Raskaaksi 45 vuotiaana?

[Ottis]

Buu buu, Poiponen ja Inkku.. Taivaallisen ihanaa saada teiltä vastauksia. Perustetaan oma +40 esikkkohaaveilijoiden ketju tai jotain vastaavaa?? Minäkin kävin aurinkovauvoissa juttuja lueskelemassa, mutt näkyi ketju hyytyneen.

Nyt on oma tilanne sellainen, ett mennyt kaksi edellistä vrk:tta ihan täysinn piinailuun, kun tädin olisi pitänyt oikeastaan tulla jo eilen, muttei tullutkaan ja nyt ei tiedä mihin uskoa.

Toivottavasti vielä kuullaan t. Ottis

Ps. Olen kirjoitellut keskenmenon jälkeen haaveilevissa

 

[BuuBuu]

Moikka,

Mites on tilanne? Ottis kovasti piinaili edellisessä viestissä.

Itse alan etsimään sopivaa ketjua joko tuolta Ellien Odottajien tai jonkin muun vastaavan sivuston puolelta. Meille tuli siis plussa )! Kaksi vuotta yritystä ja yksi km takana, nyt totta tosiaan toivon pikkuiselle tarrasukkia. Laskurin mukaan ensimmäinen sydänlyönti pitäisi tapahtua jo ensi viikon lopulla, hurjaa!

 

[Ottis]

BuuBuu: Aivan mahtavan ihanaa, ett plussan sait Onnittelut ja miljoonia tarrasukkia. Älä nyt täältä lähde minnekään. Odottajissa on ainakin keskenmenon jälkeen raskaana-ketju, joka taitaa tosin olla aika nihkeästi käynnistynyt, mutt siellä varmaankin kohtalotovereita on. Älä täältä nyt kuitenkaan ihan kokonaan karkaa. Mä suorastaan takeltelen täällä kirjoittaessani kun ajattelenkaan kuinka ihanaa on tulla raskaaksi pitkän odottamisen odottelun jälkeen.

Meillä on nyt viides kierto keskenmenon jälkeen menossa. Kaksi kertaa on tällä välin ollut jo kemiallinen raskaus eli kiinnittyminen ei vain ota onnistuakseen. Välillä on toivo ollut ihan hiipua, mutta sinunkin plussasi nyt antaa minullekin pikkasen toivoa lisää. Kiitos siis, että plussastasi kerroit. t. Ottis kp13 (dpo1)

 

[Sanna]

Olen nyt 45 ja hyvin onnellinen terveen vauvan äiti. Kyllä se on mahdollista, tietysti matkan varrella voi olla hankaluuksia ja hedelmöityshoidot käyvät sekä mielen että lompakon päälle. Lopu hyvin, kaikki hyvin!

 

[Inkku***]

Lämpimät onnittelut BuuBuu!!! Toivotaan, että löydät tai perustat virkeän ketjun, jossa voit kirjoitella raskausajan jutuista. Itse olin kovin jännittynyt kaikista neuvoloista ja lääkäreistä, kun pelkäsin hoitohenkilökunnan kommentteja ikäni takia. Mutta höpö, höpö! Eräs gyne ihmetteli, että miksi halusin mennä Naistenklinikalle synnyttämään, kun en kuulemma ollut mikään riskisynnyttäjä. Nykyään ei enää suoraan iästä vedetä riskisynnyttäjä-johtopäätöstä, vaan sitä tärkeämpi on terveydentila. Toki iäkkäämmillä on helpommin verenpainetta tms., mutta jos kroppa osaa ja pystyy raskautumaan, niin kyllä se raskaus ja synnytyskin siitä sujuu.

Ihanaa odotusta toivottelen!

Niin ja sydämelliset onnittelut myös Sannalle vauvansaannista.

Ottikselle tsemppiä piinailuun. Hyvä merkkihän tuo on, että yritystä on, vaikkei sitä lopullista tärppiä ole vielä tapahtunut. Ehkä jo pikapuoliin..

Mä edelleen käväisen välillä näillä sivuilla, vaikkei mitään aktiivista vauvahaaveilua olekaan. Olisihan se toinen vauva ollut kiva, mutta mä oon kyllä jo yli-ikäinen. Olisi vaan pitänyt aloittaa aikaisemmin. Ja olen niin kiitollinen lapsestani, että olisi ahneutta haaveilla tosissaan toisesta.

 

[Ottis]

Sanna: Kiitos tiedosta. Tuo lohduttaa todellakin. Kesällä kun sain tietää olevani raskaana ja olin jo 41 v. olin ensin aivan kauhusta kankeana, että mitä muut ihmiset oikein ajattelee, mutta sitten kun totuus siitä, että oikeasti on raskaana, alkoi itselle pikku hiljaa valjeta, oli jo valmis ottamaan riskin ihmettelystäkin ja kaikki tuntui olevan aivan oikein. Totuus on, että vaikka raskaus km:n päätyi, olin silloin kuitenkin elämäni kunnossa. Paremmassa kuin vuosikausiin Toivon siis vielä uuden mahdollisuuden saavani niinkuin monet muutkin "iäkkäämmät" haaveilijat.

Inkku: Kiitokset tsempityksestä. Sitä todellakin tarvitaan.

Kävin tuolla KaksPlussan sivuilla lueskelemassa saman ikäisten ja vanhempienkin haaveiluja. Ei vauva näytä todellakaan ihan utopiaa tässäkään iässä olla. Pitänee jonkin aikaa tarkkailla, ett uskaltaudun kirjautumaan

 

[BuuBuu]

Kiitos onnitteluista ja varsinkin tarrasukista, ne pistän visusti talteen! Eihän tätä ole oikein vielä sisäistänyt. Tai no, onhan tämä sisäistynyt ;-), muttei vielä niin ylös kuin korvien väliin. Suhtautuminen on nyt erilainen, kuin edellisessä alkuviikoilla kesken menneessä raskaudessa. Ei sitä anna itselleen lupaa iloita, kun on pelko päällä, että kesken menee ja silloin tiputaan taas korkealta ja kovaa. Mutta toisaalta, kun ei omilla toimillaan ymmärtääkseni voi vaikuttaa suuntaan eikä toiseen, niin stressaaminen ei ainakaan ole hyväksi.

Ottis: Näin sinun kirjoitelleen jo odotuspuolella juuri mainitsemassasi ketjussa. On tosi ikävä kuulla, että on niin useasti mennyt hyvän alun jälkeen pieleen. Mutta jos sulla on reilu 4kk sitten olleen km:n jälkeen ollut peräti 2 kemiallista raskautta, niin sehän on hienoa siinä mielessä, että ovulaatio ja hedelmöittyminen tapahtuvat helposti. Kyllä se pysyvä sieltä vielä tulee.

Vähän ärripurria myös: mies sai plussasta tietää vasta eilen illalla. Tänään mies oli sitten ilmeisesti heti ensi töikseen mennyt kertomaan asiasta äidilleen, vaikka nimenomaan hän itse sanoi ettei tällä kertaa kerrota kovin aikaisin. Sovitiin muutenkin (koska aiempi meni kesken ja koska ikää on mulla yli 40), ettei nyt kerrota ennen rv12 ylipäätään kenellekään. Hemmetti! Noh, puolustuksekseen sanottakoon, että mies sanoi olleensa niin täpinöissään asiasta, ettei voinut malttaa pysyä hiljaa *hih*.

Minä en niinkään ajattele, että mitähän muut mahtavat ajatella. Ehkä siksi, etten ylipäätään "koe" olevani yli neljäkymppinen. Lisäksi se, että tosiaan olen yli 40v tekee sen, että ihan odotan että pääsen sittemmin hämmästyttämään lähi-ihmiset tällä uutisella >:-> *wirn*. Mitähän kaikki töissäkin sanovat, haa! Tiesittekö muuten, että tilastojen mukaan viim parinkymmenen vuoden aikana on nelikymppisille äideille syntynyt enemmän lapsia, kuin alle parikymppisille.

 

[Ottis]

BuuBuu: Sulla mahtava asenne. Keskenmenon jälkeen kieltämättä alkaa varoa kertomasta liian aikaisin. Toisaalta hienoa, ett miehes niin täpinöissään oli, ettei malttanut äidiltään asiaa salassa pitää Hienoahan se vain on. Toivottavasti nyt kaikki menee hyvin ja niin meneekin. Minä en varmaan osaisi enää pitää kynttilää vakan alla, vaan heti tekis mieli kertoa edes jollekin. Viimeksi onneksi maltoin olla kertomatta yhdellekään liven ihmiselle, sillä olis ollut tosi kurjaa alkaa parin päivän päästä perumaan puheitaan (

Toi sun suunnitelma mm. työkavereitten yllättämisestä kuulostaa kieltämättä tosi kivalta. Olishan se jotain Tsemppiä ja lasti tarrasukkia edelleen! t. Ottis

 

[BuuBuu]

Kiitos Ottis kauniista sanoistasi, varsinkin viestissä #28! Olen usein miettinyt niitä näinä parina päivänä, varsinkin herätessä yöllä klo 04 kun ajatukset valtaavat pään unen sijaan. Okei, okei, en katoa täältä vielä .

Vessassa juoksen vähän väliä tarkistamassa, ettei näy mitään ei-toivottuja värimuutoksia. Tarkkailen kroppaa ja sen nippailuja ja jomotuksia. Huh. Ainakin toistaiseksi kaikki hyvin.

Joo, olisi tosiaan hienoa saada kertoa tästä kaikille (ja tämä nettikirjoitteluko muka on salaista..., heh heh). Mutta en halua sitä sääliä, jota saisin, jos meneekin pieleen. Onneksi tässä on joulut ja muut ajankohtaiset hössötykset, niin saa itsekin muuta ajateltavaa. Mieheni äidilleen kertomisesta vielä se, että onneksi mulla on loistavat välit anopin kanssa. Ei ollut siis kyse henkilöön kohdistuvasta ärripurrista, vaan vain itse kertomisesta. Eikä sitäkään ärripurria enää ole. Mies on hassu, hän heti suunnittelemaan, että "toi pitää siirtää pois tosta" ja "tohon laitetaan se-ja-se" - ikään kuin nuo pitäisi tehdä just nyt ja heti. Kas kun ei jo kurahaalaria ryntää ostamaan *wirn*. Mies vielä valittaen totesi, että hän tulee sittemmin rakastamaan lasta enenmmän kuin minua.

Mitäs kuulumisia muilla? Ottiksella varmaan ovisajat käsillä - bd, bd, bd! Toivottavasti tämä mun "tauti" on tarttuvaa sorttia!

 

[Titti*]

Näin tutun nimen ja piti ihan tulla katsomaan mitä sulle kuuluu BuuBuu!! Mahtanet muistaa Aurinkovauvoista mut?? Suurensuuret onnittelut sinulle plussasta, toivotaan että tällä kertaa pääset loppuun asti ja nuuhkuttamaan pientä nyyttiä ensi kesänä!! bd!!!!!

Inkullekin vilkutus, hauska kuulla sinustakin!

Meillä ei enää haaveilla, kyllä noi neljä lasta jo riittää.. Kuopus siis täytti juuri vuoden. Mutta täällä minäkin aina välillä vanhasta tottumuksesta käyn lukemassa tuttujen kuulumisia.

Hauskaa joulun odotusta kaikille!!

 

[Ottis]

Buu Buu: Kiva kuulla susta. Viime aikoina tullut vähemmän näillä sivuilla norkoiltua, vaikka olen mukamas joka päivä edes kurkannut. Tämä ketju oli vain pudonnut niin alas, että nyt vasta huomasin tekstisi. Toivottavasti siellä edelleen kaikki hyvin ja varmasti onkin Mulla ovis tuli ja meni. Nihkeästi sitä tuli hyödynnettyä, mutt silti toivossa elän. Nyt kp 20 ja dpo8 eli ei enää pitkä matka, kun pääsee tikuttamaan. Kerron kyllä sitten miten kävi. Hyvää jouluhössötystä !!

 

[BuuBuu]

Hei taas,

Titti*: Juu, muistan kyllä sinut Aurinkovauvoista. Kiva kuulla pitkästä aikaa!

Meni sitten toistamiseen raskaus kesken, eli se niistä hehkutuksista. Kaitpa tästä pitäisi vaan lähteä uuteen yritykseen, muttei kyllä ihan heti inspiroi moinen *huoh*. Fyysisesti asiat nyt jo ok.

 

[Inkku***]

No voi että sentään, BuuBuu! Todella ikävä juttu taas tapahtui. Onneksi olet fyysisesti toipumassa ja psyykkisesti se tapahtuu ajan kanssa. Älä odota itseltäsi siinä asiassa liikoja, vaan pura asiaa niin paljon kuin vain haluat ja viitsit. Mulle auttoi aikanaan asian loputon läpikäyminen, kunnes se juttu oli niin pureskeltu ettei ollut mitään sanottavaa. Vieläkin se nousee pintaan, kun tapaan samanikäisiä lapsia kuin omani olisi ollut. Se seuraa osana omaa elämää tietysti aina.

Kaksplussalla on tosi virkeä ketju yli nelikymppisille vauvahaaveilijoille. Jos täällä ei juttua tunnu riittävän, suosittelen käymään siellä.

Heipat Titille! Niin se aika kuluu, kun teilläkin kuopus jo taaperoiässä. Vauva-aika on aivan liian lyhyt!

 

[senora ejk]

Buu-Buulle...

Minä mitään haaveile, tulimpa vaan kurkkimaan, mitä tänne kuuluu...
Meijän Ihime on jo 1v 8kk, juoksee hyppii ja kalkattaa koko ajan...

Tsempityksiä vaan teille haaveileville

 

[Ottis]

BuuBuu: Pahoittelut kokemastasi keskenmenosta. Minä en ole muistanut pitkään aikaan pärräillä tällä saitilla, mutt yht'äkkiä muistin, ett tänne jäikin joitakin meitä vanhempia haaveilemaan. Mikä on teillä tilanne tänä päivänä?

Meilla 10 yrityskierto menossa sitten keskenmenon. Nyt apuna Clomifen ja Terolut. Saas nähdä miten käy..

 

[bonus]

Olen 45-vuotias ja avomieheni on minua seitsemän vuotta nuorempi ja hänellä ei ole lapsia. Itselläni on edellisestä liitosta kaksi jo aikuista lasta. Avomieheni haluaisi vielä lapsen kanssani mutta itse mietin sitä että olenko jo liian vanha äidiksi? Kärsiikö ehkä lapsi siitä joskus? Ja onko enää kuinka mahdollista hedelmöittyminen tässä iässä. Jos sinulla on kokemuksia niin mielelläni kuulisin.

Heippa!
Sain viikko sitten tietää olevani raskaana, olen 45v. tosin syksyllä 46v.... Synnytin edellisellä kerralla terveen tyttövauvan 42 vuotiaana, kaksi vanhempaa lasta ed. liitosta ovat jo aikuisia.
Teimme testit tietääksemme vauvan olevan terve, ja tuloksien oikeellisuutta kiitämmekin.

Saapa nähdä miten tämän kanssa käy, olin raskaana myös vuosi sitten melkein samoihin aikoihin, mutta kesken meni. Keskenmenoja oli 2 takana jo ennen tyttären syntymää. Jotenkin olen varautunut siihen että kesken menee, mutta kiva bonus olisi jos tämä menisi loppuun saakka. Emme ole olleet tekemässä enää lapsia, mutta jos ei ehkäise niin saattaahan siinä sitten lapsiakin tulla. Eli olemme antaneet mahdollisuuden lapselle, jos sellainen sattuisi tulemaan.

Jos sinä itse olet vielä valmis lapseen ja luulet että fysiikkasi kestää, niin miksi et sitä lasta tekisi miehen kanssa jota rakastat.

 

[Inkku***]

Lämpimät onnittelut raskaudestasi, bonus!

Sulla on vähän samalainen tarina kuin minullakin, tosin sain esikon 42 vuotiaana, sinulla oli lapsia jo ennestään. Olisi mukava kuulla raskautesi edistymisestä, joten jos vain viitsi, niin poikkea täällä aina välillä.

Minusta ainakin tuntuu, että on ihan sama onko 42 tai 45, kyllä sen lapsen jaksaa hoitaa. Tosin täytyy myöntää, että yövalvomiset näkyvät naamassa ikävällä tavalla. Mutta enhän tiedä, että miten olisin vanhentunut ilman vauvaa tässä iässä.

 

[Ottis]

Bonus: Aikaa on jättämästäsi viestistä kulunut. Aikaa tappaakseni aloin selailla pinoja, joihin olen jotain joskus kirjoitellut. Olipa kiva kuulla, että näin onnellisesti on käynyt. Mikä on tilanne tällä hetkellä, kun raskauden toteamisesta on kulunut yli 3 kuukautta? Olis kiva kuulla miten menee. Onnea joka tapauksessa ja voimia!! t. Ottis

 

[Elinah -65]

...aluksi täytyy heti todeta ,että jos olet kovin "herkässä mielentilassa" ,niin älä lue tätä ,sillä laitan aika suoraan tämänhetkisiä ajatuksia.
Minulla on "entisestä elämästä" aikuiset lapset ja nykyisin miehen kanssa olen ollut nelisen vuotta (hänellä on myös aikuiset lapset).
Yhteistä lasta ei ole suunniteltu ,vaan kumpikin nauttii itsekkäästi tälläisestä uudesta aikuisten elämästä.
Minulta on vuosia sitten leikattu endometriisio ja viime kesänä poistettiin toinen munasarja.
Ehkäisynä ollut kondomi sekä "varmat päivät" eli vuodon aikana ja siitä pari päivää olemme yleensä olleet ilman ehkäisyä.(huom myös ikäni)
Elämä yllättää ja ensimmäiset kuukautiset ovat jääneet pois ja kaikki mahdolliset raskauden oireet (jälkeenpäin mietittynä)on.
Vuotoni ovat olleet aina päivälleen ,eikä vaihdevuosi oireita ole ollut.

Raskaustestiä en ole uskaltanut edes tehdä ja tiedän sen sisimässäni ,että raskaana olen.
Työkseni olen lähes ikäni hoitanut kehitysvammaisia lapsia ja nykyisin aikuisia.
Ensimmäinen ajatukseni oli ,että eihän tämä voi olla mitenkään mahdollista!
Ja SEURAAVAKSI mietin ,että miten jaksan...
Ajatukset menevät laidasta laitaan ,enkä osaa iloita tästä ainakaan vielä tämän väsymyksen ja sekavuuden keskellä.
Mieheni on ottanut uutisen ilolla vastaan.
Ja tunnustan ,että vähän harmittaa sekin kun olen noin kuusi vuotta suunnitellut erästä matkaa
ystävieni kanssa kuukaudeksi maapallon toiselle puolelle ja lennot tilattu.
Lähtö olisi ollut tammikuussa.
Nyt joku ajattelee ,että pääsehän sinne ,mutta tiedän että mahdollisuutta ei ole ainakaan 15 vuoteen ja sitten olen ,niin vanha etten jaksaisi istua edes koneessa sitä 21 tuntia.

KESKEYTYSTÄ en ole edes ajatellut.
Ja koska ajatukseni ovat välillä kovin sekavat ,niin ajattelen ,että saan rangaistuksen ,kun en osaa iloita (vielä) ja saan vielä keskenmenon.
Töissä vaikea olla ,kun välillä voisin mennä väsymyksen takia vaikka kaappiin nukkumaan ,eikä siellä nyt varmaan ensimmäisenä tule mieleen kellekkään että olen raskaana.
Yökin vedet silmissä ulosteiden ja haavahoitojen "tuoksuissa" ja huomaan ,että minä entisenä pitkähermoisena ihmisenä en jaksa kuunnella kehitysvammaisten ääntelyä ja asioiden hokemista, vaan yritän karttaa sellaisia tilanteita.
Asioilla on tarkoituksensa ja jos tämä raskaus menee loppuuun ,niin elämämme ainakin muuttuu täysin.
Kun vain saisin voimia tähän alkuun jostain, kellekkään ei voi kertoa ja jakaa asiaa vielä tässä vaiheessa.
Matkalle lähtijät puhuvat aina tulevasta reissusta ja varmaan pian ihmettelevät mihin innostukseni on kadonnut.
Kaverit pyytävät terassille yms ja mukava on keksiä syitä miksi jään mieluummin kotiin . ..

 

[Ylläri-65]

...aluksi täytyy heti todeta ,että jos olet kovin "herkässä mielentilassa" ,niin älä lue tätä ,sillä laitan aika suoraan tämänhetkisiä ajatuksia.
Minulla on "entisestä elämästä" aikuiset lapset ja nykyisin miehen kanssa olen ollut nelisen vuotta (hänellä on myös aikuiset lapset).
Yhteistä lasta ei ole suunniteltu ,vaan kumpikin nauttii itsekkäästi tälläisestä uudesta aikuisten elämästä.
Minulta on vuosia sitten leikattu endometriisio ja viime kesänä poistettiin toinen munasarja.
Ehkäisynä ollut kondomi sekä "varmat päivät" eli vuodon aikana ja siitä pari päivää olemme yleensä olleet ilman ehkäisyä.(huom myös ikäni)
Elämä yllättää ja ensimmäiset kuukautiset ovat jääneet pois ja kaikki mahdolliset raskauden oireet (jälkeenpäin mietittynä)on.
Vuotoni ovat olleet aina päivälleen ,eikä vaihdevuosi oireita ole ollut.

Raskaustestiä en ole uskaltanut edes tehdä ja tiedän sen sisimässäni ,että raskaana olen.
Työkseni olen lähes ikäni hoitanut kehitysvammaisia lapsia ja nykyisin aikuisia.
Ensimmäinen ajatukseni oli ,että eihän tämä voi olla mitenkään mahdollista!
Ja SEURAAVAKSI mietin ,että miten jaksan...
Ajatukset menevät laidasta laitaan ,enkä osaa iloita tästä ainakaan vielä tämän väsymyksen ja sekavuuden keskellä.
Mieheni on ottanut uutisen ilolla vastaan.
Ja tunnustan ,että vähän harmittaa sekin kun olen noin kuusi vuotta suunnitellut erästä matkaa
ystävieni kanssa kuukaudeksi maapallon toiselle puolelle ja lennot tilattu.
Lähtö olisi ollut tammikuussa.
Nyt joku ajattelee ,että pääsehän sinne ,mutta tiedän että mahdollisuutta ei ole ainakaan 15 vuoteen ja sitten olen ,niin vanha etten jaksaisi istua edes koneessa sitä 21 tuntia.

KESKEYTYSTÄ en ole edes ajatellut.
Ja koska ajatukseni ovat välillä kovin sekavat ,niin ajattelen ,että saan rangaistuksen ,kun en osaa iloita (vielä) ja saan vielä keskenmenon.
Töissä vaikea olla ,kun välillä voisin mennä väsymyksen takia vaikka kaappiin nukkumaan ,eikä siellä nyt varmaan ensimmäisenä tule mieleen kellekkään että olen raskaana.
Yökin vedet silmissä ulosteiden ja haavahoitojen "tuoksuissa" ja huomaan ,että minä entisenä pitkähermoisena ihmisenä en jaksa kuunnella kehitysvammaisten ääntelyä ja asioiden hokemista, vaan yritän karttaa sellaisia tilanteita.
Asioilla on tarkoituksensa ja jos tämä raskaus menee loppuuun ,niin elämämme ainakin muuttuu täysin.
Kun vain saisin voimia tähän alkuun jostain, kellekkään ei voi kertoa ja jakaa asiaa vielä tässä vaiheessa.
Matkalle lähtijät puhuvat aina tulevasta reissusta ja varmaan pian ihmettelevät mihin innostukseni on kadonnut.
Kaverit pyytävät terassille yms ja mukava on keksiä syitä miksi jään mieluummin kotiin . ..

Hei Elinah,

tarinasi kuulostaa pääpiirtettäin tutulta, kiva että kirjoitit. Vaikka iäkkäämpiäkin odottajia täällä kirjoittelee, niin useat ovat tuomitsemassa meitä itsekkäiksi ja ajattelemattomiksi, kun olemme mummoiässä tulossa äideiksi. Elämä ei aina noudata laatimaamme käsikirjoitusta (joskus se voi olla jonkun toisen laatimakin) ja yllätyksethän ovat elämän suola! Itse olin aivan varma, että kun vuosikausiin ei tapahtunut mitään, niin ei sitä enää tässä iässä raskaaksi tulla. Terveydenhoitaja totesi vain, että tämä vauva päätti tulla nyt. Olin siis ajatellut, että olen yhden lapsen äiti ja se riittää. Keskeytys ei ole minullekaan vaihtoehto, vain siinä tapauksessa, että tutkimustulokset osoittaisivat lapsen vaikean vammaisuuden, se tulisi harkintaan.

Itsellän alkaa puoliväli häämöttää, myöhään heräsin raskauden mahdollisuuteen, mutta sen jälkeen olen rivakasti käynyt istukkanäytteen otossa (ei onnistunut) ja lapsivesinäytteenotossa. Sen tulokset tulivat viime viikolla, kaikki näyttää sen puoleen olevan kunnossa. Vielä on jäljellä rakenneultra, mutta nyt alkaa pikkuhiljaa tulla tunne, että tästä voi alkaa iloitakin. Vielä on edessä kertominen sukulaisille ja ystäville ja työjärjestelyt, mutta eiköhän niistäkin selivitä

Halusin nuo testit teettää, jotta mahdollisen positiivisen vastauksen saatuani voisin lakata huolehtimasta. Ainahan voi sattua kaikenlaista ja koskaan ei voi olla 100% varma lapsen terveydestä, mutta nyt riskit ovat suunnilleen samaa luokkaa kuin "oikeassa" synnytysiässä olevilla. Aion siis nauttia odotuksesta ja ajatus pitemmästä vapaasta tuntuu herkulliselta, oikein sopival yli 10 vuoden työputken jälkeen.

Toivon sinulle ja perheellesi odotuksen iloa, matkoja ehdit tehdä vielä monet (muista perua, ennen kuin menee koko maksu), eikä tarvitse odottaa 15 vuotta. Käy baarissa kavereiden kanssa ja harhauta kaikkia alkoholittomalla oluella tms. Minulla oli vaikeuksia juhannuksena, kun ei voinut ottaa keskiyön auringolle, mutta mahatauti pilasi kaikkien ottamiset, jotenkin pääsin siitäkin helpolla

 

[ot]

Pakko kommentoida tuota mummo-hommaa. Oma äitini oli 39 vuotias tullessaan mummoksi. Sai veljeni 20 vuotiaana ja veljeni sai lapsen 19 vuotiaana. Nyt on 48 vuotias kolmen lapsen mummo.

 

[emilia]

Niin meillä sama tilanne olen 45 ja minulla edellisestä liitosta kaksi suloista lasta ovatjo aikuisia..nyt minulla miehelläni on 8v ikäeroa olen häntä vanhempi ja miehellä ei omia lapsia ja hän toivoisi kovasti omaa lasta kysyin phks-naistentautien lääkäriltä voisiko lasta yrittää hedelmöityshoitojen kautta mutta vastaus oli että ei sillä toden näköisyys raskauteen on olematon..elikkä hedelmöityshoitoja tehdään vain alle 40v ..niin miksi kysyin hedelmöitys hoitoja kun ei ole tärpännyt.....no siihen on muitakin syitä joita en kerro täällä julkisesti....Olen lakannut yrittämästä sillä onhan minulla nuo kaksi ihanaa lasta ja lapsenlapsikin tulee joulukuussa...saan ja saadaan mieheni kanssa helliä häntä...olen ajatellut että jos mieheni haaluaa lapsia niin kovasti niin minä en halua olla hänelle esteenä..jos meillä ei yhteisesti tärppää mutta hänrakastaa minua ja on sanonut josei tule niin ei tule ollaan kahdestaan..se sopii myös hänelle. Toivottavasti teillä tärppää ja kun ei ole liian toiveikas ja yritteliäs niin voihan se olla mahdollista että teet plussa jonakin päivänä...onnea

 

[Plap]

[QUOTE="lapsi";7682204]eihän sille mitään estettä ole mutta kun jos saa45v muksun ni sikku muksu on 15 ni ite on jo 60 miltähän si lapsesta mahtaa tuntua ku kaikki luulee äitiä isoäidiksi.. ellei kysees tietty hyvin säilyny yksilö.. siis ei millään pahall.. aattelin vaan tuoda sen syntymättömän lapsen yhdenlaisen mielipiteen esille.. kukin tehköön kun hyväksi näkee..[/QUOTE]


Omat vanhempani ovat olleet iäkkäistä saadessaan minut, enkä ole koskaan hävennyt heitä - ainkaan sen perusteella, että heitä luultaisiin isovanhemmikseni. Olin jo nuorena iloinen siitä, että vanhemmillani oli aikaa minulle ja koin aika ikäväksi vierailla ystävieni luona, joiden vahemmat vielä opiskelivat, olivat kiireisä ja taloudellisesti tiukilla ja tiuskivat näiden paineiden alla lapsilleen syyttä suotta. Tämä ei nyt kommenttina tarkoita sitä, että iäkkäät vanhemmat olisivat sen parempia kuin nuoret tai, että nuorilla (tai normien mukaan sopivan ikäisillä) vanhemmilla ei olisi aikaa lapsilleen. Onpahan vain yksi näkökulma ja kokemus tähän asiaan - kaikki ovat yksilöitä, eikä yleisyksiä voi tehdä.

 

[Pampula]

Plap: Täysin samaa mieltä.

Minun äitini oli jo 48-vuotias kun minä synnyin. Huvittaa suunnattomasti se, että kovin moni jolla ei ole mitään omaa kokemusta asiasta, kuvittelevat "tietävänsä", että iäkkäämpien vanhempien lapsilla on kurjaa ja siksi heitä ei pitäisi olla olemassa.

Kaikkein vitsikkäin ja absurdein kommentti mitä olen kuullut on se, että "ajattele nyt miten ihanaa sinullakin olisi ollut jos äitisi olisi tehnyt sinut nuorempana". Miten kukaan voi oikeasti päästää suustaan tuollaista -- eihän mitään "minua" olisi voinut syntyä milloinkaan muulloin kuin juuri silloin kun minä synnyin. :-D

 

[retsi]

Plap: Täysin samaa mieltä.

Minun äitini oli jo 48-vuotias kun minä synnyin. Huvittaa suunnattomasti se, että kovin moni jolla ei ole mitään omaa kokemusta asiasta, kuvittelevat "tietävänsä", että iäkkäämpien vanhempien lapsilla on kurjaa ja siksi heitä ei pitäisi olla olemassa.

Kaikkein vitsikkäin ja absurdein kommentti mitä olen kuullut on se, että "ajattele nyt miten ihanaa sinullakin olisi ollut jos äitisi olisi tehnyt sinut nuorempana". Miten kukaan voi oikeasti päästää suustaan tuollaista -- eihän mitään "minua" olisi voinut syntyä milloinkaan muulloin kuin juuri silloin kun minä synnyin. :-D

No itte kun synnyin oli äitini vajaa 40v ja nyt yritän lasta naiseni kanssa joka 45v ja minä 47v että näin!