itselleni. Miespuolisilla kavereillani on sama homma, mutta koulutetut naiset haluavat taas vähintään yhtä hyvin koulutetun miehen kuin itse ovat. Minulle on aivan sama onko nainen juristi vai lähihoitaja.

Enemmän annan arvoa samoille harrastuksille kuin koulutukselle kun katselen tulevaa kumppanin, en muutenkaan tuo työasioita kotiin. Onko vain niin, että naiset haluavat kuitenkin sen koulutetun miehen paksun lompakon takia eikä duunarin ohuempaa.

 

[näin on]

naisille on tärkeämpää miehen asema ja status. Ja usein näkee, että nainen valitsee yksinkertaisen miehen, että voisi sitten hallita.

 

[aino.]

Olen suunnilleen ikäisesi, akateeminen myös ja minun täytyy sanoa, että kuulostat jollekin hikarinörtille. Relaa nyt vähän. Olisit tyytyväinen, että ihan normaali mies on kiinnostunut kaltaisestasi nörtistä.

Jos haluat parisuhteessasi keskustella tutkimusalaasi liittyvästä problematiikasta, valitse oman alasi tutkija kumppaniksesi.

Jos taas tunnet, että olette totaalisen erilaisia miehen kanssa, en näe suhteella tulevaisuutta. Voihan se muutaman vuoden olla ihan kiehtovaa, mutta mitä sitten, mikä on se yhteinen perusta. Vain sinä voit tietää oman ratkaisusi. Kuulostaa kuitenkin sille, ettet oikein arvosta tätä miestä ja vielä rakkauttakin tärkeämpää suhteessa on keskinäinen arvostus ja kunnioitus.

 

[Havu]

Olen suunnilleen ikäisesi, akateeminen myös ja minun täytyy sanoa, että kuulostat jollekin hikarinörtille. Relaa nyt vähän. Olisit tyytyväinen, että ihan normaali mies on kiinnostunut kaltaisestasi nörtistä.

Enpä ole kuullut hikarinörtiksi nimittelyä sitten yläasteen. Taidat olla kaukana kolmikymppisestä, saati akateemisesta ihmisestä.

 

[uranainen + raksamies]

En ole akateeminen, mutta olen valmistunut ammattikorkeakoulusta ja edennyt urallani rahoitusalalla ihan mukavasti. Uran luominen tarkoittaa paitsi kivaa palkkapussia, niin myös ylitöitä, palavereja, matkustusvalmiutta yms. Minusta on ihanaa, että mieheni on "vain" rakennusmies, koska hänellä työ on useimmiten seiskasta neljään, joten hän mielellään on ottanut vastuuta lapsistamme. Minä voin olla tarvittaessa ylitöissä ja reissussa, kun tiedän, että voin luottaa mieheeni.

Olen jutellut lapsenhoito-ongelmasta parin kollegani kanssa, joiden miehet myös luovat uraa. Siinä on jatkuva kalenterien vertailu, että kumpi ehtii viemään ja nimenomaan hakemaan lapset tarhasta. Jos lähistöllä ei asu isovanhempia, niin silloin on todellinen ongelma. Myös lasten sairastelut aiheuttavat heti katastrofitilanteita, kun kummankin olisi pakko päästä palaveriin. Meillä tätä ongelmaa ei ole, vaan mies jää mielellään lasten kanssa kotiin, jos minulla on ylitsepääsemätön meno eli käytännössä jaamme aika lailla sairaspoissaolot puoliksi.

Alussa ennen lasten syntymää oli enemmänkin aikaa jutella meistä kahdesta. Ihan alussa tuntui oudolta, kun miestä ei kiinnostanut urani, mutta olen kyllä hyväksynyt sen ihan täysin, että miehen kanssa tehdään kaikkea muuta kivaa esim. urheillaan paljon yhdessä. Työasioista puhun kollegoiden tai opiskeluaikaisten kavereitteni kanssa.

Alkuperäiselle: tuskinpa kukaan saa koskaan täysin täydellistä miestä. Mieti itse, mistä asioista olet valmis joustamaan ja mitkä ovat ehdottomia vaatimuksia. Esimerkiksi jos mies olisi ammatillisesti ja kiinnostuksiltaan samankaltainen, mutta hänen poliittinen kantansa olisi ihan toisenlainen tai hän esim. ei missään tapauksessa halua lapsia ja sinä haluaisit tai vaikkapa mies olisi kaikin puolin täydellinen, mutta sängyssä hommat ei toimi tai hän pettää sinua, niin olisitko silti valmis jatkamaa suhdetta? Älä vaan tee sitä virhettä, että pidät miehen hyviä puolia itsestäänselvyytenä.

Minusta tuntuu, että olet valmis eroamaan. Jos jatkat suhdetta väkisin, niin käyttäisit vain aikaasi miehen huonojen puolien analysointiin. Sinulle olisi parempaa päästää mies menemään ja etsiä uutta miestä. Huomaat kyllä itsekin, että niitä hyviä miehiä ei ole joka oksalla. Kun aika menee eteenpäin, niin omat vaatimukseksi muuttuvat realistisimmiksi.

 

[ap...,,,,]

En ole akateeminen, mutta olen valmistunut ammattikorkeakoulusta ja edennyt urallani rahoitusalalla ihan mukavasti. Uran luominen tarkoittaa paitsi kivaa palkkapussia, niin myös ylitöitä, palavereja, matkustusvalmiutta yms. Minusta on ihanaa, että mieheni on "vain" rakennusmies, koska hänellä työ on useimmiten seiskasta neljään, joten hän mielellään on ottanut vastuuta lapsistamme. Minä voin olla tarvittaessa ylitöissä ja reissussa, kun tiedän, että voin luottaa mieheeni.

Olen jutellut lapsenhoito-ongelmasta parin kollegani kanssa, joiden miehet myös luovat uraa. Siinä on jatkuva kalenterien vertailu, että kumpi ehtii viemään ja nimenomaan hakemaan lapset tarhasta. Jos lähistöllä ei asu isovanhempia, niin silloin on todellinen ongelma. Myös lasten sairastelut aiheuttavat heti katastrofitilanteita, kun kummankin olisi pakko päästä palaveriin. Meillä tätä ongelmaa ei ole, vaan mies jää mielellään lasten kanssa kotiin, jos minulla on ylitsepääsemätön meno eli käytännössä jaamme aika lailla sairaspoissaolot puoliksi.

Alussa ennen lasten syntymää oli enemmänkin aikaa jutella meistä kahdesta. Ihan alussa tuntui oudolta, kun miestä ei kiinnostanut urani, mutta olen kyllä hyväksynyt sen ihan täysin, että miehen kanssa tehdään kaikkea muuta kivaa esim. urheillaan paljon yhdessä. Työasioista puhun kollegoiden tai opiskeluaikaisten kavereitteni kanssa.

Alkuperäiselle: tuskinpa kukaan saa koskaan täysin täydellistä miestä. Mieti itse, mistä asioista olet valmis joustamaan ja mitkä ovat ehdottomia vaatimuksia. Esimerkiksi jos mies olisi ammatillisesti ja kiinnostuksiltaan samankaltainen, mutta hänen poliittinen kantansa olisi ihan toisenlainen tai hän esim. ei missään tapauksessa halua lapsia ja sinä haluaisit tai vaikkapa mies olisi kaikin puolin täydellinen, mutta sängyssä hommat ei toimi tai hän pettää sinua, niin olisitko silti valmis jatkamaa suhdetta? Älä vaan tee sitä virhettä, että pidät miehen hyviä puolia itsestäänselvyytenä.

Minusta tuntuu, että olet valmis eroamaan. Jos jatkat suhdetta väkisin, niin käyttäisit vain aikaasi miehen huonojen puolien analysointiin. Sinulle olisi parempaa päästää mies menemään ja etsiä uutta miestä. Huomaat kyllä itsekin, että niitä hyviä miehiä ei ole joka oksalla. Kun aika menee eteenpäin, niin omat vaatimukseksi muuttuvat realistisimmiksi.

Kiitos, pidin fiksusta viestistasi todella paljon!

Minusta tuntuu, etta minun taytyy erota. Naen kokoajan ns vikoja hanessa, joka paiva enemman, jopa hanen ulkonakonsa tuntuu epamiellyttavalta (aika-ajoin), huomaan etta hanen poliittiset kantansa ovat aikalailla erilaiset, minua hairitsee se, etta keskustelussa kuin keskustelussa (siis mika aihe tahansa) han ikaankuin vain myotailee, mutta ei tuo laikaan mitaan mielenkiintoista panosta, nakokantaa tms mukaan. Valilla tuntuu etta itselle itsestaanselvat asiat ovat aivan uutta kamaa hanelle, emme siis keskustele samalla tasolla, vana an ikaankuin vain kuuntelee kokoajan. Todella tylsistyttavaa kun itse olen aina kapellimestarina, han vain luistelee mukana.... Pahinta ovat typerat heitot ja practical jokes tyyppiset huumorinaiheet, joiden vahingoniloista savya ihmettelen....

Jos han olisi todella komea, ihana sydammellinen raksamies niin voisin jatkaa, mutta ei tasta mitaan tule, olemme eri maailmoista enka edes pida hanesta tarpeeksi, olen alkanut jopa nakemaan hanet rumana...Toisaalta haluaisin kokeilla seksia hanen kanssaan ennen eroa (kylla, suhe on niin tuore etta sinne ei olla viela edetty), mutta kaikesta hanen sanomastaan paatellen han pitaa minua petturina ja kamalana harhaanjohtajana jos en haluakaan edeta vakavaan suhteeseen hanen kanssaan, joten se vie ilon siita "nautitaan naista hetkista, en usko etta suhdetta sntyy, mutta katsotaan miten etenee"... Toisaalta hanen vahvoista kehon reaktoioistaan paatellen hanta tuskin haittaisi kiva seksihetki!

 

[Unelmia ja toimistohommia]

Kiitos, pidin fiksusta viestistasi todella paljon!

Minusta tuntuu, etta minun taytyy erota. Naen kokoajan ns vikoja hanessa, joka paiva enemman, jopa hanen ulkonakonsa tuntuu epamiellyttavalta (aika-ajoin), huomaan etta hanen poliittiset kantansa ovat aikalailla erilaiset, minua hairitsee se, etta keskustelussa kuin keskustelussa (siis mika aihe tahansa) han ikaankuin vain myotailee, mutta ei tuo laikaan mitaan mielenkiintoista panosta, nakokantaa tms mukaan. Valilla tuntuu etta itselle itsestaanselvat asiat ovat aivan uutta kamaa hanelle, emme siis keskustele samalla tasolla, vana an ikaankuin vain kuuntelee kokoajan. Todella tylsistyttavaa kun itse olen aina kapellimestarina, han vain luistelee mukana.... Pahinta ovat typerat heitot ja practical jokes tyyppiset huumorinaiheet, joiden vahingoniloista savya ihmettelen....

Jos han olisi todella komea, ihana sydammellinen raksamies niin voisin jatkaa, mutta ei tasta mitaan tule, olemme eri maailmoista enka edes pida hanesta tarpeeksi, olen alkanut jopa nakemaan hanet rumana...Toisaalta haluaisin kokeilla seksia hanen kanssaan ennen eroa (kylla, suhe on niin tuore etta sinne ei olla viela edetty), mutta kaikesta hanen sanomastaan paatellen han pitaa minua petturina ja kamalana harhaanjohtajana jos en haluakaan edeta vakavaan suhteeseen hanen kanssaan, joten se vie ilon siita "nautitaan naista hetkista, en usko etta suhdetta sntyy, mutta katsotaan miten etenee"... Toisaalta hanen vahvoista kehon reaktoioistaan paatellen hanta tuskin haittaisi kiva seksihetki!

Lukiessani aloituksen kuvittelin, että teillä on jo suhde meneillään. Saatoin lukea aloituksen huonostikin. Ilmeisesti kyse olikin vain määrittelyvaiheesta. Ainakaan itse en voisi edes kuvitella suhdetta jonkun kanssa, mikäli siinä ei jo alkuvaiheesta alkaen ole molemminpuoleista intohimoa.

 

[ei leikittelylle]

Keskitä ilmaisuvoimasi nyt väikkäriin äläkä ala pelleilemään muiden tunteilla kun et ole selvillä omistasikaan.

 

[Sudenmarja]

Alkaa kyllä kovasti kuullostaa siltä, ettei se mies ole sinua varten. Enkä usko sen johtuvan pelkästään koulutuksesta, väärä mikä väärä.

 

[väitöskirjaus]

Olemme valtavan erilaisia, eri maailmoista, mutta se tassa se ilmeisen mystinen ja kiinnostava seikka onkin, etta kohtaamme _siita huolimatta_ jollakin tasolla mika minuun nyt nayttaisi vetoavan.

Jos olisit valtavan rakastunut todella komeaan ja sydämellisen ihanaan mieheen, niin että haluaisit vain jatkaa suhdetta ylikaiken, mutta tuntisit ettei mies tunne aivan samoin…

Hän kiinnittäisi jatkuvasti huomiotaan ärsyttäviin ns. vikoihisi, jotka häiritsevät sen ohella ettet tuo suhteeseen mukanasi mitään mielenkiintoista panosta, näkökantaa tms. Jos olisit todella kaunis niin hän voisi jatkaa, mutta hän ei edes pidä tarpeeksi koska näkee rumana... ja lisäksi tylsistytät häntä paljon kun ikäänkuin vain kuuntelet kokoajan.

Miehestä tuntuu, etta hänen täytyy jättää ja lopettaa koko suhde, sillä ettehän keskustele edes samalla tasollakaan, mutta ennen eroa hän haluaisi kokeilla seksiä kanssasi. Hän ajattelee että vahvoista kehon reaktoioistasi päätellen kiva seksihetki tuskin haittaisi?

Mies ei haluakaan edeta vakavaan suhteeseen kun ei siihen usko, mutta päättää katsoa miten juttu etenee, jos saisikin vielä iloa siitä "nautitaan näistä hetkistä", sopivan fiksusti menetellen.

Voisiko häntä yllättää ehkä todella oudolla viestillä, jossa kysyisi vaikka tiukkaankin sävyyn että: "pelaako" hän jonkun kanssa, tämän toisen tunteilla(!)

 

[Havu]

Siis vasta deittailette ja sekin on niin alussa ettette ole vielä sänkyynkään päätyneet? Eihän tuota silloin kannata jatkaa jos nyt jo on noin vastenmielinen olo.

 

[a.p.,.,.]

Jos olisit valtavan rakastunut todella komeaan ja sydämellisen ihanaan mieheen, niin että haluaisit vain jatkaa suhdetta ylikaiken, mutta tuntisit ettei mies tunne aivan samoin…

Hän kiinnittäisi jatkuvasti huomiotaan ärsyttäviin ns. vikoihisi, jotka häiritsevät sen ohella ettet tuo suhteeseen mukanasi mitään mielenkiintoista panosta, näkökantaa tms. Jos olisit todella kaunis niin hän voisi jatkaa, mutta hän ei edes pidä tarpeeksi koska näkee rumana... ja lisäksi tylsistytät häntä paljon kun ikäänkuin vain kuuntelet kokoajan.

Miehestä tuntuu, etta hänen täytyy jättää ja lopettaa koko suhde, sillä ettehän keskustele edes samalla tasollakaan, mutta ennen eroa hän haluaisi kokeilla seksiä kanssasi. Hän ajattelee että vahvoista kehon reaktoioistasi päätellen kiva seksihetki tuskin haittaisi?

Mies ei haluakaan edeta vakavaan suhteeseen kun ei siihen usko, mutta päättää katsoa miten juttu etenee, jos saisikin vielä iloa siitä "nautitaan näistä hetkistä", sopivan fiksusti menetellen.

Voisiko häntä yllättää ehkä todella oudolla viestillä, jossa kysyisi vaikka tiukkaankin sävyyn että: "pelaako" hän jonkun kanssa, tämän toisen tunteilla(!)

Ymmarran, ymmarran... Siksipa olenkin ajatellut etta suhde pitaa lopettaa!

Ymmarran siis miesta, mutta mielestani pelaamiseen kuuluu harhanjohtaminen, se, ettei ole avoin. Itse olen ollut valtavan rehellinen, avoin, kertonut ajatuksistani ja tunteistani, ja siksi loukkaannuin hanen "pelaamis" vaittelystaan.

Jos itse keron mita ajattelen, on toisella mahdollisuus maaritella haluaako han olla mukana kuviossa vai ei.

Mielestani olen ollut valtavan reilu, kerotnut jopa enemman ajatuksistani kuin mita tarvetta on, ja ollut hellakatinen hanta kohtaan, todella. Omille tuntemuksilleen taas kukaan ei voi mitaan, ei se ole voela pelaamista jos om epavarma omista tunteistaan, vaan aivan luonnolline ilmio uuteen ihmiseen tutustuttaessa. Olen nimittain ana ystavallinen ja ymmartavainen hanta kohtaan, en suinkaan ylmimileinen tms (en nayta pettymystani tms hanelle), silla tiedan kylla etta se ei ole hanen "syynsa" jos han ei nayta prinssi oikealta silmissani!

Mutta taas tahan tarinaan....

Paadyimme sankyyn, ja han oli todella huomaavainen , ihana ja taitava... Meilla ei ehka ollut sellaista intohimoa je, mutta han oli niin ihana ja huomaavainen rakastaja, ja osasi todella nuolla ja kayttaa kasiaan jne Han on myos tosi "kiva" sangyssa, rento, juttelee, hauskuttelee ja vapautunut, aivan kuten minakin!

Lisaksi han vei minut ajelulle maaseudulle, katsomaan uutta tonttiaan, ja tapasin hanen mukavia kavereitaan.... Kavelimme metsassa, han kantoi minua... Kylla nyt on totaalinen vaara, etta han varastaa sydameni silla uudella tavalla jolla kukaan ei ole sita ennen vienyt! Jotakin yksinkertaista ja lempeaa, han on niiiin ihana minua kohtaan....on alkanut kyselemaan jopa alastani ja todella pyrkii kuuntelemaan minua, mita todella arvostan ja ne orgasmit... eivat yhtaan helpota asian ongelmallisuutta haha

 

[väitöskirjaus]

Ymmarran, ymmarran... Siksipa olenkin ajatellut etta suhde pitaa lopettaa!

Mutta ei vielä… sillä onhan nyt hyviäkin hetkiä joista nauttia. Turha tuosta pelaamisen tai tunteilla leikkimisen eksaktista sisällöstä on väitellä. Sehän on muodollinen fraasi, yleiskäyttöön vakiintunut tapa, jolla on täysin abstrakti merkitys, tapahtuvan kuvainnolliseen ilmaisuun. Metafora ei ole korvikkeena koskaan tarkoitettukaan täsmälliseksi. Katsoit kuitenkin muodon tärkeämmäksi kuin sisällön ja päätit loukkaantua.

Ymmarran siis miesta, mutta mielestani pelaamiseen kuuluu harhanjohtaminen, se, ettei ole avoin. Itse olen ollut valtavan rehellinen, avoin, kertonut ajatuksistani ja tunteistani, ja siksi loukkaannuin hanen "pelaamis" vaittelystaan.

Niin ymmärrät, mutta mieluummin omalla tavallasi. Käsitit hyvin viestin sisällön, mikä ei tuottanut ongelmaa. Oikea asia oli kuitenkin väärin sanottu ja triviaaliudesta kasvoi yksipuolisella päätökselläsi julmettu kummite.

Jos itse kerron mita ajattelen, on toisella mahdollisuus maaritella haluaako han olla mukana kuviossa vai ei. Mielestani olen ollut valtavan reilu, kertonut jopa enemman ajatuksistani kuin mita tarvetta on, ja ollut hellakatinen hanta kohtaan, todella.

Minulla ei ole mitään syytä ajatella että harkiten harrastaisit vilunkia, ei ole, sitä et suinkaan halua tehdä. Ihan perushyvä ihminen jos vielä jättäisit tuon ahkeran käsienpesun liioittelevana pois (en osta pulmusefektiä). Et tainnut sanoa että ennen kuin avoimesti eroatte, haluat joitakin 'hetkittäisiä käytännönkokeita'.

Olen nimittain aina ystavallinen ja ymmartavainen hanta kohtaan, en suinkaan ylimimileinen tms (en nayta pettymystani tms hanelle), silla tiedan kylla etta se ei ole hanen "syynsa" jos han ei nayta prinssi oikealta silmissani!

Sinunko syysi on se jos et näytä hänen silmissään aina oikealta? Avoimuutta pettymystensä salaaminen ei ole, eikä kai suurta rehellisyyttäkään jättää sanomatta, ettei hän näytä silmissäsi oikealta. Lankeat intentioharhaan jos luulet minun 'jahtaavan syyllisiä'.

Paadyimme sankyyn, ja han oli todella huomaavainen , ihana ja taitava... Han on myos tosi "kiva" sangyssa, rento, juttelee, hauskuttelee ja vapautunut, aivan kuten minakin!

Sait siis mitä tilasit. Aivan kuten kumpikin oli sängyssä tekemässä on kunkin teoilla seurauksensa, joista voidaan kantaa vastuuta tai jättää kantamatta vaikka sysäämällä se kokonaan toisen kannettavaksi.

Meilla ei ehka ollut sellaista intohimoa je, mutta han oli niin ihana ja huomaavainen rakastaja, ja osasi todella nuolla ja kayttaa kasiaan jne
Lisaksi han vei minut ajelulle maaseudulle, katsomaan uutta tonttiaan, ja tapasin hanen mukavia kavereitaan.... Kavelimme metsassa, han kantoi minua... Kylla nyt on totaalinen vaara, etta han varastaa sydameni silla uudella tavalla jolla kukaan ei ole sita ennen vienyt!

Jo on yltiöromanttista kuin neidon ryöstö ainakin. Mutta - mutta - mutta - pelaakohan hän nyt ovelasti tunteillasi? Noh, tiedämme kuka onkaan vaarallinen herrasmiesvaras ja huijari jos sydämiä alkaa särkyä ja syntipukkia haetaan.

…ja ne orgasmit... eivat yhtaan helpota asian ongelmallisuutta haha

Ongelma ei hävinnyt, mutta se tuntuu jotenkin siedettävämmältä. Tilanne voi jatkua pitempään ilman ratkaisevia muutoksia. Alammeko nyt jännittää kuinka äijän käy ja suoriutuuko tehtävästään kunnialla? Sillä on hyvä ratsastaa ettei vielä voi tietää seuraako lopulta hyvää vai pahaa. Sirrytäänkö kokonaan seurausetiikan pariin ja unohdetaan motiivien arvostelu ja syyetiikka? Jospa tarkoitus pyhittääkin keinot…

 

[Enriko]

...

Pakko vastata tähän. Akateeminen nainen - kouluttamaton mies - voivatko elää yhdessä.

Se nyt riippuu omista arvoistasi, ja mikä siinä miehen kouluttamattomuudessa haittaa. Rahan puute? Yleissivistyksen puute? Siinä ne olivatkin.

Itse olen kouluttautumaton mies, mutta erittäin tunneälykäs, naista hyvin kohteleva, syvällinen, ja omaan monia hienoja harrastuksia työelämän lisäksi, elän tervettä elämää henkisillä ja fyysisillä tasoilla.

Minun kanssani ei keskustele politiikasta eikä ajele autolla reissuja huvin vuoksi. Mutta enköhän muutoin ole kohtuullisen poikkeava mies.

Vaan eipä moni osaa tunnistaa elämän todellisia arvoja. Kukin etsiköön kaltaistaan seuraa.

 

[Hoo Moilanen]

Vaan eipä moni osaa tunnistaa elämän todellisia arvoja. Kukin etsiköön kaltaistaan seuraa.

Meinaatko että vain sinun arvosi ovat oikeita ja todellisia? Yks tykkää menosta ja meiningistä ja toinen hiljaisuudesta ja rauhasta. Jokainen tunnistaa ne omat elämän arvonsa.