Seksiä ei ole ollut yli kahteen vuoteen

[just]

päälläsi on siis alle 15 v. pikku likan vaatteet, suuremmassa koossa vain. Eihän sinulla ikää ollutkaan kuin about 40 vuotta. Voi ressukkaa.

 

[Vanha Noita]

päälläsi on siis alle 15 v. pikku likan vaatteet, suuremmassa koossa vain. Eihän sinulla ikää ollutkaan kuin about 40 vuotta. Voi ressukkaa.

(Pahoitteluni alkuperäiselle keskustelun rönsyilystä).

Niin. Pikkulikka kirjoitetaan yhteen. Pikkulikkoja on kaiken kokoisia. Heti, kun lakkaat määrittelemästä ihmisiä ulkonäön perusteella, alkaa sulla on mahdollisuuksia. Vaikka mihin.

 

[jakkupuvuista]

Keräsin eilen kirppiskamaa kasaan. Katsoin peiliin. Kirppiskamakasassa on inWearin ja Rilsin jakkupukuja kolmattakymmentä (kokoa 34-36, jos jotain kiinnostaa ostaa...). Ne on aina sopinut mun vartalotyypille. Peilistä kurkki utelias pieni tyttö, jolla oli punaiset piiitkät naapurin tätin kutomat pitsivillasukat mustien sukkahousujen kera, hyvin rähjäinen farkkuhameen pätkä ja paita, jonka edustaa koristaa jenkkilippu muutaman kimaltelevan tähden kera (ostettu Gdanskista heinäkuussa). Näitä nykyisiä kledjujani en myy. Niissä asun.

Olet tosiaan tehnyt elämänmuutoksen, jos luovut jakkupuvulookista. Joskus hymyilyttää katsoa vanhoja valokuvia, joissa olen jakkupuku yllä.

Luen parhaillaan kirjoja Sammakkoprinssi ja Jotain häikkää/Raisa Lardot.
Sain vinkin lukemiseen 11 tapaa jättää nainen tv-sarjasta. Käsittääkseni nainen kertoo omakohtaisesta kokemuksestaan. Tv:ssä hän puhui kauniisti vammautuneesta miehestään.

Miksi ap. haet elämääsi täydellisyyttä. Se ei ole elämän tarkoitus.

 

[Vanha Noita]

Joskus hymyilyttää katsoa vanhoja valokuvia, joissa olen jakkupuku yllä.

No hei taas, alepatäti,

Heti, kun lakkaat määrittelemästä itseäsi ulkonäön perusteella, mahdollisuuksia tulvii...

 

[määrittelystä]

No hei taas, alepatäti,

Heti, kun lakkaat määrittelemästä itseäsi ulkonäön perusteella, mahdollisuuksia tulvii...

Niinpä niin hyvä Vanha Noita!

Kirjoitit vähän aikaa sitten minulle ettet enää käytä vanhaa nimimerkkiä alepatäti, jos lupaa olla kirjoittamatta ruokakauppojen tarjouksista.

Jotain häikkää kirjassa Raisa kirjoitti yhden pakinan kotikutsuista. Myyjä kauppasi tilaisuudessa seksileluja kailenikäisille. Kirjailijalla on pistävä huumorintaju. Hän on syntyjään vepsäläinen.

Tietenkin mietin mihin suuntaan ohjaan elämääni. Helsingin väkiluku kasvaa. Ehkä minun aikani olisi muuttaa muualle. Siitä varmasti lähtisi liikkeelle uusi elämänvaihe.

Aikoinaan täällä elleissä minulle nähtiin monenlaista tulevaisuudessani.
Pitäisi kai vain nostaa peffa tästä ihanasta nojatuolista. Mutta kirjapino vasemmalla käsinojalla ja tyhjä jogurttipurkki niiden päällä on niin ihana yhdistelmä. Ja näillä kulmilla ei enää ole alepaa

 

[Outsider (man)]

Niinpä niin hyvä Vanha Noita!

Kirjoitit vähän aikaa sitten minulle ettet enää käytä vanhaa nimimerkkiä alepatäti, jos lupaa olla kirjoittamatta ruokakauppojen tarjouksista.

Jotain häikkää kirjassa Raisa kirjoitti yhden pakinan kotikutsuista. Myyjä kauppasi tilaisuudessa seksileluja kailenikäisille. Kirjailijalla on pistävä huumorintaju. Hän on syntyjään vepsäläinen.

Tietenkin mietin mihin suuntaan ohjaan elämääni. Helsingin väkiluku kasvaa. Ehkä minun aikani olisi muuttaa muualle. Siitä varmasti lähtisi liikkeelle uusi elämänvaihe.

Aikoinaan täällä elleissä minulle nähtiin monenlaista tulevaisuudessani.
Pitäisi kai vain nostaa peffa tästä ihanasta nojatuolista. Mutta kirjapino vasemmalla käsinojalla ja tyhjä jogurttipurkki niiden päällä on niin ihana yhdistelmä. Ja näillä kulmilla ei enää ole alepaa

Kumman kaa sinun vai noidan ottaisin sinut joko edestä tai takaa...

 

[Been there done that]

Se olisi helppoa, jos suhde ei olisi muuten täydellinen, mutta kun olen melkein varma, että koskaan en tule enää yhtä täydellistä suhdetta löytämään. Tässä suhteessa tökkii ainoastaan seksi. Kaikki muu on täydellistä.

Missään muussa suhteessani asiat eivät ole toimineet niin hyvin kuin tässä. Se on vain tuo seksi.

Kukaan muu ei pysty sanomaan, mikä sinulle on tärkeää. Täydellistä suhdetta ja ihmistä tuskin on olemassa, joten kukin joutuu päättämään itse ne asiat jotka ovat suhteessa pakollisia, ja ne joita ei missään nimessä siedä. Jos seksi ei ole sinulle niin tärkeää, niin kukaan ei voi sinulle sanoa että sinun pitää erota. Jos taas seksi on sinulle tärkeää, niin kukaan muu ei voi sanoa että se ei ole tarpeeksi hyvä syy erota.

Minusta ainoat tärkeät kysymykset tilanteessasi ovat: oletko onnellinen? Miltä sinusta tuntuu ajatella kymmenen vuotta eteenpäin; miltä sinusta tuntuu kymmenen vuoden päästä, KUN tilanne on pysynyt koko ajan samana? (En usko että on mitään mahdollisuutta vaimosi muuttumiseen). Oletko suhteessa vain siksi, että mielestäsi seksi ei ole hyvä syy erota, vai siksi että ihan oikeasti ne muut hyvät asiat korvaavat seksin puutteen? Vain sinä voit arvottaa asiat omasta puolestasi, ja tehdä päätöksesi niiden mukaisesti.

Itse en voisi elää seksittömässä suhteessa, sillä kokemuksesta tiedän että se seksittömyys (tai tarkemmin sanoen se, että ei voi kokea itseään haluttavaksi, seksuaaliseksi olennoksi) alkaa pikku hiljaa nakertamaan niitä hyviäkin asioita kuin syöpä, tuhoten lopulta joka tapauksessa nekin asiat jotka suhdetta pitivät kasassa. Siksi suhteen pitkittämisessä ei MINUN tapauksessani olisi mitään järkeä, koska se tulee loppumaan joka tapauksessa. Ja joka ikinen päivä jonka viettäisin seksittömässä suhteessa söisi itsetunnostani pikku palasen kerrallaan...

 

[outsider]

Kumman kaa sinun vai noidan ottaisin sinut joko edestä tai takaa...

tai vaikka vierestä jos olisin mies (man) outsider.

 

[Outsider (man)]

tai vaikka vierestä jos olisin mies (man) outsider.

Löytyy parempi...

 

[Kokenut]

Kukaan muu ei pysty sanomaan, mikä sinulle on tärkeää. Täydellistä suhdetta ja ihmistä tuskin on olemassa, joten kukin joutuu päättämään itse ne asiat jotka ovat suhteessa pakollisia, ja ne joita ei missään nimessä siedä. Jos seksi ei ole sinulle niin tärkeää, niin kukaan ei voi sinulle sanoa että sinun pitää erota. Jos taas seksi on sinulle tärkeää, niin kukaan muu ei voi sanoa että se ei ole tarpeeksi hyvä syy erota.

Minusta ainoat tärkeät kysymykset tilanteessasi ovat: oletko onnellinen? Miltä sinusta tuntuu ajatella kymmenen vuotta eteenpäin; miltä sinusta tuntuu kymmenen vuoden päästä, KUN tilanne on pysynyt koko ajan samana? (En usko että on mitään mahdollisuutta vaimosi muuttumiseen). Oletko suhteessa vain siksi, että mielestäsi seksi ei ole hyvä syy erota, vai siksi että ihan oikeasti ne muut hyvät asiat korvaavat seksin puutteen? Vain sinä voit arvottaa asiat omasta puolestasi, ja tehdä päätöksesi niiden mukaisesti.

Itse en voisi elää seksittömässä suhteessa, sillä kokemuksesta tiedän että se seksittömyys (tai tarkemmin sanoen se, että ei voi kokea itseään haluttavaksi, seksuaaliseksi olennoksi) alkaa pikku hiljaa nakertamaan niitä hyviäkin asioita kuin syöpä, tuhoten lopulta joka tapauksessa nekin asiat jotka suhdetta pitivät kasassa. Siksi suhteen pitkittämisessä ei MINUN tapauksessani olisi mitään järkeä, koska se tulee loppumaan joka tapauksessa. Ja joka ikinen päivä jonka viettäisin seksittömässä suhteessa söisi itsetunnostani pikku palasen kerrallaan...

Olen kokenut ap:n tilanteen (olen siis mies), ja päätynyt suhteessa jatkamiseen. Seksiä ei ole ollut yli kymmeneen vuoteen, ja sitä ennenkin se oli satunnaista (1 - 3 kertaa vuodessa). Vaimo muuten täydellinen ja upea äiti lapsille, jotka niiden harvojen seksikertojen tuloksena kuitenkin syntyivät ja jotka minulle ovat rakkaimpia maailmassa. Nyt lapset ovat jo vuosia olleet aikuisia, ja ikä (olen jo yli kuusikymppinen) on jo minuakin oman seksuaalisuuden suhteen armahtanut. Ei tunnu enää vaikealta, ja olen nyt täysin varma, että tein aikoinaan oikean ratkaisun.

Mitä en ymmärrä, on tuo itsetuntokysymys. Nuorempana miehenä seksittömyys oli fyysisesti vaikeaa ja tylsää, mutta sillä ei ollut mitään tekemistä itsetunnon kanssa. Oma itsetuntoni ja itsearvostukseni ovat perustuneet ammatilliseen osaamiseen ja pätevyyteen ja siihen, että olen pystynyt täyttämään alaisteni, esimiesteni, yhteisöjeni (ja- sanomattakin selvää - perheeni ja lähipiirini) oikeutetut odotukset. Jos olisin näissä suhteissa epäonnistunut, niin paraskaan seksi tai vakuutukset omasta miehisestä vetovoimastani eivät olisi näitä itsetunnon kolhuja kohentaneet.

Mutta toisaalta tuo valitus, että seksittömyydessä pahinta on tuo itsetunnon kolhiutuminen eikä niinkään itse seksin puute, on aika yleinen tälläkin palstalla.

Miksi seksi on niin tärkeää itsetunnolle, voisko joku valistaa?

 

[nainen]

Mutta toisaalta tuo valitus, että seksittömyydessä pahinta on tuo itsetunnon kolhiutuminen eikä niinkään itse seksin puute, on aika yleinen tälläkin palstalla.

Miksi seksi on niin tärkeää itsetunnolle, voisko joku valistaa?

Minä olen miettinyt joskus samaa asiaa. Jos minulla olisi esim. kaksi miestä, joita toinen haluaisi ainoastaan seksiä kanssani ja toinen ei olisi niin kiinnostunut seksistä, mutta muuten haluaisi olla ja jakaa koko elämänsä minun kanssani, niin kyllä tuo jälkimmäinen mies olisi tärkeämpi tekijä minun itsetuntoni säilyttämisessä. En minä välttämättä tarvitsisi seksiä tunteakseni olevani puolisolleni tärkeä ja erityinen, voihan ihmistä haluta ja ihailla ja rakastaa niin monella muullakin tavalla kuin pelkästään seksuaalisesti.

Ja täytyyhän muistaa, että jotkut ihmiset eivät vain ole seksuaalisesti yhtä aktiivisia kuin toiset. Turha sitä minun mielestäni on ottaa henkilökohtaisena loukkauksena itseään kohtaan, vaikka se saattaakin totta kai olla ikävä tilanne.

 

[Kyllikki]

Kai se vähän riippuu miten parisuhteen käsittää. Vanhalla miehellä se on ollut lähinnä kodinhoitosuhde, lapset ja koti hoidettu ja vaimo mukautuva. Seksittömyys on rassannut nuorena, mutta energia sitten kohdistettu työelämään, mitä vaimo on omalla tavallaan peesannut. Ja voihan parisuhde sitten olla kaverisuhde, jolloin säästytään mustasukkaisuudelta toisen menoista ja ystäväpiiristä. Mutta kaikki ei sellaista halua, muutenhan voisi muuttaa kaverinsa kanssa asumaan sukupuolesta riippumatta.

 

[Been there done that]

Miksi seksi on niin tärkeää itsetunnolle, voisko joku valistaa?

Voin puhua vain omasta puolestani, vaikkakin samalla lailla ovat useat (sekä miehet että naiset) tätä asiaa perustelleet:

Seksuaalisuus on tärkeä osa ihmisen elämää, jos se siis on tärkeää. Kun tulee jatkuvasti torjutuksi tällä itselleen tärkeällä elämänsaralla, vaikuttaa se pakostikin itsetuntoon ja vikaa etsii jatkuvasti itsestään. Olenko niin ruma, ällöittävä, lihava, liian pienirintainen, tyhmä, tms kun toinen ei halua seksiä? Miksi se ihminen, jonka pitäisi rakastaa minua, ei halua jakaa kanssani jotain mikä elämässä on yksi parhaista asioista? Mikä minussa on niin inhottavaa, ettei hän edes halua koskea minuun?

Nämä ajatukset pyörivät hyvin usein sen torjutun päässä, ja vaikuttavat pakostikin itsetuntoon. Esim. minun on täysin mahdotonta nähdä itseäni seksikkäänä vaikka nykyinen kumppani minulle sitä hokeekin - vuosien torjunnat ovat tehneet tehtävänsä, ja olen varma että minussa on jokin salainen vika joka tekee minusta epähaluttavan, en vain itse tiedä mikä se on. Siksi esimerkiksi joskus harvoin kun joku mies tekee tuttavuutta, en osaa edes kuvitella että hän olisi seksin perässä vaan olen täysin aidosti hämmästynyt jos niin käy ilmi - ja silloinkin uskon että kyseessä on jokin julma pila tai vitsi.

Asiaa voisi verrata vaikka siihen, jos itselle on tärkeää jutella paljon. Mutta kumppani ei haluaisikaan koskaan keskustella mistään, tyrmäten juttelun turhaksi. Kyllähän siinä alkaisi miettimään ovatko omat jutut vain niin tylsiä, ja ehkä pohtimaan ilkeääkö koskaan enää suutaan missään avata kun vain nolaa itsensä.

Jos ei itse ole kokenut seksiä sittenkään niin tärkeänä (eli on voinut korvata seksin puutteen esim. työelämän haasteilla) niin ehkä ei sitten voikaan ymmärtää meitä joille se seksi ON oikeasti erittäin tärkeä osa elämää ja parisuhdetta? Yleensäkin, jos jonkin asian voi korvata toisella, niin ehkä se asia ei alunperinkään niin tärkeä sitten ollut. Joillekin esim. vastentahtoinen lapsettomuus on kuolemaa pahempi kohtalo, kun toiset pystyvät ihan hyvin täyttämään sen tyhjiön vaikka matkustelemalla ja harrastuksilla. Se ei vain sittenkään ollut ihan niin tärkeä asia.

 

[kokenut taas]

Voin puhua vain omasta puolestani, vaikkakin samalla lailla ovat useat (sekä miehet että naiset) tätä asiaa perustelleet:

Seksuaalisuus on tärkeä osa ihmisen elämää, jos se siis on tärkeää. Kun tulee jatkuvasti torjutuksi tällä itselleen tärkeällä elämänsaralla, vaikuttaa se pakostikin itsetuntoon ja vikaa etsii jatkuvasti itsestään. Olenko niin ruma, ällöittävä, lihava, liian pienirintainen, tyhmä, tms kun toinen ei halua seksiä? Miksi se ihminen, jonka pitäisi rakastaa minua, ei halua jakaa kanssani jotain mikä elämässä on yksi parhaista asioista? Mikä minussa on niin inhottavaa, ettei hän edes halua koskea minuun?

Nämä ajatukset pyörivät hyvin usein sen torjutun päässä, ja vaikuttavat pakostikin itsetuntoon. Esim. minun on täysin mahdotonta nähdä itseäni seksikkäänä vaikka nykyinen kumppani minulle sitä hokeekin - vuosien torjunnat ovat tehneet tehtävänsä, ja olen varma että minussa on jokin salainen vika joka tekee minusta epähaluttavan, en vain itse tiedä mikä se on. Siksi esimerkiksi joskus harvoin kun joku mies tekee tuttavuutta, en osaa edes kuvitella että hän olisi seksin perässä vaan olen täysin aidosti hämmästynyt jos niin käy ilmi - ja silloinkin uskon että kyseessä on jokin julma pila tai vitsi.

Asiaa voisi verrata vaikka siihen, jos itselle on tärkeää jutella paljon. Mutta kumppani ei haluaisikaan koskaan keskustella mistään, tyrmäten juttelun turhaksi. Kyllähän siinä alkaisi miettimään ovatko omat jutut vain niin tylsiä, ja ehkä pohtimaan ilkeääkö koskaan enää suutaan missään avata kun vain nolaa itsensä.

Jos ei itse ole kokenut seksiä sittenkään niin tärkeänä (eli on voinut korvata seksin puutteen esim. työelämän haasteilla) niin ehkä ei sitten voikaan ymmärtää meitä joille se seksi ON oikeasti erittäin tärkeä osa elämää ja parisuhdetta? Yleensäkin, jos jonkin asian voi korvata toisella, niin ehkä se asia ei alunperinkään niin tärkeä sitten ollut. Joillekin esim. vastentahtoinen lapsettomuus on kuolemaa pahempi kohtalo, kun toiset pystyvät ihan hyvin täyttämään sen tyhjiön vaikka matkustelemalla ja harrastuksilla. Se ei vain sittenkään ollut ihan niin tärkeä asia.

No joo. Asian voi varmaan kokea vaikka noin. Jos siis seksuaalisen torjunnan kokee täydellisenä hylkäämisenä. Eli toinen ei halua minua, koska olen näin ruma, tyhmä, muuten kelju jne. Itse ymmärsin aina, ettei sinänsä minua torjuttu vaan seksi ja seksi sen takia, koska se ei vain kiinnostanut (ei minun eikä kenenkään muunkaan kanssa). Siksi tämä asia ei koskaan tullut itsetuntokysymykseksi.

Ehkä myös mies ja nainen kokevat asian eri tavalla. Onko naiselle jotenkin tärkeää tuntea olevansa himottu ja haluttu, tuntea olevansa hunajaa, josta miesten on vaikeaa pitää näppinsä irti? Onko tämä itse asiassa yhtä tärkeää, joillekin tärkeämpää kuin itse seksi?

Miestä taas naisen seksuaalinen välinpitämättömyys parisuhteessa vaivaa lähinnä ihan konkreettisena "puutteena" ja tylsyytenä. En ainakaan tunnista itsessäni erityistä toivetta (edes silloin nuoruusvuosina) olla jokin naisten päivä- tai yöunien kohde - ainakaan siten, että itsetuntoni olisi tästä riippunut.

 

[Kyllikki]

Ehkä myös mies ja nainen kokevat asian eri tavalla. Onko naiselle jotenkin tärkeää tuntea olevansa himottu ja haluttu, tuntea olevansa hunajaa, josta miesten on vaikeaa pitää näppinsä irti? Onko tämä itse asiassa yhtä tärkeää, joillekin tärkeämpää kuin itse seksi?

Kun vaimosi torjui sinut niin eikö se loukannut sinua sitten koskaan?

 

[kokenut taas]

Kun vaimosi torjui sinut niin eikö se loukannut sinua sitten koskaan?

...ettei kysymys ole minusta, vaan siitä, ettei vaimoa vain seksi kiinnosta. Eli ei mitään henkilökohtaista.

Jos jollekulle ei jokin ruoka maistu, vaikka se olisi minusta kuinka herkkua, niin en minä voi ottaa sitä loukkauksena, jos hän ei sitä kanssani syö. Jos hän sen sijaan söisi mielihalulla samaa huttua jonkun muun kanssa, niin SILLOIN voisin ärtyä siitä, että se olikin munun seurani eikä ruoka, mikä kiikasti.

 

[xxx]

...ettei kysymys ole minusta, vaan siitä, ettei vaimoa vain seksi kiinnosta. Eli ei mitään henkilökohtaista.

Jos jollekulle ei jokin ruoka maistu, vaikka se olisi minusta kuinka herkkua, niin en minä voi ottaa sitä loukkauksena, jos hän ei sitä kanssani syö. Jos hän sen sijaan söisi mielihalulla samaa huttua jonkun muun kanssa, niin SILLOIN voisin ärtyä siitä, että se olikin munun seurani eikä ruoka, mikä kiikasti.

Naisena ajattelisin, että mies kokee minut vastenmielisenä. jos seksi ei kiinnosta. Miehille ei siis pakitkaan mitä naiset antaa tunnu siis missään, vaikka olen aina ajatellut niin, että miten se naisten torjunta esim ravintoloissa pidemmän päälle tuntuu varsinkin itsetunnossa.

 

[kokenut taas]

Naisena ajattelisin, että mies kokee minut vastenmielisenä. jos seksi ei kiinnosta. Miehille ei siis pakitkaan mitä naiset antaa tunnu siis missään, vaikka olen aina ajatellut niin, että miten se naisten torjunta esim ravintoloissa pidemmän päälle tuntuu varsinkin itsetunnossa.

Itsetunto kolhiutuu, jos ei saavuta itselleen tärkeitä tavoitteita. Jos siis tavoittelee naissuhdetta (lyhyt- tai pitkäaikaista) ja toistuvasti saa pakit (vaikkapa niissä ravintoloissa), niin silloin voi perustellusti alkaa epäillä, ettei naisille kelpaa. Miten kova kolaus tämä sitten on egolle, riippuu kunkin luonteenlaadusta.

Samoin jos asettaa itselleen työelämässä, harrastuksissa ym sellaisia tavoitteita, joihin ei sitten parhaista yrityksistä huolimatta pääse, niin itstunto varmaan kärsii.

Mutta jos minulla on todiste, että vaimolleni kelpaan (onhan hän minut miehekseen ottanut ja yhteiset lapset hankkinut ja kerallani elämäntasitoon rynnännyt), niin se, että hänelle ei seksi ole tärkeää, ei vaikuta millään tavalla minun itsetuntooni. Vaimoni on musikaalinen, ja hänellä on kaunis lauluääni. Minä olen sävelkuuro, ja musiikki ei minua kiinnosta. On elämänalue, jota emme voi jakaa, mutta en luule vaimoni itsetunnon tästä järkkyneen tai hänen ajattelevan olevansa jotenkin epäonnistunut musiikinharrastajana, jos minulle satunnainen konsertti on pakkopullaa.

 

[.Mies.]

Miestä taas naisen seksuaalinen välinpitämättömyys parisuhteessa vaivaa lähinnä ihan konkreettisena "puutteena" ja tylsyytenä.

Ei vastaa omaa kokemustani. Paineet voi purkaa kädelläkin. Sen sijaan rakastelu rakkaan kanssa on tunteiden jakamista, viestintää ja hellyyttä, jota ei voi korvata millään toisella viestinnän ja hellyyden muodolla.

Kyhjöttämällä sohvalla vierekkäin ei pysty täyttämään niitä hellyyden ja läheisyyden tarpeita, jotka seksi täyttää.

 

[Onnistuva mies.]

Kyhjöttämällä sohvalla vierekkäin ei pysty täyttämään niitä hellyyden ja läheisyyden tarpeita, jotka seksi täyttää.

Nuo on ne ääripäät, joista on hyvä lähteä neuvottelemaan molempien vastaantulolla.
Olisitteko valmis luopumaan yhdynnästä, jos vaimo tulisi vähän vastaan.
Onhan tuossa välissä melkoinenjoukko toimintoja jotka ilmentää seksuaalisuutta.
Varsinkin henkilöillä jotka saavat kosketuksesta mielivyvää.
Silloin on ongelmallisempaa, jos toinen ei saa mielihyväntunnetta aikaan.
Silloin pitäisi selvittää, mistä hän saa mielihyväntunteita.

 

[Nainen 38 (ikä ja koko)]

Keräsin eilen kirppiskamaa kasaan. Katsoin peiliin. Kirppiskamakasassa on inWearin ja Rilsin jakkupukuja kolmattakymmentä (kokoa 34-36, jos jotain kiinnostaa ostaa...). Ne on aina sopinut mun vartalotyypille.

Oot lihononut aika monta vaatekokoa, 8-10? Eivät siis sovi enää sinun vartalotyypille.

Jännä, kuinka ulkonäkö -ja materiakeskeinen ihminen muuttuu boheemiksi, kun lösähtää.

 

[Sataa, sataa...]

Nuo on ne ääripäät, joista on hyvä lähteä neuvottelemaan molempien vastaantulolla.
Olisitteko valmis luopumaan yhdynnästä, jos vaimo tulisi vähän vastaan.
Onhan tuossa välissä melkoinenjoukko toimintoja jotka ilmentää seksuaalisuutta.
Varsinkin henkilöillä jotka saavat kosketuksesta mielivyvää.
Silloin on ongelmallisempaa, jos toinen ei saa mielihyväntunnetta aikaan.
Silloin pitäisi selvittää, mistä hän saa mielihyväntunteita.

Oletko oikeasti noin hiton tyhmä, vai etkö lue kirjoituksia lain, ja purat omaa suhdettasi tänne (sen olet tehnyt jo vuosia sitten, armahda meidät jo vihdoin!)

Väännän vielä rautakangesta asian:

Ap:n vaimolla on heikko libido. Kemiat eivät ole koskaan kohdanneet seksuaalisesti. Vaimo kyllä antaisi seksiä, mutta mies ei halua tyytyä "säälipilluun". Ymmärrätkö: Ei halua hellyyttä ja seksiä joka ei lähde toisen omasta halusta.

Ap. Miksi ette eroaisi ja jatkaisi ystävinä? Olet vähän kuin vanhapoika äitisuhteessa: kotona on niin kiva ja helppo lillua, mitäpä sitä yksin asumaan...

Minun mieheni eli aikanaan viisi vuotta liitossa, joka kuulostaa juurikin samanlaiselta kuin sinun suhteesi. Hän rakastui minuun ja jätti entisen taakseen. Ilman minua hän olisi tyytynyt kuvailemaasi suhteeseen. Mieti asioita, jos haluat muutoksia, niin ole fiksumpi kuin minun mieheni oli. Lopeta vanha liitto, ennen kuin ihastut ja rakastut uuteen naiseen tuottaen pahaa mieltä ja syyllisyyden tunteita kaikile osapuolille.

 

[Kyllikki]

Mutta jos minulla on todiste, että vaimolleni kelpaan (onhan hän minut miehekseen ottanut ja yhteiset lapset hankkinut ja kerallani elämäntasitoon rynnännyt), niin se, että hänelle ei seksi ole tärkeää, ei vaikuta millään tavalla minun itsetuntooni. Vaimoni on musikaalinen, ja hänellä on kaunis lauluääni. Minä olen sävelkuuro, ja musiikki ei minua kiinnosta. On elämänalue, jota emme voi jakaa, mutta en luule vaimoni itsetunnon tästä järkkyneen tai hänen ajattelevan olevansa jotenkin epäonnistunut musiikinharrastajana, jos minulle satunnainen konsertti on pakkopullaa.

Jollain elämänalueella vaimosi kuitenkin tuntee sinut vastenmieliseksi. Jos olisin parisuhteessa ihmisen kanssa, joka ei kykene koskettamaan intiimisti, niin en voisi ajatella noin. Pelkkä kodinhoitaja ja näyttelyesine edustustilaisuuksissa ei riitä. Mieluummin yksin.

 

[.Mies.]

Ap. Miksi ette eroaisi ja jatkaisi ystävinä?

Puolisoni ei pystyisi eron jälkeen olemaan ystäväni ainakaan heti. Niin hän sanoi. Muutenkin suurin ongelma tilanteessa minun näkökulmastani on vastuu. Puolisoni mielestä liitto on hyvä ja rakkautta riittää. Voiko tällaisesta liitosta vain lähteä puolison tunteista piittaamatta?

 

[Sataa, sataa...]

Voiko tällaisesta liitosta vain lähteä puolison tunteista piittaamatta?

Voiko tuollaisessa suhteessa elää, puolison tunteista huolimatta? Ei kai erot juuri koskaan ole reiluja ja molempia tyydyttäviä? Onko teillä lapsia, jotenkin ymmärsin ettei ole. Minkä ikäisiä olette? Jos molemmat ovat terveitä ja itsenäisiä ihmisiä, niin en ymmärrä, miksi toisen pitäisi uhrautua epätyydyttävään liittoon?
Jos vaimosi rakastuisi intohimoisesti (tai kyllästyisi muuten vaan), niin luopuisiko hän teidän yhteisestä elämästä?